Puheita ja kannanottoja.

Alta löydät erilaisissa yhteyksissä käyttämäniä puheenvuoroja tai esittämiäni kannanottoja.

Puolitoista vuotta korona-aikaa on mennyt, eikä tilaisuuksia, joissa olisi voinut pitää varsinaista puhetta, ole käytännössä ollut. Valtuuston Teams-kokouksissakin käyttämäni lukuisat puheenvuorot ovat olleet lähinnä lyhyehkö kannanottoja käsillä olleisiin asioihin, ei varsinaisia puheita. Asiat on saatu teams-kokouksissakin toki päätettyä, mutta ei ole ollut mahdollisuutta pitää puheita "oikean" yleisön edessä.  

Puheenvuoroni Tuusulan Vuoden 2020 Hyvinvoinnin Edistäjän palkitsemistilasuudessa kesäkuussa 2021.

Vuoden 2020 Tuusulan  Hyvinvoinnin Edistäjät valittiin Terveyden ja hyvinvoinnin lautakunnan kokouksessa jo joulukuussa 2020, mutta koronan vuoksi palkitsemikahvitilaisuus ja kunniakirjojejn  luovutus voitiin toteuttaa vasta 9.6.2021 ravintola Mankelissa Krapilla. Käytin tilaisuudessa lautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa seuraavan puheenvuoron:

Hyvät ystävät,

Nyt kait voinee sanoa, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tämä tilaisuus piti järjestää jo puoli vuotta sitten.

Olemme kohta puolitoista vuotta eläneet hyvin poikkeuksellisia aikoja, jolloin monen hyvinvointi on ollut kovalla koetuksella.

Edellisessä vastaavassa tilaisuudessa totesin, että Hyvinvointi kuuluu kaikille – hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kaikille. Nyt se on vielä enemmän totta.

Kun Tuusulan sosiaali- ja terveyslautakunta reilu kaksi vuotta sitten soteasioiden siirtyessä Keusotelle muutettiin hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen lautakunnaksi, tuli mietittäväksi mitä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on ja miten sitä voidaan kunnassa ja kunnan toimin edistää. Tänään voidaan varmasti sanoa, että tuolloin emme ymmärtäneet, mitä hyvinvointi ja hyvinvoinnin edistäminen voi todellisuudessa tarkoittaa.

Heti Kuntalain 1 § 2 montissa sanotaan, että Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Mutta hyvinvointi ei synny pelkästään sillä, että laaditaan lakeja ja sääntöjä, se ei synny silläkään että laaditaan suunnitelmia. Nyt ymmärrämme ehkä aiempaa paremmin, että kunta ei yksin voi kuntalaisten hyvinvoinnista huolehtia, vaan hyvinvointi syntyy teoista, pienistä ja vähän isommista. Hyvinvointia tehdään ja se tehdään yhdessä.  Kunta voi mahdollistaa asioita, vauhdittaa, avustaa ja tukea, mutta hyvinvointi syntyy ihmisten ja monesti vapaaehtoisten pienistä ja vähän suuremmistakin teoista.

Kun uuden lautakunnan tehtävää aikanaan mietittiin, syntyi ajatus että pitäisi jotenkin nostaa esiin ne todelliset hyvinvoinnin tekijät, ihmiset jotka tekevät pyytettömästi työtä, käyttävät omaa aikaansa ja myös rahojaan siihen, että muilla olisi hyvä ja viihtyisää ja turvallista olla täällä Tuusulassa.

Syntyi ajatus siitä, että voitaisiin jotenkin, vaikka vaatimattomasti muistaa ja antaa tunnustusta näille todellisille hyvinvoinnin tekijöille. Tälläkin kertaa pyydettiin kuntalaisilta ehdotuksia, ketkä olisivat näitä hyvinvoinnin tekijöitä ja saatiin tälläkin kertaa paljon ja erittäin hyviä ja erilaisia ehdotuksia, kokonaista 31.

Saatujen ehdotusten kirjo kuvaa myös sitä, että hyvinvointi koetaan monella eri tavalla – ei ole olemassa vain yhtä ”oikeaa” tapaa. Kaikki ehdotetut henkilöt ja tahot ovat tehneet ja tekevät arvokasta työtä. Vaikka kaikkia ei voi palkita, haluan osoittaa parhaat kiitokset teille kaikille hyvinvoinnin tekijöille.

Korona-aika leimasi tämän kertaista valintaa. Ja tällä kertaa erityiskriteeriksi valinnassa asetettiinkin toimiminen korona-ajassa.

Nyt, kuten ensimmäiselläkin  kerralla päätettiin palkita yksi yksityishenkilö, ja nyt korona-ajan poikkeuksellisen avuntarpeeen vuoksi neljä toimijaa, jotka ovat kantaneet erityistä huolta ja toimineet ihmisten perustarpeiden turvaamiseksi ja yksinäisyyden poistamiseksi. Tällä kertaa haluamme tällä vaatimattomalla muistamisella kiittää seuraavia hyvinvoinnin edistäjiä.

Palkitut ovat:

Jari Kuusrainen

Jari vastaa Jokelan liikuntapaikkojen kunnossapidosta ja kehittämisestä suurella sydämellä.  Edistää aktiivisesti asukkaiden liikkumista lähiliikuntapaikoilla ja ulkoilureiteillä kunnostamalla ja ideoimalla uutta. Asenteesta täysi 10. Jari on erityisesti korona-​aikana saanut liikkeelle omalla esimerkillään monia jokelalaisia mukaan talkoisiin tekemään vapaaehtoistyötä alueen ja kunkin oman hyvinvoinnin  ja virkistystoiminnan hyväksi.

Haluan lisäksi erityisesti kiittää Jaria Jokelan Eläkkeensaajien puolesta erinomaisesta boccia-kentästä Jokelan Notkopuistossa.

 Antti Honkonen/Hävikistä Hyväkkiä ry

Säännöllisen hävikkiruoan jakelun järjestäjä Jokelassa. Näkee ihmisten avuntarpeen. Läpi korona-​ajan Antti Honkonen kumppaneineen on jakanut ruoka-​apua niille,​ jotka sitä tarvitsevat.

 Kari Marjeta/Eväskassi ry

 Kari kumppaneineen jakaa hävikkiruokaa Jokelassa sitä tarvitseville kolme kertaa viikossa.  Kari toimii myös koulukiusaamisen tukihenkilönä ja yhteistyössä Tuusulan kunnan nuorisopalveluiden kanssa järjestää mopopaja-​toimintaa nuorille 

Siskot ja Simot ry

Siskojen ja Simojen kauppa-​apua sai keväällä ja kesällä 45 tuusulalaista kotitaloutta,​ keikkoja tehtiin yhteensä yli 130 ja toiminnassa oli mukana 36 vapaaehtoista. Toukokuussa Tuusulassa jaettiin yli 1400 korttia ikäihmisille. Kortteja jaettiin osana Kevätterveiset-​kampanjaa,​ jossa ihmisiä haastettiin lähettämään iloisia terveisiä tuntemattomille ikäihmisille. Korona-​aikana huolehdittiin konkreettisen kauppa-​avun lisäksi myös ikääntyneiden sosiaalisesta hyvinvoinnista,​ vähennettiin yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta ja tuotiin ilon hetkiä arkeen.

Lyylin kahvila

Lyylin kahvila on varsinkin korona-​aikana jakanut viikottain leipäkasseja niitä tarvitseville. Vaikka heillä itsellään oli kahvila pelkästään myyntipaikkana,​ eivät he unohtaneet niitä,​ joilla on syystä tai toisesta varoja vähän.

Puheenvuoroni Tuusulan Vuoden 2019 Hyvinvoinnin Edistäjän palkitsemistilasuudessa 16.1.2020 Ravintola Kerholla

Hyvät ystävät,

Hyvinvointi kuuluu kaikille – hyvinvoinnin edistäminen kuuluu kaikille

Kun Tuusulan sosiaali- ja terveyslautakunta reilu vuosi sitten soteasioiden siirtyessä Keusotelle muutettiin hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen lautakunnaksi, tuli mietittäväksi mitä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on ja miten sitä voidaan kunnassa ja kunnan toimin edistää.

Heti Kuntalain 1 § 2 montissa sanotaan, että Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Mutta hyvinvointi ei synny pelkästään sillä, että laaditaan lakeja ja sääntöjä, se ei synny silläkään että laaditaan suunnitelmia. Hyvinvointi syntyy teoista, pienistä ja vähän isommista. Hyvinvointia tehdään ja se tehdään yhdessä.  Kunta ei yksin voi luoda tai tuoda hyvinvointia kuntalaisille. Kunta voi mahdollistaa, vauhdittaa, avustaa ja tukea, mutta hyvinvointi syntyy ihmisten teoista.

Viime vuonna, kun uuden lautakunnan tehtävää mietittiin, syntyi ajatus että pitäisi jotenkin nostaa esiin ne todelliset hyvinvoinnin tekijät, ihmiset jotka tekevät pyytettömästi työtä, käyttävät omaa aikaansa ja myös rahojaan siihen, että muilla olisi hyvä ja viihtyisää ja turvallista olla täällä Tuusulassa.

Syntyi ajatus siitä, että voitaisiin jotenkin, vaikka vaatimattomasti muistaa ja antaa tunnustusta näille todellisille hyvinvoinnin tekijöille. Pyydettiin kuntalaisilta ehdotuksia, ketkä olisivat näitä hyvinvoinnin tekijöitä ja saatiin yllättävän paljon ja erittäin hyviä ja erilaisia ehdotuksia, kokonaista 32. Kriteereiksi asetettiin, että Hyvinvoinnin edistäjän tuli olla tuusulalainen tai Tuusulassa vaikuttava toimia, yksityishenkilö, yhdistys, yhteisö, ryhmä tai yritys, joka pyyteettömällä toiminnallaan tai teoillaan on edistänyt tuusulalaisten hyvinvointia.

 Saatujen ehdotusten kirjo kuvaa myös sitä, että hyvinvointi koetaan monella eri tavalla – ei ole olemassa vain yhtä ”oikeaa” tapaa. Kaikki ehdotetut henkilöt ja tahot ovat tehneet ja tekevät arvokasta työtä. Vaikka kaikkia ei voi palkita, haluan osoittaa parhaat kiitokset teille kaikille hyvinvoinnin tekijöille.

Lautakunta oli ottanut tehtäväkseen valita tehdyistä ehdotuksista vuoden hyvinvoinnin edistäjän eikä tehtävä ollut helppo. Pitkän pohdiskelun jälkeen päädyttiin siihen, että tällä ensimmäisellä kerralla valittaisiin yksi yksityishenkilö, kotiseutuyhdistys ja liikuntayhdistys. Näin haluttiin korostaa, että hyvinvointia lähiympäristölle voi tuottaa yksikin ihminen, toisaalta aktiivisella kotiseutuyhdistyksillä on iso merkitys lähiympäristön viihtyisyyden ja  yhteisöllisyyden luojana ja liikunta tuo terveyden edistämisen lisäksi hyvää mieltä. Näin päädyttiin seuraaviin kolmeen, joita nyt haluamme kiittää

Palkitut ovat:

Arto Hanelius on pyyteettömällä pitkäkestoisella toiminnallaan lisännyt kaikkien Vanhakylän kyläläisten, mutta erityisesti lasten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä esim.  mm. turvaamalla lasten koulutietä, raivaamalla koulun läheiseen metsään grillipaikan, mahdollistamalla koululaisten ja kyläläisten hiihtoharrastuksen antamalla peltonsa ja kelkkansa talvisin kyläläisten käyttöön. Syksyisin Arton pelloilta koululaiset ovat saaneet käydä nostamassa perunaa.

Rusutjärvi Seura on aktiivinen kyläyhdistys, joka edistää kylän asukkaiden hyvinvointia, yhteistyötä sekä asukasviihtyvyyttä ja pitää yllä kyläkulttuuria järjestämällä mm. erilaisia tapahtumia ja talkoita kyläläisten aktivoinnin ja viihtyvyyden lisäämiseksi. Tapahtumia järjestettäessä otetaan huomioon kaiken ikäiset kyläläiset, näistä esimerkkeinä ovat koko perheelle sopivat tapahtumat kuten Talvitapahtuma, laavuretket sekä Kuutamotanssit. Lisäksi Rusutjärvi-seura on tarjonnut kyläläisille jo parin vuoden ajan Kyläavustajan palveluita.

Liikuntaseura Syke Oy tuottaa laadukasta ja monipuolista liikuntaa koko Tuusulan alueella kaikille tuusulalaisille taustoista riippumatta. Toimintaan on helppo mennä mukaan ja lajitarjonta on monipuolista. Liikkujien yhteisö pienistä jumppareista ohjaajiin on tiivis. Toiminnan laajeneminen koulujen kerhotoimintaan on lisännyt tuusulalaisten hyvinvointia.

Puheenvuoroni Tuusulan Hyte-lautakunnan seminaarissa kunnantalon valtuustosalissa 29.3.2019:

Siivosin pari viikkoa sitten pois vanhoja lehtiä ja silmääni sattui Talouselämä-lehden numero 30 2015 ja siitä aika raflaava otsikko: ”Kunnille vuosi 2019 on kauhun aikaa. Mitä kunnasta jää jäljelle, kun siltä viedään puolet rahasta, puolet henkilöstöstä ja miljarditolkulla omaisuutta”

Nyt eletään tuota kauhun vuotta 2019. Onko tämä kauhun aikaa, ei varmaan enää, kun tiedetään, miten sote-ratkaisun eduskunnassa kävi. Siis ratkaisun, johon tuolla otsikolla v 2015 viitattiin.

Tosin meiltä Tuusulasta katosi vuoden alussa puolet henkilöstöstä kunnan palkkalistoilta, mutta rahat ja omaisuus eivät ole ainakaan vielä kadonneet, eikä varsinkaan vastuu sote-kustannuksista.

Keski-Uudellamaalla tuota kauhun aikaa ennakoitiin perustamalla Keusote kuntayhtymä, jonne sote- asiat, ensin viime vuoden alusta järjestämisvastuu ja tämän vuoden alusta myös tuottamisvastuu siirtyivät.

Niin kuin nyt tiedämme, tästä seurasi viime vuoden lopulla oman sosiaali- ja terveyslautakuntamme lakkauttaminen ja uuden hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen lautakunnan perustaminen.

Mutta hyvinvointi ja terveyden edistäminen ei ole pelkästään sote-asiaa. Se on paljon muutakin. Eikä hyte-lautakunnan tehtävä ole suoraan jatkaa vanhan sote-lautakunnan työtä.

Kunnallisoikeuden emeritusprofessori Aimo Ryynänen kirjoitti tuoreessa Kunta-lehden artikkelissa, että yksi kaatuneen sote-uudistuksen konkreettisista tuloksista on kunnan uudesta roolista virinnyt keskustelu. Hänen mukaansa ”Yleisesti hyväksyttynä voidaan pitää valtiovarainministeriön asiantuntijaryhmän lausumaa”, jonka mukaan:

”Kunnat säilyvät paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöinä, jotka hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimiala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä.”

Ryynäsen mukaan muutos ajattelussa on merkittävä, sillä vielä Kataisen hallituksen aikana yleinen hokema oli, ettei kunnilla ole mitään muuta roolia kuin palvelutehtävä. Jos näin pelkistetysti ajateltaisiin, voidaan kysyä, eikö olisi sitten sama, että valtio suoraan hoitaisi palvelutehtävät. Toteaa Ryynänen ja jatkaa ”Kuntiin kohdistuva muutos onkin tuonut näkyväksi pitkään vallinneen kuntakäsityksen onttouden. Palvelukunta-ajattelu on korvautunut näkemyksellä, joka korostaa kuntien merkitystä paikallisesti muotoutuvina laaja-alaisina yhteiskunnan perusyksikköinä. Näkemys vastaa perustuslakivaliokunnan vuonna 2013 antamaa määritettä, jonka mukaan kunta on paikallisyksikkö.”

Mitä näistä ajatuksista pitäisi johtaa meillä Hyte-lautakunnan työssä, kun mietitään  Hyte-lautakunnalle ajateltuja tehtäviä ja niiden suhdetta kuntastrategiaan. Uuden Tuusulan kuntastrategian päämääriä ovat sujuvuus, hyvinvointi ja vireys. Strategian hahmottelemaa uutta Tuusulaa rakennetaan asukkaiden, yhteisöjen, luottamushenkilöiden ja kunnan työntekijöiden yhteisen tuusulalaisen toimintavan avulla, jossa korostuvat me-henki ja yhteistyö, yhteisen tarinan rakentaminen, tekemisen kulttuuri, rohkeus kokeilla ja iloitseminen onnistumisista. Haluamme olla edelläkävijä osallisuuden edistämisessä ja yhteisöllisessä toiminnassa uudistaen samalla toimintatapojamme.

Uutta ja ennenkokematonta ollaankin tekemässä. Lautakunta on nyt ehtinyt kokoontua kolme kertaa. Lautakunnan ensimmäisen kokouksen alussa toivotin jäsenet  aloittamaan jotain uutta ja ennenkokematonta. Samalla sovittiin, että pidetään kevään aikana seminaari, jossa meillä on mahdollisuus kuulla teitä – sidosryhmiämme.

Näkemyksemme on, että yritämme yhdessä orientoitua siihen, mitä meidän pitäisi tulevan n. 2 v ja 2 kk aikana tehdä. Meillä on aikaa juuri ja juuri yli puolet valtuustokaudesta. Eli aikaa meillä on loppujen lopuksi varsin vähän:

 -emme saa tänä aikana maailmaa valmiiksi, mutta jos saisimme osviittaa              tulevalle lautakunnalle, mitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö voisi olla. Meillä on varmaan itse kullakin vähän erilainen ennakkokäsitys siitä, mitä meidän lautakuntana pitäisi tehdä. Siksi on paikallaan käyttää aikaa nyt alkuun yhteisen näkemyksen löytämiseksi. Se on yksi tämän seminaarin keskeisistä tavoitteista.

-ei ole järkevää yrittää keksiä pyörää uudelleen, vaan katsotaan mitä                              muualla tehdään

-keskustellaan, ideoidaan, kuunnellaan teitä,  muita lautakuntia ja                          neuvostoja ja tietysti kuntalaisia

-lautakunnan työ ei voi muodostua vain muodolllisista kokouksista, koska varsinaisia päätösasioita on vähän, vaan tärkeä työmuotoa on seminaarityöskentely, vuorovaikutus ja osallistuminen ja ennenkaikkea kuuntelu.

-Hyte-lautakunta ei ole tarkastuslautakunta, vaikka meidän pitääkin                       seurata esim Keu-soten toimintaa.

-emme ole myöskään valituselin emmekä tuomioistuin – meille ei voi  tuoda asioita tyyppiä minua yksilönä on kohdeltu väärin.

-mutta meille voi kertoa, miten kunnan toimintaa ja palveluita voi                          parantaa ja kehittää ja meidän tulee viedä sitä viestiä eteenpäin.

Palataan vielä aivan lyhyesti viime joulukuuhun. Mukana olleet tietävät, ettei päätös HYTE-lautakunnasta syntynyt yksimielisesti.

Valtuuston äänestyksessä annettiin 39 ääntä perustamisen puolesta 12  jäsenen vastustaessa.

Päätökseen jätettiin myös eriävä mielipide, jonka mukaan  

”Hyvinvointilautakunnan perustaminen on täysin turhaa, varsinkin kun lautakunnalle ei ole määritelty tehtäviä. Muissa kunnissa lakkautettavien lautakuntien tehtävät on sulautettu muille lautakunnille. Tätä tietä Tuusulankin olisi ollut syytä seurata."

No, lautakunnalle on määritelty tehtäviä eikä tuo muita kuntiakaan koskeva toteamus taida olla noin yksiselitteinen. Ratkaisut ovat erilaisia tässä naapurustossakin.

Tarvitaanko lautakuntaa ja miten se tulee onnistumaan, nähdään lähivuosina. Kuntalaki kuitenkin määrää kunnan keskeiseksi tehtäväksi asukkaiden hyvinvoinnin edistämisen

• Kuntalaki 1 § 2 mom. • Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

 • Kuntalaki 37 § • Kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon: 1) kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen.

Uuden lautakunnan rungon muodostaa vanha sosiaali- ja terveyslautakunta.  Sote lautakunnan puheenjohtajan muutettua Riihimäelle, minusta tuli uuden lautakunnan puheenjohtaja. Ja pari muuta vanhan sote-lautakunnan jäsentä on henkilökohtaisista syistä vaihtunut.

Mitä nyt aluksi on tehty:

Lautakunnan ensimmäisessä kokouksessa päätettiin kutsua mukaan lautakunnan työhön myös edustaja kaikista kunnan vaikuttamistoimielimistä eli nuorisovaltuustosta, ikäihmisten neuvostosta, vammaisneuvostosta ja lapsi- ja perheasiainneuvostosta. Seuraavassa kokokouksessa olikin jo mukana nuorisovaltuuston ja ikäihmisten neuvoston edustaja ja kolmannessa myös lapsi- ja perheasian neuvoston edustaja.

Alueelliset kehittämisverkostot ovat tärkeä yhteistyökumppani ja tietysti yhdistysverkosto, järjestökenttä, erilaiset vapaaehtoistoimijat. Tänään toivottavasti voidaan keskustella myös järjestöjen roolista lautakunnan työssä.

Meidän kiireellisin ”pakollinen” homma on

Hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadinta. Kertomus kahdelta viime vuodelta ja suunnitelma eteenpäin. Edellinen hyvinvointikertomus on laadittu vuosilta 2013-2016 ja käsitelty valtuustossa 8.5.2017. Kertomus on tarkoitus saada aikaan alkuvuoden aikana, mutta uuden hyvinvointisuunnitelman laadinta menee syksyn puolelle. 

Jo heti alkuun päätimme järjestää tämän seminaarin tavoitteena yhteistyön käynnistäminen muiden lautakuntien ja neuvostojen ja muiden yhteistyötahojen kanssa.

Tänään kuullaan miten hyte-työ virkamiesvalmisteluna Tuusulassa ja Keusote-alueella on käynnistynyt ja hyvinvointikertomuksen laadinnan vaiheesta. Lisäksi kuullaan miltä hyvinvointijohtaminen kunnissa tutkimuksen valossa näyttää ja miten tuusulalaiset voivat. Ja pohdiskellaan asioita yhdessä.

Tämän iltapäivärupeaman tarkoituksena  on ennen muuta kuulla, miten te arvon osanottajat hyte-työn näette. Onko meillä yhteinen suunta ja mitä mahdollisesti meidän pitäisi miettiä, mitä pitäisi muuttaa tähänastisessa ja miten rakentaa yhteistyötä tuusulalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Olemmeko tunnistaneet yhdyspintoja oikein.

 Emme me tänään saa maailmaa valmiiksi, mutta toivottavasti saamme tienviittoja siihen, miten meidän on lautakuntana järkevää edetä, jotta saisimme aikaan myös konkreettisia tuloksia. Tervetuloa!

Puheenvuoroni  Tuusulan kunnanvaltuustossa 4.6.2018 päätettäessä tuotannon siirrosta Kuudensote-kuntayhtymälle vuoden 2019 alusta lukien.

Arvoisa puheenjohtaja!

Hitaasti mutta epävarmasti etenevässä sote-uudistuksessa olemme nyt yhden merkittävän päätöksen edessä omalta osaltamme. Päätös on kiistatta tulevaisuuden kannalta yksi tämän valtuustokauden tärkeimmistä ellei tärkein.

Viime vuoden marraskuussa päätimme sote-kuntayhtymään liittymisestä niin, että sote-tehtävien järjestäminen siirtyi kuntayhtymälle vuoden alusta. Tuotannon siirtoon asetimme marraskuun valtuustossa ehdon, että Tuusula ryhtyy osaltaan valmistelemaan mahdollista tuotannon siirtämistä kuntayhtymälle vasta, kun sote- ja maakuntauudistuksen lainsäädäntö on hyväksytty.

Tätä edelsi lokakuussa sosiaali- ja terveyslautakunnan  käsittely, jossa päätettiin mm, että mikäli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun siirto tulevan maakuntahallinnon  vastuulle lykkääntyy yli vuoden 2021, voidaan ennen em. ajankohtaa lähteä valmistelemaan tuottamisvastuun siirtämistä kunnilta kuntayhtymälle, mikäli se tuossa vaiheessa on tarkoituksenmukaista ja taloudellisesti järkevää ottaen huomioon myös siihen liittyvä henkilöstön siirtyminen kuntayhtymään ja kuntien sote-omaisuuden omistusjärjestelyt.

Ydin näissä syksyn päätöksissä oli, että emme suin päin lähde valmistelemaan tuotannon siirtoa kuntayhtymään vain yhdeksi vuodeksi.  Se olisi merkinnyt selkeästi kahdenkertaista työtä lyhyen ajan sisään.

Tämä on ollut itselläni keskeinen syy siihen kritiikkiin, jota olen esittänyt ensi vuoden alusta tapahtuvaa tuotannon siirtoa kohtaan

Marraskuussa vielä uskottiin, että sote-lainsäädäntö käsitellään ja hyväksytään eduskunnassa tämän vuoden keväällä. Nyt olemme tältä osin viisaampia. Ei hyväksytty. Tiedämme jo varmasti, että maakuntavaaleja ei pidetä lokakuun lopulla tänä vuonna ja tiedämme melkoisella varmuudella, että sote tehtävien siirto maakuntaan ei tapahdu 2020 alusta vaan aikaisintaan 2021, mutta tuskin vielä silloinkaan ainakaan täydessä laajuudessa.

Olen viime viikkojen ja aivan viime päivien tapahtumien myötä arvioinut omalta osaltani tilannetta uudelleen ja katson nyt, valtakunnan sote-aikataulun petettyä pahemman kerran, että enää ei ole syytä jarruttaa päätöstä tuotannon siirrosta. Lykkäämällä päätöstä esim tulevaan syksyyn siinä uskossa, että valtakunnan  ratkaisut ja lainsäädäntö ovat silloin valmiina, emme voita enää mitään. Päinvastoin meillä on vaara jäädä muiden kuntayhtymän toimijoiden kyydistä, jolla saattaa olla haitallisia vaikutuksia tuusulalaisten palvelukäyttäjien asemaan.

Päätös viime marraskuussa oli vielä nytkin arvioiden aivan oikea. Mutta ei ole järkevää pitää jääräpäisesti kiinni aikanaan oikeiksikaan todetuista ratkaisuista, kun maailma ympärillä on muuttunut erilaiseksi.

Mitä muuta on tapahtunut: Viisi meistä kuudesta Kuudensoten kunnasta on jo valtuustoissaan päättänyt tuotannon siirrosta ensi vuoden alusta. Me olemme siis viimeisiä, eli meille on jäämässä Musta Pekka käteen, ellei ratkaisua tehdä nyt. Valinnanvaraa ei tässäkään mielessä enää ole.  Jos jäämme kyydistä, meidän vaikutusmahdollisuutemme heikkenevät merkittävästi.

Lisäksi YLEn tietojen mukaan jo seitsemässä maakunnassa edetään paraikaa rakentamalla koko alueen kattavaa kuntayhtymämallia. Valmistelutyö on monissa muissakin pitkällä, joten maakunnallisia kuntayhtymiä voi olettaa syntyvän lisää. Samoin suurempia alueita, vaikkei koko maakuntaa kattavaa sotea syntyisikään.

Mekin olemme nyt tekemässä yhtä alueellista mallia. Kehitys vie joka tapauksessa kohti isompia kokonaisuuksia, aivan kuten sote tavoitteissa alun alkaenkin oli tarkoitus. Onko näiden kokonaisuuksien nimi sitten  muualla Suomessa maakunta tai alueellinen kuntayhtymä lienee tehtävien hoidon kannalta lähinnä nimityskysymys. Demokratian kannalta ero toki on päätöksentekoelinten valinta. Maakunnassa on tarkoitus olla vaalit, kuntayhtymien päätöksentekijät valitsee jäsenkuntien vaaleilla valitut valtuustot. Kun ajattelemme Uuttamaata, jossa pelkona on, että maakuntavaltuustoon ei vaalien kautta tule läheskään kaikista kunnista edes yhtä edustajaa, voi kysyä, kummassa mallissa demokratia ja alueellinen vaikuttaminen paremmin toteutuu  - alueellisessa kuntayhtymässä vai maakuntavaltuustossa.

Järjestämistehtävän siirron tavoitteena on alueen palvelujen ja niiden myöntämiskriteerien yhdenmukaistaminen eli samat ja samalla tavalla toteutetut palvelut ja niiden saamisen kriteerit kaikille alueen asukkaille. Vaikka äkkiseltään voisi olettaa naapurikuntien palveluiden olevan täällä meillä  hyvinkin samanlaisia, erot kuntien välillä ovat kuitenkin yllättävänkin isot.  Tavoite yhdenmukaistamisesta on edelleen hyvä ja oikea. Miten se toteutetaan, on tietysti yksittäisten kuntalaisten kannalta oleellista. Olen useaan otteeseen todennut, että ei pidä edetä vain eurot edellä. Vaan tulee pyrkiä lopputulokseen, jossa kenenkään asema ei kohtuuttomasti heikkene. Uskon kyllä, että tätä työtä tehdään eri asiakasryhmiä kuunnellen koko ajan kuntayhtymässä ja valmistelun tulokset tulevat päätöksentekoon syksyn mittaan ja siitä eteenpäin. Mutta ei varmastikaan siinä vauhdissa mitä alkujaan on ajateltu.

Kuitenkaan ”kaikki voittavat” -malleja ei ole olemassakaan, vaan todellisuudessa uudistuksissa on aina myös häviäjiä.

Myös tuotannon siirrossa on vastassa määrätön joukko erilaisia ongelmia ja yksityiskohtia, joiden ratkominen ottaa aikaa. Eikä siinä pidä kohtuuttomasti kiirehtiä.

Eilen TVn iltauutisissa oli mielenkiintoinen juttu Hollannin Buurtzorg -mallista, joka on innovatiivinen osuuskuntapohjainen malli hoitaa ikäihmisiä kotona. Buurtzog sanan voi kääntää naapurustohoivaksi. Buurtzog sai alkunsa, kun Hollannissa sote-sektorin yksityistäminen, hoitoyksiköiden koon kasvattaminen ja hoidon standardisointi aloitettiin 1990-luvulla. Kymmenen vuotta myöhemmin toimet alkoivat näkyä maassa kotihoidon laadun huonontumisena. Uudistukset myös lisäsivät kansallisia sosiaali- ja terveyskustannuksia merkittävästi. Organisaatiorakenteet muuttuivat monimutkaisiksi ja mm. sairaanhoitajia värvättiin hallinnollisiin tehtäviin kenttätyön sijaan.

Uutisjutussa kuultu Buurtzorgin toimitusjohtaja Jos de Blok varoitti suomalaisia sanomalla, että keskittäminen on pahinta mitä voidaan tehdä. Keskittämällä luodaan paljon monimutkaisuutta. Olen tästä näkemyksestä samaa mieltä. Ihmiseltä ihmisille palveluissa ei toimi suuruuden ekonomia vaan pienuuden ekonomia.

Henkilökunnan asemasta on kannettu tässä meidän muutoksessa huolta. Minä olen siitä kahden fuusion tekemisessä aikanaan mukana olleena ehkä vähän eri tavalla huolissani. Kannan ensisijaisesti huolta siitä, miten henkilökunta saadaan motivoitua viemään iso ja raskas uudistus läpi. Uhka ei ole, että väkeä on liikaa, koska eläköityminen on lähivuosina varsin nopeaa. Uhka on enemmänkin työvoimapula, mm se että samanaikaisessa yksityisten toimijoiden aktivoitumisessa hyviä tekijöitä houkutellaan ja ostetaan muualle.  Aivan kuten viime viikolla HUSin Aki Lindén kertoi Ylen A-studiossa, että yksityiset houkuttelevat julkisen puolen lääkäreitä.

Uhka on myös tekijöiden uupuminen. Kun ajetaan sisään uudenlaista kulttuuria ja samanaikaisesti törmätään erilaisiin käytännön ongelmiin, erilaisiin tapoihin tehdä asioita ja siihen, että mm tietojärjestelmien erilaisuus hidastaa ja vaikeuttaa järkevien muutosten tekemistä vuosikausia.   

Palkkaharmonisointikin alkaa, mutta ei vielä ensi ja tuskin laajemmin seuraavanakaan vuonna. Siitä en ole huolissani. Palkat hivuttautuvat joka tapauksessa vuosien mittaan kohti eri tehtävien tämänhetkistä korkeinta tasoa. Jollei suoraan palkankorotuksina niin tehtäväkuvien muuttumisen kautta. Palkkaharmonisoinnin kustannuksista vaan ei kukaan vielä osaa laskea.

Jotta henkilökunta saadaan laajasti ja  aidosti motivoitumaan muutokseen, etsimään ja hyväksymään uudenlaisia tapoja tehdä työtä, johdolla pitää nyt olla rohkeutta jopa julistuksenomaisesti kertoa, että kenenkään kuntayhtymään siirtyvän työpaikka ei ole vaarassa. Työtehtävät saattavat muuttua ja todennäköisesti suurella osalla väkeä lähivuosina myös  muuttuvat. Vakuuttamalla nyt uskottavasti, että jokaisen työpaikka on turvattu, rakennetaan sitä luottamusta, joka on ehdottoman välttämätöntä tämän ison muutoksen onnistumiseksi.

Eli yhteenvetona: olen tässä tilanteessa kunnanhallituksen esityksen takana, koska ne asiat ja odotukset, joihin syksyinen päätös sidottiin, ovat muuttuneet. Edessä on hirvittävän iso savotta, jonka läpiviemiseen toivon toisaalta malttia ja asiakkaiden aitoa kuulemista, toisaalta henkilökunnalta jaksamista, joustavuttaa ja valmiutta oppia uutta, rohkeutta muuttaa omia käsityksiä ja työtapoja ja innostusta lähteä rakentamaan keski-uusimaalaista mallia sote-asioiden hoitamiseksi, toivottavasti    alueen asukkaiden parhaaksi. 

 Porvoon Eläkkeensaajien 50 v juhlassa 5.4.2018 pitämäni puhe:

Arvoisa kunniapuheenjohtaja, Hyvä juhlaväki!

Minulla on ilo tuoda juhlaanne Eläkkeensaajien Keskusliiton parhaat onnittelut 50 vuotisesti taipaleesta ja kiitokset siitä suuriarvoisesta työstä, mitä yhdistys ja yhdistysväki vapaaehtoistyönä on tehnyt porvoolaisten ikäihmisten hyväksi ja monet yhdistyksenne edustajat myös Liiton ja Uudenmaan piirin tehtävissä. Ja vielä erityisesti kiittää Liiton kunniapuheenjohtajaa

Haluan samalla kertoa oman yhdistykseni, Jokelan Eläkkeensaajien onnittelut 50 vuotiaalle. Meillä Jokelassa yhdistys perustettiin 1971, joten on vielä kolme vuotta omiin viiskymppisiimme.

Eläkeyhdistyksen toiminnan pyörittäminen edellyttää melkoista määrää vapaaehtoisia toimijoita. Vapaaehtoiset ovat yhdistysten kulmakivi. Se ei aina ole helppoa ja vaatii melkoista organisointia. Ilman vapaaehtoisia ei eläkejärjestöjen ja harvan muunkaan yhdistyksen toimintaa olisi mahdollista pyörittää. EKLssä onkin painotettu vapaaehtoistoiminnan ja -toimijoiden tekemien työtuntien seurantaa, joka on yksi tärkeä keino osoittaa niin kunnille kuin valtiollekin miten paljon ja arvokasta työtä teemme täysin vapaaehtoisesti. Jos yhteiskunnan pitäisi tämä kaikki toiminta järjestää ja rahoittaa, siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

”Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä!” on tunnuslause, joka erinomaisesti sopii teillekin. Tarjoamalla jäsenille kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä – tarjoamalla iloa ja mielihyvää. 

 Hyviin elämäntäyteisiin vuosiin kuuluu myös terveys ja sen säilyminen edes kohtuullisena.  Terveyden ylläpitämisessä säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisäksi erityisen merkittävää on vilkas sosiaalisen elämä. Jo senkin vuoksi kannattaa tavata muita ihmisiä ja ryhmäytyä, harrastaa sellaisia asioita joita voi tehdä yhdessä ja joista voi nauttia ja iloita yhdessä. Tässä kaikilla eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli. Tapaamme muita ihmisiä tutussa seurassa, teemme mukavia asioita yhdessä, harrastamme kulttuuria ja liikumme ja teemme matkoja yhdessä. Huolehdimme myös toinen toisistamme.  Säännöllisen liikunnan merkitystä ikäihmisille ei voi liikaa korostaa.

Senioritukija, professori Erkki Vauramo Aalto-yliopistosta on varsin osuvasti todennut, että liian pitkä vuodelepo terveyskeskussairaaloiden vuodeosastoilla on yksi iso epäkohta Suomen vanhustenhuollossa. Jo viikon makaaminen voi lamauttaa toimintakyvyn. Minulla on ollut useaan otteeseen tilaisuus kuulla Vauramon ajatuksia ja erityisesti on jäänyt mieleen hänen tokaisunsa, että Suomessa lääkärit ovat uskoneet dementian paranevan makuuttamalla.  Onneksi näissä asioissa tilanne on muuttumassa parempaan.

Hyvät kuulijat

EKL:n viime kesän Lappeenrannan liittokokouksen tärkeitä päätöksiä oli,  että Liitolle laaditaan strategia, joka ottaa huomioon toimintaympäristömme ja sen muutokset ja toimii valmistuttuaan tienviittana liiton toiminnalle tulevaisuudessa. Tätä ei tehdä hallinnon norsunluutornista, vaan kuluvan vuoden aikana yhdessä jäsenistön kanssa kaikkien piirien järjestökursseilla ja valtuuston ja hallituksen yhteispalavereissa, niin että valtuusto voisi hyväksyä strategian ensi vuoden kevätkokouksessaan.

Yksi näkökulma strategian tarpeeseen on, että kansalaisyhteiskunta ja osallistumisen tavat muuttuvat.  Eli vapaaehtoistoimintakin muuttaa muotoaan. Koko yhdistyskenttää koskettaa se, että  kansalaisyhteiskunnan toimintamallit, sitoutuminen ja toiminnan tavat ovat suurimmassa muutoksessa vuosikausiin. Vanhemman polven väki on tottunut kokoustamaan ja toimimaan tietyn mallin mukaisesti erilaissa järjestöissä, kuten vaikkapa ay-liikkeessä tai puoluetoiminnassa. Nyt mukaan tulevilla nuoremmilla ei välttämättä ole samanlaista kokemuspohjaa ja vakiintuneita toimintamalleja. Yhdistysten johtamisessa tarvitaan ketteryyttä kehittämiseen, avointa ja uudenlaista viestintää, johon some -maailma tuo omat haasteensa, motivointia, tukemista ja palkitsemista. Toisaalta vaikka maailma ympärillämme muuttuu, me ihmiset emme yhtä nopeasti. Muutosta tehtäessä on muistettava varmistaa, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. 

Jotta jaksaa osallistua, iloita mukanaolemisesta ja nauttia niistä mahdollisuuksista, joita on tarjolla esim juuri yhdistystoiminnan kautta, pitää huolta omasta itsestään ja terveydestään, on tähän oltava mahdollisuudet myös taloudellisesti. Siksi EKLn keskeisenä huolena on eläkeläisköyhyys, joka varakkaassa Suomessa on todellinen ongelma.  Liittokokouksen julkilausuma olikin otsikoitu ”Eroon eläkeläisköyhyydestä”.

Yhdeksi keskeiseksi edunvalvonnan tavoitteeksi vahvistettiin työeläkeindeksin muuttaminen niin, että korotus suosii pieniä ja keskisuuria eläkkeitä saavia. Liiton viime vuonna julkistama kustannusneutraali malli, joka koostuu prosenttiosasta ja kiinteästä euromääräisestä osasta, joka olisi kaikille saman suuruinen, saanut varsin laajaa kannatusta. Tuoreen lisän eläkekeskusteluun toi Antti Rinne vappupuheessaan ehdottamalla pienimpien eläkkeiden korottamista 100 eurolla, ei kerralla eikä yhdessä yössä vaan realistisellaa aikataululla. Kahden suurimman hallituspuolueen puheenjohtajat tyrmäsivät ehdotuksen suoralta kädeltä. Keskustelu jatkui kiivaana eilen mm eduskunnan kyselytunnilla. Tärkeää on pitää eläkekeskustelua vireillä ja saada seuraavan hallituksen ohjelmaan selkeitä konkreettisia toimenpiteitä. Eläkeläisköyhyys on häpeäpilkku suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. 

Nykyisin teidänkin kaltaisessa aktiivien ikäihmisten joukossa puhe jossain vaiheessa kääntyy väistämättä soteen. Sote sotku on varmasti hämmentänyt ja hämmentää meitä kaikkia. Onko kyseessä jännitysnäytelmä, draama, komedia vai farssi. Äkkinäisiä ja jännittäviä käänteitä ei ainakaan ole puuttunut, mutta vieläkään ei ole varmuutta, toteutuuko sote  ja maakunnat, vaikka maakuntavaaleille on jo päivämäärä almanakassa. Minua viisaammat veikkaajat sanovat, että ratkaisun pitää tulla ennen kesäkuun toista viikonloppua eli ennen kahden suurimman hallituspuolueen puoluekokouksia. 

Yksi uusimmista käänteistä tuli aivan yllättäen tiistaina  10.4. Helsingin Sanomien uutisoimana, vaikka  kapitaatiomallista maakunnille valtiolta tulevan rahoituksen jakovälineenä on puhuttu kyllä jo pitkään. Mutta se, että meidät jokainen on tarkoitus pisteyttää jo ennen sote-uudistuksen voimaantuloa, eli luoda jokaiselle henkilökohtainen tausta- ja riskitekijöihin perustuva kapitaatiomaksu. Kapitaatiomaksu on se hinta, jonka Kela maksaa sote-keskukselle kustakin asiakkaasta, kun asiakas listautuu keskuksen asiakkaaksi. Kela hoitaa maksatuksen, mutta rahat tulisivat maakunnalta eli viime kädessä valtiolta.

Kapitaatiomaksun olisi tarkoitus heijastaa mahdollisimman tarkkaan kunkin suomalaisen riskiä sairastua ja siten aiheuttaa kuluja järjestelmälle.  Sote-keskus puolestaan  saisi maksun listautuneista asiakkaista siitä riippumatta, ovatko asiakkaat käyneet siellä kertaakaan hoidossa. Maksun logiikka toimii siis ikään kuin vakuutus.

Tässä piileekin monenlaista ongelmaa. Yksi on tietysti tänä tietovuotojen luvattuna aikana, että meidän yksilölliset tietomme pääsevät vääriin käsiin.

EKL:n Uudenmaan piirin asettama sote-seurantaryhmä heräsi tähän ongelmaan jo jättäessään työryhmän kannanoton maaliskuun lopulla Uudenmaan sote-muutosjohtajalle. Kannanotossa todetaan, että kapitaatioperusteinen rahoitus ei sovi sosiaali- ja terveyspalveluihin, koska siten ei voida mitenkään budjetoida oikein sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaiseksi tuottamiseksi Uudellamaalla tarvittavia resursseja. Tämä johtuu määrältään suuren ja nopeasti kasvavan vanhusväestön hoito- ja hoivatarpeiden lisääntymisestä, kun otetaan vielä huomioon vanhimpien ja eniten hoito- ja hoivaresursseja tarvitsevien suhteellisen osuuden kasvu.

Hyvät ystävät:

Minulla on tässä pari tuoretta lehtileikettä, jotka molemmat liittyvät ikäihmisten asumiseen.  Toinen minut yllättänyt ja järkyttänyt leike kertoo, että muistisairaita katoaa vuosittain tuhansia. Viime vuonna kirjattiin 3379 sellaista tapausta, joissa etsintään tarvittiin viranomaisia. Luvusta puuttuvat vielä ne tapaukset, joissa kadonnut löytyi sukulaisten tai naapurien avulla. Luku on vuosittain kasvussa. Onneksi toki valtaosa tapauksista päättyy kadonneen löytymiseen hengissä ja ainakin kohtuullisessa voinnissa. Jos lapsia katoaisi sama määrä, alkaisi hirveä rumba, ettei sama tapahtuisi uudestaan.

Toinen leike on pilakuva Keski-Uusimaa -lehdestä. Pappi on vihkimässä nuorta paria ja lukee vihkikaavaa:

”…ja lupaatte rakastaa toisianne kunnes palvelulukoti teidät erottaa.”

Ikäihmisten kotipalvelut ja asuminen ovat muutoinkin olleet viime päivinä varsin näkyvästi mediassa. Parisen viikkoa sitten löytyi itä-helsinkiläisestä asunnosta jo pitkään menehtyneenä ollut nainen. Viime vuoden joulukuussa itä-helsingissä asunut mies jäi ilman ruokaa kotihoidon unohduksen vuoksi. Vuosi sitten Espoossa oli vastaavanalainen kuolemantapaus.

Laitoshoitoa on leikattu voimakkaasti, mutta vapautuneet resurssit eivät suinkaan ole siirtyneet kotihoidon resursseiksi. Silti vaaditaan, että kotona pitää asua pidempään. Syyllinen tähän nopeasti pahenevaan tilanteeseen on valittu kehityssuunta, joka löytyy Vanhuspalvelulain 14 §:stä, jossa sinänsä oikein todetaan, että kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain tässä laissa säädetyillä perusteilla. Hyvä näin, mutta lakiin lisättiin vuoden 2014 lopussa 14 a §. Siinä sanotaan pitkäaikaisen laitoshoidon edellytyksistä:

”Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.”

Tämä kuulostaa sinällään ihan hyvältä viitaten myös siihen, mitä edellä totesin, että jo viikon makuuttaminen voi lamauttaa toimintakyvyn. Eikä sairaalasänky saa tietenkään olla kenenkään koti. Sairaalassa ollaan parantumassa sairaudesta tai vammasta, ei siellä olla asumassa.

Mutta kun tästä pykälästä on johdettu, että palveluita kehitetään ensisijaisesti vain kotihoitona. Kotihoito on toki inhimillinen ja perusteltu palvelu silloin, kun ikäihminen voi omatoimisesti ulkoilla ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Mutta kun tämän hetken kehityssuunta tarkoittaa sitä, että kotihoidon piirissä pidetään vuodepotilaita sekä muistisairaita. Sivistysvaltio ei voi hyväksyä sitä, että ikäihmiset tuomitaan tietoisesti yksinäisyyteen ja vangiksi omaan kotiinsa. Noutajan vartoilu yksin yksiössä tuntuu aika rajulta kohtalolta.

Lain kirjain sinällään on hyvä, mutta sen tulkinta jatkuvaan resurssipulaan viitaten ei. Siksi tarvitsemmekin kotipalveluresurssien lisäämisen lisäksi ikäihmisten asumiseen uusia vaihtoehtoja kotona asumisen ja palveluasumisen välimaastoon. Eri asumismuotoja saman katon alla tarjoavat senioritalot voisivat olla vaihtoehto niille ikäihmisille, jotka tuntevat nykyisen kotinsa turvattomaksi, yksinäiseksi, esteelliseksi tai muuten vaivalloiseksi paikaksi elää.  Ja niin, että viiveetön tuki sekä kotihoito- ja muut tukipalvelut ovat saatavilla yksilöllisen tarpeen mukaan. Tarvitaan erilaisia kokeiluja. Kokeiluihin tarvitaan myös yhteiskunnan panostusta. On rohkeasti lähdettävä etsimään myös aivan uudenlaisia ratkaisuja, joihin kyllä löytyy malleja maailmalta. Tämä on tärkeää erityisesti, kun suuret ikäluokat lähivuosina tulevat elämänvaiheeseen, jossa avun ja hoivan tarve kasvaa.

Näissä merkeissä EKL:n ja Helsingin piirit järjestivätkin huhtikuun lopulla seminaarin, jossa aiheina oli ikäihmisten asumisen edellytykset ja toisena aiheena miten asiakasmaksut määritellään. Paikalla oli myös Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajia. Jälkimmäinen aihe sai pontensa siitä, että lausunnolla on parhaillaan sote-kokonaisuuteen kuuluvan lakiesitysluonnos sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista. Lausunnolla oleva versio on vielä kovasti keskeneräinen, mutta hyvä niin, sillä nyt siihen voi vielä olla mahdollisuus vaikuttaa. Liitto onkin antanut asiasta oman lausuntonsa ja myös  huhtikuussa kokoontuneen EKL:n  Valtuuston kokouksen julkilausuma liittyy tähän tärkeään asiaan. Liit t o  v a a t ii  t e r v e y s k e s k u s m a k s u i s t a  l u o p u m i s t a  k o k o  m a a s s a .  A s i a k a s m a k s u i s t a  s a a t a v a  r a h o i t u s o s u u s  o n  v a r s i n  p i e n i  s u h t e e s s a  m a k s u j e n  p e r i n n ä s t ä  a i h e u t u v ii n  h a lli n n o lli s ii n  k u l u i h i n. Helsinkiläiset ovat syystä huolissaan, että onko heidän soten myötä pakko palauttaa terveyskeskusmaksut, joista he luopuivat 2013. Maksuista luopuminen ei uhkakuvista huolimatta lisännyt Helsingissä terveyskeskuslääkärikäyntejä.

Liiton lausunnossa vaaditaan myös, että nykyiset kolme  erillistä maksukattoa: palvelu-, matka- ja lääkemaksukatot tulee yhdistää, jonka katon tulee olla korkeintaan noin 775 euroa. Nykyisin nämä kolme maksukattoa ovat yhteensä 1 588,13 euroa.

Valitettavan usein pienituloiset kansalaisemme säästävät lääkkeistään ja muista terveydenhuollon kustannuksistaan, jotta rahat riittäisivät muihin menoihin. Jos eläkkeensaaja jättää rahapulassaan lääkkeet ostamatta tai vaikkapa hampaansa hoitamatta ja sairastuu pahemmin, on tällä merkittäviä kustannusvaikutuksia yhteiskunnallemme.

Hyvät kuulijat

Paljon meihin ikäihmisiin vaikuttavia asioita on tapahtumassa. Meidän on omassa edunvalvontatyössämme niin Liitossa kuin yhdistyksissäkin oltava aktiivisia, otettava kantaa, tehtävä esityksiä  ja oltava valmiita lähtemään tarvittaessa toreille ja turuille puolustamaan vaikkapa asumistukea uhkaavia leikkauksia.  

Meidän ikäihmisten on uskottava itse siihen, että emme ole vain kuluerä, joka suistaa koko kansantalouden raiteiltaan. Emme ole kuluerä edes tänä aikana, jolloin kaikkeen mennään eurot edellä ja säästäminen mielessä. Olemme voimavara, jonka kokemus ja osaaminen pitää yhteiskunnassa hyödyntää, mutta jonka myös on itse puolustettava omia oikeuksiaan merkitykselliseen ja arvokkaaseen elämään. Tässä työssä eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli. Emme saa myöskään unohtaa sosiaalisen kanssakäymisen merkitystä hyvinvoinnille. Täällä teidän juhlassannekin on tilaisuus olla yhdessä hyvässä seurassa, mahdollisuus tavata muita ihmisiä, virkistyä ja kokea iloisia hetkiä. Parhaat onnittelut vielä kerran juhlivalle yhdistykselle ja hyviä vuosia meille kaikille.     

Puheenvuoro kaavoitussuunnitelmasta Budjettivaltuustossa 11.12.2017

Aloitan vanhalla asialla. Valtuuston kokouksessa 9.9.1991 hyväksyttiin Jokelan Kartanon alueen yleissuunnitelma. Siinä sanotan toteutuksen ajoituksesta … Lainaus: ”vuoden 1991 alussa olisi mahdollista aloittaa ensimmäisen asemakaavan laatiminen yleisuunnitelman pohjalta kunnan omistamilla mailla. Tällöin ensimmäisten asuntojen toteuttaminen Kartanon alueella voisi ajoittua vuoden 1993 loppupuolelle ensimmäisten asemakaavojen vahvistuttua” Lainaus päättyy. 

Kaavojen edistämiseen luotiin toissa valtuustokaudella priorisointimalli, jossa nimettiin erityiset kärkihankkeet. Valtuustokauden aikana on useaan kertaan todettu, että kärkihankkeita on resursseihin nähden liikaa. Vuoden 2012 kaavoituskatsauksessa esiteltiin kärkihankkeiksi neljä yleiskaavaa ja osayleiskaavaa, viheraluestrategia ja Tuusulan keskustan yleissuunnitelma sekä 25 asemakaavaa. Vuoden 2016 katsauksessa kärkihankkeiden määrä ei ole vähentynyt: yleiskaavoja ja suunnitelmia on kuusi ja asemakaavoja 28 kappaletta.

Kaavoitussuunnitelma 2018-22 on selkeästi Etelä-Tuusula painotteinen. Vuosi sitten käsitellyssä vastaavassa paperissa kaavakärkihankkeita Etelä- Tuusulassa oli 23 kpl, Jokelassa 3  ja Kellokoskella 3 kpl. Nyt Etelä-Tuusulassa  23, Kellokoskella 3 ja Jokelassa peräti 1.

Etelä-Tuusulan painottaminen on totta kai perusteltua monestakin syystä: väkiluku, tonttien kysyntä, se, ettei mitään ole aikoihin ollut tarjolla ja tietysti, että Focus-alue on valtakunnallisestikin tärkeä hanke, joka pitää saada vauhdilla eteenpäin, vaikka Tallinnan rata ei ikinä toteutuisikaan. Ja tottakai Rykmentinpuiston eteneminen on etelä-tuusulaisten ja Keravan kaupallisten palveluiden kannalta tärkeä hanke.

Mutta toinen valtakunnallisesti sijainniltaan tärkeä alue Tuusulassa on Jokela, joka sattuu sijaitsemaan kahden valtakunnan nopeimmin kasvavan alueen eli pääkaupunkiseudun ja Pirkanmaan yhdistävän liikennekäytävän varrella. Tämän asian merkitystä ei ainakaan tässä kaavasuunnitelmassa ole havaittu, vaikka lisäraiteita Riihimäelle rakennetaan jo täyttä päätä ja Jokelasta pääsee paikallisjunalla niin Helsinkiin kuin Tampereellekin junaa vaihtamatta. Helsinkiin  38 min ja Tampereellekin vain tunti 31 min.

Tässä kaavoitussuunnitelmassa Jokelan kohdalla kärkihankkeena on vain ja ainoastaan viime vuonna  jostain taivaista tipahtunut Hevoskylä, mutta ei mitään muuta.

Viime vuonna vastaavassa paperissa Jokelaan oli merkitty kolme kärkihanketta:

Äsken mainittu hevoskylä

Ns Kartanon alue I, eli seurakuntien maa-alueet, joka kaava valmistui kuluvan vuoden aikana 

Ja kolmantena Keskustie I ja II eli Keskustan kortteleiden tehostaminen, joka nyt on tippunut  pois, vaikka tarve on viime vuotista tähdellisempi.

Keskustie on tippunut siis kärkihankkeesta tulossa olevaksi hankkeeksi, jollaiseksi on myös ilmaantunut Varikonkulma, jonka ymmärrän tarkoittavan Ventoniemen tallien korttelia.

Keskustien tilanne on kuitenkin oleellisesti muuttunut, kun vanha päiväkoti on purettu. Nyt pitää nopeasti pohtia, mitä sille tontille tehdään ja samalla tietysti koko Keskustien eteläpuolen kohtalo pidemmällä aikavälillä. Siinä asiassa on jokelalaisten mielipidettä kuultava herkällä korvalla. Vanhan päiväkodin tontti ei saa missään tapauksessa jää ruohottumaan kymmeneksi vuodeksi.

Odottavissa hankkeissa on Kolsan länsipuoli ja Lepola III, molemmat pienia omakotialueita, joista jälkimmäinen on surullinen esimerkki kaavoituksen epäjohdonmukaiseuudesta.  Tarkastulautakunta kiinnitti asiaan huomiota viime arviointikertomuksessa toteamalla joidenkin hankkeiden statuksen muuttumisesta vuosien mittaan. Lepola III oli vuoden 2013 kaavoituskatsauksessa kärkihankkeena, vuonna 2014 ”tärkeät hankkeet”-otsikon alla, vuonna 2015 tulossa olevana hankkeena ja kaavoituskatsauksessa 2016–2017 ja edelleen 2018 odottavana hankkeena.

Perusteita Jokelan unohtamiselle en voi ymmärtää. Siihen ei käy selitys, että Jokelassa on tontteja tarjolla. On kyllä Peltokaaressa ja viimeksi valmistuneella ns. Kartano I alueella sitten, kun on eli nyt käsillä olevien paperien mukaan rakentaminen tapahtuu vasta tämän suunnittelukauden jälkeen eli 2020-luvun puolivälin tienoilla.

Jos halutaan oikeasti hyödyntää Jokelan erinomainen asema ja raideyhteys kunnan väestönkasvuna, tarjontaa ja nimenomaan monipuolista tonttitarjontaa pitää olla koko ajan. On perin vanhentunut ajatus nykyisessä kilpailutilanteessa kuntien kesken, että vain myymällä yksi alue kerrallaan loppuun, pärjättäisiin kilpailussa uusista asukkaista.  Enää kunnan omakotitontteja ei jonoteta, vaan kunnan on niitä aktiivisesti markkinoitava tarjoamalla monipuolisia vaihtoehtoja sille pienenevälle joukolle ihmisiä, joka vielä haluaa omakotitaloon muuttaa. Kehyskuntien vetovoimasta oli juttua mm tämän päivän Keski-Uusimaassa.

Kun tiedämme, että Tuusulassa kaavoitusprosessa kestää 7-10 vuotta, onneksi ei kaikkien osalta 25 vuotta kuten Kartanon alueen osalta on tapahtunut,  kaavan laittaminen nyt kärkihankkeeksi tarkoittaa sitä, että kaava voisi olla valmis 2025-2028 ja rakentaminen voisi alkaa 2030-luvun alussa. Eli jos nyt laitamme uudelleen kärkihankkeeksi sen oikean Kartano I eli Opintien itäpuolen, joka sattuu olemaan kunnan maata, se olisi rakennettavissa kun Kartano I:ksi virheellisesti  kutsuttu eli seurakuntien alue on  rakentumassa  suunnittelukauden jälkeen eli 2020-luvun puolivälin tienoilla.

Teen seuraavan Jokelaa koskevan muutosesityksen:

Jokelan kärkihankkeiksi merkitään

1. Keskustien eteläpuolisten kortteleiden tarkastelu ja keskustarakenteen tiivistäminen.

2. Opintien itäpuoli ja Varikonkulma. Puutarhakaupunki-idean toteuttamista tukeva alue aivan keskustan tuntumassa palvelujen äärellä.

3. Lepola III. Täydennetään pientaloaluetta Hyvinkään rajan tuntumassa

 Lisäperusteluina   

1. Erityisenä perusteluna  Keskustien osalta on nyt jo puretun päiväkodin tontin kohtalo. Se ei voi jäädä vuosikymmeniksi roikkumaan  nurmikenttänä aivan kylän ydinkeskustassa.

2. Opintien itäpuoli ja Varikonkulma. Opintien itäpuoli on siis se oikea Kartano I, joka oli kärkihankkeena jo 1990-luvun alkuolella, mutta katosi jonnekin.  Koska yhden korttelin postimerkkikaavojen tekeminen ei ole mitenkään järkevää, Varikonkuloman yhdistäminen tähän on mielekästä ja luo paremmat mahdollisuudet ideoida puutarhakaupunkia toteuttavaa innovatiivista ratkaisua.

3. Lepola III , jotta kuntalaisten usko kaavoitukseen ei aivan kokonaan menisi. Toisena perusteluna, että Lepola II ja III alueiden liikenne saataisin kiertolittymän avulla purettua nykyistä turvallisemmin Ridasjärventielle ja samalla hillittyä ajonopeuksia Jokelan ydinkeskustaan saavuttaessa.  

Eli esitän muutosesityksenä kohtaan § 218 Kaavoitussuunnitelma 2018-2022:

Valtuusto päättä hyväksyä kaavoitussuunnitelman vuosille 2018-2022 siten muutettuna, että

Jokelan kohdalle kärkihankkeiksi lisätään:

1. Keskustien eteläpuolisten kortteleiden tarkastelu ja keskustarakenteen tiivistäminen.

2. Opintien itäpuoli ja Varikonkulma. Puutarhakaupunki-idean toteuttamista tukeva alue aivan keskustan tuntumassa palvelujen äärellä.

3. Lepola III. Täydennetään pientaloaluetta Hyvinkään rajan tuntumassa

Samalla Keskustie I ja II sekä Varikonkulma pois tulossa olevien hankkeiden listalta ja Lepola III odottavien hankkeiden listalta

 Kuopion varhaiseläkkeensaajien 25 v juhlassa 28.9.2017 pitämäni juhlapuhe

Hyvä juhlaväki!

Minulla on ilo tuoda juhlaanne Eläkkeensaajien Keskusliiton parhaat onnittelut 25 vuotisesti taipaleesta. Samalla välitän Liiton uuden puheenjohtajan Simo Paassillan terveiset ja onnittelut yhdistykselle ja juhlaanne.

Haluan samalla kertoa oman yhdistykseni, Jokelan Eläkkeensaajien onnittelut 25 vuotiaalle. Meillä tiistainen kerhokokous, jossa kerroin tulevani Kuopioon, pyysi välittämään yhdistysväen onnittelut.

Kun Simo Paassilta kertoi, ettei välitettavasti itse päällekkäisyyksien vuoksi pääse tulemaan, ja pyysi minua tuuraamaan, tehtävä oli minulle poikkeuksellisen miellyttävä. Ensinnäkin se sattui erinomaiseen ajankohtaan, koska huomenna minulla on oman entisen työnantajani Finnveran Senioritapaaminen täällä Kuopiossa ja toisekseen Kuopioon on aina mukava tulla. Sen opin, kun viimeisen kymmenen työvuoteni aikana kävin täällä varsin usein.

Yhdistyksenne on Eläkkeensaajien Keskusliiton jäsenyhdistyksistä jäsenmäärältään suurin. Kun katsoin kotisivujanne, myös toiminnan monipuolisuus on todella vakuuttavaa. Laskin mm. 16 eri tyyppistä harrastusaluetta, joka jo sinällään on varsin huikea määrä. Ja yksittäisiä kerhoja on vielä lukuisasti enemmän. Mutta on toki jäsenmäärännekin varsin huikea, jos verrataan keskimääräiseen EKLn jäsenyhdistyksen kokoon. Omassa yhdistyksessäni, Jokelan Eläkkeensaajissa on tällä hetkellä noin 190 jäsentä. Teillä myös jäsenmäärän kasvunopeus on ollut mahtava.  Ensimmäisen puheenjohtajanne Vesa Turusen toteamus ”Tuli tarpeeseen”, pitää varmasti paikkansa. Luin historiikistänne, että tyhjästä ja velkavetoisesti olette joutuneet toiminnan aloittamaan. Se kuvaa, että olette tehneet sekä oikeita asioita että asioita oikein.

Näin laajan toiminnan pyörittäminen edellyttää melkoista määrää vapaaehtoisia toimijoita. Vapaaehtoiset ovat yhdistysten kulmakivi. Se ei aina ole helppoa ja vaatii melkoista organisointia. Ilman vapaaehtoisia ei eläkejärjestöjen ja harvan muunkaan yhdistyksen toimintaa olisi mahdollista pyörittää. EKLssä onkin painotettu vapaaehtoistoiminnan ja -toimijoiden tekemien työtuntien seurantaa, joka on yksi tärkeä keino osoittaa niin kunnille kuin valtiollekin miten paljon ja arvokasta työtä teemme täysin vapaaehtoisesti. Jos yhteiskunnan pitäisi tämä kaikki toiminta järjestää ja rahoittaa, siitä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

Olette onnistuneet toteuttamaan tunnuslausettanne ”Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä!” erinomaisesti tarjoamalla jäsenille kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä – tarjoamalla iloa ja mielihyvää.  Parhaat onnittelut näistä saavutuksista.

Hyviin elämäntäyteisiin vuosiin kuuluu myös terveys ja sen säilyminen edes kohtuullisena.  Aika monella ikäihmisellä pelkona on mm. muistisairauden uhka, josta sairaudesta kärsii arviolta 193.000 suomalaista. Viime viikko oli Muistiviikko ja teillä täällä muistiaktiivit ovat kehittämässä muistiystävällistä Pohjois-Savoa. Moni uskoo, että muistisairaus on vääjäämätön kohtalo, johon ei itse voi vaikuttaa. Näin kurjasti ei kuitenkaan nykytutkimuksen mukaan ole. Elintavoilla on ehdottomasti suurempi merkitys kuin geeneillä. Muistisairauden tuloa ei voi estää lääkkeillä, vaikka sen etenemistä niillä voikin hidastaa, mutta sen riskiä voi minimoida omilla valinnoilla. Säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisäksi erityisen merkittävää on vilkas sosiaalisen elämä. Jo senkin vuoksi kannattaa tavata muita ihmisiä ja ryhmäytyä, harrastaa sellaisia asioita joita voi tehdä yhdessä ja joista voi nauttia ja iloita yhdessä. Tässä kaikilla eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli. Tapaamme muita ihmisiä tutussa seurassa, teemme mukavia asioita yhdessä, harrastamme kulttuuria ja liikumme ja teemme matkoja yhdessä. Huolehdimme myös toinen toisistamme.  Säännöllisen liikunnan merkitystä ikäihmisille ei voi liikaa korostaa. Myös siinä te täällä toimitte esimerkillisesti monine jumppa- ja liikuntaryhminenne.

Senioritukija, professori Erkki Vauramo Aalto-yliopistosta on varsin osuvasti todennut, että liian pitkä vuodelepo terveyskeskussairaaloiden vuodeosastoilla on yksi iso epäkohta Suomen vanhustenhuollossa. Meiltä puuttuu kuukauden aikarajoitus, joka on hyväksytty läpi Euroopan. Jo viikon makaaminen voi lamauttaa toimintakyvyn. Minulla on ollut useaan otteeseen tilaisuus kuulla Vauramon ajatuksia ja erityisesti on jäänyt mieleen hänen tokaisunsa, että Suomessa lääkärit ovat uskoneet dementian paranevan makuuttamalla.  

Onneksi hoitokäytännöt ovat muuttuneet ja muuttumassa koko ajan parempaan suuntaan. Esimerkiksi aiemmin väheksytyssä asemassa olleen ikäihmisten kuntoutuksen merkitys aletaan ymmärtää. Minulla on ollut tilaisuus olla mukana Keski-Uudenmaan kuntien omistaman Kiljavan kuntoutussairaalan hallituksessa jäsenenä ja puheenjohtajana ja hetki myös toimitusjohtajana, jossa olen oppinut mikä merkitys sekä inhimillisesti että taloudellisesti on oikea-aikaisella ja ammattitaitoisella kuntoutuksella esim. vaikkapa lonkka- tai polvileikkausten, aivo- tai sydäninfarktien ja vastaavien hoidossa niin, että hoidettava kuntoutuu takaisin kotiin, eikä joudu pysyvään laitoshoitoon. Tai ennaltaehkäisevällä kuntoutuksella, jota Kiljavalla tehdään mm. omaishoitajille, jotta he jaksavat edelleen hoitaa omaistaan kotona.  

YLEn aamutelevisiossa tämän vuoden heinäkuussa Erkki Vauramo julisti ilosanomaa seuraavasti: Vanhukset punttisalille – tutkijan ehdotus voisi säästää lähes miljardin. Teillä täällä tämäkin ehdotus on jo pantu toimeen, koska teillä on useita kuntosaleja käytössä ja niissä ohjaajat opastamassa.

Hyvät kuulijat

EKL kokoontui viime kesänä Lappeenrantaan 20. Liittokokoukseen, jossa Liitolle valittiin uusi puheenjohtaja, hallitus ja valtuusto. Liittokokous käsitteli myös koko joukon jäsenyhdistysten tekemiä aloitteita, päätti sääntömuutoksista, joista merkittävin on Liittokokouskauden pidentäminen kolmesta neljäksi vuodeksi.

Tärkeä päätös oli,  että Liitolle tehdään strategia, joka ottaa huomioon toimintaympäristömme ja sen muutokset ja toimii valmistuttuaan tienviittana liiton toiminnalle tulevaisuudessa. Tätä ei tehdä hallinnon norsunluutornista, vaan ensi vuoden aikana yhdessä jäsenistön kanssa kaikkien piirien järjestökursseilla ja valtuuston ja hallituksen yhteispalavereissa.

Yksi näkökulma strategian tarpeeseen on, että kansalaisyhteiskunta ja osallistumisen tavat muuttuvat.  Eli vapaaehtoistoimintakin muuttaa muotoaan. Koko yhdistyskenttää koskettaa se, että  kansalaisyhteiskunnan toimintamallit, sitoutuminen ja toiminnan tavat ovat suurimmassa muutoksessa vuosikausiin. Vanhemman polven väki on tottunut kokoustamaan ja toimimaan tietyn mallin mukaisesti erilaissa järjestöissä, kuten vaikkapa ay-liikkeessä tai puoluetoiminnassa. Nyt mukaan tulevilla nuoremmilla ei välttämättä ole samanlaista kokemuspohjaa ja vakiintuneita toimintamalleja. Yhdistysten johtamisessa tarvitaan ketteryyttä kehittämiseen, avointa ja uudenlaista viestintää, johon some -maailma tuo omat haasteensa, motivointia, tukemista ja palkitsemista. Toisaalta vaikka maailma ympärillämme muuttuu, me ihmiset emme yhtä nopeasti. Muutosta tehtäessä on muistettava varmistaa, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. 

Jotta jaksaa osallistua, iloita mukanaolemisesta ja nauttia niistä mahdollisuuksista, joita on tarjolla esim juuri yhdistystoiminnan kautta, pitää huolta omasta itsestään ja terveydestään, on tähän oltava mahdollisuudet myös taloudellisesti. Siksi EKLn keskeisenä huolena on eläkeläisköyhyys, joka varakkaassa Suomessa on todellinen ongelma.  Liittokokouksen julkilausuma olikin otsikoitu ”Eroon eläkeläisköyhyydestä”.

TNS Gallupin 55-84 vuotiaille tekemän Huomisen kynnyksellä  -tutkimuksen mukaan ikääntyneiden suurimmat ongelmat tänä päivänä ja tulevaisuudessakin ovat taloudelliset vaikeudet, eläkkeiden pienuus, yksinäisyys ja terveyspalveluiden heikko saatavuus. Pelko taloudellisista vaikeuksista ja eläkkeen riittävyydestä on kasvavanut. Ei saa olla niin, että ihmiset joutuvat miettimään, ostaako ruokaa ja jättää lääkkeeet ostamatta. Se on säästämistä, joka pidemmän päälle käy yhteiskunnalle niin kalliiksi, että meillä ei ole siihen varaa.

Yksinäisyyteen voimme osaltamme eläkeyhdistysten toiminnalla vaikuttaa saamalla ihmisiä mukaan mielekkääseen toimintaan ja harrastamaan yhdessä hyvässä seurassa. Aivan kuten te täällä teette.

Terveyspalveluiden saatavuus on maan eri osissa hyvin erilainen. Joissain terveyskeskuksissa jonot ovat viikkoja, joissain pääsee hoitoon jopa samana tai viimeistään parin kolmen päivän sisällä. Sote-uudistuksen yhtenä alkuperäisenä tavoitteena oli näiden alueellisten erojen poistaminen. Toivottavasti se ei ole kokonaan unohtunut entistä monimutkaisemmaksi käyneessä sote- ja maakuntahallintomyllerryksessä.

Liiton uusi puheenjohtaja Simo Paassilta tiivisti EKLn tavoitteita alkaneelle nelivuotiskaudelle liittokokouspuheessaan seuraavasti:

1. Eläkeläisköyhyyden nujertaminen – kansaneläkkeen nostaminen takuueläkkeen tasolle.

2. Kuntatason palvelut. Yhdistysten pitää olla ärhäköitä ja aloitteellisia – jatkossa myös maakuntatasolla

3. Yksinäisyyden ongelma. – monipuolisen palveluvalikon luominen yhdistysten toimintaan – jokaiselle jotakin harrastetta.

Eetu-yhteistyö eli eri eläkeläisjärjestöjen yhteistyö. Pitää yhdistää voimat – meillä on paljon yhteisiä intressejä – yhteistyötä tarvitaan tulevaisuudessa myös maakuntatasolla.

Eläkeindeksikeskustelun myötä ikäihmisten ja nuorten välinen keskustelu on kärjistynyt. Meidän on syyytä tehdä yhteistyötä myös nuorisovaltuutettujen kanssa.

Liittokokouksen julkilausuma oli otsikoitu ”Vanhusasiamies kaikille maakuntauudistuksessa tuleville alueille” Vanhusasiamiesten tehtävänä olisi alueidensa ikääntyneen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistoimenpiteiden ja palvelujen saatavuuden seuranta , laadun valvonta ja niistä raportointi. Sote-uudistus tulee siirtämään sosiaali- ja terveystoimen asiat pois kuntien tehtävistä maakunnille. Se tulee asettamaan myös eläkeläisjärjestöjen edunvalvontatyön uudenlaiseen tilanteeseen ja tulee varmasti vaikuttamaan myös kuntien vanhusneuvostojen työhön ja asemaan. Vaatimus maakunnallisista vanhusasiamiehistä nousee siitä isosta kysymyksestä, miten tullaan jatkossa hoitamaan edunvalvontaa maakunnan tasolla, kun maakunnat ovat keskenään niin erilaisia. Täällä Pohjois-Savossa on noin  250 000 asukasta ja se on kuudenneksi suurin maakunta. Uudellamaalla aukkaita on  1,6 miljoonaa. Toimintamallit eivät voi olla samanlaisia.

On kuitenkin muistettava,että sote-asiat eivät siirry kokonaan pois kunnista. Ennaltaehkäisevä toiminta, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulee ainakin tämänhetkisten kaavailujen mukaan jäämään kuntien tehtäväksi. Siinä kunnan rooli tulee muodostumaan aiempaakin merkittävämmäksi. Meitä eläkeläisiä ja eläkejärjestöjä ajatellen se merkitsee erityisesti liikunta- ja kulttuuritoimen roolin korostumista.   Kuntien kulttuuri- ja liikuntatoimi ovatkin uudella tavalla tärkeässä asemassa soten jälkeisen uuden kunnan toimijoina pitämässä meitä ikäihmisiä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa, toivottavasti hyvässä yhteistyössä myös eläkejärjestöjen kanssa.

Lastenpsykiatri, ja isoäiti Vappu Taipale totesi ”Onnellisesti vanha nainen” otsikoidussa  Helsingin Sanomien haastattelussa jo jokunen aika sitten  ”Vanhat ihmiset ovat keskenään erilaisin ikäryhmä. Tiedetään paljon siitä, millainen lapsi on kolmen kuukauden iässä tai 6-vuotiaana, mutta ei voida ennustaa, millainen ihminen on 60-vuotiaana.”

Toteamuksessa on varmasti se totuus, että meistä ikäihmisistä ei pidä puhua liiaksi yleistäen. Mutta yhteisiä perusasioita, jotka kuuluvat kaikille ikääntyville ovat varmasti, että itse kukin voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta.

Hyviin vuosiin kuuluu myös mahdollisuus toimia itsenäisesti, hoitaa omaa taloutta ja omia asioita sekä osallistua itseä kiinnostavaan toimintaan itsenäisesti tai avustettuna. Jotta se olisi mahdollista, ainakin välttämättömien palvelujen tulisi olla saavutettavissa.

Meidän ikäihmisten on uskottava itse siihen, että emme ole vain kuluerä, joka suistaa koko kansantalouden raiteiltaan. Emme ole kuluerä edes tänä aikana, jolloin kaikkeen mennään eurot edellä ja säästäminen mielessä. Olemme voimavara, jonka kokemus ja osaaminen on syytä hyödyntää, mutta jonka myös on itse puolustettava omia oikeuksiaan merkitykselliseen ja arvokkaaseen elämään. Tässä työssä eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli. Täällä teidän juhlassannekin on tilaisuus olla yhdessä hyvässä seurassa, mahdollisuus tavata muita ihmisiä, virkistyä ja kokea iloisia hetkiä. Parhaat onnittelut vielä kerran juhlivalle yhdistykselle ja hyviä vuosia meille kaikille.      

Jokelan Kansalaisopiston kevätjuhlan tervehdyspuhe 31.3.2017:

Hyvät kevätjuhlavieraat

Tervetuloa kevätjuhlaan, vaikka aamulla näytti, että kevät on tällä erää peruutettu,  eikä kevätlukukausikaan suinkaan tähän iltaan lopu.

Sata vuotta sitten Suomen suuriruhtinaanmaassa elettiin rauhattomia aikoja. Venäjän Keisari ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II oli eronnut 15.3. ja samana päivänä Venäjälle oli muodostettu väliaikainen hallitus, joka nimitti Suomeen 27.3. Oskari Tokoin johtaman uuden senaatin eli nykykielellä hallituksen. Siinä olivat edustettuina kaikki 1916 vaaleissa eduskuntaan päässeet puolueet.

Samana päivänä Siperiaan karkotettuna ollut P.E. Svinhufvud palasi juhlittuna Suomeen ja väliaikaisen hallituksen oikeusministeri Aleksandr Kerenski, josta elokuussa tuli Venäjän pääministeri,  oli vierailulla Helsingissä.

Mutta ei paljasteta koko jutun juonta, sillä prof Martti Turtola luennoi tiistaina 11.4. aiheesta ”Kuka oli Aleksandr Kerenski - Venäjän väliaikaisen hallituksen vaikutus Suomen itsenäistymiseen”. 

Tämä vuosi on meilläkin Suomi 100 -teemavuosi ja se tulee näkymään läpäisyperiaatteella myös koko syksyn ohjelmassa.

Opiston taloustilanne näyttää vähintäänkin tyydyttävältä valtion ja kunnan avustuksiin viime vuosina tehdyistä leikkauspäätöksistä huolimatta. Pelkäsimme, että joutuisimme tekemään opiston toimintaan niiden seurauksena rajumpiakin leikkauksia, mutta kiitos jokelalaisten aktiivisen osallistumisen opiston kursseille, olemme selvinnet varsin pienillä maksujen korotuksilla ja ryhmäkokojen tarkemmalla seurannalla.

Vaikka resurssit ovat tiukentuneet, eikä näkyvä tulevaisuus siltä osin lupaa parempaa, uskomme, että toimintaa pystytään ylläpitämään ilman merkittäviä maksujen korotuksia eikä leikkauksia tarvittane ainakaan lähitulevaisuudessa.

Yhteistyö Opiston ja paikallisten toimijoiden kanssa on toiminut hyvin ja sitä voitaisiin hyvin vielä lisätäkin. Siispä edelleen rohkeasti antamaan palautetta ja ehdotuksia. Niitä ehditään ottamaan huomioon vielä syksyn ohjelmaa laadittaessa. Ja ennen muuta vielä entistä aktiivisemmin osallistumaan opiston kursseille.

Tervetuloa kevätjuhlaa ja toivotaan, että se kevätkin ehtii mukaan.

Jokelan Eläkkeensaajat vietti 45 -vuotisjuhlaa Jokelan työväentalolla 18.10.2016. Pidin siellä seuraavan tervehdyspuheen:

"Arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlaväki!

Joulukuun 8. päivänä 1971 kokoontui 27 eläkkeellä olevaa henkilöä Jokelan työväentalolle pohtimaan eläkkeensaajayhdistyksen perustamista Jokelaan. Käytännön toimenpiteitä oli jo etukäteen selvitelty. Kokouksen avasi Toivo Lindberg ja hänet valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Paikalla oli myös Eläkkeensaajien Keskusliiton (EKL) puheenjohtaja Uuno Raatikainen. Hänen alustuksensa jälkeen käytiin vilkas keskustelu, jossa korostettiin eläkkeensaajayhdistyksen tarpeellisuutta Jokelassa. Keskustelun lopputuloksena kokousväki päätti perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Jokelan Eläkkeensaajat ja johon kaikki paikalla olleet samalla liittyivät. Yhdistys päätettiin saman tien myös rekisteröidä ja liittää jäseneksi Eläkkeensaajien Keskusliittoon. Perustavassa kokouksessa uuden yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Eino Silander, joka hoiti tehtävää vuoden 1975 loppuun eli runsaat neljä vuotta.

 1970-luku oli vilkasta eläkkeensaajayhdistysten perustamisaikaa. Niinpä varsin monet yhdistykset viettävät lähivuosina 40 ja 45 -vuotisjuhliaan. Varmastikin yhtenä tekijänä oli edellisellä vuosikymmenellä, vuonna 1962 voimaan tullut yleinen työeläke, joka oli suuri parannus, vaikka sen takaama vanhuus- ja työkyvyttömyysturva todettiinkin heti alkuun riittämättömäksi. Ja perhe-eläke lisättiin työeläkkeisiin 1967 ja 1970 yrittäjät ja maatalousyrittäjät saivat lakisääteisen eläketurvan. Näin ikääntyvän väestön elinoloja pystyttiin vähitellen turvaamaan. Niinpä oman yhdistyksemmekin perustaminen sattui ajankohtaan, jolloin hyvinvointisuomea vauhdilla rakennettiin.

Tänään valitettavasti on merkkejä, että tätä toimintahistoriamme aikana rakennettua hyvinvointisuomea ollaan purkamassa. Tämän päivän rikkaassa Suomessa eläkeläisköyhyys on kasvava ongelma.  Ja miten käykään eläkeläisjärjestöjen toiminnan neljänkymmenen viiden vuoden kuluttua tästä päivästä, kun tulevien eläkeläisten eläke-ehtoja on tehdyillä eläkeuudistuksilla merkittävästi heikennetty. Suomen eläkejärjestelmä voi hyvin, mutta eläkeläiset huonosti.

Tänään Jokelan Eläkkeensaajat ry on noin 170 jäsenen vilkkaasti toimiva yhdistys, joka järjestää monipuolista harrastus-, kulttuuri- ja liikuntatoimintaa jäsenistön toiveiden mukaisesti sekä mielen että kehon virkistykseksi ja kunnon ylläpitämiseksi aivan samoin kuin kymmenet muutkin eläkeyhdistykset. Tavoitteena on säilyttää jäsenten fyysinen ja psyykkinen kunto ja vireys mahdollisimman hyvänä ikävuosien lisääntyessä ja vähentää myös yksinäisyyttä järjestämällä mielekästä toimintaa hyvässä seurassa. ”Yksinäisyys syö hyvinvointia” ”Yksinäisyys heikentää suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä voimakkaammin kuin mikään muu tekijä”. on yksinäisyyden tutkija, professori Juho Saari todennut.

Monella eläkeläisyhdistyksellä toiminnan ja jäsenmäärän kasvattamisen esteenä on puute toimintaan sopivista tiloista tai niistä perittä kohtuuttoman korkea vuokra. Me täällä Jokelassa olemme tässä mielessä onnellisessa asemassa. Voimme kokoontua tänä vuonna 30 vuotta täyttäneessä Jokela-talossa. Tuusulan kunta on ollut kaukonäköinen, eikä peri kunnan tiloissa kokoontuvilta eläkeläisjärjestöiltä vuokraa. Tästä kunnalle parhaat kiitokset. Kunta on myös vuosittain myöntänyt toiminta-avustusta, jota tosin on vaikean taloustilanteen seurauksena jonkin verran nipistetty parhaista vuosista.

Me Jokelan Eläkkeensaajissa haluamme korostaa yhteistoiminnan merkitystä. Meille tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esim. muut tuusulalaiset eläkeläisyhdistykset. Puheenjohtajat kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja suunnittelemaan yhteisiä tapahtumia. Ja luonnollisesti oman keskusjärjestömme EKL:n Uudenmaan piiri ja sen jäsenyhdistykset. Meille täällä Jokelassa tärkeä yhteistyökumppani on Jokelan Kansalaisopisto, jonka monipuolisen opintotarjonnan lisäksi järjestämme yhteistyössä kaikille avoimia yhteisluentoja. Tuusulan seurakunnan kanssa olemme puolestaan jo vuosia järjestäneet Jokelan kirkossa erityisen eläkkeensaajien kirkkopyhän kirkkokahveineen. Ja olemme tietysti myös mukana kylän yhteisissä tapahtumissa, esimerkkinä perinteiset kevätmarkkinat.

Mutta yhdistys on myös jäsentensä edunvalvoja, joka seuraa mm ikäihmisille tarkoitettujen palvelujen toimivuutta ja riittävyyttä ja puuttuu tarvittaessa epäkohtiin. Olemme tänä vuonna mm. tehneet kunnanvaltuustolle aloitteen uudenlaisesta ikäihmisten asumiskokeilusta Jokelassa.

Valmisteilla oleva mittava sote-uudistus siirtää sosiaali- ja terveystoimen asiat pois kunnan tehtävistä maakunnille. Se tulee asettamaan eläkeläisjärjestöjen edunvalvontatyön uudenlaiseen tilanteeseen ja tulee varmasti vaikuttamaan myös vanhusneuvostojen, meillä Tuusulassa Ikäihmisten neuvoston työhön ja asemaan. Miten tullaan jatkossa hoitamaan edunvalvontaa maakunnan tasolla?

Sote-asiat eivät siirry kuitenkaan kokonaan pois kunnasta. Ennaltaehkäisevä toiminta, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tulee ainakin tämänhetkisten kaavailujen mukaan jäämään kuntien tehtäväksi. Siinä kunnan rooli tulee muodostumaan aiempaakin merkittävämmäksi. Meitä eläkeläisiä ajatellen se merkitsee erityisesti liikunta- ja kulttuuritoimen roolin korostumista.  Haluankin kiittää erityisesti Jokelan kirjastoa ja Tuusulan liikuntatointa tähänastisesta hyvästä yhteistyöstä ja heittää samalla haasteen soten jälkeiseen aikaan. Molemmat, niin kirjasto kuin liikuntatoimikin ovat uudella tavalla tärkeässä asemassa soten jälkeisen uuden kunnan toimijoina pitämässä meitä ikäihmisiä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.

Juhlimme tänään Yhdistyksen 45 toiminnan vuotta hieman ennen yhdistyksen varsinaista syntymäpäivää, joka on siis 8.12. Sitä päivää yhdistyksen oma väki viettää pikkujoulujen merkeissä.

 Näistä kuluneista vuosista kertoo täällä nähtävillä oleva käsityökerhon juhlanäyttely, jossa on esillä kerholaisten töitä eri vuosikymmeniltä. Lisäksi yhdistyksen toimintaa kaikilta neljältä ja puolelta vuosikymmeneltä on esillä Jokelan kirjaston vitriinissä koko lokakuun ajan.

 Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi juhlaamme."

Seuraavassa on 28.8.2015 Keudan kuntayhtymäjohtaja Hannu Heikkilän eläkkeellelähtöjuhlassa Keuda-talolla esittämäni leikkimielinen puheenvuoro, joka oli yksi osa kolmiosaisesta Hannu Heikkilän arvioinnista. Toisen osion esitti kuntayhtymän uusi johtaja Hannu Laurila ja kolmannen Omnian Tapio Siukonen ja Espoon sivistystoimenjohtaja Sampo Suihko yhdessä.

Tässä oma leikkimielinen arviointiosuuteni:

Tehtävänäni on Hannu Heikkilän näyttötutkinnon arviointi työnantajan näkökulmasta. Apuna on näyttötutkinnon arviointilomake luovasti soveltaen. Tutkinnon nimike on kuntayhtymän johtaja.

Tutkinnon suorittaja on osoittanut ammatillisen osaamisensa toimimalla KEUDAssa kuntayhtymän johtajana. Työtä on tehty siinä laajuudessa, että osaaminen voidaan luotettavasti todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia ja kriteerejä.

Näyttötutkinnon arvioijana olen seurannut hänen työskentelyään työssä aloittamisesta eli vuodesta 1996 lähtien.  Arvioinnin lähtökohtana ovat työhaastattelussa 25.4.1997 esiin tulleet seikat ja niiden mukainen lähtötilanne, joista minulla on tässä omat muistiinpanoni sekä tutkittavan aiempi koulutus ja osaaminen.

Miten tutkinnon suorittajan aiempi koulutus tukee tämän tehtävän suorittamista. Tutkittava koki haastattelussa olevansa ekonomisti ja hän on maatalousnormaalikoulussa suorittamansa opetusharjoittelun ja antamiensa opetusnäytteiden perusteella saanut arvosanan kiitettävä sekä harrastuksesta opetusalaan että taipumuksesta opettajantehtäviin kuten myös opetustaidosta.
Aiempi työhistoria, joka voidaan tätä tutkintoa varten hyväksilukea, käsittää työkokemusta koulunjohtamisesta, opettajakokemusta Ahlmanin maatalousoppilaitoksella Tampereella, kokemusta rakentamisesta mm Sääksmäellä asuntola ja konetyöhalli sekä kokemusta voimakkaasti muuttuvasta ympäristöstä mm Sääksmäellä ja aloittaessaan työskentelyn Mäntsälän ammattiopistossa.

Kuntayhtymän johtajan tutkintoa varten olen arvioinut työnantajanäkökulmasta erityisesti kahta tehtäväaluetta: johtaminen ja tehtävää varten omistajien asettamat tavoitteet.

Johtamisen osa-alueet: 1. Johtamistyylin määrittely:
Tutkittava kertoi haastattelussa tukevansa ihmisiä – perustavansa toimintansa  luottamukseen:  ihmiset tekevät tiiminä töitä. Sanoi johtavansa enemmän ihmisten kuin asioiden kautta. Myöhemmin tutkinnon suorittaja on todennut: Mikä johtamisessa on tärkeää? Yhteistyö ja luottamus, selkeys ja läsnäolo.

Tutkinnon suorittaja on Johtamistyyli- osiossa osoittanut toimineensa asetettujen tavoitteiden mukaisesti tukemalla henkilöstöä ja johtamalla ihmisten kautta ja rakentaen luottamusta organisaation sisällä.

2. Päätöksenteko- ja Yhteistyökyky
Haastattelussa kertoi, ettei hänellä ole vaikeuksia työtovereiden kanssa ja että pyrkii olemaan uskottava johtaja joka pitää minkä lupaa. 
Tutkinnon suorittaja on yhteiskyky-osiossa osoittanut kykyä toimia rakentavasti ja pystynyt luomaan luottamusta herättävän ilmapiirin niin työyhteisössä kuin eri sidosryhmissäkin. Työtovereiden kanssa ei ole syntynyt vaikeuksia.
Päätöksentekijänä hän on harkitseva, joskin hieman hidas päätöksenteossan.

3. Luottamushenkilöhallinnon rooli kuntayhtymässä.
Haastattelussa totesi johtajan tehtävän olevan yksinäisen, jossa tarvitaan luottamushenkilöstön tukea.
Tutkittava on toimiessaan esittelijänä eri luottamushenkilöelimissä osoittanut arvostavansa luottamushenkilöitä ja oikealla tavalla mieltänyt heidät työnantajan edustajiksi. Hän on myös aina jakanut tietoa avoimesti ja rehellisesti sekä pitänyt hyvinkin perusteellisilla katsauksillaan luottamushenkilöelimet tietoisina kuntayhtymän kulloisestakin tilanteesta myös vastaan tulleiden vaikeiden asioiden osalta.

4. Yhteydenpito elinkeinoelämään ja työantajiin
Haastattelussa tutkinnon suorittaja totesi: pelkkä johtajan seurustelu elinkeinoelämän kanssa ei riitä. On rohkaistava opettajia olemaan yhteydessä elinkeinoelämään.  Korosti myös hyvin toimivan neuvottelukuntajärjestelmän merkitystä.
Tutkittava on huolehtinut laajasta neuvottelukuntajärjestelmästä ja toimivasta vuoropuhelusta alueen yrittäjien kanssa, jossa yritysten työvoima- ja koulutustarpeet on otettu huomioon. Tässä on auttanut toimialueen hyvä tuntemus.

5. Omistajien asettamien tavoitteiden saavuttaminen
Kunnallisten omistajien tärkein tavoite omistamissaan kuntayhtymissä on, että ne hoitavat tehtävänsä vaivaamatta turhaan omilla ongelmillaan kunnantalon kiireisiä virkamiehiä ja ennen kaikkea, että kuntayhtymän virkamiehet eivät tule pyytämään omistajakunniltaan rahaa.
Tämän tehtävän tutkittava on hoitanut kiitettävästi. Omistajissa on syntynyt syvä luottamus siihen, että Keuda hoitaa itsenäisesti tehtävänsä, eikä se ole ruinannut rahaa edes investointeihin.

Arviointiesitys:
Hannu Heikkilä on suorittanut työnantajan näkökulmasta arvioiden tehtävään kuuluvat johtamisen ja omistajien asettamien tavoitteiden saavuttamisen hyväksytysti.
Arviointiesityksen perusteluna todetaan, että tutkittava on näytön aikana onnistunut johtamaan kuntayhtymää menestyksekkäästi ja luonut luottamukselliset suhteet sekä omistajiin että muihin sidosryhmiin. Näytön aikana kuntayhtymästä on tullut yksi Suomen arvostetuimmista ja kooltaan merkittävistä ammatillista oppilaitoksista.
Tämän ammattitutkinnon hyväksyttävästi suorittamisen myötä hänet voidaan todeta päteväksi vanhemman neuvonantajan (senior advisor) tehtäviin sekä kunnallisissa, valtiollisissa että myös kansainvälisissä ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeissa. 
Arvosanaksi ehdotan K3.

Johtokunnan puheenjohtajana käyttämäni tervehdys Jokelan Kansalaisopiston kevätjuhlassa Jokelan koulukeskuksessa 29.4.2015.

Hyvä kevätjuhlaväki!

Opiston 50-vuotisjuhlalukuvuosi alkaa kääntyä lopuilleen. Takana on marraskuisten 50-vuotisjuhlien lisäksi monta juhlavuoteen liittyvää upeaa tapahtumaa ja esitystä, niin musiikkiteatteria, runoja, kuoroa ja toki sitä normaalia opiston toimintaa sen merkitystä unohtamatta. Koko kylän oma opisto on taas osoittanut osaamistaan ja tarpeellisuutensa. Juhlavuoden kunniaksi kevätnäyttelykin sai arvoisensa tilat entistä Osuuspankista ja oli esillä pidemmän aikaa kuin muina vuosina. Näin jokelalaisilla oli mahdollisuus nähdä lukuvuoden työn tuloksia ja varsin kiitettävästi väkeä kävikin.

Parhaat kiitokset teille kaikille niin opettajille, opiskelijoille, ohjelmansuorittajille kuin eri hallinnon tehtävissä mukana oleville kuluneesta juhlalukuvuodesta.

Vaikka juhlalukuvuosi on ohi, seuraava 50 vuoden taival on edessä. Työ jatkuu nyt kohti satavuotisjuhlia.

 Tuusula leikkasi tämän vuoden budjetissaan kaikkia kunnan myöntämiä avustusmäärärahoja tasapuolisesti 15 % viime vuoteen verrattuna. Tämä leikkaus koskee myös Kansalaisopiston kunnalta saamaa avustusta. Tämä on jo tuntuva leikkaus opiston toimintamäärärahoissa.     

Nyt odotamme, miten valtakunnan uusi hallitus suhtautuu edeltäjänsä linjaamiin vapaan sivistystyön, kansalais- ja työväenopistojen valtionosuuksien leikkauksiin, jotka merkitsisivät n. 9 % vähennystä valtionosuuksiin vuodesta 2017.

Meillä opiston kannatusyhdistyksen johtokunta joutuu jo tämän vuoden aikana miettimään vakavasti, miten tulevien vuosien toimintaa voidaan tehostaa niin, että selviämme uhkaavista määrärahaleikkauksista ja pystymme turvaamaan kaikille jokelalaisille mahdollisuuden opiskella ja harrastaa. Emme voi kovin paljon nostaa maksuja, jotta ne eivät tulisi kenellekään esteeksi osallistua. Joitain pieniä tarkistuksia varmaan on pakko tehdä.  Emme voi kovasti yhdistellä kursseja, jotta kaikille kiinnostuneille löytyisi paikka osallistua juuri siihen itseä kiinnostavaan toimintaan. Toisaalta kovin pieniä ryhmiä ei voida pyörittää, vaan itsekannattavuuteen on pakko kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota. Näitä erilaisia vaihtoehtoja on pakko pohtia.

Mitä itse kukin jokelalainen voi oman kylän opiston hyväksi tehdä, on osallistua itse ja tuoda tutut ja naapurit mukaan ja näin osoittaa kuntaan päin ja myös valtion suuntaan, että opisto, tällainen pieni yksityinenkin, on tarpeellinen ja vastaa asukkaiden odotuksiin. Ja samalla saada opiskeluryhmät täyteen.

Suuri osa jokelalaisista järjestöistä ja yhdistyksistä on jo Kansalaisopiston kannatusyhdistyksen jäseniä, mutta ne loputkin pitää saada mukaan ja osallistumaan opistotoiminnan kehittämiseen järjestöjen omaa toimintaa tukevaksi ja palvelevaksi. Tuttuja ovat niin ensiapu, järjestyksenvalvoja, hygieniapassikurssit. Tarpeellisia taitoja jokaisen yhdistyksen toiminnassa, mutta mitä muuta voisimme yhdessä toteuttaa. Ideoita tähän tarvitaan.

Ensimmäiset 50 vuotta ovat sen osoittaneet. Jokela tarvitsee Koko kylän omaa opistoaan. Pidetään opistosta huolta tulevatkin 50 vuotta.

Tervetuloa opiston kevätjuhlaan!

Johtokunnan puheenjohtajana esittämäni tervehdyspuhe Jokelan Kansalaisopiston 50-vuotisjuhlassa 15.11.2014 Kolsan koululla:

 Hyvä juhlayleisö,

Jokelan Kansalaisopiston Kannatusyhdistyksen perustava kokous pidettiin 19.5.1964 Jokelan Yhteiskoulussa. Kokouksessa päätettiin oman opiston Jokelan Kansalaisopiston käynnistämisestä. Asiat etenivät varsin ripeästi. Uusi yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 12.6.1964 ja jo 19.8.1964 opetusministeriö antoi päätöksen, jolla kannatusyhdistykselle myönnettiin opiston perustamisoikeus. Lyhyesti kuvattuna näin opiston toiminta käynnistyi 50 vuotta sitten syyslukukaudella 1964.

Kansalaisopiston tehtäväksi määriteltiin ”edistää aikuiskasvatusta opettamalla varttuneille nuorille ja aikuisille heidän vapaa-aikoinaan sellaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat tarpeellisia kansalaiselämässä, antavat pohjan jatko-opiskelulle sekä edistävät itseopiskelua ja henkistä itsenä kehittämistä, ynnä ohjata heitä vapaa-ajan oikeaan käyttöön”. Matkan varrella mukaan on tullut nuorten ja aikuisten lisäksi myös lapset. Jokelan Kansalaisopisto sai ensimmäisten opistojen joukossa opetushallitukselta toimintavuonna 1974-75 luvan alle 16-vuotiaiden musiikinopetuksen aloittamiseen. 

Tällaisena opiston tehtävä pysyi vuoden 2012 loppuun asti, jolloin Kansalaisopistojen toimilupia ja koulutustehtäväkuvauksia uudistettiin. Jokelan Kansalaisopiston tehtäväksi määriteltiin nyt ”järjestää koulutusta, jonka tavoitteena on aktivoida toimialueen asukkaita vaikuttamaan omiin elinoloihinsa ja ympäristöönsä, tukea terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Koulutus painottuu kädentaitojen, musiikin ja muiden taideaineiden opetukseen, terveyskasvatukseen sekä vieraisiin kieliin ja kulttuuriaineisiin.”

Jokelan Kansalaisopiston perustamisvaiheessa korostettiin, että opisto olisi yhdistävä tekijä yli kuntarajojen ja myös jokelalaisia yhdistävä yli yhteiskuntarajojen. Jokelahan oli tuolloin vielä jaettu kylä Palojoen itäpuolen kuuluessa Hyvinkään maalaiskuntaan. Opiston toiminta-alue käsitti tuolloin Tuusulan pohjoisosan lisäksi Hyvinkään maalaiskunnan puoleisen osan nykyistä Jokelaa sekä Hyvinkään Kaukasten kylän. Hyvinkään puoleiset osat kylää yhdistettiin Tuusulan puoleiseen Jokelaan vuonna 1974. 

Kannatusyhdistyksen johtokuntaan haluttiin tasapuolinen edustus sekä Tuusulasta että Hyvinkään maalaiskunnasta ja erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä edustavista henkilöistä. Tämä ajatus on säilynyt koko opiston toiminta-ajan, vaikka toki Hyvinkään edustus on kuntarajojen muututtua jäänyt pois. Tämä on muodostanut vankan pohjan sille, että opisto on koettu tasapuolisesti koko kylää ja kaikkia kyläläisiä palvelevaksi opistoksi.

Samalla se on ollut vahva pohja sille yksituumaisuudelle, jolla opistoa on johdettu ja jolla opiston hallinto on kurssi- ja opiskelijamäärän kasvusta huolimatta voitu pitää erittäin keveänä.

Jokelan Kansalaisopiston juhlavuoden motto ”Koko kylän oma opisto” kuvaa osaltaan tätä yksituumaisuutta ja sitä, että kannatusyhdistyksen jäseninä ovat nykyisin kaikki merkittävät Jokelassa toimivat yhdistykset ja yhteisöt ja kasvava joukko yksityishenkilöitä. Yhdistykset ja yhteisöt eivät ole vain jäseniä, vaan yhteistyökumppaneita, joiden kanssa yhdessä ideoidaan opiston kurssitarjontaa ja toteutetaan yhteisiä nimikkoluentoja. Tänä syksynä näkyy erityisesti nyt samaan aikaan myös 50 vuotista toimintaansa juhlivan Jokelan Lions Clubin panoksena. Opisto palvelee jäsenjärjestöjään myös näiden omassa toiminnassaan tarvitsemien kurssien kuten ensiapu- järjestyksenvalvoja ja hygieniapassien suorittaminen.

Musiikki on ollut ja on edelleen keskeistä opiston kurssitoiminnassa. Siitä saamme näytteen tänäänkin. Samoin kielet, taideaineet, kädentaidot, terveysliikunta ja tanssi ovat säilyttäneet edelleen paikkansa tämän päivän uusien haasteiden kuten erilaisten digitaitojen - tableteista digikameroihin - rinnalla. Mutta tärkeää on edelleen jokelalaisuuden vaaliminen ja sen keskeisinä elementteinä tiiliteollisuus rautatie. Opisto on ollut ja on toivottavasti jatkossakin uusille kyläläisille väylä tutustua uuteen kotikylään ja jokelalaisuuteen.

Opiston toiminnan rahoituksessa keskeisin on ollut luonnollisesti valtionapu, mutta myös perustamisvaiheesta lähtien kuntien, luonnollisesti Tuusulan sekä vuoteen 1995 asti myös Hyvinkään myöntämä avustus. Niin Jokelassa kuin muissakin opistoissa opiskelijoilta perittävien kurssimaksujen osuus rahoituksesta on noussut alkuvaiheen varsin alhaisista luvuista, meiilä Jokelassa jo noin neljännekseen. Olemme pitäneet tärkeänä, että maksujen suuruus ei saisi olla kenellekään este osallistua opintotoimintaan. Näin toivottavasti voidaan toimia jatkossakin.

Ensimmäiset 50 vuotta ovat takana. Vaikka monenlaisia haasteita ja uhkia on, niin rahoituksen leikkaamisen kuin yhdistämisajatusten muodossa säännöllisen epäsäännöllisesti tullut vastaan, näyttäytyy tämän hetken tilanne aiempia uhkia pahemmalta tullessaan nyt kahdelta taholta samanaikaisesti.  Tuusulan kunnan avustusta on vuosien varrella monesti oltu leikkaamassa, mutta ne uhat on aina torjuttu. Nyt se ei enää onnistunut kunnan edelleen kiristyvän taloustilanteen paineessa. Tuusulan kunnanvaltuusto nimittäin päätti maanantaina leikata kaikkia kunnan myöntämiä avustusmäärärahoja tasapuolisesti 15 % tämän vuotiseen verrattuna. Tämä leikkaus koskee nyt myös Kansalaisopiston kunnalta saamaa avustusta. Samanaikaisesti Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama rakenne- ja rahoitustyöryhmä miettii kansalais- ja työväenopistojen valtion rahoituksen uudistamista. Toivottavasti valtion puolella ei yksisilmäisesti uskota  suuruuden ekonomian eli opistojen yksikkökoon suurentamisen toimivan tälläkin alueella säästöjä tuottavana taikakeinona. Niin yksinkertaista se ei ole. Uskon vahvasti, että pienuuden ekonomia toimii paremmin suoraan ihmisiltä ihmiselle annettavissa palveluissa, kuten juuri esim. opistotoiminnassa. jossa joustavuus, toiveisiin ja odotuksiin vastaaminen, kevyt hallinto yhdistettynä tarkkaan taloudenpitoon tuottaa paremman ja tehokkaamman lopputuloksen kuin isot ja jäykät organisaatiot.

Jokela tarvitsee jatkossakin Koko kylän omaa opistoaan. Osana Tuusulaa Jokelalla on vahva oma identiteetti. Se ei katoa eikä saa kadota olipa Jokela edelleen osa Tuusulaa tai osa jotain suurempaa kuntakokonaisuutta. Uskon jopa päinvastoin. Mahdollisen kuntaliitoksen myötä syntyvässä suuremmassa kokonaisuudessa ihmisillä on tarve kiinnittyä entistä enemmän omaan lähiympäristöön, omaan asuinalueeseen, jonka omaleimaisuus antaa uusille asukkaille mahdollisuuden rakentaa kotiseutua, jonka voi tuntea omaksi. Tässä opistolla on edelleen vahva roolinsa luomalla linkin radan ja tiiliteollisuuden ympärille syntyneestä kylästä tämän päivän muuttuvaan ja moderniin Jokelaan.

Arvoisat juhlavieraat. Lämpimästi tervetuloa juhlimaan Jokelan Kansalaisopiston puolivuosisataista toimintaa.

Tervehdyssanat Jokelan Eläkkeensaajien syysjuhlassa Jokelan työväentalolla 28.10.2014.

Tervetuloa pitkästä aikaa Jokelan työväentalolle. Tai onko meidän iässämme vuosi pitkä aika? Viimeksihän olimme täällä Jokelan Eläkkeensaajien järjestämässä vanhusten viikon juhlassa lokakuussa vuosi sitten.

Vanhusten viikon juhla on toinen vuosittaisista tapahtumista, jotka kiertävät vuorovuosin tuusulalaisten eläkeläisjärjestöjen kesken. Tänä vuonna vanhustenviikkoa juhlittiin Väinölässä. Ensi vuonna toukokuussa on Jokelan Eläkkeensaajien vuoro järjestää yhteinen liikuntapäivä, jota puolestaan tänä keväänä vietettiin Kellokoskella.

Paljon on ehtinyt tapahtua vuodessa, mutta toisaalta tuntuu, ettei mikään ole edennyt. Kataisen hallituksen mahtipontisesti lupaamat vuosisadan uudistushankkeet eivät etene, mutta niiden liikkeellepanijat ovat karanneet Brysseliin. Kuntauudistus on jumissa, sote-uudistus on jumissa eikä metropolilakiesitystä kuulu, vaikka olisi pitänyt.

Joku sentään eteneekin. Keski-Uudenmaan kuntien yhdistymisselvitys ns. kasikuntaselvitys ei ota aikalisää, vaan etenee, vaikka jo tiedämmekin, ettei siitä mitään kahdeksan kunnan liitosta tule. Yksi eli Nurmijärvi on jo hypännyt kyydistä, eikä kukaan usko seitsikkoonkaan, vaikka seitsemän kuntaa onkin ilmoittanut jatkavansa selvitystyötä. Ei tosin aivan kivuitta. Jatkosta äänestettiin: Mäntsälässä äänestystulos oli 24-19 ja Hyvinkäällä 27-24. Tuusulassa jatkossa mukana olosta sentään päätettiin yksimielisesti.

Elämme siis edelleen jännittäviä aikoja. Tuskaa ei yhtään vähennä kuntien yhä heikentyvä taloustilanne, jonka taustalla on toisaalta lisääntyvä työttömyys ja verotulojen hupeneminen, lisääntyvät kuntien tehtävät ja toisaalta rajut valtionosuuksien leikkaukset, jotka tuntuvat meilläkin, vaikka valtionosuuksien merkitys Tuusulassa on merkittävästi pienempi kuin monessa Pohjois-Suomen kunnassa.

Miten se tulee näkymään meidän eläkeläisten arjessa? Verot nousevat – ensi vuonna 0,25 prosenttiyksikköä, kunnan velkataakka kasvaa, kun joudutaan ottamaan ns. syömävelkaa ja kolmantena osiona kurjuutta on kunnan palvelujen karsiminen.

Kunnan budjetti on vielä työn alla, mutta uhkia on näkyvissä monenlaisia: Jokelan ja Kellokosken terveysasemien vielä viime kesäistäkin pidempi kesäsulku, erilaisten järjestöavustusten siis myös eläkeläisjärjestöjen saamien avustusten  leikkaukset pari esimerkkiä mainitakseni. Jotain hyvääkin sentään. Sosiaali- ja terveystoimi on aiempaa enemmän panostamassa omaishoitajien jaksamiseen ja kuntoutukseen. Marraskuussa olemme viisaampia näissä asioissa.  

Parhaillaan on menossa seurakuntavaalit. Ennakkoäänestys alkoi eilen ja jatkuu tämän viikon. Jokelan kirkolla voi äänestää keskiviikkona koko pitkän iltapäivän ja ellei ehdi sinne, perjantaina voi äänestää vielä oman kylän K-kaupassa iltapäivän aikana. Varsinainen vaalipäivähän on 9.11., mutta silloin voi äänestää vain Tuusulan kirkossa.

Seurakunnat ovat järjestäneet ennakkoäänestyspaikkoja joustavammin kuin mitä tapahtuu kunta- tai valtiollisissa vaaleissa. Kirkko on näin tullut lähemmäs meitä ihmisiä tuomalla äänestysmahdollisuuden paikkoihin, joissa ihmiset liikkuvat eli juuri kauppoihin ja kauppakeskuksiin. Tästä huolimatta äänestysprosentit ovat jääneet kovin alas. Vaikka useimmat meistä taitavat olla vähemmän aktiivisia seurakuntalaisia ja kirkossakäynti saattaa monella jäädä omiin kirkkopyhiimme, jos aina silloinkaan, ei kirkko ole merkityksetön tekijä arjessamme. Kirkko on edelleen keskeinen osa meidän kulttuuriperintöämme ja kristinusko vaikuttaa meidän arjessamme monin sellaisinkin tavoin, joita emme edes tule ajatelleeksi. Kirkko on edelleen myös merkittävä taloudellisen vallan käyttäjä ja työllistäjä. Siksi ei ole merkityksetöntä, kuka kirkossa päätösvaltaa käyttää. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokainen, jokainen ns tapakristittykin kirkon jäsen käy antamassa oman äänensä. Me eläkeläiset olemme aktiivisia äänestäjiä. Olkaamme sitä seurakuntavaaleissakin.

Mutta ennen sitä: Vietetään yhdessä iloinen iltapäivä täällä Jokelan työväentalolla, Tervetuloa taas kerran kotikutoisen ohjelmamme pariin ja toivottavasti viihdytte.

Jokelan Kansalaisopiston perinteinen kevätjuhla pidettiin Jokela-talolla perjantaina 11.4.2014. Tupa oli viimeistä sijaa myöten täynnä opistolaisia. Ohjelma koostui opistolaisten musiikki, runo ja tanssiesityksistä. Nuorimpia olivat tällä kertaa ZumbaKids -ryhmän zumbaajat omalla esityksellään. Toivotin juhlayleisön tervetulleeksi kertomalla mm uhkaamassa olevista vapaan sivistystyön budjettileikkauksista ja Opiston tulevasta 50 -vuotisjuhlalukuvuodesta:

Opiston kevättyökausi alkaa olla lopuillaan. On taas kerran kevätjuhlan aika, vaikkei ulkona nyt niin hirveän keväiseltä ole tuntunutkaan, edes näin lauhan ja vähälumisen talven jälkeen. 

Jos edellinen lukuvuosi oli opiston toiminnassa monessakin mielessä muutosten aikaa, nyt on eletty jo toinen lukuvuosi rehtori Juha Aunolan aikaa ja viime vuonna toteutetut muutokset on saatu osaksi normaalia arkea.

Mutta jos on ollut pieni hetki rauhallista, on taas kertymässä uhkaavia pilviä. Kun kunnalla rahat ovat jo vuosia olleet tiukalla, nyt näyttää, että myös valtion puolella rahahanoja väännetään entistä tiukemmalle. Kehysriihessä maaliskuun lopulla leikattiin monesta kohtaa, kipeästikin ja nyt myös vapaan sivistystyön rahoituksesta, josta todetaan Kehysriihen päätöksessä seuraavaa: Suora lainaus:

Toteutetaan vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitusuudistus. Tavoitteena on toiminnan laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi luoda riittävän suuret vapaan sivistystyön oppilaitokset. Uudistuksessa selkeytetään ja ajan tasaistetaan rahoituksen määräytymisperusteet. Rahoituksen tulee kannustaa opiskelumuotojen kehittämiseen. Toiminnan ennakoitavuuden parantamiseksi määritellään vapaan sivistystyön toiminnan volyymille ylläpitäjäkohtaiset rahoituksen reunaehdot. Vapaan sivistystyön valtionosuuksissa on otettu huomioon 18,5 milj. euron vähennys vuodesta 2017 alkaen.

Valtioneuvosto täsmensi 3.4. tuota päätöstä siten, että vapaan sivistystyön  leikkaukset aikaistuvat vuodelta 2017 osittain jo vuodelle 2015. Vapaasta sivistystyöstä leikataankin jo vuonna 2015 10 miljoonaa euroa. Tämänhetkisen tiedon mukaan asiaa valmistellaan osana vuoden 2015 talousarviovalmistelua siten, että kansalaisopistoihin tästä kohdistuu 5 miljoonan euron säästöt. Kansalaisopistojen liiton hallitus on esittänyt ministeriölle, että tämä säästettävä summa kohdennettaisiin sekä valtionosuuksiin (opetustunnit) että -avustuksiin (laatu- ja kehittämisavustukset, opintosetelit). Vuotta 2017 jää koskettamaan päätös 8,5 miljoonan euron säästöistä.

Nyt samanaikaisesti työskentelee opetusministerin tämän vuoden tammikuussa asettama vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmä 15.12.2014 saakka, joten vuoden vaihteen tienoilla viimeistään kuullaan lisää.

Kaiken tämän hässäkän lisäksi niin kuntarakenne- ja sote-uudistus sekä metropolihallinto ovat edelleen täysin levällään ja sekoittavat kuntakenttää melkoisesti. Jotain tulee tapahtumaan, mutta mitä ja milloin. Valtio tuntuu pyrkivän vapaan sivistystyön osalta tässä niin kuin kuntarakenneuudistuksessakin isompiin yksiköihin ilmeisesti kuvitellen, että iso koko ja iso volyymi sinällään tuovat tehokkuutta ja säästöjä.

Jokelan kansalaisopiston kaltainen pieni yksityinen opisto on isojen ratkaisujen armoilla. Olemme kuin myrskyn edellä. Mustia pilviä kasaantuu ja voimme vain toivoa, että pahin myräkkä menisi meidän ohitsemme, mutta tuskin niin onnekkaasti tulee käymään. Parasta varautumista tuleviin tilanteisiin on varmastikin, että pidämme huolta opistosta, niin että tarjonta on monipuolista ja kiinnostavaa ja että opiskelijamäärä edelleen kasvaa. Ja että opiston takana ja tukena on koko kylä, niin kylän eri yhdistykset ja järjestöt kuin yksittäiset kyläläisetkin. Näin voidaan osoittaa, että tällaista toimintaa tarvitaan ja pystymme sen itse ja kustannustehokkaasti parhaiten hoitamaan.

Aika lähelle 50 vuotta sitten, tarkalleen 19.5.1964 pidettiin Jokelan yhteiskoulussa kokous, jossa päätettiin Jokelan Kansalaisopiston Kannatusyhdistyksen perustamisesta ja opistotoiminnan käynnistämisestä Jokelassa, joka tuolloin kuului vielä kahteen kuntaan, Tuusulaan ja Hyvinkään maalaiskuntaan. Asiat etenivät sitten varsin nopeasti ja jo 19.8.1964 opetusministeriö myönsi perustamisluvan. Opetustoiminta alkoi samana syksynä 12.10. Näin tuleva lukuvuosi on opiston 50.

Kun syksyllä palaamme kesälaitumilta, käynnistämme koko lukuvuoden kestävän juhlakauden, joka tulee varsinaisen vuosijuhlan lisäksi näkymään monin tavoin lukuvuoden ohjelmassa. Siitä tarkemmin syyskauden alkaessa.

”Jatka eteenpäin, mutta muista miksi aloitit”

On siis syytä muistaa viime vuonna vahvistettu opiston koulutustehtävä:

”Jokelan Kansalaisopisto järjestää koulutusta, jonka tavoitteena on aktivoida toimialueen asukkaita vaikuttamaan omiin elinoloihinsa ja ympäristöönsä, tukea terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Koulutus painottuu kädentaitojen, musiikin ja muiden taideaineiden opetukseen, terveyskasvatukseen sekä vieraisiin kieliin ja kulttuurialueisiin.”

Kansalais- ja työväenopistotoimintaa on Suomessa ollut jo 115 vuoden ajan. Jokelassa siitä kohta 50 vuotta. Meidän yhteinen tehtävämme on turvata se jatkossakin.

Vaikka tässä on tullut vähän synkisteltyä tulevien näkymien edessä, nyt on aika viettää kevätjuhlaa ja varautua vastaanottamaan tulossa olevaa kesää. Joku iltapäivälehti jo ehti otsikoida ” tulossa poikkeuksellisen lämmin kesä” Saa sitten nähdä.

Tervetuloa Kevätjuhlaan, mutta ennen kuin aloitamme juhlan varsinaisen ohjelman julkistamme tässä ikään kuin varaslähtönä juhlavuoden tunnuksen, joka tulee näkymään eri yhteyksissä tulevan lukuvuoden aikana. Tunnus on heraldikko Jukka Suvisaaren suunnittelema ja pohjautuu hänen suunnittelemaansa Jokelan Kansalaisopiston vaakunaan.

Kiljavan sairaala täytti 75 vuotta. Juhlia päätettiin viettää juhlaseminaarin muodossa  syksyllä 2013, koska sairaalan vihkiäisiä vietettiin Aleksis Kiven päivänä 10.10.1938. Hallituksen puheenjohtajana käytin 9.10.2013 pidetyn juhlaseminaarin avauspuheenvuoron, jossa käsittelin sairaalan monivaiheista historiaa. Puhe on kokonaisuudessaan alla. Varsinaiset seminaarin esitelmöijät olivat johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi HUS-kuntayhtymästä aiheenaan "Terveydenhuollon tulevaisuuden haasteet" ja professori Erkki Vauramo Aalto-yliopistosta aiheenaan "Kuntoutuksen rooli alueellisessa terveydenhuollossa". Oma puheenvuoroni kokonaisuudessaan seuraavassa.

Arvoisa juhlaseminaariyleisö,

Juhlimme tänään 75 -vuotiasta Kiljavan sairaalaa ja katsomme juhlaesitelmien muodossa terveydenhuollon ja kuntoutuksen tulevaisuuteen, mutta koska tuleva rakentuu historian pohjalle, vaivaan teitä hetken katsomalla menneeseen.

Sairaalan syntyajatuksen voi katsoa menevän yli 80 vuoden taakse toisaalta Lohjalla 13.4.1927 pidettyyn kokoukseen, jossa Länsi-Uudenmaan kansanparantolahankkeen ympärille koottiin toimikunta ja toisaalta vuoden 1928 alussa pidettyjen kahden kuntain neuvottelukokouksen tuloksiin. Mutta kunnallisilla hankkeillahan on paha taipumus edetä hitaasti.

Alkuun asia eteni yllättävänkin nopeasti ja jo vuoden 1928 tammikuussa tilattiin Jussi Paatelalta ja Wäinö Gustaf Palmqvistilta luonnoksia ja kustannusarvioita 100 ja 150 sairaansijaa käsittäviä parantoloita varten. Luonnokset valmistuivat nopeasti ja parantolatoimikunta piti professori Paatelan suunnitelmia ensisijaisina.

Pöytäkirjalainaus huhtikuulta 1928:

”Verrattaessa kilpailijoiden ehdotuksia toisiinsa kävi selville, että arkkitehti Paatelan luonnos oli hyvin selväpiirteinen sekä ratkaisut siinä niin hyvin käytännölliseltä kuin rakennustaiteelliselta kannalta katsoen erittäin onnistuneet. Päärakennuksen julkisivu siinä tekee rauhallisen ja arvokkaan vaikutuksen. Myös muut rakennukset ovat erittäin kauniit. Tämän vuoksi, ja kun palkintolautakunta muutenkin katsoi arkkitehti Paatelan piirustusluonnoksen erittäin tarkoitustaan vastaavaksi, päätti se yksimielisesti suositella sitä parantolatoimikunnalle.”

Rakentaminen Kiljavalle ei alun perin ollut itsestään selvä, vaan sairaalan sijoituspaikkoina olivat vastakkain Vihdin Hiidenharju ja Kiljavan nummi. Paikasta jouduttiin äänestämään ja Kiljava voitti selvästi 39-4. Parantolalle saatiin varattua Sääksjärven rannalta metsähallituksen valtionpuistosta noin 56 hehtaarin alue vuonna 1929. Sopimukseen liittyi ehto, jonka mukaan alue palautuisi valtiolle, jos parantolan rakentamistöitä ei saataisi aloitettua seuraavan kolmen vuoden kuluessa. Eikä saatu, kun valtion rahoitus ei järjestynyt. Tonttivaraukselle jouduttiin hakemaan jatkoaikaa eduskuntakyselyn kautta, koska tontista kisaili myös puolustusministeriö, joka olisi halunnut sen harjoitusalueekseen.

Vaikka alku oli ripeää, sairaalan rakentaminen juuttui vuosiksi valtion ikuiseen rahapulaan, koska valtionavustusmäärärahoja oli pulavuosien vuoksi leikattu alle puoleen aiemmasta.

Kiljavannummen Keuhkotautiparantola Oy perustettiin lokakuussa 1935 ja sen toiminta alkoi tammikuussa 1936. Alussa kuntainliittomuodossa edennyt hanke oli muutettu osakeyhtiöksi, koska kuntainliittomuodon katsottiin raskassoutuisuudessaan viivästyttäneen parantolahankkeen etenemistä.

Yhtiön osakkaiksi tulivat alkuvaiheessa Haagan kauppala,  Helsingin kaupunki, Helsingin maalaiskunta, Hyvinkään maalaiskunta, Karkkilan kauppala, Keravan kauppala, Lohjan kauppala, Lohjan maalaiskunta, Mäntsälä, Nummi, Nurmijärvi, Orimattila, Pusula, Tuusula, Vihti, Osuustukkukauppa ja Osuusliike Elanto. Uusia tahoja tuli myöhemmin mukaan ja rakennuskauden päättyessä vuonna 1938 yhtiössä oli 24 osakasta mukaan lukien Hyvinkään kauppala, Uudenmaan läänin Pyhäjärvi, Sammatin, Myrskylän, Huopalahden ja Oulunkylän kunnat.

Voimme pitää tietokilpailua kuka tunnistaa kaikki vaakunat ja missä sijaitsikaan kunta nimeltä Pyhäjärvi U.l.. Googlettaminen wikipediasta kielletty!

Rakennustyöt alkoivat joulukuussa 1936 ja niiden piti valmistua kesäkuun lopussa 1938. Aivan tähän ei monestakaan syystä päästy. Lääkintöhallituksen hyväksymistarkastuksessa 6.10 1938 saatiin lupa sairaalan käyttöönottoon. Ensimmäiset seitsemän potilasta sisäänkirjoitettiin heti samana päivänä. Ylilääkäri Larmola piti huolen siitä, että potilas no 1 oli Aleksis Kiven veljenpoika, jonka hän tiesi olevan sairaana. Parantolan vihkiäiset pidettiin Aleksis Kiven päivänä 10.10.1938. Siksi me juhlimme 75 -vuotistaivalta juuri nyt. Parantolassa oli tuolloin 280 hoitopaikkaa, joista 80 lastenosastolla.

Talvisodan sytyttyä parantola muuttui sotasairaalaksi ja Helsingin ilmahyökkäyksen ensimmäiset uhrit kuljetettiin välittömästi 30.11.-1.12. Kiljavalle. Sotasairaalatoiminta jatkui vaiheittain aina vuoteen 1941 saakka ja jälleen vuoden 1944 ajan. Mm setäni oli täällä hoidettavana haavoituttuaan. Kiljavaa myös pommitettiin sodan aikana. 1.3.1940 saatiin täysosuma pommin osuttua torniosan kattoon, jolloin ilmavartiossa ollut reserviläinen haavoittui kuolettavasti.

Vuodesta 1945 alkaen Kiljavalla palattiin normaalioloihin ja perustehtävään keuhkotautipotilaiden hoitoon. Näin jatkui 60-luvun puoliväliin. Silloin Kiljavan osakeyhtiömuoto purettiin ja perustettiin Uudenmaan tuberkuloosipiirin kuntainliitto vuonna 1969. Ja taas uusi nimenmuutos tehtiin, kun tuberkuloosilain korvaava tartuntatautilaki tuli voimaan 1987, nimi muuttui Kiljavan sairaalan kuntainliitoksi.

Rokotusten ansiosta tuberkuloosi kävi yhä harvinaisemmaksi ja parantola muutettiin osittain yleissairaalaksi 1970-luvulla. Vuonna 1975 lääkintöhallitus hyväksyi parantolan osittaisen käyttötarkoituksen muutoksen ja siitä alkoi noin kymmenen vuotta kestänyt saneerauskausi. Korva- nenä ja kurkkutautien osasto aloitti toimintansa v. 1982 ja leikkaustoiminta kaksi vuotta myöhemmin.

Uusi organisaatiomyllerrys iski 1990-luvulla. Itsenäiset sairaalakuntainliitot lakkautettiin ja tehtävät siirtyivät sairaanhoitopiireille. Kiljavan toiminta sulautettiin osaksi Hyvinkään sairaanhoitoaluetta. Taloudellisista syistä toimintaa Kiljavalla supistettiin vuosi vuodelta ja 1997 Uudenmaan sairaanhoitopiirin valtuusto päätti, että erikoissairaanhoito Kiljavalla päättyy vuosituhannen vaihteeseen mennessä.  

Ja näin sairaalan historian ensimmäinen näytös päättyi, kun sairaalarakennus jäi tyhjilleen 2002 Hyvinkään sairaalan laajennuksen valmistuttua ja Hyvinkään terveyskeskuksen vuodeosaston muutettua pois Kiljavalta. 

Sairaalan herättämiseksi lyhyehköstä Ruususen unesta valmistui selvitysmies Arto Alangon tekemä raportti vuonna 2004. Kiljava-hankkeen tilannekatsauksen 22.4.2005 mukaan ”Hankkeen tavoitteena on terveydenhuollon rakennemuutos, jonka avulla voidaan lyhentää erikoissairaanhoidon osuutta hoitoprosessissa. Tätä varten perustetaan Kiljavan sairaala osakeyhtiö, joka vastaa seudullisesti jatkohoidosta ja kuntoutuksesta. Yhtiö vastaa terveyspalvelujen tuottamisesta, myynnistä ja hallitsee sairaalakiinteistöä.” Ajatus kuntoutuksesta ei sinällään ollut uusi, sillä jo sairaalan 50-vuotishistoriikissa todetaan tavoitteena olleen, että ”Kiljavan toimintaa kuntoutussairaalana edelleen kehitetään.”

Sairaalan historian toinen näytös alkoi, kun nykyinen Kiljavan Sairaala Oy vuonna 2006 perustettiin ja jälleen osakeyhtiönä. Omistajiksi tulivat alkuperäisistä parantolan perustajaosakkaista Hyvinkää, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula sekä kolmekymmentäluvulla vielä Tuusulan asemakylänä tunnettu Järvenpää  ja HUS. Sairaalasta muodostettiin ns. "in-house"-yhtiö,  Ratkaisusta on ollut sekä hyötyä että haittaa. Hyötyä, koska omistajat voivat ostaa yhtiön palveluita tarvitsematta niitä kilpailuttaa. Haittaa siksi, että yhtiö ei voi myydä palveluja omistajakuntien ja HUSin ulkopuolelle.

Uutta mallissa oli myös, että sairaalayhtiö ei tuota itse palveluita, vaan kaikki palvelut hankitaan kilpailuttamalla alan erityisosaajia. Alihankkijoiden tuottamista palveluista yhtiö kokoaa palvelupaketin, jota se tarjoaa omistajatahojensa käyttöön.

Uuden sairaalan taival ei ole ollut ongelmaton eikä rahapula tuntematon. Saneeraus tuli arvioitua kalliimmaksi, niin kuin yleensä vanhojen rakennusten kanssa käy. Kaiken lisäksi vielä vähän ennen toiminnan käynnistymistä sairaalan kattorakenteissa syttyi kesäkuussa 2008 tulipalo, joka ja erityisesti sen sammuttaminen aiheuttivat melkoiset lisäharmit. Se ei viivästyttänyt sairaalan avaamista 10.9.2008, mutta osa kertaalleen saneeratuista tiloista joutui uudelleen saneerattavaksi.  

Vaikka kuntoutuspaikkojen tarpeesta oli tehty oikealla potilasmateriaalilla tarvesimulointi, ei todellisuus ollut yhtä ruusuinen. Potilaita ei kaikista omistajakunnista tuntunut löytyvän arvioitua määrää. Liekö parantolan  perustamisvaihe ollut enteellinen. Nimittäin potilas no. 4, poistettiin parantolasta toukokuussa 1939, koska tuusulalaisia oli liikaa. Tuusulasta oli myös potilas no. 5, joka lähti sairaalasta omasta aloitteestaan tammikuussa 1939. Nyt tuusulalaisia ei  tosiaankaan ole ollut liikaa.

No todellisuudessa syitä oli varmasti useita, sekä lääketieteellisiä että taloudellisia. Jo tänäkin aikana hoitomenetelmät olivat ehtineet mennä eteenpäin, toisaalta kuntatalous upposi vaikeuksiin, jolloin ostopalveluksi koetusta Kiljavan käytöstä oli helppo leikata, kun säästöjä vaadittiin.

Myös julkinen keskustelu sairaalasta on käynyt vilkkaana laidasta laitaan. Muutamia poimintoja tämänvuotisista otsikoista: ”Kiljava synnyttää kinaa”, Kiljavan sairaala tulee kunnille kalliiksi”, Kiljavan sairaala tuo oikein käytettynä miljoonien säästöt”, Kiljavan tehtävä on kuntouttaa ja estää pitkäaikaishoito”, ”Kunnat kaihtavat potilaiden kehumaa Kiljavaa”, ”Vaihteeksi totuuksia Kiljavan sairaalasta”. ”Kunnille koituisi miljoonatappiot Kiljavan sairaalan konkurssista”. Keski-Uusimaa otsikoi pääkirjoituksensa 16.helmikuuta tänä vuonna ”Kiljava-ratkaisu syntyy tosiasiat tunnustamalla.” Näin sitten tapahtuikin, kun omistajakunnat päättivät kesällä sairaalan käytöstä omistusosuuksiensa suhteessa tämän valtuustokauden loppuun. 

Haasteita riittää seuraavallekin 75 vuodelle. Ei pelkästään sairaalan toiminnan pyörittämisessä, vaan koko tämän ison alueen kehittämisessä.  Viime syksyn strategiatyössä linjattiin: ”Kiljavan Sairaala Oy:n kiinteistöomaisuuden käyttöä kehitetään ensisijaisesti tukemaan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntoutustarpeita.”

Vanhusten viikon pääjuhlaa Tuusulassa vietettiin tänä vuonna 8.10. 2013 Jokelan työväentalolla. Paikalla oli satakunta ikäihmistä eri puolilta kuntaa. Käytännön järjestelyistä ja ohjelmasta vastasi Jokelan Eläkkeensaajat. Juhlapuheen tilaisuudessa piti sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja sosiaalineuvos Mauno Lehtinen. Lisäksi kuultiin Tuusulan kunnan tervehdys, jonka esitti koti- ja laitoshoidon päällikkö Jari Luoma. Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi kirkkoherra Ulla Rosenqvist. Käytin juhlan alussa tervehdyspuheenvuoron, jonka koko teksti on seuraavassa: 

"Hyviä vuosia, goda år

Tämänvuotisen vanhusten viikon tunnus on Hyviä vuosia ja toisella kotimaisella Goda år.

Mitä se on? Hyviin vuosiin kuuluu ainakin oma, turvallinen koti, kohtuullinen terveys ja mielekäs tekeminen.

Ikäihmisten asiat ovat olleet viime aikoina varsin paljon esillä mediassa. Muutamia otsikoita lainatakseni: ”Rahapussi ratkaisee vanhusten hoidon”, ”Vanhukset kuntien varassa”, ”Vanhuspalvelulaki vahvistaa ikäihmisten osallisuutta” ja tuoreena viikon takaisena Helsingin Sanomien otsikkona ”Vanhusvertailu tyly Suomelle. Suomi ei yllä edes 20 parhaan maan joukkoon ikääntyneiden terveydessä ja työllisyydessä”

Lastenpsykiatri, ja isoäiti Vappu Taipale ”Onnellisesti vanha nainen” otsikoidussa  Helsingin Sanomien haastattelussa kesällä 2013 ”Vanhat ihmiset ovat keskenään erilaisin ikäryhmä. Tiedetään paljon siitä, millainen lapsi on kolmen kuukauden iässä tai 6-vuotiaana, mutta ei voida ennustaa, millainen ihminen on 60-vuotiaana.”

Toteamuksessa on varmasti se totuus, että meistä ikäihmisistä ei pidä puhua liiaksi yleistäen. Mutta yhteisiä perusasioita, jotka kuuluvat kaikille ikääntyville ovat varmasti kuten tuo heinäkuun alussa voimaan

tullut vanhuspalvelulakikin edellyttää, että henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta.

Ikäihmisten asuminen ja kotona pärjääminen herättävät paljon keskustelua ja monessa myös huolta tulevasta. Mikä on koti? Onko se tuttu omakotitalo, jossa on asuttu viimeiset kolmekymmentä, ehkä peräti viisikymmentä vuotta, vai onko se sama vanhainkodin tai terveyskeskuksen huone, jonka ovipieleen on nyt laitettu oma nimikyltti ja josta kunta perii aiemman kaiken kattavan hoitomaksun sijaan vuokraa ja laskuttaa jokaisesta käyttämästäsi palvelusta ilmoitustaululla roikkuvan taksan mukaan.

Olen seurannut kesän aikana syntymäkotikaupungissani Tampereella käytyä keskustelua ikäihmisten palvelurakenteen muutoksesta. Tampere aikoo lopettaa vanhainkotinsa ja vanhusten hoitoon keskittyneet Rauhanniemen ja Kaupin sairaalat vuoteen 2020 mennessä. Sairaala-asumisen lakkauttamisella kaupunki laskee säästävänsä 27 miljoonaa euroa. No. sairaalahan ei ole kenenkään koti, siitä olemme varmaan yhtä mieltä. Aamulehti otsikoi pääkirjoituksensa 20.syyskuuta: ”Oma koti on paras loppuun asti”.

Sitten toisenlainen näkökulma samaan asiaan Aamulehden yleisönosastosta myös samalta perjantailta 20.9. Kotihoidon lähihoitaja Jyrki Keränen kirjoittaa otsikolla ”Utopia vanhuksen kotona asumisesta” ja lainaus: ”Tampere aikoo lopettaa vanhainkotinsa. Se on ehkä kaikkein julmin heitteillejättö, mitä mikään yhteisö on tehnyt Suomen historiassa” Kovaa tekstiä kotihoidon ammattilaiselta. Keränen kritisoi kirjoituksessaan voimakkaasti kotihoidon tämänhetkistä tilannetta. Lainaus: ”Kotihoitoa lisäämällä hyvä vanhushoito ei toteudu. Se on utopia, jossa vanhus unohdetaan kotiin.”

Aamulehden edellä lainaamani pääkirjoitus onkin varmaan oikeilla jäljillä todetessaan ”Kotihoidon paremmuus ei ole kiinni vain resursseista. Muutos tarvitaan myös toimintatapoihin ja asenteisiin.”

Hyviin vuosiin kuuluu myös mahdollisuus toimia itsenäisesti, hoitaa omaa taloutta ja omia asioita sekä osallistua itseämme kiinnostavaan toimintaan itsenäisesti tai avustettuna. Jotta se olisi mahdollista, ainakin välttämättömien palvelujen tulisi olla saavutettavissa. Meillä Jokelassa on tältä osin menty taaksepäin. Viimeisimpänä päätös kylän ainoan jäljellä olevan pankkikonttorin sulkemisesta vajaan kuukauden kuluttua, jota protestoitiin parisen viikkoa sitten mielenosoituksella pankin konttorin edustalla.

Vanhan tunnetun jokelalaisen yrittäjän ja tuon mielenosoituksen alullepanijan Sirkka Pohtimon huudahdus mielenosoituksessa pankin edustajalle ”Viivyttäisitte lopettamispäätöstä siihen saakka kunnes me olemme haudassa” kuvaa omalla tavallaan nykypäivän muutoksen nopeutta. Maailma muuttuu, me ihmiset emme yhtä nopeasti. Eikä muutosta tehtäessä aina muisteta varmistaa, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. 

Hyviin vuosiin kuuluu myös terveys ja sen säilyminen edes kohtuullisena. Hyviin vuosiin kuuluu myös hyvä ja arvokas kuolema.

Aika monella ikäihmisellä pelkona on muistisairauden uhka, josta sairaudesta kärsii yli 120.000 suomalaista. Moni uskoo, että muistisairaus on vääjäämätön kohtalo, johon ei itse voi vaikuttaa. Näin kurjasti ei kuitenkaan nykytutkimuksen mukaan ole. Geriatrian professori Jaakko Valvanne vahvistaa, että elintavoilla on ehdottomasti suurempi merkitys kuin geeneillä. Dementian tuloa ei voi estää lääkkeillä, vaikka sen etenemistä niillä voikin hidastaa, mutta sen riskiä voi minimoida omilla valinnoilla. Säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion lisäksi Valvanne painottaa vilkkaan sosiaalisen elämän merkitystä. Kannattaa siis tavata muita ihmisiä ja ryhmäytyä, harrastaa sellaisia asioita joita voi tehdä yhdessä. Tässä eläkeläisjärjestöillä on tärkeä rooli. Tapaamme muita ihmisiä tutussa seurassa, teemme mukavia asioita yhdessä, harrastamme kulttuuria ja kuten meillä Jokelassa myös liikumme yhdessä.

Meidän ikäihmisten on uskottava itse siihen, että emme ole vain kuluerä, joka suistaa koko kansantalouden raiteiltaan. Emme ole kuluerä edes tänä aikana, jolloin kaikkeen mennään eurot edellä ja säästäminen mielessä. Olemme voimavara, jonka kokemus ja osaaminen on syytä hyödyntää, mutta jonka myös on itse puolustettava omia oikeuksiaan merkitykselliseen ja arvokkaaseen elämään. Tässä työssä mm. vanhusneuvostoilla, meillä Tuusulassa Ikäihmisten neuvostolla on tärkeä rooli ja johon myös uusi vanhuspalvelulaki antaa perustan ja jopa velvoitteen.

Tänään meillä on tilaisuus olla yhdessä hyvässä seurassa, mahdollisuus tavata muita ihmisiä ja jopa harrastaa liikuntaa. Tanssihan on todettu yhdeksi parhaista liikuntamuodoista. Tervetuloa Vanhusten viikon juhlaan Jokelaan! Juhla on rakennettu jokelalaisen tapaan kotikutoisesti. Toivottavasti viihdytte. Hyviä vuosia meille kaikille."

Jokelan Kansalaisopiston johtokunnan puheenjohtajuus on tuonut tilaisuuksia, joissa joutuu muutaman sanan sanomaan. Tuorein tällainen tilaisuus oli Kansalaisopiston kevätjuhla sunnuntaina 21.4.2013 Jokela-talolla, jossa pidin lyhyen tervehdyspuheen. Kevätjuhlassa eri ikäiset opistolaiset esittävät musiikkipainotteista ohjelmaa ja juhlan yhteydessä on eri harrastepiirien töiden näyttely:

"Opiston kevättyökausi alkaa olla lopuillaan. On kevätjuhlan ja kevätnäyttelyn aika.  

Viime vuosi oli opiston toiminnassa monessakin mielessä muutosten aikaa. Mutta nyt on eletty jo ensimmäinen lukuvuosi rehtori Juha Aunolan aikaa. Myös viime vuoden toiminnalliset muutokset kuten kurssienhallintajärjestelmä HelleWi on ajettu sisään ja sen myötä ilmoittautumisia kursseille netin kautta voidaan edelleen lisätä ja sujuvoittaa, unohtamatta kuitenkaan minkään kurssin osalta mahdollisuutta perinteiseen ilmoittautumiseen täällä toimistolla. 

Myös opiston uusi ylläpitämislupa on saatu. Opetus- ja kulttuuriministeriöhän laittoi kaikkien kansalais- ja työväenopistojen ylläpitämisluvat viime vuonna katkolle eli jouduimme hakemaan ylläpitolupaa uudelleen. Päätös on tullut ja sen mukainen opiston koulutustehtävä kuuluu:

”Jokelan Kansalaisopisto järjestää koulutusta, jonka tavoitteena on aktivoida toimialueen asukkaita vaikuttamaan omiin elinoloihinsa ja ympäristöönsä, tukea terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Koulutus painottuu kädentaitojen, musiikin ja muiden taideaineiden opetukseen, terveyskasvatukseen sekä vieraisiin kieliin ja kulttuurialueisiin.”

Opistoamme ylläpitävä kannatusyhdistys sai viime vuonna huomattavaa vahvistusta, kun aiemmin varsin pieneen jäsenjoukkoon saatiin mukaan merkittävä osa Jokelassa toimivista yhdistyksistä ja järjestöistä ja myös lisää henkilöjäseniä. Tavoitteenahan oli, että näin voisimme osoittaa ulospäin, niin valtiovaltaan kuin kuntaankin päin, että opisto on olennainen ja vireä osa kasvavaa Jokelaa. Että opiston jokainen kyläläinen voi tuntea omakseen. Ja että tänne jokaisen on helppo tulla harrastamaan ja oppimaan uutta. Jäsenhankintaa jatketaan edelleen tavoitteena saada kaikki jokelalaiset järjestöt, seurat ja yhdistykset jäseniksi ja toki myös yksityishenkilöt ovat tervetulleita. Toivottavasti uudet jäsenet myös osallistuvat, esimerkiksi alkavalla viikolla torstaina eli 25.4. pidettävään Kannatusyhdistyksen kevätkokoukseen.

Viime syksynä toimintaa uhanneet mustat pilvetkin ovat ainakin hetkeksi väistyneet, kun kunnan suunnittelemat leikkaukset vuosittaiseen kunnan avustukseen saatiin torjuttua eikä opetustiloina käyttämistämme kunnan tiloista edelleenkään tarvitse maksaa vuokraa – ei ainakaan tänä vuonna. Kiitos siitä kuuluu kaikille jokelalaisille kunnanvaltuutetuille, jotka yhtenä rintamana ovat toimineet opiston puolesta. Nyt voisi vielä toivoa, että puolueiden kesken valmisteilla olevaan uuteen valtuustosopimukseen saataisiin maininta, että enempää opiston kun muidenkaan järjestöjen avustusmäärärahoja ei tällä valtuustokaudella leikata. Se antaisi toimintavarmuutta niin opistolle kuin monille nuoriso-, urheilu- ja sosiaalipuolen järjestöille, jotka tekevät merkittävää ennaltaehkäisevää ja sitä kautta kunnan menoja säätävää työtä.

Vaikka kevät onkin myöhässä, tämän kevätjuhlan ja kevätnäyttelyn myötä siirrymme kesän odotukseen. Ja kohta on Vappu, kesän virallinen avaus. Myös multasormia syyhyttää jo täyttä päätä. Siksi lainaankin lopuksi pienen pätkän kirjasta ”Uppo-Nalle ja erakko”, jossa Uppo-Nalle runoilee yrteistä. Runon persilja. Tästä voisi samalla saada idean kurssiin Yrttien lääkinnällinen käyttö.

Persilja

 Kerran kun äiti nauriita listi

ampiainen korvaan pisti

siihen nousi rakko

Oli aivan pakko

juosta kylmään rantaveteen

Osui neuvo eteen:

persilja rakon sulattaa

ja samalla on maistuvaa

Tätä neuvoa voi joka tapauksessa kokeilla, jos nimittäin sattuu ampiainen kesällä pistämään

Tervetuloa kevätjuhlaan!"

KEUDA on vahvasti esillä tänä syksynä, koska kaksi huomattavaa oppilaitosten laajennus- ja korjaushanketta otettiin käyttöön kuukauden sisällä. Tuoreimman puheen teksti on alla. Sen pidin KEUDA KIRKKOTIEN eli entisen Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen laajennuksen avajaisissa 21.9.2012 Keudan yhtymävaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa.

Hyvät avajaisvieraat,

Palataanpa aluksi hieman historiassa taaksepäin. Tuusulan sosiaalialan oppilaitos on toiminut vuodesta 1983, aluksi Järvenpään kotitalousopettajaopiston sivukouluna ja vuodesta 1987 itsenäisenä silloisen Keski-Uudenmaan ammattikoulutuksen kuntainliiton ylläpitämänä oppilaitoksena. Tämän rakennuksen suunnittelu käynnistettiin 1986 ja rakennustyöt aloitettiin 21.12.1987. Valmis rakennus luovutettiin kuntainliitolle 31.5.1989. Opetustyö alkoi syksyllä 1989. Oppilaitosta kutsuttiin Tuusulan sosiaalialan oppilaitokseksi, joka nimi elää edelleen monen vanhemman tuusulalaisen suussa. (Kuva: uusi mediateekki)

Aikanaan uudisrakennuksen arkkitehtisuunnittelijaksi valittiin Arkkitehtitoimisto NVÖ Oulusta. Suunnittelijavalintaan vaikutti ratkaisevasti saman toimiston suunnittelema Jokela-talo. Tästä talosta tuli siis toinen ns. Oulun koulun arkkitehtuuria edustava rakennus Tuusulassa, joka silloin täällä etelässä edusti uudenlaista näkemystä julkisesta rakentamisesta.

Monen organisaatiomuutoksen ja opiskelijasukupolven jälkeen olemme nyt ottamassa virallisesti käyttöön – ei enää Tuusulan sosiaalialan oppilaitoksen vaan Keuda Kirkkotien toista laajennusta.

Laajennuksen toteutus aloitettiin maaliskuussa 2011 ja se valmistui tasan vuotta myöhemmin eli tämän vuoden maaliskuussa. Hanke valmistui huomattavasti aiottua nopeammin, sillä urakkaohjelman mukainen luovutus olisi ollut vasta elokuun alussa.

Laajennuksella toteutettiin tilat kauneudenhoitoalan opetukselle, tehtiin kaksi terveydenhoitoluokkaa lisää helpottamaan sosiaali- ja terveysalan opetuksen tilanahtautta. Lisäksi tehtiin mm. hallinto- ja kirjastotiloihin liittyviä tilajärjestelyjä sekä toteutettiin rakennuksen julkisivuremontti.

Laajennuksessa toteutettiin uutta kerrosalaa yhteensä n. 1775,5 m2. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 5 150 000, mutta se alittuu noin puolella miljoonalla. Siis tyypillinen Keudan hanke eli pysyi aikataulussa, käytännössä valmistui jopa etuajassa ja pysyi myös budjetissa.

Arkkitehtisuunnittelusta on vastannut Arkkitehdit Siistonen Oy. Pääurakoitsijana oli Rakennusliike Antti J Ahola. ja tämänkin hankkeen rakennuttajatehtävistä ja työmaavalvonnasta on vastannut Keudan kiinteistöpäällikkö Vesa Takko.

Onkin syytä osoittaa suuret kiitokset kaikille hankkeessa mukana olleille ja aivan  erityiskiitokset Antti J Aholalle ja koko yhtiön henkilökunnalle erinomaisen hyvin tehdystä työstä sekä täällä että elokuussa käyttöönotetussa Keuda Nurmijärven laajennuksessa, jossa Antti J. Ahola tuli hätiin alkuperäisen pääurakoitsijan mentyä yllättäen konkurssiin. Ja tästä huolimatta Nurmijärvelläkin pysyttiin aikataulussa.

Keudan hyvien perinteiden mukaan myös taiteella tulee olla sijansa julkisessa rakentamisessa. Mediateekkiaulaan tilattiin kuvanveistäjä Erkki Kannostolta taideteos, joka paljastetaan tässä avajaistilaisuudessa. (Kuva: kannoston työ mediateekin ikkunassa)

Keuda on onnistunut menneinä vuosina ajoittamaan investointihankkeensa erinomaisesti ja olemme voineet hyötyä kulloisestakin suhdannetilanteesta. Näin taas tälläkin kertaa.  

Hyvät kuulijat!

Kauneudenhoitolan koulutuksen aloittaminen täydentää hyvin Keudan hyvinvointialojen koulutustarjontaa, vaikka ministeriön papereissa kauneudenhoitoalan (kosmetologien) koulutusta pitäisikin vähentää. Keuda on satsannut ja vastannut työelämän tarpeeseen lisäämällä sosiaali- ja terveysalan koulutusta sekä Tuusulassa että Nurmijärvellä, jotka molemmat kohteet valmistuivat nyt muutaman kuukauden sisällä. Investoinnit näihin kahteen kohteeseen ovat olleet yhteensä lähes 8 milj., mikä ei ole aivan vähäinen summa ajatellen julkisia investointeja tälle alueelle. Ja voisiko ajatella lähihoitajakoulutuksen laajentamisen ja sitä varten rakennettujen tilojen saneeraamisen osua parempaan hetkeen kuin nyt, jolloin valtakunnan päivittäinen ykköspuheeenaihe on ollut pitkään hoitajamitoitus ja hoitajien riittävyys tulevina vuosina.

Niin kosmetologi- kuin parturikampaajakoulutuskin ovat nuorten keskuudessa varsin suosittuja. Monen nuoren unelma-ammatteja.  Tätä kuvaavat hyvin hakijaluvut. Tähän alkavaan kosmetologikoulutukseen haki yli 200, joista ensisijaisia hakijoita 58. Heistä valittiin 20.

Työllistyminen niin kosmetologin kuin parturi-kampaajankin unelma-ammattiin voi olla monelle opintojen jälkeen haasteellista, vaikka esim. kylpylä- ja spa-toiminnan laajentuminen on tuonut uudenlaisia mahdollisuuksia työllistyä.

Moni, varsinkin aikuisemmalla iällä opinnot aloittanut haaveilee opiskeluaikana tai jo ennen opintoihin hakeutumista oman yrityksen perustamisesta, monelle se tulee pakkona vastaan uran myöhemmässä vaiheessa ja varsinkin nuorisoasteen opiskelijalle se voi olla pelottavakin vaihtoehto. Siksi alan koulutukseen tulee kuulua olennaisena osana yrittäjäkoulutus – koulutus oman yrityksen käynnistämiseen ja sen pyörittämiseen. Realistisen kuvan antaminen yrittäjän arjesta niin hyvine puolineen kuin vaikeuksineenkin. Yrittäjänä ei enää riitä hyvä ammattiosaaminen – ei riitä, että osaa varsinaisen työn hyvin. On osattava myös myydä oma ammattitaitonsa, hallittava niin hinnoittelu, perinteinen markkinointi, mutta myös verkkoviestintä ja osattava käyttää sosiaalista mediaa, koska asiakkaat entistä enemmän tulevat sitä kautta.

Näyttää, että olemme painumassa kohti taantumaa. Se ei tarkoita kosmetologien tai parturi-kampaajien työn loppumista. Nykyisin ihmiset ovat tottuneet pitämään huolta itsestään eikä näistä palveluista haluta luopua, vaikka oma henkilökohtainen  taloustilanne heikkenisi, mutta se saattaa merkitä palvelujen ostofrekvenssin pidentymistä. Parturissa, kampaajalla tai hoidoissa käydään ehkä harvemmin.

Myös siksi tarvitaan valmiutta uusien työmahdollisuuksien etsimiseen omaa osaamispohjaa laajentamalla. Yksi voimakkaasti kasvava asiakaskunta ovat ikäihmiset. Ylittihän 65 vuotta täyttäneiden määrä Suomessa miljoonan henkilön rajan nyt heinäkuussa. Eläkkeensaajia oli jo vuonna 2010 1,3 milj., vuonna 2025 reilut 1,6 milj. ja vuonna 2050, jolloin nyt opintonsa aloittavat nuoret ovat itse eläkeiässä, lähelle 1,9 miljoonaa. Nämä ikäihmiset ovat tottuneet omia vanhempiaan enemmän käyttämään myös hyvinvointipalveluja, eikä niistä haluta luopua eläkeiässäkään, päinvastoin. Myös taloudelliset mahdollisuudet käyttää palveluja paranevat. Jos keskieläke vuonna 2010 oli 1370 €/kk sen odotetaan nousevan reaalisesti vuoteen 2050 mennessä 2000-2500 euron haarukkaan tulevien vuosien kasvuvauhdista riippuen.

Nämä luvut kuvaavat yhden asiakasryhmän kasvavaa markkinapotentiaalia nyt ammattiin valmistuvien kannalta koko heidän tulevaa uraansa jatellen. Täällä Kirkkotiellä on erinomaiset mahdollisuudet etsiä ja kehittää uudenlaisia osaamiskombinaatioita ja kaksoistutkintoja, uudenlaista businessajattelua ja asiakaspalvelua ja asiakkaan kohtaamista. Yhtenä esimerkkinä erikoistumisesta vaikkapa ikäihmisten, niin kotona kuin laitoksissa asuvienkin kauneudenhoito- ja hyvinvointipalvelut kombinoimalla kosmetologi ja lähihoitajaopintoja tai esimerkiksi jalkojenhoitajan ammattitutkinto lähihoitajien ja kosmetologien lisäkoulutuksena.

Mutta ei toki vain ikäihmisten vaan myös nuorten palveluissa. Mitä uusia mahdollisuuksia on löydettävissä nuoriso-ohjaajien koulutuksen ja kauneudenhoitoalan koulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen sopivassa yhdistelyssä ajatellen vaikka nuorten ihonhoito-ongelmia tai terveellistä kauneudenhoitoa?

Tai todella haasteellisena: miten saada meidät äijät huolehtimaan itsestämme paremmin. Myös siinä voisi olla mahdollisuus luoda uusia ammatteja uudenlaista erikoistumista ja uudenlaista yrittäjyyttä.         

Ja jo opiskeluaikana odotan näkeväni rohkeutta ja kunnianhimoa lähteä näyttämään ja mittaamaan omaa osaamista ja suomalaisen koulutuksen tasoa myös kilpailumielessä, ammattitaitokisoissa ja siitä eteenpäin kansainvälisille kentille Euro- ja World-Skills kisoihin 

Keuda on investoinut voimakkaasti nuorten koulutusedellytysten parantamiseen. Kuten edellä totesin viime kuussa vihittiin käyttöön Keuda Nurmijärven laajennus lähihoitajakoulutusta varten ja nyt on vuorossa tämä hanke. Keuda on myös ottanut isoa riskiä ottaessaan viime vuosina sisään enemmän opiskelijoita kuin mitä kulloinenkin järjestämislupa olisi mahdollistanut. Keuda on tosin saanut varsin hyvin lisää järjestämislupapaikkoja ja sitä myötä valtion rahoitusta, joten riski ei ole suuressa määrin realisoitunut ja yhteistyössä kuntien kanssa lähes kaikille alueen peruskoulun päättäville nuorille on voitu osoittaa jatkokoulutuspaikka. Vaikka valtion puoleltakin on tunnustettu nuorten putoamisen koulutuksesta olevan iso ongelma, valtion säästötoimet nakertavat rahoituspohjaa eikä vuodesta toiseen jatkuva järjestämislupaa suurempi sisäänotto ole mahdollista, koska yksikköhintoihin ei ole odotettavissa korotuksia, mutta kustannukset jatkavat nousuaan.

Toivon, että nämä uudet tilat ja niiden myötä paremmat opiskeluedellytykset luovat sitä positiivista ajatusvirtaa, joka synnyttää uusia ajatuksia, luo uusia innovaatioita, haastaa rajojen rikkomiseen ja entisten ajatusmallien kyseenalaistamiseen. Sitä tarvitaan uuden luomiseen. Haastankin niin opiskelijat kuin opettajat miettimään, miten työn sisältöjä ja työyhteisöjen jäykkiä käytäntöjä voidaan muuttaa, miten eri alojen osaamista voidaan yhdistää uudenlaisiksi palvelukonsepteiksi. Vain koulutuksella me voimme tulevaisuudessa pärjätä.

Ahkeraa käyttöä uusille tiloille.

Seuraavana on KEUDA Nurmijärven laajennuksen avajaisissa 28.8.2012 myös Keudan yhtymävaltuuston puheenjohtajana pitämäni puhe:

Hyvät avajaisvieraat,

Olemme odotettua mutkikkaammaksi osoittautuneen työn maalissa. Hanke on valmis ja voidaan virallisesti ottaa käyttöön.

Tässä Keuda Nurmijärven laajennuksessa on tehty tiloja ensisijaisesti syksyllä 2010 aloitetulle lähihoitajakoulutukselle, mutta myös teorialuokkatiloja koko Nurmijärven yksikön käyttöön. Laajennus toteutettiin osittain ruokasalin päälle samalla laajentaen ruokailutilaa. Viime perjantaina jo vietettiinkin uudistetun opiskelijaravintolan ja sen yhteydessä olevan kahvilan avajaisia. Toivottavasti nämä yhteiset tilat tuovat lisää kaivattua avaruutta ja oleskelutilaa ja luovat viihtyvyyttä koko yksikölle.

Nurmijärven lähihoitajakoulutuksen taustalla on omistajien ja erityisesti Nurmijärven selkeä tahtotila. Lähihoitajakoulutus aloitettiin täällä tavallaan nyt toista kertaa. Aiempi tuohon vuosituhannen taitteeseen osunut kokeilu ei vielä johtanut pysyvään koulutukseen. Samalla tässä hankkeessa on näkynyt Keudan uuden organisaation mukainen toimialakohtainen ajattelu.

Keudan taloussuunnitelmassa vuosille 2011-2013 hankkeen kokonaiskustannuksiksi arvioitiin 1.800.000 ¬. Tämä arvio perustui tilanteeseen, jossa hanke toteutettaisiin liikuntasalin katolle ja hankeen bruttopinta-ala olisi ollut n. 780 m2.

Mutkia matkaan tuli jo heti suunnitteluvaiheessa, kun osoittautui, että hankeen toteutus ei ole rakennusteknisesti mahdollista alkujaan kaavaillulla tavalla liikuntasalin katolle. Uutena ratkaisuna päätettiin, että hanke toteutetaan osittain ruokasalin päälle ja että samalla laajennetaan ruokasalia. Yhtymähallituksen tätä hanketta varten asettama rakennustoimikunta päätti hyväksyessään hankeen luonnoskuvat, että hankkeen yhteydessä parannetaan liikuntasalin käyttömahdollisuuksia mm. selkeyttämällä kulkureittejä ja saneeraamalla liikuntasalin pukuhuoneet. Lisäksi alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna haluttiin lisää väljyyttä oleskelutiloihin.

Rakennustoimikunta päättikin maaliskuussa 2011 palauttaa piirustukset vielä jatkovalmisteluun samalla evästyksenä, että jatkovalmistelussa tuli selvittää miten esteetön kulku saadaan järjestymään, yhtenä ratkaisuna kevythissin rakentaminen. Lisäksi tuli selvittää pukuhuoneiden siirtämistä kellarikerrokseen, jolloin 1. kerroksesta tulisi avarampi.

Kaikkien näiden muutosten jälkeen hankkeen koko ja myös kustannukset muuttuivat oleellisesti. Kustannusnoususta huolimatta rakennustoimikunnan kanta oli selkeästi, että laajennusta tehdään vuosikymmenten käyttöön. On parempi tehdä kerralla kunnollinen. Ja nyt valmista katsellessa ratkaisu oli varmasti oikea. Näin muutetun hankkeen urakkaohjelman mukainen bruttoala on 1.114 m2.

Samalla myös hankkeen kokonaiskustannukset kasvoivat merkittävästi ja muodostuivat noin 3,2 milj. euroksi, mikä ylittää alkuperäisen kustannusarvion peräti yli miljoonalla eurolla. Loppujen lopuksi kustannukset pysyivät muutetussa budjetissa. Mutta kuten totesin: parempi kertarutina kuin jatkuva kitinä eli asiat kerralla sellaiseen kuntoon, joka riittää vuosiksi eteenpäin.

Kun suunnitelmat olivat valmiina, päästiin kilpailutukseen ja valitsemaan urakoitsijoita. Yhtymähallitus valitsi toukokuussa 2011 laajennuksen pääurakoitsijan.  Kävi kuitenkin niin onnettomasti, että valittu pääurakoitsija asetettiin konkurssiin heti kesän jälkeen syyskuun alussa 2011. Konkurssipesä ilmoitti, että ei jatka Nurmijärven laajennushanketta loppuun ja työt pääurakoitsijan osalta loppuivatkin syyskuun jälkipuoliskolla viime vuonna.

Tarvittiin nopeita toimia ja jo pari päivää töiden päättymisen jälkeen yhtymähallitus delegoikin päätösvaltaansa hankkeen rakennustoimikunnalle siten, että rakennustoimikunta saattoi asioiden nopeuttamiseksi tehdä päätöksen hankkeen uudesta pääurakoitsijasta.

Rakennustoimikunta oli näin uuden tilanteen edessä. Tarjouspyyntö rakennusurakan loppuun saattamiseksi lähettiin alkuperäisessä tarjouskilpailussa sijoille 2-4 sijoittuneille.

Meillä oli onnea matkassa, kun meille entuudestaan tuttu ja luotettava Rakennus Oy Antti J. Ahola tuli hätiin ja teki tarjouksen työn jatkamisesta ja oli myös valmis ottamaan pääurakoitsijan tehtävät hyvin nopealla aikataululla vastaan. Pelätty hankkeen viivästyminen kääntyikin loppujen lopuksi sen valmistumiseen alun alkaen suunnitellussa aikataulussa eli kesäkuun lopussa.

Onkin syytä osoittaa suuret kiitokset kaikille hankkeessa mukana olleille niin suunnittelijoille kuin rakentajille siitä, että vaikeuksien kautta päästiin voittoon ja vieläpä aikataulussa ja budjetissa.

Keuda on onnistunut menneinä vuosina ajoittamaan investointihankkeensa erinomaisesti ja olemme voineet hyötyä kulloisestakin suhdannetilanteesta. Tämänkin hankkeen ajoitus on erinomainen, vaikka kustannukset hankkeen laajenemisen myötä muodostuivat alun alkaen ajateltua korkeammaksi. Kuten totesin, pysyttiin vaikeuksista huolimatta muutetussa budjetissa.

Mutta voisiko ajatella lähihoitajakoulutuksen laajentamisen ja sitä varten rakennettujen tilojen valmistumisen osua parempaan hetkeen kuin nyt, jolloin valtakunnan päivittäinen ykköspuheeenaihe on hoitajamitoitus ja hoitajien riittävyys tulevina vuosina.

Vaikka vanhustyö on toki vain yksi lähihoitajien tehtäväalueista, eikä edes suosituin erikoistumislinja nuorisoasteen koulutuksessa, se on varmasti tällä hetkellä nopeimmin kasvava. Ylittihän 65 vuotta täyttäneiden määrä Suomessa miljoonan henkilön rajan nyt heinäkuussa. Täällä nyt opiskelevien työuran aikana myös 75, 85 ja jopa 95 vuotta ylittävien määrät tulevat merkittävästi nousemaan ja hoivan ja huolenpidon tarve sitä myötä.

(Kuva: "Potilas" uudessa lähihoitajien harjoitusluokassa)

Nurmijärvellä koulutus on tässä vaiheessa nuorisoasteen koulutusta, eikä nuorilla vanhustyö ole ensimmäisenä mielessä. Tämän alueen kiinnostavuus kasvaa iän karttuessa ja myöhemmin on varmasti syytä miettiä täällä myös aikuiskoulutusta ja iltaopetusta.

Tällä hetkellä keskustelu on mielestäni harhaantunut liiaksi kinasteluun hoitajamitoituksesta vanhustenhoidossa sen sijaan, että mietittäisiin mikä on hyvä elämä ja mitä ikäihmiset siltä odottavat ja kuinka se voitaisiin heille turvata. Pelkällä hoitajamitoituksella, vaikka se onkin tärkeä asia, me emme ikäihmisten palvelutarpeita pysty ratkaisemaan. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua, uudenlaisia toimintamalleja, uudenlaista lähestymistapaa ihmisten arkeen.

Mutta lähihoitajan työkenttä ja uramahdollisuudet ovat hyvin laajat, vauvasta vaariin ja mummoon. Ja varmasti monen täältäkin ammattiin valmistuvan uralle mahtuu tulevina vuosikymmeninä hyvin erilaisia tehtäviä eri ikäisten ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Mahtuu työskentelyä julkisten ja yksityisten työnantajien palveluksessa, myös ulkomailla ja entistä useamman kohdalla toimintaa yrittäjänä sovittaen yhteen erilaisia osaamiskombinaatioita.

Ja jo opiskeluaikana odotan näkeväni rohkeutta ja kunnianhimoa lähteä näyttämään ja mittaamaan omaa osaamista ja suomalaisen koulutuksen tasoa myös kilpailumielessä, ammattitaitokisoissa ja siitä eteenpäin kansainvälisille kentille Euro- ja World-Skills kisoihin 

Lainaan puheenjohtaja Juhani Palomäen esipuhetta lähihoitajan eettisistä ohjeista: ”Lähihoitaja työskentelee ihmisen lähellä, auttaa ja tukee häntä jokapäiväisissä toiminnoissa ja hyvän elämän edellytyksissä. Lähihoitotyössä tarvitaan vahvaa ammatti-identiteettiä, oman persoonan käyttämistä sekä eettistä harkintaa ja päätöksentekoa.”

Toivon, että nämä uudet tilat ja niiden myötä paremmat opiskeluedellytykset luovat sitä positiivista ajatusvirtaa, joka synnyttää uusia ajatuksia, luo uusia innovaatioita, haastaa rajojen rikkomiseen ja entisten ajatusmallien kyseenalaistamiseen. Sitä tarvitaan uuden luomiseen. Haastankin niin opiskelijat kuin opettajat miettimään, miten työn sisältöjä ja työyhteisöjen jäykkiä käytäntöjä voidaan muuttaa ja kehittää lähtien ihmisten arjesta ja hyvän elämän odotuksista pitäen mielessä lähihoitajan lupauksen sanat:

”Lupaan toimia hyvän elämän edistämiseksi sekä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Lupaan tukea ihmisen kasvua ja kehitystä, edesauttaa toimintakyvyn ylläpitämistä, ennaltaehkäistä syrjäytymistä, edistää terveyttä, hoitaa sairaita, lievittää inhimillistä kärsimystä, ja saattaa hyvään kuolemaan.
Lupaan vaikuttaa sosiaali- ja terveysalan sekä työyhteisöni ja oman ammattini kehittämiseen.”

Ahkeraa käyttöä uusille tiloille.