Valtakunnan hallitus on havahtunut huomaamaan, että kunnat eivät selviä nykyisistä tehtävistään, kun valtio leikkaa valtionapuja mittavasti. Tehtäviä on pakko vähentää. Mutta mistä ja miten? Kuntien tehtävistä 535 on lakimääräisiä. Siis lakeja on kumottava tai muutettava, jotta kuntien tehtävät vähenisivät.

Hallituksen rakennepaketin mukaan julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisesta kaksi miljardia kohdistuu kuntatalouteen. Kuntaliitto odottaa nyt valtiolta keinoja, jotta kunnat voivat toteuttaa talouden ja tehtävien tasapainottamisen. Aiemmat hallituksen päätökset vähentävät kuntien valtionosuuksia ensi vuonna 1,1 miljardia euroa. Kuntaliiton mukaan ensi vuoden valtionosuudet ovat vuoden 1990 tasolla. Samalla kuitenkin kuntien tehtävien lukumäärä on kaksinkertaistunut.

Aivan pienestä urakasta ei edes ole kysymys, jos tavoitteena on miljardin säästöt ts. tehtäviä pitäisi vähentää tai niiden hoitamista yksinkertaistaa niin, että kuntien henkilökuntaa voitaisiin vähentää reippaasti. Muuta tietähän kuntien säästöihin ei juuri ole. Henkilöstömenot ovat luokkaa 60-70 % lähes joka kunnassa. Toki henkilökunnan vähenemisestä  voidaan saada säästöjä myös esim. kiinteistökuluihin ja muihin henkilöstöstä välittömästi aiheutuviin.  Mutta joka tapauksessa tätä tietä kulkien tuhansien henkilöiden vähennys pitäisi saada aikaan. Voi tietysti hartaasti toivoa, että lainsäädännön ja esim lupakäytännön yksinkertaistaminen vähentäisivät myös tavallisten ihmisten ja jopa valtion menoja.

Mutta mistä löytyvät nykyisessä asiantuntijavaltaisessa hallinnossa ne virkamiehet, jotka kipin kapin rientävät toteamaan, että oman hallinnon alan tehtävät ja säädökset ovat tarpeettomia tai jopa haitallisia. Aiemmat byrokratiatalkoot panevat pelkäämään pahinta.  Lopputulema voi olla, että byrokratia lisääntyy entisestään.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluomaa lainatakseni:  ”Jokaiseen lainsäädäntöhankkeeseen on saatava mukaan tuottavuusnäkökulma. Muihin uudistuksiin ei ole varaa kuin sellaisiin, jotka parantavat tuottavuutta.”

Ensimmäinen askel olisi lopettaa välittömästi kaikki meneillään olevat lakihankkeet, jotka eivät täytä em. Mäki-Lohiluoman vaatimusta. Ja näitähän löytyy. Oikeusministeriö voisi aloittaa lopettamalla lain valmistelun, jolla paljastava pukeutuminen uhkaa muuttua rikokseksi ja  alastomana uimisesta sakotettaisiin. Tästä kirjoitti Talouselämä 12.9.  Hyvä tarkoitus on estää seksuaalista häirintää, mutta osaaminen lakien kirjoittamisessa loppuu kesken aivan kuten kävi uuden pankkiveron kanssa.

Kuntaliitto heittää ehdotuksena uuden vapaakuntakokeilun selkeyttämään tehtävien purkua. En usko, että se riittää. Tarvitaan reipasta säädösten lakkauttamista ja yksinkertaistamista. Vapaakuntakokeilu voi toki olla siinä apuna.

Yksi korjausliike huonon lainvalmistelun vahinkojen korjaamiseksi on jo sentään menossa, kun ajo-opetuslupasäännöstö ollaan palauttamassa ennalleen. Muutamalle sadalle muulle asialle pitäisi tehdä samoin. Eikä tässä EU-säännöksiin vetoaminen auta. Kyllä suurin osa byrokratiaamme on ihan kotimaisten virkamiesten ahkeruuden tulosta.