Aiempaa useammat alkavat olla sitä mieltä, että kuntien tehtäviä voisi karsia. Niin voisi. Olen itse kirjoittanut blogiini siitä jo useampaan kertaan. Tavoite miljardin euron säästöistä kuntien tehtäviä karsimalla on niin hurja, että pelkillä blogikirjoituksilla siihen ei päästä.

Epäilen vahvasti, että kun ihan oikeasti ryhdytään esittämään karsittavia tehtäviä, lähes kaikkia karsinnan kohteita nousee puolustamaan joko sankka kansalaisten joukko tai asiantuntijoiden armeija. Sillä kukapa asiantuntija myöntäisi, että hänen erityisosaamisalueensa itse asiassa on täysin turha. Pelkästään yhteisesti turhiksi tunnustettujen tehtävien poistolla ei miljardisäästöä päästä lähellekään.

Joka tapauksessa yrittää pitää, koska näinkään ei voida jatkaa. Vaikka se onkin yhtä takkuista kuin kuntien yhdistäminen, joka muuten on yksi niistä asioista, joka on tässä yhteydessä pakko tehdä. Miten, onkin jo ihan toinen juttu.

Osmo Soininvaara toteaa omassa blogissaan ”On paljon sellaisia tehtäviä, joita ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Minun on vaikea ymmärtää, miksi lukioluokka pitää jakaa luterilaisiin, ortodokseihin, katolisiin, islamilaisiin ja uskonnottomiin, kun opetetaan maailmanuskontoja, mutta ei tällaisista älyttömyyksistä paljon säästy. Enemmän säästyy, kun poistetaan sinänsä hyvä tarkoittavia, mutta jäykkyydessään kahlitsevia normeja ja vielä enemmän, kun karsitaan vanhanaikaisia ja hyvin byrokraattisia hallinnollisia käytäntöjä.” Tästä olen täsmälleen samaa mieltä Soininvaaran kanssa.

Soininvaara jatkaa ”Merkittävää säästöä syntyy, jos voidaan poistaa turhia ammattikuntarajoja ja ylimitoitettuja koulutusvaatimuksia. Kuinka monen vuoden koulutuksen nyt esimerkiksi vaatii se, että vie vanhuksen puistoon kävelylle.” Nyt ollaankin jo vaikeammalla alueella. Vanhusten ulkoiluttamiseen ei tarvita terveydenhuollon ammattitutkintoa. Siitä voidaan olla yhtä mieltä. Mutta onko Suomen, joka ylpeilee korkealla koulutustasollaan ja osaamisellaan, syytä lähteä siitä tinkimään. Tuskin. Ei ainakaan pidä lähteä luomaan uusia koulutuksellisia umpiperiä erilaisilla lyhyttutkinnoilla tai –koulutuksilla. Suomalaisen koulutusjärjestelmän ehdoton etu esim. Saksaan verrattuna on, että voi ammatillista väylää edetä ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, jos rahkeet ja kiinnostus kestävät.

Sen sijaan pitää kyllä korjata virheitä, joita tehtiin, kun ammattikorkeakoulut perustettiin ja opistoasteen koulutus lakkautettiin. Osinhan niitä on jo korjattu mm., kun huomattiin, että rakennusmestareita olisi hyvä olla jatkossakin. Soininvaaran viittaamaan vanhustenhoitoon liittyen tehtiin selkeä virhe, kun vanha kodinhoitajatutkinto lakkautettiin ja kaikista yritetään tehdä lähihoitajia. Valtaosa ikäihmisten tarvitsemasta avusta on muuta kuin (sairauden)hoitoa. Kyse on avustamisesta aivan tavallisissa arjen askareissa, ruuanlaitossa, siivoamisessa, kaupassa käynnissä ja muussa asioimisessa. Näihin tehtäviin vanha kodinhoitajatutkinto oli erinomaisen hyvä.

Koulutusvaatimusten löysentämistä pitää tehdä esim. sosiaalitoimen tehtävien hoidossa, koska huonon palkkauksen vuoksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita sosiaalialan ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi eikä ala houkuttele. Ammattikorkeakoulututkinto riittäisi valtaosaan tehtäviä. 

Ei näilläkään sinällään tarpeellisilla korjauksilla miljardia saada kasaan. Itku ja hammasten kiristys alkaa, kun pitää oikeasti valvontaa ja erilaisia lupakäytäntöjä esim. ympäristöasioissa ja elintarvikevalvonnassa yksinkertaistaa ja pitkälti kokonaan lopettaa. Tai jos tuskaista kilpailulainsäädäntöä pitäisi yksinkertaistaa ts. poistaa siitä kaikki kotimainen ”kuorrutus” eli lisäsääntely ja tiukennukset, joita kotoiset virkamiehet ovat rakentaneet EU-säännösten päälle.

Tässäkään vaiheessa ei ole vielä puututtu varsinaisesti tehtäviin. Miljardia ei saada kasaan, ellei kunnan 535 lakimääräisestä tehtävästä karsita eli pitää jättää jotain nykyisistä asioista kokonaan tekemättä. Ei riitä, että niitä tehdään yksinkertaisemmin tai vähemmillä säädöksillä ja valvonnalla.

Vaikka tehtävien karsinnassakin vielä onnistuttaisiin edes jotenkin, uhkana on, että virkamiehet syytävät uusia säännöksiä ja velvoitteita koko ajan lisää. Nyt viimeistään valtakunnan hallituksen pitäisi kiireemmän vilkkaa pistää seis kaikki hankkeet, jotka merkitsevät minkäänlaista tehtävien lisäystä kunnille tai valtiollekaan. Siis hyllylle niin aselain uudistus kuin Trafin sisävesilaivoille suunnittelemat uudet järjettömät määräykset. Mutta tämähän ei onnistu. Vielä vähemmän se, että hallitus edellyttäisi jokaista uutta säännöstä kohden kumottavaksi vähintään kaksi vanhaa.

Mikä siis on lopputulema. Synkkä. Verot nousevat ja kunnalliset palvelut heikkenevät erityisesti heikoimmassa asemassa olevilta, koska säästöjen pakossa palveluja leikataan ja henkilöstöä irtisanotaan ja lomautetaan. Kyvyt ja halut eivät päättäjillä riitä parempaan.

Miksi olen näin pessimisti. Mitään näyttöä paremmasta ei vielä ole. Vain puhetta. Toivottavasti olen edes joltain osin väärässä.