Päivi Virtanen kysyi yleisönosastokirjoituksessaan Keski-Uusimaassa 1.7.2009 ”Onko nykyään rikos tulla vanhaksi ja sairaaksi”. Kyllä on. Se on rikos kuntataloutta vastaan, josta rangaistuksena on sosiaali- ja terveystoimen määrärahojen karsinta. Sairaat ja vanhat tulevat kuntataloudelle liian kalliiksi, koska terveiden ja hyvin toimeentulevien kukkaroon ei haluta koskea. Useat kunnat pyrkivät saamaan asukkaikseen vain hyvätuloisia työikäisiä, mutta vielä on ratkaisematta, miten heidät voitaisiin siirtää muiden vastuulle, kun tulot pienenevät ja ikä alkaa painaa.   

Toimittaja Eeva Vainio toteaa Ylä-Karjala lehdessä 30.6.2009 Financial Timesin luokitelleen Suomen arvoiltaan kylmäksi ja kovaksi. ”Voi vain sanoa sen olevan todellinen asia. Maan kansalaiset on jaettu kahteen osaan. Yläluokkaan, joka päättää kaikkien asioista, sekä tavallisiin ihmisiin, joita ei koskaan kuunnella. Pahinta asiassa on, että kaikki arvot lähtevät yksinomaan rahasta, eikä kansalaisten mielipiteellä ole mitään merkitystä arkielämästä vieraantuneille päättäjille. Esimerkistä käy vanhustenhuollon taso, jossa ei vaateista huolimatta ole tapahtunut mitään.”

Kuva: Kiljavan kuntoutussairaala, josta Päivi Virtanen lainaamassani yleisöosastokirjoituksessa kirjoittaa

Vainiota voi lohduttaa, että ainakin kaikissa Keski-Uudenmaan kunnissa vanhustenhuollossa on tapahtunut, mutta valitettavasti vain huonompaan suuntaan. Kaikissa kolmessa kunnassa säästöjä on kohdistettu erityisesti sairaisiin ja vanhuksiin. Viimeisimpänä esimerkkinä Tuusulan omaishoidon tuen vähennykset ja hyvin toimineen Roselius-säätiön palveluiden rampauttaminen.

Vielä Päivi Virtasen kirjoitukseen, jossa hän epäili järvenpääläisiä vanhuksia vietävän pakolla hoitoon Kiljavan sairaalaan. Kiljavan sairaala on ollut poikkeus toiseen suuntaan tässä yleisessä palvelujen kurjistamislinjassa. Sen tavoite on auttaa tehokkaalla ja ammattitaitoisella kuntoutuksella ikäihmisiä selviytymään pidempään toimintakykyisinä ja kotona. Koska sinne ei ole saatu alkujaan arvioitua määrää kuntoutettavia, osa kapasiteetista on tilapäisesti hoivapaikkoja ajanmukaisissa ja hyvää hoitoa tarjoavissa tiloissa.  Järvenpää on näitä hoivapaikkoja ottamassa käyttöönsä, mutta Kiljavalla lähettämisen kriteereitä en Järvenpään osalta tunne. Kuntien vastuulla on, että Kiljavalle ei ketään lähetetä vastoin omaa tai omaisten tahtoa.

Vaikka olen ollut koko ajan Kiljavan sairaalan uudelleen avaamisen kannalla kuntoutussairaalana, en ole hyväksynyt, enkä edelleenkään hyväksy, että siitä tehtäisiin ”vanhusvarasto”, jonne ihmisiä siirrettäisiin vastoin omaa tai omaisten tahtoa. Vaikka en ole asiantuntija tässä asiassa, uskaltaisin väittää, että olosuhteet Kiljavan juuri remontoiduissa ja ajanmukaisesti kalustetuissa ja varustetuissa tiloissa ovat paremmat kuin yhdenkään omistajakunnan vanhainkodissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla eikä hoitokaan varmasti ole huonompaa, ei ketään pidä sinne vastoin tahtoa toimittaa. Kulkeminen Kiljavalle on toki Järvenpäästä hankalampaa kuin Vanhakylänniemeen, vaikka Sampolla vielä hyvin pääseekin. Mutta esim. Jokelasta matka Kiljavalle on suurin piirtein sama kuin Tuuskotoon ja suurin piirtein yhtä hankala ilman omaa autoa. Mutta Tuusulahan päätti, ettei sieltä hoivapaikkoja osta ja petti siten muut omistajakunnat ja varsinaisessa yhtiökokouksessa tehdyt päätökset sairaalan toiminnan pelastamisesta. Syy minkä vuoksi erosin sairaalayhtiön hallituksesta.