Yhteystiedot

Aarno Järvinen
JOKELA
ajarvine(at)sci.fi
040-706 7800

Uutiset

27.11.2017Aarno jatkaa Jokelan Eläkkeensaajien puheenjohtajanaLue lisää »22.10.2017Aarno Kiljavan Sairaala Oy:n hallitukseenLue lisää »19.10.2017Aarno Keudan Yhtymävaltuuston puheenjohtajaksiLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Turha enää rypistellä. Sote tulee

Maanantai 6.8.2018 klo 16:50 - Aarno Järvinen

Keski-Uudellemaalle sote tulee täydellä painolla ensi vuoden alusta. Siitä on kuuden kunnan lainvoimaiset päätökset. Sote-tuotanto ja sen myötä kuntien sote-henkilökunta siirtyvät Kuudensotelle ensi vuoden alusta päätti eduskunta syksyllä mitä hyvänsä. 

Nyt näyttää yhä todennäköisimmältä vaihtoehdolta, että valtakunnan sote kaatuu eduskunnassa syksyllä ja uusi, huhtikuussa valittava eduskunta joutuu aloittamaan koko homman taas kerran alusta. Käykö näin todellisuudessa vai ei, nähdään tietysti vasta syksyllä.

Keski-Uusimassa oli  30.7.2018 Uutissuomalaisen artikkeli, joka lienee ollut samansisältöisenä useassa konsernin lehdessä. Juttu oli otsikoitu ”Ilman lakejakin yli 10 maakunnallista sotea.” Siinä oli ihan hyvä, joskin osin jo vanhentunut katsaus miten perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen järjestäminen on Suomessa hoidettu. Jutun tiedot ja siinä ollut karttakuva olivat viime vuodelta, joten Kuudensotesta ja Keski-Uudenmaan tilanteesta ei jutussa ollut ajantasaista tietoa, vaan viime vuotisen mukaisesti alueen kunnan järjestävät sote-palvelut itse. Näinhän se oli viime vuonna, mutta ei enää tänä vuonna.

Jutussa kerrottiin, että maakunnallisesti asiat hoidetaan jo Siun-sotessa Pohjois-Karjalassa, Eksotessa Etelä-Karjalassa, Siutessa Keski-Pohjanmaalla ja Kainuun sotessa. Maakunnalliset sotet ovat jutun mukaan vireillä Kymenlaaksossa ja Satakunnassa. Muuallakin valmistelua toki tehdään, kuten myös Uudellamaalla maakunnan tasolla.

Lääkäriliiton Heikki Pärnänen toteaa jutussa, että omaehtoinen kehitys ei voi korvata lakisääteistä kehitystä. ”Se johtaa hajanaiseen kehitykseen ja osamaakunnallisiin ratkaisuihin. Vain lakisääteisyys takaa riittävän isot järjestäjät ja perusterveydenhuollon palvelut yhdenvertaisesti. Valinnanvapaus laajentuessaan yksityiselle sektorille tuo lisää tuottajia juuri perusterveydenhuoltoon. Pärnäsen mukaan ongelmana on myös demokratiavaje: ”Kuntayhtymien päätökset karkaavat suoraan vaaleilla valittujen päättäjien ulkopuolelle.”

Näistä mielipiteistä voi olla osin samaa mieltä ja osin jyrkästikin eri mieltä.  Nykytilanne johtaa ilman muuta hajanaisiin  ja osamaakunnallisiin ratkaisuihin. Sitähän Kuudensotekin edustaa.  Sen seurauksena jää väistämättä saavuttamatta soten alkuperäinen tavoite taata yhdenvertaiset palvelut koko maassa. Eri mieltä voi olla siitä, eikö Kuudensote ole riittävän suuri järjestäjä, kun se on paljon suurempi asukasluvultaan kuin useat kaavailluista maakunnista. Perusvirhehän onkin liian monta ja erisuuruista maakuntaa. Ei asioita Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla tai Pohjois-Karjalassa voi hoitaa samalla tavalla.

Valinnanvapauden autuudesta saatiin lukea esim. Taloussanomista muutama päivä sitten, kun uutisoitiin, että Pihlajalinna lopetti valinnanvapauskokeilun Jyväskylässä – ”Monisairaimmat lähtivät vaihtamaan”. Asiakkaita tuli liian vähän. Heidän hoitamisensa kävi kalliiksi ja kokeilu tuotti tappiota.

Terveydenhoitoyhtiö Pihlajalinna jättää valinnanvapauskokeilun kesken Jyväskylässä tappioiden vuoksi, kertoi Helsingin Sanomat puolestaan heinäkuun lopulla. Yhtiö vetäytyy hankkeesta lokakuussa.

” Monisairaimmat ja eniten palveluita käyttävät lähtivät vaihtamaan. Sillä määrällä ja potilasjakaumalla toimintaa oli vaikea toteuttaa kannattavasti. Emme hae maksimaalista tuottoa, vaan sitä, että toiminta on kannattavaa eikä laadusta tarvitse tinkiä.” Kommentoi Pihlajalinnan Väli-Suomen liiketoimintajohtaja Teija Kulmala Taloussanomissa. 

Pärnäsen kaipaama valinnanvapaus tuo kyllä yksityiselle sektorille lisää tuottajia, mutta viekö se samalla kannattavuuden ja sen myötä mahdollisuudet laadukkaan palvelun tuottamiseen? Ja miten käy potilaiden, kun yksityinen tuottaja muutaman kuukauden varotusajalla vetäytyy?

Myös demokratiavajeesta olen samaa ja eri mieltä. On totta, että HUSin päätöksentekoon vaaleilla valituilla rivikunnanvaltuutetuilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa. HUSin valtuusto ja hallitus toki valitaan tiukasti vaalituloksen mukaisesti ja jokaisella jäsenkunnalla on vähintään yksi edustaja valtuustossa, mutta sen varsinaisen päätöselimen eli hallituksen jäsenten kuntajakautuma yhteensovitettuna vaalituloksen mukaiseen puoluejakautumaan päätetään puolueiden politrukkien eli piirijohtajien palavereissa. Ei vaaleilla valittu rivikunnanvaltuutettu kuntavaaleissa äänestäneestä kuntalaisesta puhumattakaan voi siihen tai henkilönimiin käytännössä vaikuttaa. 

Mutta kumpi on demokraattisempaa? Vaaleilla valittavaan 99 jäseniseen Uudenmaan maakuntavaltuustoon ei välttämättä tule joka kunnasta edes sitä yhtä edustajaa puhumattakaan maakuntahallituksesta. Kuudensoten valtuustossa ja hallituksessa sen sijaan on vahva edustus kaikista jäsenkunnista. Kummalla tavalla mahtaakaan esim. jokelalaisten ääni oman terveysaseman jatkoon kuulua paremmin?  

Keskustelu sotesta niin valtakunnan kuin Keski-Uudenmaankin tasolla jatkuu tiiviinä heti syksyllä. Tuusulan sosiaali- ja terveyslautakunta kokoontuu seminaariin 22.8., jolloin varmaan kuullaan tuoreita uutisia, miten Kuudensoten valmistelu on kesä aikana edennyt.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kusti polkee sähläyksestä toiseen

Tiistai 24.7.2018 klo 23:45 - Aarno Järvinen

”Lopeta harhailu, Posti” otsikoi Talouselämä (15/2018) Posti Groupin tulosarvioinnin. Posti on onnistunut kulkemaan viime vuosina munauksesta toiseen. Yhtenä rajapyykkinä voinee pitää kunnianarvoisan, vuonna 1638 perustetun laitoksen nimenmuutosta Itellaksi, joka osoittautui täydelliseksi virheeksi. Ei yli 300 vuotista nimihistoriaa muuteta keksimällä uusi nimi, joka ei tarkoita mitään. Tästä on jatkettu ulkomaanseikkailuilla, ruohonleikkuulla, postinjakelun lopettamisella tiistaisin ja viimeisimpänä postimerkkien käytön kiellolla pakettien lähettämisessä virheellisin perustein. Em Talouselämän juttua lainatakseni ”Posti on kuin norsu posliinikaupassa. Minne se ikinä kääntyy, aina rytisee.”   

Jakeluhäiriöitä on ollut viime vuosina ympäri Suomea. Vakavana on pidettävä sitä, että työttömille on tullut karensseja, koska TE-toimiston lähettämät työtarjoukset eivät ole tulleet perille. Vakuutusoikeus onkin  joutunut purkamaan näitä karensseja ja perusteluina juuri Postin hankaluudet toimittaa työtarjoukset perille. Talouselämä (17/2017) kertoi ainakin kahdeksasta tällaisesta tapauksesta.

On toki aivan totta, että varsinainen kirjeposti, eli se business, jolla Posti 1600-luvulla aloitti, on digitalisaation myötä vähentynyt ja vähentyy edelleen. Tilalle on kuitenkin tullut verkkokaupan myötä pakettiliikenteen huima kasvu, jonka rajoja ei ole näköpiirissä. Siinäkin uhkana on ”norsun” käännös posliinikaupassa eli PostNordin huonon esimerkin seuraaminen. Kiinalaiset verkkokauppapaketit ovat tulevaisuudessa Postille iso mahdollisuus, vaikka ne nyt vaikuttavat kannattamattomilta. Verkkokaupan kehitystä ei pidä lähteä hillitsemään korottamalla postimaksuja.

Ruohonleikkuu postin palveluna oli idea, jolle edelleen nauravat naurismaan aidatkin. Uusinta avausta eli mukaanmenoa hoivapalveluihin en täysin tuomitse, kunhan pysytään alueella, jossa se istuu Postin varsinaiseen perustehtävään eli posti jakeluun harvaan asutuilla alueilla. Kun kerran joka arkipäivä (ainakin toistaiseksi) kierretään alueilla, joilta kaikki muut palvelut ovat kaikonneet kymmenien kilometrien päähän, ei ole huono idea, että postinjakaja samalla hoitaa ikäihmisten palveluita esim. kauppa-, apteekki-  ja pankkiasioita.

Uusimpana hulluutena ja lisäksi täysin virheellisiin perusteluihin nojautuen Posti ilmoitti, että postimerkkejä ei voi enää ensi vuoden alun jälkeen käyttää pakettien lähettämisessä – ei koti- eikä ulkomaille. Tätä perustellaan Kansainvälisen Postiliiton (Union Postale Universelle, UPU – perustettu 1874) määräyksellä, jotta pakettaja voidaan seurata digitaalisesti (Track & Trace). Ensinnäkin UPUn määräys koskee vain ulkomaan paketteja. Toisekseen pakettien matkaa lähettäjältä vastaaottajalle on tähänkin asti voitu vaivattomasti seurata digitaalisesti niin Suomen kuin muidenkin EU-maiden järjestelmissä postin ja tullin tarpeisiin. Myös paketin vastaanottaja ja lähettäjä on voinut seurata paketin kulkua eri postihallintojen nettisivuilla täysin riippumatta, miten lähetys on maksettu. Tästä kirjoitti Jorma Veikkolainen ansiokkaasti Keski-Uusimaassa 12.7.2018 otsikolla ”Postin pakettipäätös loukkaa oikeuksia”. Kirjoitukseen Postin pakettipalveluiden kehittämisjohtaja vastasi (Keski-Uusimaa 19.7.2018) otsikolla ”Postimerkeillä voi edelleen maksaa kirjelähetyksiä”, mutta ei mitenkään kumonnut Veikkolaisen asiallista kritiikkiä, eikä pystynyt selittämään postimerkkien käyttökiellon todellista syytä.

Ongelma ei olekaan pakettien digitaalisessa seuraamisessa, vaan siinä, että posti jo aiemmin lyhensi pakettien säilytysaikaa vastaanottotoimipaikassa yhteen viikkoon (kirjatut kirjeet kaksi viikkoa). Paketin saapumisesta ilmoittavalla lapulla kun on paha tapa kadota silloin tällöin postin jakelussa, eikä toista ilmoitusta enää tule, kuten aiemmin oli laita. Tällöin paketti saatetaan palauttaa lähettäjälle ilman, että vastaanottaja ehtii saada tietoa paketin saapumisesta. Näin on minullekin pari kertaa käynyt.

Posti on ainakin toistaiseksi valtionyhtiö, mutta mitä omistaja eli valtio tekee? Ei mitään! Antaa norsun vaan rymistellä posliinikaupassa, joskin pääministeri on vihjaillut Postin pörssiin menosta jo pari vuotta sitten. Tuskin noin huonosti johdetun yrityksen anti olisi mikään menestys – ei ainakaan Altian veroinen.

Kommentoi kirjoitusta.

Sote tulee - et voi sille mitään

Sunnuntai 15.7.2018 - Aarno Järvinen

Jatkapallon MM-kisat ovat ohi! Ennakkosuosikki Ranska vei pokaalin, mutta Kroatia yllätti. Kuukauden mittainen television tuijotus on ohi. Olo on tyhjä. Mitäs nyt iltaisin tehdään? Kuntapolitiikkakin on lomalla. On varmaan lähdettävä illaksi kalaan.

Mutta siitä huolimatta sote tulee. Sote tulee Tuusulaan tapahtui valtakunnan politiikassa mitä hyvänä. Kun valtakunnan sote todennäköisesti kaatuu syksyllä eduskunnassa, se ei vaikuta Tuusulaan. Sote tulee Tuusulaan ensi vuoden alusta joka tapauksessa.

Miksi näin on? Koska Tuusulan valtuusto päätti kevään viimeisesssä kokouksessaan 4.6.2018, että myös sote-asioiden tuotanto siirretään ensi vuoden alusta lukien Keski-Uudenmaan Sote-kuntayhtymälle eli Kuudensotelle. Jo viime vuoden keväällähän Tuusulakin päätti siirtää sote-asioiden järjestämisvastuun kuntayhtymälle, mutta tuottamisvastuu eli se varsinainen kuntalaisia koskeva käytännön toiminta, jäi kunnille. Tuusulan jätti tuolloin varauman, että tuotantoa ei siirretä ennenkuin valtakunnalisen soten lainsäädäntö on selvillä. Sehän ei ole edelleenkään selvillä.

Muut kunnat halusivat kuitenkin siirtää myös tuotannon eli kaikki sosiaali- ja terveystoimen palvelut, siis myös Jokelan terveysaseman toiminnan, kuntayhtymälle jo ensi vuoden alusta. Samalla siis noin puolet kunnan budjetista ja koko sote-henkilökunta muutamia rajatapauksia lukuunottamatta siirtyvät pois kunnalta ja henkilökunta kuntayhtymän palvelukseen. Tosin vastuu rahojen riittävyydestä säilyy edelleen Kuudensoten kunnilla toisin kuin olisi käynyt, jos sote-tehtävät olisivat siirtyneet maakuntaan. Mitä tämä kaikki käytännössä merkitsee, jää nähtäväksi. Ainakin isoa hallinnollista rumbaa. Tosin asiat eivät käytännön tasolla eli siellä Jokelan terveyskeskuksen toiminnassa muutu kovinkaan nopeasti, eikä terveyskeskus katoa minnekään ensi vuoden eikä vielä seuraavankaan alussa.

Vastustin tuotannon siirtoa siinä vaiheessa, kun vielä uskottiin valtakunnallisen soten tulevan ja maakuntien ottavan sote-tehtävät 2020 alusta haltuunsa, koska katsoin, ettei tuotantotehtävien siirto vain yhdeksi vuodeksi kuntayhtymään ole järkevää. Tilanne kuitenkin muuttui oleellisesti, kun valtakunnan soten ratkaisut siirtyivät ja siirtyivät ja nyt näyttää entistä todennäköisemmältä, että koko hanke kaatuu ja ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen lähdetään liikkeelle uudenlaislla malleilla. Maakuntien tilalle saattaa hyvinkin tulla sote-kunnat, jollainen Kuudensote itse asiassa jo on. Eli useampi kunta ryhtyy yhdessä hoitamaan sote-asioita eli muodostavat ne "isommat hartiat", joita sote-asioiden hoitamiseen on kaivattu.

Kesäkuun valtuuston kokouksessa kannatin päätösesitystä tuotannon siirrosta jo ensi vuoden alusta kahdesta syystä. Ensinnäkin valtakunnan soten tilanne on ratkaisevasti muuttunut siitä oletuksesta, joka meillä oli vuosi sitten syksyllä. Toisekseen Tuusula oli viimeisenä päätöksentekijänä pakkoraossa. Kaikki muut kuntayhtymän kunnat olivat jo päättäneet tuotannon siirrosta. Jää nähtäväksi kuinka hyvä tai huono tehty ratkaisu oli. Mutta meidän tuusulaisten osalta sote siis toteutuu joka tapauksessa ensi vuoden alusta. Maakuntaan verrattuna tässä kuntayhtymäratkaisussa on ainakin yksi selkeä hyvä puoli. Päätöksenteko säilyy lähempänä meitä kuntalaisia. Kuntayhtymän valtuustossa ja hallituksessa on vahva tuusulaisedustus. Maakunnan 99 jäseniseen valtuustoon olisi tuskin tullut 1-2 tuusulalaista enempää ja maakuntahallitukseen tuskin yhtään.

Päätöstä, niin kunnanvaltuuston kuin omaanikin, voi kritisoida, koska kyse on hypystä tuntemattomaan ja perustiedot näin suuren ratkaisun pohjaksi esim. kustannuskysymysten osalta olivat täysin riittämättömät. Tulen itse seuraamaan hyvinkin tarkkaan, oliko päätös oikea vai liian hätiköity. Omat perusteluni esitin valtuustossa pitämässäni puheenvuorossa, joka on kokonaisuudessaan luettavissa näiden kotisivujeni kohdassa "Puheita ja kannanottoja" ja se on varmaan edelleen katsottavissa myös valtuuston kokouksissa tehdyistä tallenteista kunnan nettisivujen kautta. Palaan aiheeseen kesän kuluessa myös tällä blogipalstallani.

Kiinnostavaa poliittista syksyä odotellessa nautitaaan nyt helteistä!

Kommentoi kirjoitusta.

HSL on täällä!

Lauantai 6.1.2018 klo 23:56 - Aarno Järvinen

Tuusula liittyi HSL:een vuoden 2018 alusta. Asia on herättänyt ymmärrettävästi varsin paljon huolta, kysymyksiä ja epätietoisuutta. Osa on ollut muutokseen tyytyväisiä, osa taas on ollut huolissaan mm. lippujen kallistumisesta. Yhtä selvää totuutta, vielä vähemmän selviä voittajia tai häviäjiä asiassa ei olekaan.

Itse olen nyt tehnyt ensimmäiset matkani tuusulalaisena HSL-jäsenenä. Matkustin ensimmäiseksi Järvenpäästä Jokelaan HSL-mobiililipulla, joka maksoi 2,20. VR-lippu vastaavalle matkalle maksaa 2,60. Hyödyin siis 40 senttiä. Sitten matkustin Jokelasta Helsinkiin, mutta en suinkaan ostanut HSL-lippua  Jokelasta Helsinkiin, joka olisi maksanut 6,20, vaan ostin VR-lähiliikenteen mobiilisovelluksella lipun Hyvinkää-Helsinki, joka maksoi (vain) 5,40. Eli ”voitin” 80 senttiä. Viime vuonnahan Jokela-Helsinki VR-eläkeläislippu maksoi 4,30. En ole vielä ladannut arvoa HSL:n ”lahjoittamaan” matkakorttiin, koska minusta mobiililippu on kätevämpi eikä edellytä rahan ”sitomista”  etukäteen. Toteutuneet matkat maksetaan aikanaan puhelinlaskun yhteydessä.

Matkustin Helsingissä siellä pidetyn kokouksen jälkeen raitiovaunulla. johon ostin mobiililipun 2,20. Jos olisin jatkanut ratikalla heti Helsinkiin tultuani, olisin ostanut HSL-lipun Jokela-Helsinki, jolloin olisin samalla 6,20 hintaisella lipulla voinut jatkaa ratikalla, bussilla tai metrolla. Eli vanhaan aikaan verrattuna olisin  ”säästänyt” 4,30+2,20-6,20=0,30. Takaisin Helsingistä tulin Järvenpään kautta, jonne tulin taas vuorostaan VR-lipulla (3,60) , koska Järvenpää ei kuulu HSL-alueeseen, mutta sinne tai sieltä HSL-alueelle voi matkustaa kummalla lipulla hyvänsä.

Näin eläkeläisenä matkustaminen vaatii hieman kikkailua ja eri mahdollisuuksien tutkimista, mutta en voi omalta osaltani varmuudella sanoa, kumpi vaihtoehto HSL vai vanha VR-lippu tulee omaa matkustamistani ajantellen edullisemmaksi. Tämä vertailu on tehty käyttäen mobiililippua. Jos ostaa lipun R-kioskilta tai lippuautomaatista, hinnat ovat erilaiset. Mobiilisovellukset (HSL ja VR-lähiliikenne), jotka toki edellyttävät älypuhelimen käyttöä, tuntuvat molemmat sovellukset toimivan tyydyttävästi. Tähänastisen vähäisen kokemuksen perusteella HSL-sovellus tuntuu toimivammalta. VR-sovelluksen, jonka latasin jo tosin viime vuonna,  olen joutunut jo kolme kertaa asentamaan uudelleen. Toimiessaan sekin on suht. helppokäyttöinen.

Varmuudella voi sanoa vain sen, että HSL:n tai vanhan VR:n edullisuus riippuu itse kunkin käyttäjän matkustustarpeista. Yleistä vastausta ei asiaan voi antaa. Jokseenkin selvää on, että jos Jokelasta matkustaa Helsinkiin ja jatkaa sieltä edelleenn bussilla, ratikalla tai metrolla, HSL vaihtoehto on aavistuksen edullisempi eläkeläisellekin. Jos menee vain Helsinkiin, vanha VR-lippu oli edullisempi kuin HSL-lippu tai ”kiertotie” Hyvinkään kautta VR-lipulla.

Kun HSL:ään liittymisestä keskusteltiin Tuusulan valtuustossa, kysyin HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rithniemeltä, että eihän jokelalaisille eläkeläisille vaan  käy samalla tavalla kuin kävi keravalaisille eläkeläisille Keravan liityttyä. Eli Keravallahan on edullisempi ostaa VR-lippu Järvenpäähän/Järvenpäästä kuin HSL-lippu. En saanut kysymykseeni vastausta. Mutta juuri niinhän siinä kävi.

Äänestin valtuustossa liittymisen puolesta, koska katsoin ja katson edelleenkin, että julkista liikennettä tulee tarkastella ja hoitaa seudullisena. Yksi kunta on liian pieni yksikkö järjestämään liikennettä varsinkin alueeella, jossa matkustetaan pääsasiassa kuntarajojen yli, kuten on laita Keski-Uudellamaalla. Aika tulee näyttämään, miten HSL pystyy ja haluaa kehittää Tuusulan julkista liikennettä ja mitä se tulee tuusulalaislle veronmaksajille loppujen lopuksi maksamaan. Enemmän se maksaa joka tapauksessa kuin julkisen liikenteen tuki takavuosina. Mutta toisaalta, ne summat eivät jatkossa olisi kuitenkaan riittäneet edes entisen olemattoman tason ylläpitämiseen, vaikka ei olisi liityttykään.

Kommentoi kirjoitusta.

Jokelaakin pitää muistaa.

Sunnuntai 31.12.2017 klo 18:24 - Aarno Järvinen

Joulukuun valtuuston kokouksessa käsiteltiin osana ensi vuoden budjettikokonaisuutta mm kaavoitussuunnitelmaa vuosille 2018-2022. Kaavoitussuunnitelma on hyvin Etelä-Tuusula painotteinen. Sitä se on ollut koko viime valtuustokauden. Toki Jokelassakin on saatu valmiiksi kaksi merkittävää kaavaa Peltokaari ja ns Kartano I, mutta kaavoitusta on erityisesti viime valtuustokaudella hallinnut Rykmentinpuisto ja asuntomessut.

Käytin asiasta valmistellun puheenvuoron, jonka aloitin vanhalla asialla. Valtuuston kokouksessa 9.9.1991  hyväksyttiin Jokelan Kartanon alueen yleissuunnitelma. Siinä sanotan toteutuksen ajoituksesta: ”vuoden 1991 alussa olisi mahdollista aloittaa ensimmäisen asemakaavan laatiminen yleisuunnitelman pohjalta kunnan omistamilla mailla. Tällöin ensimmäisten asuntojen toteuttaminen Kartanon alueella voisi ajoittua vuoden 1993 loppupuolelle ensimmäisten asemakaavojen vahvistuttua”  

Jatkoin toteamalla, että kaavojen edistämiseen luotiin toissa valtuustokaudella priorisointimalli, jossa nimettiin erityiset kärkihankkeet. Valtuustokauden aikana on totesimme tarkastuslautakunnassa useaan kertaan, että kärkihankkeita on resursseihin nähden liikaa. Vuoden 2012 kaavoituskatsauksessa esiteltiin kärkihankkeiksi neljä yleiskaavaa ja osayleiskaavaa, viheraluestrategia ja Tuusulan keskustan yleissuunnitelma sekä 25 asemakaavaa. Vuoden 2016 katsauksessa kärkihankkeiden määrä ei ollut vähentynyt: yleiskaavoja ja suunnitelmia on kuusi ja asemakaavoja 28 kappaletta.

Etelä-Tuusula painotteisuus näkyy mm siinä, että vuosi sitten käsitellyssä vastaavassa paperissa kaavakärkihankkeita Etelä- Tuusulassa oli 23 kpl, Jokelassa 3  ja Kellokoskella 3  kpl. Nyt Etelä-Tuusulassa  23, Kellokoskella 3 ja Jokelassa peräti 1.

Totesin puheenvuorossani, että Etelä-Tuusulan painottaminen on totta kai perusteltua monestakin syystä: väkiluku, tonttien kysyntä ja se, ettei mitään ole aikoihin ollut tarjolla sekä tietysti, että Focus-alue on valtakunnallisestikin tärkeä hanke, joka pitää saada vauhdilla eteenpäin, vaikka Tallinnan rata ei ikinä toteutuisikaan. Ja tottakai Rykmentinpuiston eteneminen on etelä-tuusulaisten ja Keravan kaupallisten palveluiden kannalta tärkeä hanke.

Korostin, että toinen valtakunnallisesti sijainniltaan tärkeä alue Tuusulassa on Jokela, joka sattuu sijaitsemaan kahden valtakunnan nopeimmin kasvavan alueen eli pääkaupunkiseudun ja Pirkanmaan yhdistävän liikennekäytävän varrella. Tämän asian merkitystä ei ainakaan tässä kaavasuunnitelmassa ole havaittu, vaikka lisäraiteita Riihimäelle rakennetaan jo täyttä päätä ja Jokelasta pääsee paikallisjunalla niin Helsinkiin kuin Tampereellekin junaa vaihtamatta. Helsinkiin  38 min ja Tampereellekin vain tunti 31 min.

Tässä kaavoitussuunnitelmassa Jokelan kohdalla kärkihankkeena on vain ja ainoastaan viime vuonna  jostain taivaista tipahtunut Hevoskylä, mutta ei mitään muuta.

Viime vuonna vastaavassa paperissa Jokelaan oli merkitty kolme kärkihanketta:

- Äsken mainittu hevoskylä

- Ns Kartanon alue I, eli seurakuntien maa-alueet, joka kaava valmistui kuluvan vuoden aikana 

- Keskustie I ja II eli Keskustan kortteleiden tehostaminen, joka nyt on tippunut                       pois, vaikka tarve on viime vuotista tähdellisempi.

Perusteita Jokelan unohtamiselle en voi ymmärtää. Siihen ei käy selitys, että Jokelassa on tontteja tarjolla. On kyllä Peltokaaressa ja viimeksi valmistuneella ns. Kartano I alueella sitten, kun on eli nyt käsillä olevien paperien mukaan rakentaminen tapahtuu vasta tämän suunnittelukauden jälkeen eli 2020-luvun puolivälin tienoilla.

Jos halutaan oikeasti hyödyntää Jokelan erinomainen asema ja raideyhteys kunnan väestönkasvuna, tarjontaa ja nimenomaan monipuolista tonttitarjontaa pitää olla koko ajan. On perin vanhentunut ajatus nykyisessä kilpailutilanteessa kuntien kesken, että vain myymällä yksi alue kerrallaan loppuun, pärjättäisiin kilpailussa uusista asukkaista.  Enää kunnan omakotitontteja ei jonoteta, vaan kunnan on niitä aktiivisesti markkinoitava tarjoamalla monipuolisia vaihtoehtoja sille pienenevälle joukolle ihmisiä, joka vielä haluaa omakotitaloon muuttaa. Kehyskuntien vetovoimasta oli juttua mm tämän päivän Keski-Uusimaassa.

Kun tiedämme, että Tuusulassa kaavoitusprosessa kestää 7-10 vuotta, onneksi ei kaikkien osalta 25 vuotta kuten Kartanon alueen osalta on tapahtunut,  kaavan laittaminen nyt kärkihankkeeksi tarkoittaa sitä, että kaava voisi olla valmis 2025-2028 ja rakentaminen voisi alkaa 2030-luvun alussa. Eli jos nyt laitamme uudelleen kärkihankkeeksi sen oikean Kartano I eli Opintien itäpuolen, joka sattuu olemaan kunnan maata, se olisi rakennettavissa kun Kartano I:ksi virheellisesti  kutsuttu eli seurakuntien alue on  rakentumassa  suunnittelukauden jälkeen eli 2020-luvun puolivälin tienoilla.

Tein seuraavan Jokelaa koskevan muutosesityksen:

Jokelan kärkihankkeiksi merkitään

1. Keskustien eteläpuolisten kortteleiden tarkastelu ja keskustarakenteen tiivistäminen.

2. Opintien itäpuoli ja Varikonkulma. Puutarhakaupunki-idean toteuttamista tukeva alue aivan keskustan tuntumassa palvelujen äärellä.

3. Lepola III. Täydennetään pientaloaluetta Hyvinkään rajan tuntumassa

Lisäperusteluina muutokselle esitin  

1. Erityisenä perusteluna  Keskustien osalta on nyt jo puretun päiväkodin tontin kohtalo. Se ei voi jäädä vuosikymmeniksi roikkumaan  nurmikenttänä aivan kylän ydinkeskustassa.

2. Opintien itäpuoli ja Varikonkulma. Opintien itäpuoli on siis se oikea Kartano I, joka oli kärkihankkeena jo 1990-luvun alkuolella, mutta katosi jonnekin.  Koska yhden korttelin postimerkkikaavojen tekeminen ei ole mitenkään järkevää, Varikonkuloman yhdistäminen tähän on mielekästä ja luo paremmat mahdollisuudet ideoida puutarhakaupunkia toteuttavaa innovatiivista ratkaisua.

3. Lepola III , jotta kuntalaisten usko kaavoitukseen ei aivan kokonaan menisi. Toisena perusteluna, että Lepola II ja III alueiden liikenne saataisin kiertolittymän avulla purettua nykyistä turvallisemmin Ridasjärventielle ja samalla hillittyä ajonopeuksia Jokelan ydinkeskustaan saavuttaessa.  

Yllätyksekseni esitykseni hyväksyttiin yksimielisesta. Sain  jopa muilta jokelalaisilta valtuutetuilta kiitoksia esityksestä. Tämä oli toki vain alku. Jatkossa pitää huolehtia, että jotain oikeasti alkaa tapahtua.

6 kommenttia .

Terveiset Sinterklaasilta!

Sunnuntai 24.12.2017 klo 16:07 - Aarno Järvinen

Olimme Eilan kanssa marras-joulukuun vaihteessa Delftissä. Se on n 100.000 asukkaan kaupunki Amsterdamin ja Rotterdamin välissä. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa Sinterklaasiin. Kaupungilta kuului iloinen torvi- ja rumpumusiikki. Luulin jo Retuperän WPKn olevan kaupungissa kylässä, mutta ei: Ikään kuin joulupukin näköinen pitkäpartainen hahmo pitkässä punaisessa viitassa, mutta piispanhiippaa muistuttavassa punaisessa päähineessä kulki kaupungilla iloinen harlekiiniasuinen ”neekerijoukko” ympärillään. Nämä ”neekerit”, naamansa taitavasti mustiksi värjänneet nuoret jakelivat ympärilleen pepernoteneita, noin euron lantin kokoisia ruskeita pipareita.

Sinterklaas_2

Sinterklaas on vanha belgialais-hollantilainen perinne, joka pohjautuu taruun Pyhästä Nikolauksesta, lasten pyhimyksestä, jonka syntymäpäivä on 6.12.  Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä oli Myran piispa ja hänet on nimitetty pyhimykseksi niin katolisen kuin ortodoksisen kirkon piirissä. Nikolaos on osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille Joulupukille.

Sinterklaas tulee veneellä Espanjasta ja hänellä on valkoinen hevonen, joka voi ratsastaa talojen kattoja pitkin ja hän saapuu koteihin mustan apulaisensa Zwarte Pieten kanssa savupiipun kautta ja jättää takan eteen jätettyihin kenkiin lahjoja lapsille. Sinterklaasia juhlitaan Hollannissa 5.12., Belgiassa lahjat jaetaan vasta päivää myöhemmin. Sinterklaasilla ei kuitenkaan ole tekemistä joulun ja joulupukin kanssa. Siellä nimittäin lapsilla on hyvät oltavat. Lahjoja tulee kahteen otteeseen, koska joulupukki vierailee sitten jouluna.

HYVÄÄ JOULUA!

Kommentoi kirjoitusta.

Vain kaljurotta selviää sotesta

Maanantai 27.11.2017 klo 23:29 - Aarno Järvinen

Helsingin Sanomat kirjoitti Tiede-palstallaan 27.11.2017: "Näyttää siltä, että ainoastaan itäafrikkalainen kaljurotta on kehittynyt evoluutiossa selviämään sote-uudistuksesta." Lehden mukaan näin siksi, että sillä on useita ominaisuuksia, jotka ovat hyödyllisiä, kun valinnanvapaus pian lisääntyy. Kaljurotta ei sairastu syöpään, mikä vähentää pitkäaikaisen ja kalliin hoidon tarvetta. Niiden solut valmistavat proteiinia virheettömästi. Kaljurotta voi maata hapen puutteessa paikallaan tuntikausia, joten ambulanssilla ei ole kiire. Kaljurotta ei myöskään tunne kipua, mikä vähentää oireita lievittävän hoidon tarvetta. Lisäksi se sietää kylmää, koska se on  ainoa vaihtolämpöinen nisäkäs.

Meidän ihmisten käy sote-myllytyksessä paljon huonommin. Kuten Ruotsissa, jossa terveydenhuollon uudistus heikensi paljon hoitoa tarvitsevien palveluita ja hyödyttää lähinnä terveitä uusimman raportin mukaan.

Meillä Keski-Uudellamaalla sote alkaa toteutua ensin Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän kautta, jolle kuuden kunnan sote-asioiden järjestämisvastuu siirtyy ensi vuoden alusta. Sitä koskeva sopimus hyväksyttiin kunnissa marraskuun valtuustoissa. Niin myös Tuusulassa. Sopimuksen mukaan myös tuotantoa voitaisiin ryhtyä siirtämään kunnista kuntayhtymille. Tähän ennenaikaiseen ajatukseen saatiin Tuusulassa aikalisä, kun päätökseen kirjattiin, että tuotannon siirtoa voidaan valmistella vasta, kun sote-lainsäädäntö on annettu. Pidin asiasta meteliä sekä sote-lautakunnassa että valtuustossa ja sain itseäni tyydyttävän lisäyksen kirjattua päätökseen. Näin siksi, että tuotannon pois kunnista siirron kanssa ei ole mitään syytä kiirehtiä. Sote-kuntayhtymän valmistelukoneisto kun tulee ensi vuonna tukehtumaan jo järjestämisen siirron aiheuttamaan tolkuttoman isoon työmäärään. Ja myös siiron valmisteluun osallistuvan hallinnon kustannukset räjähtämään käsiin niin kuntayhtymässä kuin kunnissakin.

Tämä johtuu siitä, että kuuden kunnan varsin erilaiset palvelujen myöntämiskriteerit ja muut käytännöt pitäisi yhdenmukaistaa. Yksi sote-uudistuksen alkuperäisesitä ideoista oli taata kaikille yhdenmukaiset sote-palvelut asuinpaikasta riippumatta. Tämä on minusta edelleen hyvä ja oikea tavoite, kunhan se ei tapahdu, kuten pelkään,  pelkästään eurot edellä. Näin valitettavasti tuntuu käyvän, koska muualtahan ei säästöjä saada, joilla pystyttäisiin lisääntyvän hallinnon ja valinnanvapauden kulut kattamaan, kuin leikkaamalla ihmisten palveluita.  Ehkä tuntuu yllättävältä, mutta näinkin pienellä alueella kuin Keski-Uudellamaalla kuntien kriteerit erilaisten sote-palveluiden myöntämisessä, oli kyse omaishoidosta tai palveluasumisesta yksinkertaisina esimerkkeinä, poikkeavat huomattavasti toisistaan puhumattakaan päivittäisen toiminnan erilaisista käytännöistä. Jotain hyvääkin on toki tuusulalaisille tulossa, nimittäin kotisairaalatoiminta on tarkoitus ulottaa koko alueelle.

Kun kriteerejä yhdenmukaistetaan ja haetaan samalla säästöjä seurauksena on, että useimpien palvelut heikkenevät, joidenkin voivat joltain osin toki parantuakin riippuen asuinkunnasta. Tavoite yhdenmukaisista palveluista asuinpaikasta riippumatta on hyvä, enkä vastusta sitä, mutta vastustan, että yhdenmukaistamista käytetään säästökeinona ja asioissa mennään vain ja ainoastaan eurot edellä. Korvaavia palveluja esim. omaishoitosopimusten irtisanomisia korvaamaan ei kuitenkaan ole tulossa.

Tässä tilanteessa tärkeää on seurata, mitä valmistelussa tapahtuu. Tärkeää on myös saada eri tahot, erityisesti vanhus- ja vammaisneuvostot, eläkeläis- ja eri potilas- ym järjestöt  ottamaan tiukasti kantaa ja vaatimaan pääsyä mukaan kriteerien valmisteluun. Ensi vuosi on monessa mielessä ratkaiseva koko soten kannalta Keski-Uudellamaalla.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Uuteen kokousjärjestelmään

Keskiviikko 11.10.2017 klo 9:55 - Aarno Järvinen

Politiikan syksy on käynnistynyt uuteen pormestariaikaan. Valtuusto on ehtinyt kokoontua kerran syyskuun alussa ja jo toisenkin lokakuun alussa. Sosiaali- ja terveyslautakunta jo kahteen kertaan syksyn aikana. Uutta on ainakin uusi kokousjärjestelmä, joka oli ensimmäisen kerran käytössä valtuustossa syyskuun kokouksessa. Koen sen sekä hyvänä että huonona. Hyvää on esim. että kunnan verkkosivuilla olevat eri toimielinten esityslistat ovat nyt selkeämmin löydettävissä ja luettavissa vanhaan nettiversioon verrattuna. Esityslistojen rakennetta on myös muutettu selkeämmäksi. Huonoa on sitten vähän enemmän – tai ehkä en ole vielä keksinyt niiden hyviä puolia. Kokousjärjestelmä oli ensimmäistä kertaa käytössä syyskuun valtuustossa. Kun uuteen järjestelmään perehdytystä ei ollut hoidettu kunnolla, vaan se jäi itse kunkin oman aktiivisuuden varaan, lopputulos ensimmäisessä kokouksessa oli vähän ontuva. Eihän se lokakuussakaan mennyt vielä ihan putkeen. Itseltäni loppui läppäristä virta. Sitähän saa lisää pistorasiasta, vaan ei saa valtuustosalissa, jos istuu sellaisessa paikassa kuin minä, kun ei tullut pitkää jatkojohtoa mukaan. Siis äänestin kaksi kertaa JAA ihan ääneen.  

Järjestelmällä pyydetään puheenvuorot ja äänestetään sähköisesti, minkä lisäksi sillä rekisteröidytään paikalla olevaksi ja jäävätään tarvittaessa itsensä. On tietysti aivan liian aikaista arvioida järjestelmää parin hapuilevan käyttökerran jälkeen, mutta päällimmäinen kysymykseni on, mihin tällaista järjestelmää näin pienessä valtuustossa tarvitaan. Kokemus tulee tietysti osoittamaan, helpottaako se äänestyksiä ja jakaako se puheenvuor0pyynnöt oikeudenmukaisemmin pyytämisjärjestyksessä kuin puheenjohtajan silmämääräinen arvio. Pelkään, että jotain menetetään valtuustokokousten hengestä, kun osa toiminnasta siirtyy sähköiseen muotoon.

Lautakunnissa ei äänestys- yms. ominaisuuksilla tee mitään. Reilun kymmenen hengen palavereissa hommat hoituvat paljon paremmin vanhalla menetelmällä. On tietysti helpotus kunnantoimistolle, että esityslistoja ei enää tarvitse monistaa ja lähettää jäsenille postitse, mutta toisaalta jos haluaa lukea jonkun asian edelleen paperilta, on siirryttävä itsepalveluun ja tulostettava ko. asiat kotona. Minusta A4:n voittanutta käyttöliittymää ei vielä ole tullut. Varsinkin pitempien tekstien luku, selaaminen ja muistiinpanojen teko käy parhaiten paperiversiolla. Mutta olen tietysti ajattelussani vanhanaikainen.

Pahin julkinen hässäköinti pormestarimallista on näyttäisi rauhoittuneen. Pormestari on eri tavoin ryhtynyt lähestymään kuntalaisia mm kirjastoauton kyydissä, mikä on pantu myönteisesti merkille. Nyt alkaa myös valjeta, että kuntaan on ihan oikeasti syntynyt hallitus-oppositio asetelma kuten keväällä ennakoin. Tämä näkyi varsinkin lokakuun valtuustossa. Pormestarimallia vastustaneet muodostavat opposition ja sitä kannatteet hallitusrintaman. Tämä näkyi kyllä jo myös syksyn ensimmäisessä valtuustossa ja on näkynyt kunnanhallitustyöskentelyssä.

Miten se tulee näkymään jatkossa, kun tärkeämmät asiat kuten ensi vuoden budjetti, tulevat käsittelyyn. Kaikki kuitenkin hyväksyivät pormestariohjelman asiasisällön ja siinä olleet tavoitteet kunnan kehittämiseksi, vaikka eivät pormestarimallia hyväksyneetkään. 

Kommentoi kirjoitusta.

Sotehan toimii jo

Perjantai 15.9.2017 klo 12:52 - Aarno Järvinen

Kävin ”vuosihuollossa”, kuten olen tehnyt säännöllisesti jo kymmenen vuotta eli laboratoriokokeissa kardiologilla käyntiä varten. Olen käyttänyt edelleen eläkkeelle jäätyänikin Diacoria hyvin toimineen työterveyshuollon peruja ja uskoen siihen, että Diacorissa voitot käytetään Diakonissalaitoksen arvokkaaseen sosiaaliseen toimintaan, eivätkä ne karkaa ulkomaisille pääomasijoittajille.

Vuodessa asiat olivat muuttuneet. Diacorista oli tullut Terveystalo. Diacorissa asiat aina toimivat. Labraan saattoi mennä ilman ajanvarausta ja sisään pääsi muutaman minuutin odotuksella. Menin  Terveystaloksi muuttuneeseen tuttuun entiseen Diacorin toimipisteeseen uskossa, että asiat hoituvat kuten ennenkin.  Eivät hoituneet. Odotin numerolappu kädessä noin tunnin. Ohi meni koko ajan nimellä sisään kutsuttuja. Selvisi, että labrassa ollaan siirtymässä kokonaan ajanvaraukseen.

Hinnat olivat tietysti myös muuttuneet. Arvasit oikein – ylöspäin. Minulle määrättyjen tutkimusten osalta 31 % Diacorin vuoden takaisista hinnoista.

Positiivista oli, että Diacorin osaava henkilökunta, nyt Terveystalon nimilappu rinnassa, hoiti homman yhtä ammattitaitoisesti kuin ennenkin. Näytteet sen sijaan lähtivät nyt saksalaiselle firmalle, joka teettää tutkimukset Virossa.

Sote siis jo toimii aivan kuten valtakunnan hallituksessa on suunniteltu. Valinnanvapaus pelaa. Voit mennä minkä firman nimikyltin alla toimivaan yksikköön haluat. Palvelu on samanlaista julkisella ja yksityisellä puolella, mutta yksityisellä puolella voitot siirtyvät sujuvasti kansainvälisille pääomasijoittajille. Kela-korvaus on täysin mitätön.  

Mikä on lopputulema muutaman vuoden kuluttua? Meillä on kolmenlaista terveyspalvelua – ja  työterveyshuolto erikseen niille, joilla on siihen oikeus.

1. Ne muutamat harvat, edelleen  julkiset, maakuntien ylläpitämät terveyskeskukset, joita Järvenpää-Kerava-Tuusula alueella on yksi eli Järvenpään JUST.

2. Julkisen puolen asukkailleen ostamat yksityiset terveyspalvelut kuten esim. juuri Terveystalo. Näissä palvelu on aivan samanlaista, kuin kohdassa 1, mutta yritysten voitot siirtyvät sujuvasti ulkomaisille pääomasijoittajille, paitsi ”Kela-korvauksina” eli osinkoina niille suomalaisille, joilla on varaa ja kiinnostusta sijoittaa näiden yritysten osakkeisiin. Älä unohda, jos haluat jatkossa ”Kela-korvausta”: Terveystalon osakeanti on kohta tulossa!!

3. ”Oikeat” yksityispalvelut, joita alkaa syntyä niitä varten, joilla on varaa maksaa laadukkaista, nopeasti ja hyvin toimivista palveluista. Kela-korvausta ei näihin tule, mutta eipä sitä oikeastaan enää tule  vaihtoehdossa kaksikaan.

Toivottavasti en ole oikeassa. Vai oliko edellä kuvaamani juuri se lopputulos, jota me tavalliset ihmiset sotelta olemme odottaneet?

Kommentoi kirjoitusta.

Pyhäaamun rauha

Sunnuntai 23.7.2017 klo 23:26 - Aarno Järvinen

Kurkiparin terävä keskustelu naapurin pellolla katkaisee muutoin täydellisen, varhaisen  sunnuntaiaamun hiljaisuuden hakiessani Helsingin Sanomia muutaman kymmenen metrin päässä olevasta postilaatikosta. Aurinko kimaltelee kastepisaroista poiketessani poimimaan kasvimaalta salaattia ja retiisiä aamupalaleiville. Nyt on kesä täällä pohjois-satakuntalaisessa maalaismaisemassa.

Sanon pohjois-satakuntalaisessa, vaikka Ikaalinen nyt kuuluukin Pirkanmaahan. Nykyisen maakunta-ajattelun mukaan pitäisi siis sanoa pohjois-pirkanmaalaisessa maisemassa. Minulle tämä on kuitenkin aina Satakuntaa, koska lapsuudessani nämäkin maisemat kuuluivat Turun-  ja Porin lääniin ja vuosi sitten lakkautettu paikallislehtikin oli nimeltään Pohjois-Satakunta. Kesän merkittävin tapahtuma täällä – Sata-Häme Soi  -  on kompromissi Satakunnan, Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan rajamailla. Pohjanmaahan aukeaa täältä jonkin matkaa pohjoiseen Parkanon takana Jalasjärvellä.

Kolmostien tarjoama nopea yhteys Tampereelle oikeuttaa kuulumisen nykyisin Pirkanmaahan ja Tampere toki oli ”kaupunki” omassa lapsuudessanikin. Ei täältä Poriin saati Turkuun koskaan kuljettu.

Täällä luetaan Aamulehteä, on aina luettu paikallislehti Pohjois-Satakunnan ohella. Sen virkaa hoitaa nykyisin kerran viikossa ilmestyvä UutisOiva, joka on tuonut entisen Hämeenkyrön Sanomat ja sen myötä  Hämeenkyrön ja Ylöjärveen nykyisin kuuluvan Viljakkalan yhteen Ikaalisten ja Jämijärven paikallisuutisten lukijoiden kanssa.

Meillekin on monena kesänä tullut Aamulehti. Nyt on kuitenkin käännetty Helsingin Sanomat kesälukemistoksi. Hesari tulee viikonloppuisin jo varhain eli on luettavissa samaan aikaan kuin Jokelassakin, mutta arkipäivisin se tulee päiväpostin mukana eli puolenpäivän jälkeen. Keski-Uusimaa tulee lähinnä milloin sattuu. Viikonlopun Keski-Uusimaat tulevat maanantaina, jos tulevat ja arkipäivän lehdet joko seuraavana päivänä tai sitä seuraavana kaksi lehteä samalla kertaa. Siksi  Keski-Uusimaa luetaankin näköislehtenä hitaahkosti toimivan netin välityksellä. 

Sitten lapsuuden päivien palvelut ovat kylältä kadonneet. Ei ole enää kauppoja, pankkeja eikä postiakaan. Palveluita on kesäasukkaankin haettava Parkanosta tai Ikaalisten keskustasta 30 km päästä. Koulu sentään vielä on, koska Tevaniemen kouluun kuljetetaan lapsia lähiseudun lakkautetuista kyläkouluista. Maanviljelykin on muuttunut. Pienet karjatilat ovat kadonneet. Yksikkökoko on kasvanut. Heinää ei enää tehdä seipäille vaan paaleihin, jotka koristavat ympäri vuoden pellonreunoja. Jotain maaseudun vanhasta tunnelmasta on sentään jäljellä: "kesän tuoksu", kun naapuriviljelijä levittää lehmänlantaa. Ei tosin enää talikolla vaan traktorin perässä kulkevalla isolla lingolla, joka levittää lantakakkarat tehokkaasti sänkipellolle ja tuo meille kesäasukkaille sen aidon maaseudun tuoksun.

Sunnuntain jälkeen tulee maasedullakin arki. Tosin nykyisin eivät viikonpäivät enää eroa toisistaan täällä maallakaan. Traktorit ja työkoneet pörräävät kaikkina viikonpäivinä. Lomalainen voi sentään pyhittää lepopäivän ja siirtää ajatukset alla näkyvästä kesän pikku urakasta maanantaille.

Pollikasa

Kommentoi kirjoitusta.

Keskikesä jo ohitettu

Maanantai 17.7.2017 klo 12:14 - Aarno Järvinen

Lumiukko_2.jpg

Kesä on almanakan mukaan jo hieman yli puolenvälin ja ankean alun jälkeen vaikuttaa, että oikea kesä olisi vihdoin saapunut. Kesän ”pakolliset” on hoidettu eli osallistuttu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalassa. Tällä kertaa suosituin esiintyjä oli varmastikin Tellervo Koivisto, jota haastattelivat hänen elämäkertansa kirjoittaja Anne Mattsson ja Päivi Istala. Sylvaan koulun juhlasali oli seisomapaikkoja myöden täynnä jo varttia vaille ennen esityksen alkua. Omassa rankingissani toiseksi kiinnostavin esiintyjä oli Helena Petäistö ja kolmannella sijalla kirjailija Sirpa Kähkönen, molemmat ”Elämäni tietokirjat” -sarjassa.

Tänä vuonna osallistuin sekä perjantaina 30.6. että lauantaina 1.7. Myyjiä oli mielestäni nyt vähemmän kuin aiempina vuosina. Kuvaako se sitä, että aktikvaarien lukumäärä on Suomessa huolestuttavasti supistumassa? Väkeä oli kyllä liikkeellä hyvästä säästä ja kirjoista nauttien. Tällä kertaa maltoin itseni ja matkaan tarttui vain kaksi kirjaa.

Kesän toinen ”must”  ”Sata-Häme Soi” kesäkotikaupungissa Ikaalisissa oli jäädä aika vähälle. Kävin sentään Anne-Mari Kivimäen ”Lakkautettu kylä”, soiva valokuvanäyttely, jossa oli mukana niin valokuvia kuin mykkäelokuvaa musiikin ohella kuvaten rajan taakse jäänyttä Suistamoa. Esitys oli osa Kivimäen taiteen tohtoriväitöstä. Sanoisin, että aika erilainen kokemus.  Sateisena sunnuntaina tietysti Ikaalisten päivän ja Sata-Hämeen päätösjuhlassa. 

Vuoden kesäteatterikierros alkoi Turusta Samppalinnasta, jossa olin mukana Jokelan Eläkkeensaajien jokakesäisellä teatterimatkalla katsomassa ”Elo-heinä-kesää. Hauska ja ammattitaidolla toteutettu juttu ikäihmisistä.

Ihan samaan tasoon ei yltänyt amatöörien esittämä ”Amerikan morsian” Seleentakusten kesäteatterissa Röyhiössä. Röyhiön kyläseuralaisten ohella mukana oli Ilmajoen nuorisoseura, joka kyllä kuului murteesta. Kesäteatterikiertue toivottavasti jatkuu oman kylän eli Joka-teatterin ”Akselin ja Elinan” lisäksi vielä ”ikaalihlaisillakin” lavoilla.

Kuntapolitiikka on nyt kesätauolla ja jatkuu omalta osaltani ilmeisesti 23.8. Sote-lautakunnan talousseminaarilla. Viimeinen tapahtuma oli Keski-Uudenmaan uuden Sote-kuntayhtymän yhtymävaltuuston ensimmäinen kokous juhannuksen jälkeen 29.6.2017, jossa hoidettiin järjestäytymisasiat eli valittiin puheenjohtajistot ja yhtymähallitus sekä nimettiin valmistelua vetänyt Pirjo Laitinen-Parkkonen vt. kuntayhtymäjohtajaksi. Osallistuin kokoukseen yhtymävaltuuston varajäsenenä varsinaisen eli pormestarin oltua estynyt.

Syksy on todennäköisesti vilkasta monessakin mielessä. Uuden pormestarijärjestelmän vaikutusten odotetaan näkyvän ainakin kuntastrategian ja ensi vuoden budjetin valmistelussa. Nyt on vielä liian varhaista arvioida, millaista tulosta alkaa syntyä. Jatketaan kesän viettoa.  

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vielä kerran

Sunnuntai 28.5.2017 klo 22:48 - Aarno Järvinen

Vanha valtuusto kokoontuu vielä kerran eli 29.5.2017. Uusi valtuusto aloittaa kokouksella heti, kun se lain mukaan on mahdollista eli torstaina 1.6.2017. Eli siis kaksi valtuuston kokousta saman viikon aikana.

Miksi näin? Syynä on Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän perustamispäätös. Asia oli listalla jo 9.5. kokouksessa, jonka siis piti olla vanhan valtuuston viimeinen kokous, mutta asian käsittely päätettiin siirtää. Käsittelyn siirto uudelle valtuustolle taas ei olisi ollut oikein reilua, koska asia on valmisteltu vanhan valtuuston aikana ja muutenkin mm seminaareissa asiaan perehtynyt. Syy siirtoon oli, että osa valtuutetuista halusi kuulla, mitä muissa Kuuma-kunnissa asiasta päätetään. Toukokuun alun kokouksen aikaan Tuusula olisi ollut ensimmäinen, jolla asia on valtuustossa. Nyt ollaan siltä osin viisaampia. Osa valtuutetuista tietysti vastustaa koko asiaa.

Listalla piti olla alkujaan vain tämä yksi asia, mutta valtuuston puheenjohtaja antoi ottaa listalle muutkin päätöksentekoon valmiit asiat. Niinpä lista onkin varsin pitkä eli kaikkiaan 15 päätösasiaa.

Samaan aikaan on tistysti käyty tiiviitä neuvotteluja uuden valtuuston paikkajaoista, joista keskesimmät ovat sitten torstain kokouksen listalla. Eli tiivis ja kiinnostava viikko on alkamassa. Palailen asioihin viikon kuluessa.

Kommentoi kirjoitusta.

103

Tiistai 11.4.2017 klo 22:49 - Aarno Järvinen

Kuntavaalit ovat tällä kertaa ohi. Sain 103 ääntä, joista olen todella iloinen ja tyytyväinen. Lämpimät kiitokset kaikille äänestäjilleni!

Se on toki 28 ääntä vähemmän kuin edellisellä kerralla, mutta riitti loistavasti läpimenoon. Valtuustotyöskentelyni siis jatkuu seuraavat neljä vuotta ja viides valtuustokauteni alkaa kesäkuun alussa.

Tulos oli Tuusulassa sosialidemokraattien kannalta erinomainen. Kaksi lisäpaikkaa ja suurimman ryhmän asema. Mutta sen takana oli toki paljon työtä. Olen ollut mukana 1980-luvun alusta ja minusta tämä oli paras ja yhtenäisin vaalikampanja mitä demarit ovat Tuusulassa tehneet. Listoilla oli paljon uusia ja nuoria ehdokkaita, jotka olivat innolla mukana teltoilla ja jakamassa aineistoa. Aivan loistavaa työtä. Parhaat kiitokset kaikille ja erityisesti Karitalle Jokelassa jaossa olleista muffinsseista. 

Demarien menestyksen takana oli kaksi naista. Ensinnäkin Satu Taiveaho, joka Tuusulassa ensikertalaisena  keräsi aivan uskomattomat yli tuhat ääntä ja toiseksi Kokoomuksen Sanna Kervinen, jonka äänipotti oli myös yli tuhat ja jonka mukanaolo omalla listalla hajotti Kokoomuksen pahanpäiväisesti. Ei ole syytä olla vahingoniloinen, mutta kylläkin äärimmäisen hämmästynyt tavasta, jolla ehdokasasettelu Kokoomuksessa hoidettiin. Miten se tulee vaikuttamaan tulevaan valtuustotyöskentelyyn, jää nähtäväksi.

Tunnustelut ja neuvottelut luottamustoimipaikkojen jaosta alkavat varmaan lähipäivinä, kunhan vaalitulos on tarkistuslaskennan jälkeen vahvistettu. Pienet muutokset tuloksissa ovat vielä täysin mahdollisia. Hylättyjä ääniä oli yli 90, jotka joutuvat vielä syyniin ja pieniä virheitä on voinut sattua äänestysalueiden laskennassakin illan kiireessä.

Jännityksellä tietysti odotetaan, miten pormestarivalinta Tuusulassa tulee etenemään. En sitä vielä lähde ennakoimaan. Minusta oli kuitenkin oikein, että demarit eivät asettaneet etukäteen pormestriehdokkaita. Helsinki on nyt varottava esimerkki, miten kuntavaali muuttuu henkilövaaliksi, jossa asiakysymykset unohtuvat. Emme halua, että raha ratkaisee vaalityössä. Jos kuntavaalitkin muuttuvat pormestariehdokkaat ja iso raha edellä tapahtuvaksi taistoksi muutaman kärkiehdokkaan välillä, se on tappio demokratialle.  Kuntavaaleissa kyse on jokaisen arkea ja lähiympäristöä koskevista asioista ja niistä pitää kuntalaisten ja ehdokkaiden voida keskustella turuilla ja toreilla ilman, että isoilla kalliilla kampanjoilla rynnitään eteenpäin.

Itse vierastin sitä "plakaattimerta", joka peitti varsinkin Hyrylässä tienvarsia. En tiedä kuinka paljon niillä on loppujen lopuksi muuta merkitystä kuin maiseman rumentaminen. Onneksi kaikki ovat toimineet vastuullisesti ja keränneet kylttinsä ja taulunsa pois varsin ripeästi. Ehkä on syytä keskustella, pitäisikö jonkinlaista rajoitusta olla seuraavissa kuntavaaleissa siihen, missä ja miten paljon kylttejä saa levittää. Kuntahan on vähentänyt omien yhteistaulupaikkojen määrää säästösyistä merkittävästi ja tämä on varmasti yksi syy haluun laittaa omia kylttejä. Sanon näin, vaikka a) vastustan erilaisia byrokraattisia rajoituksia b) aloitin oman poliittisen urani vuoden 1956 presidentinvaaleissa isän apuna Tampereella katujen varsille laitettavien kylttien teossa.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Totta vai tarua pormestarista

Perjantai 31.3.2017 klo 20:32 - Aarno Järvinen

Tuusulan siirtymisestä pormestarijärjestelmään on kirjoitettu paljon väärää ja epätäsmällistä tietoa, vähemmän pelkkää faktaa. Kerrataan tässä muutamia peruasioita.

Tuusulan valtuusto hyväksyi kokouksessaan 6.6.2016 pormestarimalliin siirtymisen vuoden 2017  kesäkuun alusta, jolloin huhtikuussa valittava valtuusto aloittaa työnsä. Joulukuun budjettivaltuusto puolestaan hyväksyi uuden hallintosäännön ja pormestarille maksettavan palkan.

Pormestari ei ole uusi nimike Suomen kunnallishallinnossa. Jo Ruotsin vallan aikana kaupunkilaki määräsi, että pormestari johti kaupunkia raadin kanssa maistraattina. Maunu Eerikinpojan kaupunginlaissa pormestarin valitseminen määrättiin raadin tehtäväksi. Pormestarin ja raatimiehen virkanimikkeet tulivat Saksasta 1300-luvulla.

Nyt pormestarimalli on käytössä Tampereelle ja Pirkkalassa, jossa tuoreen EPSI Kuntarating 2016:n mukaan on tyytyväisimmät asukkaat. Helsinki valitsee pormestaria Tuusulan kanssa samanaikaisesti.  Muutama muukin kunta on asiaa selvitellyt tai asiasta on tehty aloitteita. Tuusulan valtuusto on kuullut valmistelun aikana sekä Tampereen että Pirkkalan kokemuksia ja työsti omaa mallliaan mm. valtuustoseminaarissa viime vuoden huhtikuussa Tampereella.

Pormestari tulee johtamaan vaalien jälkeen valittavaa kunnanhallitusta. Kunnanjohtajan virka lakkaa ja tilalle tulee kansliapäällikön nimikkeellä toimiva virkamies, joka johtaa kunnan henkilöstöä ja operatiivista toimintaa.

Mitkä ovat erot nykyjärjestelmän ja uuden pormestarimallin välillä?

Nykyisin tapana on ollut – nimenomaan tapana, jota ei ole kyseenalaistettu, että kunnanhallituksen puheenjohtajuuden saa suurin ryhmä, joka on voinut osoittaa tehtävään haluamansa henkilön. Poliittiseen käytäntöön ei ole kuulunut, että henkilön nimi olisi kyseenalaistettu muiden ryhmien taholta, kuten ei muidenkaan luottamustetäviin valittavien henkilöiden nimiä.

Kunnanhallituksen puheenjohtajan ei ole nykyjärjestelmässä tarvinnut olla valtuutettu, vaikka näin toki Tuusulassa viime aikoina asia on ollut. Vanhan kunnallislain aikana eli ennen vuotta 1976 kunnanjohtaja toimi kunnanhallituksen puheenjohtajana. Valta oli keskitetty virkamiehelle, joka johti sekä operatiivista puolta että hoiti näkyvintä poliittista vakanssia.

Kuntalaiset eivät nykylain mukaan voi äänestää suoraan pormestaria, vaan pormestariksi valittavalla tulee olla paikka seuraavassa valtuustossa. Tätä kautta hän saa tehtävään kuntalaisten valtuutuksen. Eli kuntavaalit käydään kuten ennenkin. Äänestäjät valitsevat valtuuston ja vaalien jälkeen valtuusto valitsee pormestarin. Valintaan ei voi vaikuttaa niin, että äänestää pormestariehdokkaita kuvitellen, että eniten ääniä saanut valittaisiin automaattisesti pormestariksi. Pormestariksi valittavan pitää saada taakseen valtuuston enemmistö, mutta Tuusulassa ei ole etukäteen sovittu, että pormestari valittaisiin suurimmasta ryhmästä. Hän voi olla yhtä hyvin vaikka pienimmästä ryhmästä.

Pormestarin pitää olla henkilö, jonka osaamiseen luotetaan ja joka henkilönä on sellainen, että hän myös sosiaalisilta taidoiltaan pystyy tehtävän hoitamaan. Muodollista tutkintovaatimusta ei ole – ei vaadita ylempää korkeakoulututkintoa tai kunnallistutkintoa kuten kunnanjohtajan virkaan -  mutta ei ole tähän asti ollut vaatimuksena kunnanhallituksen puheenjohtajalla eikä valtuuston puheenjohtajallakaan – silti meillä on ollut silloin tällöin jopa erinomaisia puheenjohtajia.

Pormestarimallissa poliittinen ja operatiivinen johtaminen on erotettu. Kansliapäällikkö hoitaa operatiivisen johtamisen ja pormestari poliittisen johtamisen. Tämä voi olla haaste, jos jompikumpi ei miellä omaa rooliaan oikein.

Valtuusto voi erottaa pormestarin yksinkertaisella enemmistöllä kesken kauden, jos luottamus menee. Kunnanjohtajankin on voinut 1990-luvulta lähtien erottaa epäluottamuksen vuoksi, mutta se on vaatinut 2/3 enemmistön.

Pormestari on ennen kaikkea poliittinen päättäjä, joka antaa päätöksille kasvot. Hän on myös verkostojen johtaja ja kuntaorganisaation johtaja. Toki työhön liittyy myös seremoniallisia tehtäviä.

Järjestelmään liittyy pormestarisopimus, jossa valtuusto (tai pormestarin taakse ryhmittynyt valtuuston enemmistö) ja pormestari sopivat valtuustokauden tavoitteista. Pormestarisopimus ohjaa päätöksenteon valmistelua, eikä pormestari voi ainakaan kovin helposti kävellä valtuuston tahdon ylitse. Ristiriitatilanteessa ylin valta on valtuustolla, joka voi erottaa pormestarin. Näinhän Pirkkalassa on kerran käynyt.

Pormestarisopimus vastaa nykyistä valtuustostrategiaa. Siinä puolueet sopivat talouden raameista, tavoitteista ja keinoista. Siis samaan tapaan kuin valtakunnan hallituksen muodostajat sopivat hallitusohjelmastaan. Iso muutos aiempaan voi olla, että valtuustoon syntyy hallitus-oppositio -asetelma. Näin voi käydä, jos pormestarin valinnassa syntyy kaksi kovasti erimielistä blokkia. Tällainen asetelma ei ole Suomessa kuulunut kunnallishallintoon. Meillä on toimittu suhteellisuusperiaatteen mukaan.

Tampere otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön pormestarimallin kymmenen vuotta sitten. Tampereella on tehty isoja ratkaisuja kaupungin kehittämiseksi kuten keskustatunneli ja pikaraitiotie. Tuusulan politiikkaa on moitittu, ettei päätöksiä kunnan kehittämisestä synny.  ”Se, että päätöksiä vihdoin syntyy, johtuu ainakin pormestarista. Siis siitä, että sellainen kaupungissa ylipäätään on” toteaa Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin (HS 20.11.2016)

Pormestarimalliin siirtyminen on iso poliittisen kulttuurin muutos, mutta samalla askel kohti eurooppalaista käytäntöä. Se ei ole sellaisenaan autuaaksi tekevä ratkaisu, joka poistaisi kaikki ongelmat. Siihen liittyy ilman muuta isoja riskejä, joista yksi on kuntavaalien henkilöityminen asioiden jäädessä sivummalle, jos vaaleihin lähdetään pormestariehdokkaat edellä. Mutta siihen liittyy myös isoja mahdollisuuksia tuoda kuntapolitiikan tekoa lähemmäksi tavallisia kuntalaisia hetkellä, jolloin suomalaisessa kunnallishallinnossa ollaan joka tapauksessa historiallisten muutosten edessä.

Kommentoi kirjoitusta.

"Oman liikkeen leivissä"

Torstai 23.3.2017 klo 23:22 - Aarno Järvinen

Tampereella avattiin tänään yleisölle edistysmielisen osuuskauppaliikkeen 100-vuotisnäyttely  työväenmuseo Werstaalla. Näyttely kertoo Osuuskunta Tradekan historiasta suomalaisen yhteiskunnan rakentajana ja elämänmenon muokkaajana niin jäsenten kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Jokelan Osuuskauppakin mainitaan ainakin parissa kohtaa.

Pääsin tutustumaan näyttelyyn jo eilen, kun osallistuin Tradekan edustajiston kokoukseen, joka tällä kertaa pidettiin Tampereella. Kokouksen jälkeen kokousväki pääsi tutustumaan näyttelyyn.

Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen 100-vuotisjuhlaa vietetään Suomen Osuustukkukauppa OTK:n perustamiskokouksen päivänä 12.12. Samana päivänä vuonna 1917 94 osuuskauppaa eri puolilta Suomea olivat Helsingin uudella ylioppilastalolla perustamassa OTK:ta. Mukana oli myös Jokelan Osuuskauppa.

Tradekahan ei enää ole osuuskauppa siinä mielessä, jollaisia vähittäiskauppoja sata vuotta sitten Suomeen perustettiin. Lyhyt kertaus osuuskunnan historiaa lainaten viime vuosikymmenten tapahtumista voidaan aloittaa vuodesta 1983, jolloin E-osuuskunta Eka perustetaan 39 paikallisen osuusliikkeen suurfuusiolla OTK:hon. Tässä fuusiossa Jokelan Osuuskauppakin oli mukana. Sitten alkoivat vaikeat vuodet.  

Eka-yhtymän asetettiin rahoittajapankkien hakemuksesta yrityssaneeraukseen vuonna 1993. Pian tämän jälkeen Rakennusliike Haka ja Vakuutusyhtiö Kansa ajautuivat konkurssiin. Vuonna 1995 Osuuskunnan nimi muutettiin Osuuskunta Tradeka-yhtymäksi. Osuuskunta jatkoi toimintaansa Tradeka Oy:n ja Restel Oy:n omistajana.

Tradeka-yhtymän saneerausohjelman päättyi vuonna 2003. Vuonna 2005 päivittäistavarakaupassa toteutettiin rakennejärjestely, jonka myötä Osuuskunta Tradeka-yhtymä siirtyi vähemmistöomistajaksi uuteen Tradeka Oy:ön, joka syntyi Wihurin ja Osuuskunta Tradeka-yhtymän päivittäistavarakauppatoiminnot yhdistämällä. Sitten Tradeka luopui vähittäiskaupasta, kun Suomen Lähikauppa Oy:n osakkeet myytiin vuonna 2013. 

Jokelassakin 110 vuotinen osuuskauppaperinne Jokelan Osuuskaupan tontilla päättyi, kun Valintatalo lopetti ja Tradekan osalta Wanhan Mestari sulki ovensa. Jännityksellä odotamme, mitä kiinteistön uusi omistaja Tapio Tammilehto kiinteistössä tulee saamaan aikaan.

Puheet ns. punapääoman katoamisesta taivaan tuuliin ovat kuitenkin olleet ennenaikaisia. Viime vuosi oli yhtymälle parempi kuin odotettiin. Osuuskunnan 18,1 miljoonan tuloksesta 2,5 miljoonaa käytetään tänä vuonna lahjoituksiin eli palautetaan yhteiskuntaan. Näistä lahjoituksista julkistettiin edustajiston kokouksessa 1.478.000 euroa ja Eläkkeensaajatkin saavat tänäkin vuonna taas osan tästä summasta. Myös jäsenet tulevat tänä vuonna saamaan 100 vuoden kunniaksi 100 euron arvoiset lahjasetelit Restelin hotelli- ja ravintolapalveluiden ostamiseen. Lisäksi vielä osuuskunnan aika tuoreen ostoksen eli Lehtipisteen lahjasetelin.

Edustajiston kokouksessa julkistettiin Tradekan uusi aluevaltaus, kohtuuhintaisten asuntojen tuottaminen.  Nimittäin Y-Säätiö solmi 22.3.2017 aiesopimuksen Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n, Ammattiliitto Pro ry:n, Metallityöväen Liitto ry:n sekä Tradeka-Yhtiöt Oy:n kanssa valtion tukemien vuokra-asuntojen rakennuttamisesta 10 vuoden korkotukimallilla. Y-Säätiön ja liittojen tavoitteena on rakennuttaa merkittävä määrä asuntoja pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin lähivuosina.

Yhteistyö koskee sekä asuntojen rakennuttamista, omistamista ja vuokraamista. Kohtuuhintaisuus toteutuu sitä kautta, että sijoittajat tyytyvät normaalia alhaisempaan tuottoon. Tavoitevuokrana on enintään 15 €/m2.

Vaikka uusia omistuksia ja aluevaltauksia tulee, huolestuttavaa on jäsenkehitys. Nykyisestä noin 240 000 jäsenen joukosta poistuu lähinnä kuoleman kautta noin 10 000 henkeä vuodessa. Uusia tulee tilalle vain noin 1000.

Kommentoi kirjoitusta.

Ilta vierähti valtuustossa

Sunnuntai 19.3.2017 klo 23:55 - Aarno Järvinen

Tämän valtuustokauden näillä näkymin toiseksi viimeinen valtuuston kokous istuttiin pitkään ja hartaasti maanantaina 13.3.2017. Lista ei ollut vallan hirveän pitkä, mutta muutama asia herätti vilkkaan keskustelun ja äänestääkin saatiin.

Vs kunnanjohtaja Markku Vehmas kävi kokouksen aluksi läpi viime vuoden tilinpäätöstä. Tulos oli 3,8 milj. ylijäämäinen, kun se oli budjetissa arvioitu saman verran alijäämäiseksi. Kiitos osakkeiden myynnistä saatujen myyntivoittojen.

Ensimmäinen varsinainen asia listalla oli kunnan omaisuuden tehokkaampi käyttö ja realisoitava omaisuus. Uusittiin jo syksyllä 2013 laadittuun myytävien kiinteistöjen listaan kirjattujen kiinteistöjen myyntivaltuutus. Alkuperäiseltä listalta oli jo matkan varrella poistettu muutamia kiinteistöjä mm Tuusulanjärven rannalla sijaitseva Fjällbo ja Kellokosken rantasauna. Jotain oli sentään saatu näinä vuosina myytyäkin.

Nyt äänesteltiin kahdesta asiasta. Ensinnäkin Eetu Niemelä (ps) esitti, että päätökseen lisätään seuraava osio: asuntoyhtiöiden osakkeet myydään yksitellen ja vuokrattujen asuntojen osalta asunnoissa olevilla vuokralaisilla tai sellaisella vuokralaisella, jonka vuokrasopimus on päättynyt tai päättymässä, eikä vuokrasopimusta ole jatkettu kunnasta johtuvasta syystä, on etuosto-oikeus asumansa huoneiston hallintaan oikeuttavaan osakkeeseen, kunnan hyväksymän ostotarjouksen hinnalla. Selkein numeroin eli äänin 41-10 valtuusto hylkäsi esityksen. Tähänkin asti käytäntö on ollut, että yksittäisissä osakehuoneistoissa asukkaalla on etuosto-oikeus. Jos kyseessä on koko kiinteistön myynti, Eetun ehdotus on käytännössä mahdoton, minkä vuoksi se kaatui selvin numeroin.

Sitten äänestettiin Jussi Salonen esityksestä poistaa listalta Tuusulanjärven rannalla sijaitseva Aattola. Äänin 38-12, 1 tyhjä, kiinteistö päätettiin kuitenkin pitää listalla.

Myyntivaltuutuspäätös on voimassa 31.12.2020 asti, ellei päätöstä sitä ennen muuteta. Saa sitten nähdä montako kiinteistöä saadaan kaupaksi. Lista on varsin haastava.

Sitten päätettiin valtakunnan hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa annettavasta lausunnosta, joka oli Kuuma-kuntien yhteistyönä valmistelema. Lausunto hyväksyttiin sellaisenaan, vaikka siinä varmasti monenkin mielestä olisi ollut paljonkin korjaamista.

Sitten kinattiin Rykmentinpuiston taideohjelmasta ja taiteen merkityksestä yleensä hyvinvointiin ja yhdyskuntasuunnitteluun.

Pasi Huuhtanen (ps) esitti, että tontinostajat maksavat tontinluovutuksen yhteydessä myyntihinnan lisäksi 2 % taiderahaa, jonka lisäksi kunta luovuttaa 1 % myyntihintaa vastaavan summan perustettavaan taiderahastoon ja tontinvuokraaja on velvollinen maksamaan vuokrasopimuksen yhteydessä 2 % myyntihintaa vastaavan summan taiderahastoon, jonka lisäksi kunta luovuttaa 1 % myyntihintaa vastaavan summan taiderahastoon. Jarno Ruusala (ps) puolestaan esitti, että Rykmentinpuiston taideprosentti on 0 %.

Huuhtasen ja Ruusalan esitysten välillä toimitetussa äänestyksessä voitti Huuhtasen esitys äänin 36-2, 13 tyhjää. Osa valtuutetuista ei halunnut ottaa kantaa perussuomalaisten keskinäiseen taidekiistaan.

Sen jälkeen pohjaesityksen ja Huuhtasen esityksen välillä toimitetussa äänestyksessä voitti pohjaesitys äänin 36-14, 1 tyhjä. Näin hyväksyttiin kunnanhallituksen esitys Rykmentinpuiston taideohjelmaksi ja näin Rykmentinpuiston alueella otetaan käyttöön taideohjelman mukaisesti tontinluovutusehdoissa, maanvuokrasopimuksissa sekä maankäyttösopimuksissa Taiteen prosenttiperiaate.

Seuraavaksi vahvistettiin tonttien myynti- ja vuokraushinnat asuntomessualueen eli Puustellinmetsän  kortteleissa.

Sitten oli vuorossa seuraava kina eli Monion sijoituspaikan mahdollistava sopimus Kruunuasunnot Oy:n kanssa ja heti perään Monion hankesuunnitelma. Moniosta on tarkoitus tulla Hyrylän lukion sijoituspaikka ja sinne tulisi myös mm. Tuusulan Kansalaisopiston ja Musiikkiopiston tiloja tavoitteena toteuttaa oikea monitoimitalo. Sitä varten käynnistetään arkkitehtikilpailu. Samalla edellytetään, että uudisrakentamishankkeen kokonaiskustannusarvio on maksimissaan 20–21 milj. euroa (alv 0 %). Tämä viimeinen kohta minua hieman hirvittää. Kunnollinen ja toimiva talo, joka pitää sisällään kaiken suunnitellun, ei tule nousemaan tuolla rahalla. Mutta Monioon palataan seuraavalla valtuustokaudella vielä monta kertaa, mutta toivottavasti sitä ei säästetä pilalle. Lukiolaiset ja muut talon tulevat käyttäjät ansaitsevat toimivan rakennuksen. Jos siitä saadaan läheskään yhtä onnistunut kokonaisuus, mitä Jokelan monitoimitalon on näiden 30 vuoden aikana ollut, niin voimme onnitella itseämme.

Uusimaa-kaavan 2050 osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta annettiin nuijan kopautuksella lausunto. Uskallan väittää, että edes puolet valtuustosta ei ollut perehtynyt koko asiaan.

Sitten mentiinkin jo seuraavan valtuustokauden asioihin eli päätettiin nuijan kopautuksella, että 1.6.2017–31.12.2018 kunnalliset kuulutukset ja ilmoitukset julkaistaan internetissä kunnan verkkosivuilla. Ja aiemman käytännön mukaisesti myös ilmoitustaululla kunnantalolla ja sanomalehti Keski-Uusimaassa ja ilmaisjakelulehti Viikkouutiset Keski-Uusimaassa.

Seuraavassa kohdassa eli 31.12.2016 kesken olleet valtuustoaloitteet käytin ”perinteisen” puheenvuoroni siitä, että tällä kertaa 33 aloitteeseen vastaaminen on myöhässä sääntöjen mukaisesta puolen vuoden määräajasta. Tiedän hyvin, ettei rutinani mitään auta, sama tilanne on joka vuosi, mutta pääsinhän taas Keltaiseen Keskariin. Lista aloitteista merkittiin tiedoksi muutaman muunkin puheenvuoron saattelemana. Nyt vanhimman aloitteet (3) olivat vuodelta 2012.

Sitten täytettiin keskusvaalilautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsenen paikat, yksi kumpaankin. Valinnat ovat muodollisuuksia valtuustokauden näin loppuvaiheessa paitsi Keskusvaalilautakunnan osalta, jonka hommat nyt vasta alkavat.

Sitten alkoi aloitteiden ”tappaminen”. Nyt oli listalla kolme aloitetta: ”Liikennevalot Kellokosken koulun kohdalla”, ”Kunnan liputuskäytäntö” ja ”Nimetön työnhaku Tuusulan kunnan rekrytoinneissa” Ne eivät herättäneet suuria tunteita.

Aikaa saatiin kulutettua reippaasti yli iltakymmenen eli ylityöksi meni sekin kokous. Nykyinen valtuusto kokoontuu vielä kerran toukokuussa hyväksymään mm viime vuoden tilinpäätöksen. Sitä ennen kuntalaiset käyvät uurnilla kertomassa, ketkä 51 onnellista pääsevät ratkomaan seuraavan valtuustokauden tosi kinkkisiä ongelmia.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuntavaaleista maakuntavaaleihin

Lauantai 25.2.2017 klo 12:45 - Aarno Järvinen

Kun kuntavaalit ovat ohi, ryhdytään valmistautumaan historian ensimmäisiin koko maan kattaviin maakuntavaaleihin, jotka pidetään samanaikaisesti presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kanssa.  Kahdet vaalit samanaikaisesti jo sinällään Suomessa harvinaista, joskaan ei ainutkertaista. Suomessa on ainoastaan kerran valtakunnallisesti järjestetty samanaikaiset vaalit, nimittäin vuonna 1996 ensimmäiset europarlamenttivaalit järjestettiin samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Myös Kainuun hallintokokeilussa vaalit Kainuun maakuntavaltuustoon on vuosina 2004 ja 2008 toteutettu kuntavaalien yhteydessä. Kansainvälisiä esimerkkejä erilaisten vaalien yhdistämisestä on sen sijaan melko runsaasti

Suomeen on tarkoitus perustaa 18 maakuntaa, jotka ovat keskenään hyvin erikokoisia. Suurin on luonnollisesti Uusimaa (1,6 milj. asukasta). Maakunnan ylin päätöksentekoelin on maakuntavaltuusto, jonka jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Uudenmaan maakuntavaltuustoon valitaan 99 jäsentä. 

Järjestelmässä on demokratian kannalta kaksi pahaa ”valuvikaa”. Ensimmäinen on se, että sama henkilö voi olla ehdolla sekä kuntavaaleissa, maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa sekä halutessaan vielä kirkkovaaleissakin. Tämä merkitsee vallan keskittymistä muutamille harvoille kärkipoliitikoille, jotka istuvat kaikilla kolmella päätösvaltatasolla. Tätä tukee toinen ”valuvika” eli, että Uusimaa on yksi iso vaalipiiri, jonka vuoksi läpimenijät ovat valtaosin Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Muista kunnista voi päästä läpi muutamia, mutta valtaosasta Uudenmaan kuntia ei tule valituksia maakuntavaltuustoon ketään. Jako esim. neljään vaalipiiriin olisi turvannut merkittävästi paremman edustavuuden, vaikka vaalipiirien paikkamäärät olisikin jaettu asukasmäärien suhteessa

Näin isoa vaalipiiriä ei ole eduskuntavaaleissa, koska Uudenmaan maakunta on jaettu Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireihin. Vaikka valittavia on 99, tarkoittaa yksi vaalipiiri, että läpi päästäkseen ehdokkaan tulee saada jättiäänimäärä. Se taas tarkoittaa, että läpi menevät lähinnä valtakunnan julkkikset pääkaupunkiseudulta. Kuntalehti on laskenut, että läpimenoon tarvitaan enemmän ääniä kuin Askolassa, Inkoossa Lapinjärvellä tai Siuntiossa on asukkaita. Kuntalehden laskelmien mukaan viime kuntavaalien tuloksia pohjana käyttäen demarimaakuntavaltuutetuksi pääsisi, jos saa vähintään  6886 ääntä.

Saammeko me maakuntaitsehallinnon? Emme, koska maakunnille ei tule verotusoikeutta. Maakunnista tulee valtion aluehallintoyksiköitä, joissa kyllä muodollista ylintä valtaa käyttää maakuntavaltuusto, mutta todellista valtaa valtiovarainministeriö, koska rahat maakuntaan tulevat valtiolta. Maakunnan on tultava toimeen sillä rahalla, jonka valtiovarainministeriö sille raamibudjetissa osoittaa.

Tämä on järjestelmän kolmas ”valuvika”. Maakunnille siirtyville sote-tehtäville tulee tätä kautta erittäin tiukka menokatto, joka tarkoittaa todella rajua karsintaa nykyisiin kunnan järjestämiin palveluihin verrattuna.  Paljon mainostettu valinnanvapaus tulee käytännössä tarkoittamaan valinnanrajoitusta, myös siellä missä saattaisi olla tarjontaa, josta valita. Syrjäisemmissä maakunnissa ei ole edes mahdollisuutta valita, kun ei ole palveluita, joista valita.

Uhka maakuntien toiminnan käynnistymisessä on sama, joka tuskaillaan nyt toimeentulotuen Kelaan siirron seurauksena. Kelassa on ollut ruuhkaa ja toimeentulotukihakemusten käsittely on venynyt yli lain salliman ajan, kun perustoimeentulotuen käsittely siirtyi kunnilta Kelaan vuodenvaihteessa. Kela arvioi alun perin, että tehtävä vaatii 750 työntekijän työpanoksen, mutta arvio meni pahasti metsään. Kunnissa tehtäviä hoiti 1500 henkeä. Se on jälleen yksi varoittava esimerkki siitä kuinka julkisella sektorilla säästöjä tavoitellessa tehtävät resursoidaan jo lähtötilanteessa liian niukasti. Sama vaara on maakuntahallinnon käynnistysvaiheessa. Jotta ihmisten sote-palveluihin ei tulisi samanlaisia katkoja asioiden siirtyessä kunnista maakuntien vastuulle, siirtovaihe on resursoitava kunnolla. Siirtymävaiheessa väkeä tarvitaan enemmän, myöhemmin on mahdollista jossain määrin saada hyötyjä suuruuden ekonomian kautta. On kuitenkin muistettava, että niin sosiaali- kuin terveyspuolenkin asioista valtaosa on sellaisia, joissa ihminen pitää kohdata kasvokkain ja palvelu, jonka asiakas kokee hyvänä, syntyy tai on syntymättä tässä henkilökohtaisessa kontaktissa.

Kommentoi kirjoitusta.

HSL vaikea rasti

Keskiviikko 22.2.2017 klo 22:52 - Aarno Järvinen

Valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 13.2.2017 oli käsittelyssä Tuusulan liittyminen Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymään (HSL). Tämä oli varmaan tämän valtuustokauden vaikein päätös omalta osaltani.

Olen ehdottomasti seudullisen liikennejärjestelyn kannalla, koska kunta on liian pieni yksikkö järjestämään liikennettä alueella, jossa pääosin liikutaan kuntarajojen yli. Olen julkisen liikenteen kannattaja ja käyttänyt julkista liikennettä koko työurani.

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä monimutkaisemmalta se tuntui. Mitään selkeää linjaa voittajista tai häviäjistä ei tuntunut löytyvän. Aivan yleisellä tasolla voinee sanoa, että hyötyjiä ovat ne tuusulalaiset, jotka vaihtavat HSL-alueella johonkin toiseen kulkuneuvoon. Häviäjiä kaikki muut, myös ne nyt omalla autolla kulkevat, jotka julkisilla liikkuessaan joutuisivat vaihtamaan HSL-alueeen sisällä, koska työmatkavähennys tehdään julkisen liikenteen taksojen mukaan. Mutta on puhdas arvaus, mikä on liittymisen vaikutus kunnan verokertymään.

Asiasta äänestettiin valtuustossa kaksi kertaa. Ensin äänestettiin asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi ja toisessa äänestyksessä hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Vastaesitys oli muodollisesti hylkäys, mutta asiallisesti sekin oli lykkäysesitys.

Harvoin olen mennyt valtuustosaliin tietämättä, mitä mieltä kustakin yksittäisestä asiasta olen. Tällä kertaa niin jouduin tekemään. Kuuntelin pitkään jatkuneen keskustelun ja äänestin ensimmäisessä äänestyksessä palautuksen puolesta. Toisessa äänestyksessä, kun palautusesitys oli selkein numeroin hävinnyt, äänestin hyväksymisen puolesta, koska kannatan julkisen liikenteen järjestämistä alueellisesti eikä HSL toki ole hommiaan huonosti hoitanut. HSL on kuitenkin pitkällä tähtäimellä kestävä alusta joukkoliikenteen kehittämiseksi myös koko Keski-Uudenmaan alueella.

En edelleenkään ole varma, oliko tämä oikea hetki liittyä, kun tiedämme, että emme saa mitään lisää, mutta tiedämme että se, että emme saa mitään lisää, maksaa lisää. Eli liittyminen sinänsä ei tuo yhtään uutta vuoroa liikennettä. Sitä on mahdollista saada, jos Tuusula itse maksaa. Tuusulahan maksaa tuusulalaisten käytön mukaan ja saa tuusulalaisten käytön mukaan osuuden lipputuloista.

Ihmettelin, miksi Tuusula ei ole neuvotellut Järvenpään ja Nurmijärven kanssa mahdollisuudesta liittyä yhtä aikaa, kun kummassakin naapurissa kuitenkin asiaa pohditaan. Yhdessä liittymisellä olisi saatu koko Keski-Uudenmaan liikenteen yhtenäinen suunnittelualue. Kun Kerava jo HSL:n jäsenenä on mukana, voitaisiin miettiä myös koko alueen sisäistä- ja poikittaisliikennettä syöttöliikenteen ja suorien Helsingin yhteyksien lisäksi. Kellokoskikaan ei jäisi pussinperäksi. Samalla saataisiin yhdessä päätöksentekoon yhtymäkokouksessa (HSL:llä ei ole yhtymävaltuustoa) yli 10 % ääniosuus, joka sentään painaa enemmän kuin Tuusulan n. 3 % yksin. Tosin HSL:n hallituksessa Helsingillä edelleen säilyisi nykyinen yksinkertainen enemmistö.  HSL:n hallituksen 14 jäsenestä kapitaatioperiaatteen eli asukasluvun suhteessa kuuluu 7 Helsingille ja lisäksi puheenjohtaja on aina helsinkiläinen.

Ennen liittymispäätöstä olisi ollut hyvä tietää tulossa oleva vyöhykejako ja sen todellinen hinnoittelu. HSL päättää vyöhykehinnoittelun todennäköisesti ensi syksynä. VR:hän poisti hiljattain vyöhykejaon, joka toimenpide oli yhtä kuin piilohinnankorotus. HSL:lle on tulossa vyöhykejako ja me olisimme ilmeisesti D-eli kalleimmalla vyöhykkeellä. Nykyinen HSLn lippujärjestelmä vaikuttaa kokonaisuutena monimutkaiselta. Tosin on se VR:lläkin nykyisin aikamoista hulabaluuta kaukoliikenteen puolella. Paikallisliikenteen hinnoittelu on sentään ollut johdonmukaista.

Valtuuston kokouksessa oli paikalla myös HSL:n toimitusjohtaja Suvi Rihtniemi, jolta kysyin useampaakin asiaa mm suljettujen seisakkeiden avaamismahdollisuutta, kun uusi ratapari valmistuu Riihimäelle asti.  Tuusulassa asumisemme aikana on Purolan ja Nuppulinnan seisakkeiden lisäksi lakkautettu Ristinummi 1998, Takoja, Palopuro ja Monni 1996 .  Edes muutaman uudelleen avaaminen parantaisi haja-asutusalueiden julkisen liikenteen palvelua merkittävästi. Luonnollisestikaan en saanut tähän selkeää vastausta. Muistutin myös Jokelan aseman ja sen lipunmyynnin loppumisesta ja kysyin, mistä lippuja jatkossa voi ostaa Jokelassa, kun lippujen myynti junissa ja busseissa on tarkoitus lopettaa. (Päätös lipunmyynnin lopettamisesta on tosin siirtynyt hamaan tulevaisuuteen).  Heikoimmassa asemassa olevat joutuvat maksamaan lipuista kalliimman hinnan, kun eivät pysty/osaa käyttää elektronisia laitteita. Muistutin, että HSL-lippuja pitää voida ostaa ainakin R-kioskilta.

Muistutin myös matkakortinlukijan vaikeakäyttöisyydestä, josta mm Hesari kirjoitti 22.1.2017 ja samalla myös VRn lippuautomaattien vaikeakäyttöisyydestä. Lisäksi kysyin uuden kaluston hankkimisesta eli ryhtyykö HSL ajamaan Jokelaan Flirt-kalustolla vai pysyykö R-junat ennallaan. Tähän sain selkeän vastauksen, että junakalusto säilyy ennallaan.

Totesin puheenvuorossani, että Keravan kaltainen lippuhintafarssi ei saa Jokelassa toistua. Keravallahan eläkeläiset ostavat lipun Helsingistä Järvenpäähän, koska se on halvempi kuin Keravalle. Järvenpää-Helsinki lippujen myynti Keravalla yritettiin aluksi kieltää, mutta sitten onneksi todettiin, että lipulla voi matkustaa lyhyemmän matkan kuin, mitä siihen on merkitty. Ts. Jokelassa ei saa tapahtua niin, että jokelalaiset eläkeläiset joutuisivat ostamaan Hyvinkää-Helsinki lippuja. Viesti tuntui menevän perille. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Päätös on nyt tehty. Oliko päätös oikea ja oikea-aikainen selviää vuosien kuluessa, kun HSLn kanssa lähdetään suunnittelemaan Tuusulan bussi- ja junavuoroja ja niitä käytännössä ajetaan sekä nähdään kunnalle ja matkustajille aiheutuvat kustannukset. Toivottavasti tämä oli oikea päätös tulevaisuutta ajatellen.

Kommentoi kirjoitusta.

Tärkeitä asioita vaalien alla

Sunnuntai 5.2.2017 - Aarno Järvinen

Vuoden ensimmäinen valtuusto tammikuun lopulla oli lyhyt, vain 58 minuttia. Ei ollut listakaan kovin pitkä, mutta siihen mahtui kuitenkin tärkeitä asioita.

Listalla oli kaksi kaava-asiaa Aropelto ja Lahelanpelto II, joista varsinkin jälkimmäinen on erittäin merkittävä Hyrylän kroonisen omakotitonttipulan kannalta. Asia myös kirvoitti illan pisimmän keskustelurallin. Kaavan valmistumista vihdoin viimein kiiteltiin ja Sanna Kervinen totesi sen olevan yksi kunnan tärkeimmistä vetovoimatekijöistä. Näin epäilemättä onkin. Ainakin osaa tonteista toivottiin nopeaan toteteutukseen, mutta asiaa hidastuttaa maan stabilointiongelma. Sen taas asiantuntijoiden mukaan voi tehdä nopeasti ja kalliisti tai halvemmalla, mutta hitaammalla tavalla. Keskustelussa oli tietysti mukana  myös liikenneyhteydet eli ns. Lahelan Orren toteutus.

Valtuusto luonnollisesti päätti hyväksyä ilman soraääniä molemmat kaavat.

Tärkeä oli myös Ilmatorjuntamuseon alueen hankinta kunnalle ja alueen kehittäminen yhteistyössä Ilmatorjuntasäätiön kanssa. Päätöksellä kunta sitoutuu ostamaan Suomen valtiolta noin 3,4 ha:n suuruisen alueen 420 000 euron kauppahinnalla. Näin it-museo saadaan säilymään Tuusulassa. Museohalliin saatiin päätöksen jälkeen siirrettyä yksi Ukrainan sodan myötä surullisen kuuluisaksi tullut BUK-ohjuspatteri. Yksi niistä, joita Suomi vaihtoi entisen Neuvostoliiton velkoja vastaan 1990-luvun lopulla.

Karien perikunnalta ostettiin Tuomalasta maata useammassa palassa yhteensä 26,7 ha 738 228 euron kauppahinnalla.

Sitten päätettuiin nuijan kopautuksella työpaikka-alueiden tonttihinnoittelu Hitsaajan työpaikka-alueella.

Myös nuijan kopautuksella ilman keskustelua hyväksyttiin Mats Fagerströmin ero tarkastuslautakunnasta ja rakennuslautakunnan varajäsenen paikalta. Tilalle tuli Jari Anttalaisen tarkastulautakuntaa ja Juuso Lindberg rakennuslauatkunnan varajäseneksi varsin lyhyeksi jääväksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Kokouksen lopuksi ”tapettiin” neljä aloitetta. Ensin ”Valtuuston kokousten videointi", joka on totetutettu viime vuoden lopulla eli nyt valtuuston kokoukset ovat seurattavissa netin kautta. Sitten pantiin päiviltä aloitteet Gungkärrin ja Vähäsuonkallion välisen alueen suojelemisesta, sitten aloite Etelä-Tuusulan ja kaavoitettavien alueiden viemäröinnistä ja kunnallistekniikan riittävyydestä ja lopuksi aloite ”Harrastustakuu – jokaiselle lapselle vähintään yksi harrastus”.

Näin oli vanhan valtuuston viimeinen vajaaksi jäänyt vuosi käynnistynyt. Se jatkuu ylimääräisellä kokouksella 13.2.2017, jolloin ratkaistavana on Tuusulan liittyminen HSL:ään. Joukkoliikenne on selkeästi yksi niistä asioista, joiden hoitamisessa kuntalaisia tyydyttävällä tavalla nykyinen valtuusto on pahasti epäonnistunut. Onko HSL sitten oikea ratkaisu tässä vaiheessa, onkin sitten jo kokonaan oman juttunsa arvoinen asia.

Kommentoi kirjoitusta.

Pormestarimalli - väärin vai vääristelyä

Lauantai 4.2.2017 klo 18:41 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto hyväksyi kokouksessaan 6.6.2016 pormestarimalliin siirtymisen vuoden 2017  kesäkuun alusta, jolloin huhtikuussa valittava valtuusto aloittaa työnsä. Joulukuun budjettivaltuusto puolestaan hyväksyi uuden hallintosäännön ja pormestarille maksettavan palkan. Pormestarimallista on kirjoitettu paljon sekä asiallisesti että vähemmän asiallisesti.

Pormestarimalli on käytössä Tampereelle ja Pirkkalassa ja Helsinki siirtyy siihen Tuusulan kanssa samanaikaisesti.  Muutama muukin kunta on asiaa selvitellyt tai asiasta on tehty aloitteita.

Tuusulan valtuusto on kuullut valmistelun aikana sekä Tampereen että Pirkkalan kokemuksia ja työsti omaa mallliaan mm. valtuustoseminaarissa viime huhtikuussa Tampereella.

Pormestari tulee johtamaan vaalien jälkeen valittavaa kunnanhallitusta. Kunnanjohtajan virka lakkaa ja tilalle tulee kansliapäällikön nimikkeellä toimiva virkamies, joka johtaa kunnan henkilöstöä ja operatiivista toimintaa.

Mitkä ovat erot nykyjärjestelmän ja uuden pormestarimallin välillä?

Nykyisin käytäntönä on ollut, että kunnanhallituksen johtoon on valittu suurimman valtuustoryhmän esittämä henkilö. Kunnanhallituksen puheenjohtajan ei ole nykyjärjestelmässä tarvinnut olla valtuutettu, vaikka näin toki Tuusulassa viime aikoina asia on ollut. Vanhan kunnallislain aikana eli ennen vuotta 1976 kunnanjohtaja toimi kunnanhallituksen puheenjohtajana. Valta oli keskitetty virkamiehelle, joka johti sekä operatiivista puolta että hoiti näkyvintä poliittista vakanssia.

Joukko pääosin kokoomuslaisia ja keskustalaisia valtuutettuja kirjoitti otsikolla ”Pormestari-intoilu ei ole kuntalaisten etu ” (K-U 6.12.2016) , että ”ammattijohdon tilalle pormestarimallin kannattajat haluavat neljännestusinan (uusi mitta ainakin minulle – on siis kolme – mutta ehkä neljännestusina tuntuu ihmisistä isommalta määrältä – kirj. huom.) hyvin palkattuja "poliittisen prosessin" johtajia, johon toimeen pääsemiseksi riittää paikka seuraavassa valtuustossa ja kollegoiden kannatus. Jokainen suuri valtuustoryhmä saa oman, kuntalaisten rahoilla palkatun agentin kunnantalolle ja kuntalaiset kolmikon, joka johtaa valmistelua ja linjaa kunnan toiminnan suunnat lähidemokraattisin keinoin "lähempänä kuntalaista" liian objektiivisuuden tai pitkäjänteisyyden häiritsemättä. Strateginen johtaminen ja asiantuntemus pannaan syrjään turhina hidasteina olennaisempien asioiden edestä.”

Nimenomaan näin ei asia ole.

Pormestarilta vaaditaan paikka seuraavassa valtuustossa eli hänen pitää saada tehtävään kuntalaisten suora valtuutus. Toinen erittäin kova vaatimus on, että pormestarin pitää saada taakseen valtuuston enemmistö.

Nykyisin tapana on ollut – nimenomaan tapana, jota ei ole kyseenalaistettu, että kunnanhallituksen puheenjohtajuuden saa suurin ryhmä, joka on voinut osoittaa tehtävään haluamansa henkilön. Poliittiseen käytäntöön ei ole kuulunut, että henkilön nimi olisi kyseenalaistettu muiden ryhmien taholta, kuten ei muidenkaan luottamustetäviin valittavien henkilöiden nimiä. Mutta nyt kyseenalaistetaan:

Pormestari voi olla suurimmasta ryhmästä tai yhtä hyvin pienimmästä ryhmästä, jos hän saa taakseen valtuuston enemmistön luottamuksen. Tämä on iso vaatimus. Pormestarin pitää olla henkilö, jonka osaamiseen luotetaan ja joka henkilönä on sellainen, että hän myös sosiaalisilta taidoiltaan pystyy tehtävän hoitamaan. Muodollista tutkintovaatimusta ei ole – ei vaadita ylempää korkeakoulututkintoa tai kunnallistutkintoa kuten kunnanjohtajan virkaan -  mutta ei ole tähän asti ollut vaatimuksena kunnanhallituksen puheenjohtajalla eikä valtuuston puheenjohtajallakaan – silti meillä on ollut silloin tällöin jopa erinomaisia puheenjohtajia.

Pormestarimallissa poliittinen ja operatiivinen johtaminen on erotettu. Kansliapäällikkö hoitaa operatiivisen johtamisen ja pormestari poliittisen johtamisen. Tämä voi olla haaste, jos jompikumpi ei miellä omaa rooliaan oikein.

Pormestari ei siis välttämättä edusta suurinta valtuustoryhmää, mutta hänen pitää nauttia valtuuston enemmistön luottamusta. Hän voi edustaa pientäkin poliittista ryhmää, jos enemmistö katsoo hänet tehtävään sopivaksi, päteväksi ja luottamuksen arvoiseksi. Valtuusto voi hänet myös erottaa kesken kauden, jos luottamus menee. Kunnanjohtajankin on voinut 1990-luvulta lähtien erottaa epäluottamuksen vuoksi, mutta se on vaatinut 2/3 enemmistön.

Pormestari on ennen kaikkea poliittinen päättäjä, joka antaa päätöksille kasvot. Hän on myös verkostojen johtaja ja kuntaorganisaation johtaja. Toki työhön liittyy myös seremoniallisia tehtäviä.

Järjestelmään liittyy myös pormestarisopimus, jossa valtuusto ja pormestari (tai pormestarin taakse ryhmittynyt valtuuston enemmistö) sopivat valtuustokauden tavoitteista. Pormestarisopimus ohjaa päätöksenteon valmistelua eikä pormestari voi ainakaan kovin helposti kävellä valtuuston tahdon ylitse. Ristiriitatilanteessa ylin valta on valtuustolla, joka voi erottaa pormestarin. Näinhän Pirkkalassa on kerran käynyt.

Pormestarisopimus vastaa nykyistä valtuustostrategiaa. Siinä puolueet sopivat talouden raameista, tavoitteista ja keinoista. Siis samaan tapaan kuin valtakunnan hallituksen muodostajat sopivat hallitusohjelmastaan. Iso muutos aiempaan voi olla, että valtuustoon syntyy hallitus-oppositio -asetelma. Näin voi käydä, jos pormestarin valinnassa syntyy kaksi kovasti erimielistä blokkia. Tällainen asetelma ei ole Suomessa kuulunut kunnallishallintoon. Meillä on toimittu suhteellisuusperiaatteen mukaan.

Tampere otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön pormestarimallin kymmenen vuotta sitten. Tampereella on tehty isoja ratkaisuja kaupungin kehittämiseksi kuten keskustatunneli ja pikaraitiotie. Tuusulan politiikkaa on moitittu, ettei päätöksiä kunnan kehittämisestä synny.  ”Se, että päätöksiä vihdoin syntyy, johtuu ainakin pormestarista. Siis siitä, että sellainen kaupungissa ylipäätään on” toteaa Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin (HS 20.11.2016)

Pormestarimalliin siirtyminen on iso poliittisen kulttuurin muutos, mutta samalla askel kohti eurooppalaista käytäntöä. Se ei ole sellaisenaan autuaaksi tekevä ratkaisu, joka poistaisi kaikki ongelmat. Siihen liittyy ilman muuta isoja riskejä, mutta myös isoja mahdollisuuksia tuoda kuntapolitiikan tekoa lähemmäksi tavallisia kuntalaisia hetkellä, jolloin suomalaisessa kunnallishallinnossa ollaan joka tapauksessa historiallisten muutosten edessä.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »