Huhtikuun valtuuston kokouksessa oli hyväksyttävänä Jokelan keskustan yleissuunnitelma  kaavoituksen, viherpalveluiden ja vapaa- aikapalveluiden jatkosuunnittelun valmisteluaineistoksi. Vaikka yleissuunnitelma ei ole sitova, se kuitenkin linjaa mm kaavoituksen toimintaa tulevian vuosina. Suunnitelma tähtää peräti vuoteen 2050+. Minusta suunnitelma on kokonaisuutena varsin hyvä. Näin siinä vain yhden korjausta vaativan kohdan, jotta kaavoituksessa ei lähdettäisi tekemään virhettä, jota myöhemmin pitäisi katua. Siksi tein valtuustossa muutosehdotuksen, joka Kari Frimanin kannattamana menikin yksimielisesti läpi.

Käytin kokouksessa pitkähkön puheenvuoron, jossa käsittelin mm puutarhakaupunki-ideaa. Seuraavassa käyttämäni puheevuoro kokonaisuudessaan, jonka lopussa oleva muutosehdotus siis hyväksyttiin yksimielisesti.

"Arvoisa puheenjohtaja. Suunnitelma on alaotsikoitu Puutarhakaupungin keskustan yleissuunnitelma. Keskusteluissa on käytetty termiä Puutarhakaupunki. Suunnitelmassa todetaan Jokelan kehittämisestä puutarhakaupunkimaiseksi keskustellun jo parikymmentä vuotta, ja korostetaan, että on tärkeää muistaa, että Jokelalla on olemassa jo vahva kulttuurihistoria, joka rakentuu teollisuuden varaan. Suora lainaus ”Yleisuunnitelman toteutuksessa teollisuustaajaman ominaispiirteitä tulee varjella ja puutarhakaupunkiaatetta edistää resessiivisenä teollisuuhistorialle.” Omistamani sivistyssanakirjan mukaan resessiivinen tarkoittaa ”peittyvä, väistyvä”.  En tiedä mitä kirjoittaja tällä termillä on tässä tarkoittanut. Minusta kummankaan, puutarhakaupunki-idean tai teollisuushistorian ei tarvitse eikä pidä olla peittyvä tai väistyvä, vaan niiden molempien tulee olla rinnakkain arvokkaana osana Jokelan kehittämistä.

Selvennän, mitä itse tarkoitan puutarhakaupunki-idealla. Ideaalikaupungin periaatteet ja mallin loi Englannissa jo yli 100 vuotta sitten Ebenezer Howard apunaan huippuarkkitehdit Raymond Unwin ja ja Barry Parker. Howard loi kaksi uutta radanvarsikaupunkia, ensimmäisen n 50 km Lontoosta pohjoiseen eli v 1903 perustetun Letchworth Garden Cityn, jonka kaupunkitutkimuksen kansainväliset asiantuntijat taannoin julistivat maailman parhaimmaksi kaupungiksi.

Satunnaisilta suomalaisilta puutarhakaupungista kysyttäessä varmaan ensimmäisenä tulee mieleen Tapiola, jota tuskin enää voi pitää puutarhakaupungin ideaalina. Joillekin voi tulla mieleen myös Puu-Käpylä, jota edelleenkin voi pitää hyvänä puutarhakaupunkina. Meillä Suomessa ensimmäinen puutarhakaupunki oli 1900-luvun alun huvilakaupunkiperiaatteen mukaan suunniteltu Brändö eli Kulosaari, jonka AB Brändö Villastad niminen osakeyhtiö perusti 1907. Tästä oli arkkitehti Lars Sonck esittänyt ajatuksen jo 1887 ja laati 1907 sen ensimmäisen asemakaavan. Helsingin maalaiskunnassa ja ympäristössä oli 1800-luvun lopulla muitakin huvilayhdyskuntia kuten Oulunkylä, Pukinmäki, Kauniainen, Leppävaara. Tiedämme, mitä näistä on vuosikymmenten myötä tullut. Kulosaaren huvilakaupunki irrottautui 1922 Helsingin maalaiskunnasta omaksi itsenäiseksi kunnaksi, mutta liitettiin nopeasti kasvaneen Helsingin osaksi 1946.

Mutta mikä voisi olla nykypäivän puutarhakaupunki-ideaali? Minulle sitä opetti 1990-luvulla nyttemmin jo valitettavasti edesmennyt arkkitehti Ossian von Konow, joka 1990-luvun puolivälissä kehitti ajatuksen puutarhakaupunki SOS-EKOsta. Se on sosiaalinen ja ekologinen kaupunkimalli suomalaisiin oloihin, joka erityisesti tukeutuu juna- ja kevytliikenteeseen. Asukkaita tällaisessa SOS-EKO-kaupungissa voisi olla von Konowin ajattelussa 25-40.000 ja sellaisia  voisi Etelä-Suomessa olla useita.

SOS-EKO-kaupunki jakautuu alueellisesti vyöhykkeisiin. Kaiken keskus on rautatieasema, jonka lähellä on kauppojen ja palveluiden keskus. Sen äärellä asuisi von Konowin hahmotelman mukaan enintään 600 m päässä asemasta alle 10 % kaupungin väestöstä kerrostaloissa. Seuraavassa vyöhykkeessä alle 1 km asemalta asuisi n 20 % townhouse eli kaupunkipientaloissa, joissa olisi 2-4 kerrosta. Loput väestä eli n 70 % asuisi kaiken kokoisissa omakotitaloissa noin 1-2 km etäisyydellä keskustasta. Von Konow listasi tällaiseen SOS-EKO-kaupunkiin kaikkiaan 12 samanaikaisesti toteutuvaa ominaisuutta. Luettelen niistä tässä vain muutaman:

-juna-asema on keskellä kaupunkia

-aseman vieressä on monipuolinen ja sykkivä kauppa- ja palvelukeskus kulttuurilaitoksineen

-liikenteessä suositaan jalankulkua ja polkupyöräilyä

-autoilijoille on nopeat ja turvalliset ulkosyöttöiset reitit

-työalueet ovat sopivasti radan varressa muualtakin saavutettavissa

-pyrkimyksenä on, että kaupungissa on vesistöaiheita: puro, joki, lampia, järvi tai meri

-vihreää on kaikkialla.

-ja suositaan yksilön kehittymistä, sosiaalista kasvua ja paikkakuntaan kiintymistä.

Nämä taitavat aika hyvin sopia Jokelaan.

Entä se Jokelan teollisuushistoria? Meillä on erittäin vahva tiiliteollisuusperinne ja onneksi nyt vihdoin on saatu varovaiseen alkuun myös tiilitehtaan alueen kehittyminen von Konowinkin tarkoittamaksi kulttuurilaitokseksi aseman kupeessa. Mutta myös paljon muuta: tulitikkutehdas, vanutehdas, laatikkotehdas eli Machine Tool ja monia muita teollisuusyrityksiä. Mutta paljon on viime vuosina menetettykin: vanutehdas paloi pari vuotta sitten korjauskelvottomaksi, Jokelan-talo on purettu radan varresta, Potomac eli laatikkotehtaan konttorirakennus on vandalisoitu korjauskelvottomaan kuntoon ja – vaikka ei teollisuushistoriaan suoraan kuulukaan- Jokelan kirkko on nykyisin sorakasana kirkon tontilla.

Siksi meidän on pidettävä huolta jäljellä olevista teollisuushistoriaan liittyvistä rakennuksista, jotka luovat sen kerroksellisuuden historiaan ja kulttuuriin, joka on välttämätön osa von Konowinkin mainitsemaa paikkakuntaan kiintymistä.

Minun ajattelussani puutarhakaupunki-idea ja teollisuushistoria ei ole mitenkään ristiriidassa tai toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin vahvasti toisiaan täydentäviä. Tämä on otettava johtoajatukseksi Jokelan keskustan ja koko kylän alueen jatkosuunnittelussa ja ideoinnissa, joka voi hyvin pohjautua niihin ajatuksiin, joita tässä yleissuunnitelmassa on esitetty.

Yksi pieni korjaus on kuitenkin tehtävä, jotta kaavoituksessa ei lähdettäisi väärille urille.

Eli ehdotan poistettavaksi sivun 46 alimman kappaleen kaksi viimeistä virkettä, joissa nyt sanotaan: ”Keskustan asemakaavan muutoksen tavoitteena on tehostaa keskusta-alueen kortteleita ja tutkia nykyisen julkisen palvelun korttelialueita muutettavaksi asuinkäyttöön. Erityisesti uutta käyttöä odottaa terveyskeskuksen vierellä sijaitseva entinen päiväkodin tontti, jolle on yleissuunnitelmassa esitetty asuintaloja.”

Ja esitän poistettavien virkkeiden tilalle seuraavaa: Keskustan asemakaavan muutoksen tavoitteena on tehostaa keskusta-alueen kortteleita ja varata Keskustien, Opintien, paloaseman, koulukeskuksen, Notkopuiston ja monitoimitalon rajaama alue yksinomaan julkisen rakentamisen alueeksi.  Erityisesti uutta käyttöä odottaa terveyskeskuksen vierellä sijaitseva entinen päiväkodin tontti, joka voisi tulevaisuudessa olla esimerkiksi sisäliikuntahallin tai koulukeskuksen laajentumistarpeiden sijoituspaikka.   

Tämän pienen muutoksen tarkoituksena on turvata, että Keskustien varteen, puretun päiväkodin tontille ei lähdetä suunnittelemaan asuntoja, vaan alue säilytetään julkisen rakentamisen alueena tulevaisuuden tarpeita varten, kuten se on tähänkin asti ollut. Näitä voisivat olla esimerkinomaisesti sisäliikuntahalli, josta on tehty viime kaudella aloite tai Koulukeskuksen myöhemmät laajentumistarpeet esim. vaikka uusi ala-aste.

Jokelassa on kerrostalotontteja valmiiksi kaavoitettuna jo nyt useita, kunhan löydetään vaan rakentajia. Ja lisää kerrostalotontteja saadaan keskustaan, kun kaavaa muilla keskustan alueilla tiivistetään esittämäni puutarhakaupunki-idean mukaisesti eli aseman ympärillä korkeampaa rakentamista eli kerrostaloja, jotka madaltuvat townhouse-rivitalorakentamiseen ja perinteisiin omakotitaloihin, kun keskustasta edetään poispäin.

Jokela täyttää 2024 150 vuotta. Juhlinnan suunnittelu on aloitettu ja toivottavasti myös tämän suunnitelman mukaisia asioita saadaan jo siihen mennessä eteenpäin asukkaita aidosti kuunnellen."