Aarno Järvinen
JOKELA
ajarvine(at)sci.fi
040-706 7800
Voiko vielä pahemmin epäonnistua?Maanantai 22.4.2024 klo 10.43 - Aarno Järvinen Näköjään voi. Eiköhän ole aika tunnustaa, että sote-uudistus on iso epäonnistuminen, mutta nykyhallituksen toimet tekevät siitä vielä suuremman epäonnistumisen, joka johtaa suomalaisen hyvinvointivaltion lopulliseen romuttumiseen. Kaksi pahinta virhettä sote-uudistuksessa oli päätösvallan antaminen rahoituksessa yksinomaan valtiovarainministeriölle ja ettei hyvinvointialueille annettu verotusoikeutta. On tietysti jälkiviisastelua sanoa, että sote-uudistus olisi pitänyt tehdä samaan tapaan kuin peruskoulu-uudistus aikanaan eli vaiheittain. Peruskoulu-uudistus aloitettiin Pohjois-Suomesta ja se ”valui” sieltä etelään keräten kokemuksia, miten tehtävät tulisi hoitaa. Jonkin aikaa Suomi olikin koulutuksen mallimaa, mutta ei ole sitäkään enää. Siihen on toki monia muitakin syitä, joita nykyhallituksen leikkaukset merkittävästi lisäävät. Sote-uudistuksen vaiheistaminen olisi pitänyt aloittaa niiltä alueilla, joissa pienet kunnat olivat vaikeuksissa selvitä sote-tehtävistään. Isoissa etelän kunnissa olisi selvitty ja selvittäisiin edelleen kuntapohjaisin ratkaisuin, vaikka monet kunnat ovat tietoisesti ja tarkoituksella alibudjetoineet sote-menonsa. Toki se johtaisi ja olisi jo johtanut veroprosenttien nostoon esim. Tuusulan naapurikunnissa. Tässäkin tietysti käytännön ongelmana olisi ollut valtion rahoituksen mitoittaminen oikeudenmukaisesti, Alibudjetointi johtui siitä yksinkertaisesta asiasta, että kunnanvaltuuston on ollut ”pakko” hyväksyä sote-menojen ylitykset viimeistään ennen tilinpäätöksen käsittelyä, sen sijaan että budjetit olisi alun perin laadittu realistisiksi. Realistinen budjetointihan olisi voinut johtaa veronkorotuspaineisiin. Näinhän Keski-Uudellamaallakin nykyisen Keusoten kunnat tekivät, joka johti jo Keusote-kuntayhtymän perustamisen seurauksena mittaviin palveluleikkauksiin. Ainoan poikkeuksen teki pormestarikunta Tuusula, joka pormestarimallin käyttöönoton myötä teki realistiset sote-budjetit. Toki siihen oli taloudelliset mahdollisuudetkin naapurikuntia paremmin. Kunnanjohtajajohtoinen Tuusula syyllistyi aiempina vuosina samaan syntiin naapuriensa kanssa eli tietoisesti alibudjetoi sote-menot. Muitakin epäonnistumisia on runsaasti esim. se, että monimutkaiset rahoitusmallit eivät toimi niin, että hyvinvointialueiden kannattaisi panostaa erityisesti perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Julkisia terveyspalveluita on ulkoistettu yksityisten terveysyritysten hoitoon niin, että vastuu säilyy julkisella, mutta palvelut tuottaa yksityinen. Nyt mennään tätäkin pidemmälle. Yksityisiä palveluita tuetaan suoraan samaan aikaan kun julkisia palveluita leikataan. Esim. perhelääkärimallia, joka muualla Euroopassa on normaali ja hyvin toimiva käytäntö, ei Suomessa jostain syystä haluta toteuttaa. Syynä taitaa olla se, että potilaat halutaan ohjata yksityisten lääkäri(pörssi)yhtiöiden asiakkaiksi. Tästähän kertoo selkeästi nykyhallituksen suunnitelma nostaa yksityislääkärikäynneistä maksettavia kelakorvauksia ja nostaa samalla julkispuolen maksuja. Jopa Lääkäriliitto toivoi Kela-korvausmalliksi omalääkärimallin kokeilua, mutta se ei toteudu. Mallissa ammatinharjoittajina toimivat yksityislääkärit työskentelisivät hyvinvointialueilla ottaen vastuun sovitusta alueensa väestöstä (HS 22.4.2024). Se vastaisi eurooppalaista perhelääkärimallia, jonka tuomat säästöt ovat kiistattomia, koska perhelääkäri tuntee ei vaan potilaansa vaan myös tämän perheen tilanteen. Yksi ”valuvika” on myös, että sama henkilö voi olla päätöksentekijänä sekä kunnassa että hyvinvointialueella. Oma suuhan on jokaisella aina lähempänä kuin kontin suu, kuten vanha sananlasku sanoo. Tämä virhe olisi helposti korjattavissa vapaaehtoisestikin ennen ensi vuoden kunta- ja aluevaaleja, ellei lainsäädäntöä saada aikaan näin nopeasti. Korjaus olisi, että puolueet sopisivat, että ehdokkaana voi olla molemmissa, mutta mikäli ehdokas tulee valituksi sekä kunnanvaltuustoon että aluevaltuustoon, hänen olisi luovuttava toisesta paikasta. Rahastahan Suomessa ei ole pula. On pula vain siitä viisaudesta mihin raha käytetään.
|