Kevätkauden viimeisessä kunnanvaltuustossa kesäkuussa oli kaksi puheenvuoroja kirvoittanutta asiaa. Listalla oli lukumääräisesti aika runsaasti asioita, mutta muut, tärkeätkin kuten hyvinvointikertomus, kuitattiin hyvin lyhyesti tai pelkällä nuijan kopautuksella.

Kaksi kiistanalaista asiaa olivat Ruotsinkylän koulun lakkauttaminen ja aloite Kampus-sanasta luopumiseksi.

Ruotsinkylän koulun lakkauttaminen oli herättänyt etukäteen runsasta keskustelua julkisuudessa ja Ruotsinkylän koululaisten vanhemmat ja muut kyläläiset vastustivat lakkautusta voimakkaasti.   Valtuuston kokoustakin oli poikkeuksellisesti seuraamassa muutama Ruotsinkylän aktiiveista. Ruotsinkylän Koti-Koulu -yhteisö oli omassa muistiossaan puoltanut vanhempien toiveen mukaisesti Ruotsinkylän koulun säilyttämistä toimintakykyisenä Lahelan kampuksen valmistumiseen asti, kuten alkuperäinen kunnan suunnitelma on ollutkin.

Asian taustasta aivan lyhyesti.  Kun Tuusulan palveluverkkosuunnitelma joitakin vuosia sitten hyväksyttiin valtuustossa lakkautettavien kyläkoulujen listalla oli myös Ruotsinkylän koulu. Silloin päätettiin, että koulu lakkaa, kun uusi Lahelan koulukeskus valmistuu eli silloisen tiedon mukaan 2025. Tämä aikataulu vahvistettiin vielä viime joulukuun budjettikäsittelyssä.  Alkuvuodesta, kun kävi lopuillekin luottamushenkilöille selväksi, että kunnan kokoon nähden valtavan investointiohjelman toteuttaminen tulee tavattoman kalliiksi ja se joudutaan rahoittamaan lainarahalla, kunnassa ryhdyttiin miettimään säästökohteista. Tämä ei toki ollut ainoa syy.  Kun päätöksiä palveluverkosta mm uusista kouluista ja päiväkodeista tehtiin, elettiin maailmassa, jossa raha oli ”ilmaista” eli korot olivat lähellä nollaa tai jopa miinuksella. Nyt kun rahalla on taas hinta eli korko, kuten minusta pitääkin olla, investointien korkovaikutus kunnan talouteen on merkittävästi palveluverkkopäätöstä tehtäessä oletettua suurempi.   Tämä ajaa kunnan miettimään säästömahdollisuuksia, vaikka Tuusulalla toki menee edelleen naapureitaan selvästi paremmin. Tuusula on kasvanut parina-kolmena viime vuonna todella nopeasti – tai siis Hyrylä on kasvanut nopeasti. Kuten tiedetään, kasvu on kallista ja nopea kasvu vielä kalliimpaa. Tämä on nostanut ongelmaksi mm. ennakoitua nopeamman varhaiskasvatuspaikkojen tarpeen.

Kunnanhallituksessa äänestyspäätöksenä (8-4) syntynyt esitys valtuustolle oli, että Ruotsinkylän koulu lakkautetaankin jo syksyllä 2025, vaikka Lahelan koulun rakentamista oli juuri taloudellisesta syystä myöhennetty vuoteen 2029, ja oppilaat siirtyisivät täksi väliajaksi Riihikallion kouluun. Tehtyjen laskelmien mukaan näin säästyisi reilu 200.000 euroa vuodessa eli  Lahelan koulun oletettuun valmistumiseen mennessä noin 0,9 miljoonaa. Uskoo ken tahtoo. Minä en pitänyt laskelmia kaikin osin luotettavina.

Painavin syy miksi äänestin kunnanhallituksen esitystä vastaan oli,  että olen alkuperäisen päätöksen kannalla ts. Ruotsinkylän koulu lakkaa vasta, kun lapset voivat siirtyä suoraan Lahelan kouluun ilman Riihikallio-välivaihetta. Lapsille ja heidän vanhemmilleen annettu alkuperäinen lupaus pitää pitää varsinkin, kun se oli vielä vahvistettu vasta joulukuun budjettikäsittelyssä. Lisäperusteluna, että aiemmin toki todellisia sisäilmaongelmia ei ole enää moneen vuoteen esiintynyt ja väistötiloiksi rakennettu tilapäinen paviljonkirakennus toimii ainakin vanhempien mukaan hyvin. Sehän ei ole mikään ”päällekkäin pinottu työmaakoppirakennelma” vaan ihan oikean talon näköinen. Myöskään koulun henkilökunta ei kannata aiennettua koulun lopettamista. Äänestyksestä ennakoitiin etukäteen tiukkaa ja näinhän siinä kävi. Kunnanhallituksen esitys kaatui äänin 29-22 ja koulunkäynti Ruotsinkylässä jatkuu ainakin toistaiseksi. Taisivat kaikki valtuustoryhmät yhden hengen ryhmiä lukuun ottamatta hajota äänestyksessä. Demariryhmäkin meni tasan kahtia – neljä oli kunnanhallituksen kannalla ja neljä äänesti sitä vastaan. Näin demokratia toimii, kun se toimii oikein ja vapaasti.

Toinen keskustelua ja kokouksessa ja jo etukäteenkin kirvoittanut asia oli kampus-sanan käyttö. Mutta onkin jo oman jutun arvoinen.