Viime viikot mediassa vellonut vaalirahakohu alkaa saada yhä merkillisempiä piirteitä maanantaisen TV2 Silminnäkijä-ohjelman paljastusten myötä. En ole oikea henkilö arvioimaan vaalirahakohua itseään, mutta on syytä miettiä sen sivu- ja seurannaisvaikutuksia.

Nyt pitäisi malttaa pitää järki päässä eikä lähteä puolueiden väliseen kilpalaulantaan ja itseruoskintaan siitä, kuka keksii kovimmat rajoitukset kampanjoiden rahoitukseen. Lauri Tarasti jo tästä varoittelikin maanantai-iltana telkkarissa.

Sellaista lakia ei saada aikaan, jota ei jollain konstilla voitaisi kiertää. Mitä tiukemmiksi säännökset tehdään, sitä suurempi halu on keksiä erilaisia porsaanreikiä.

Demokratia maksaa. Vaikka diktatuuri tulisikin halvemmaksi, maksan mieluummin demokratiasta.

Mutta onko pitkien listojen paluun aika? Nehän ovat käytössä monessa Euroopan maassa. Asiaa on eri yhteyksissä alettu väläytellä. Nuoremmat äänestäjät eivät pitkiä listoja muista eivätkä valttämättä asiaa tunne, mutta joukossamme on vielä monia äänestäjiä, jotka ovat antaneet äänensä pitkille listoille. Kunnallisvaaleissa pitkistä listoista luovuttiin vuoden 1953 kunnallisvaalilailla.

Pitkät listat poistaisivat varmasti monta henkilökohtaiseen vaalimainontaan ja -rahoitukseen liittyvää ongelmaa. Eikä varmaan ehdokkaina nähtäisi yhtä paljon "turhia" julkkiksia kuin nykyisissä vaaleissa. Hyvänä puolena on nähty myös, että politiikka palaisi politiikkaan eli henkilökysymysten sijasta puhuttaisiin enemmän puolueiden ohjelmista ja politiikan sisällöstä. Haittapuolena olisi läpimenevien todellisen valinnan siirtyminen puoleen jäsenille ja pahimmassa tapauksessa pienelle puolue-eliitille. Puolueiden jäsenmääräthän ovat kautta linjan pienentyneet verrattuna aikaan, jolloin pitkät listat olivat käytössä. Eli tuolloin aktiivisesti ehdokasasetteluun osallistuneiden joukko oli paljon suurempi kuin mitä se olisi nykyisin. Jos pitkiin listoihin mentäisiin, todennäköisesti puolueen jäsenet äänestäisivät ehdokkaiden ottamisesta listalle ja samalla määräisivat järjestyksen listalla eli eniten siinä äänestyksessä ääniä saaneet menisivät myös varmuudella läpi. Kansalaiset vain päättäisivät, montako kustakin puolueesta tulee valituksi.

Pitäisikö pitkät listat ottaa vain eduskuntavaleihin ja säilyttää kuntavaaleissa nykyinen henkilövaalijärjestelmä, koska kunnallisasiat  ovat lähiasuinpiiriin liittyviä eli kyläkohtaisempia ja ihmiset tuntevat kuntavaaliehdokkaita enemmän ja paremmin kuin eduskuntaan pyrkiviä.

Kunnallisvaaleissa liikkuu sen verran pieni raha, että presidentinvaalien tai eduskuntavaalien, kotimaisen tai europarlamentin, summiin ei päästä. Oma kampanjani viime syksyn kunnallisvaaleissa maksoi 777 euroa ja joka penni tuli ihan omalta pankkitililtä. Tuusulan kokoisessa kunnassa vaalibudjetit ovat pysyneet vielä kohtuullisina. Useat läpimenneet ehdokkaat kertoivat käyttäneensä pyöreän nollan verran euroja ja suurimmat "tuhlarit" muutaman tonnin. Molemmat luvut ovat vielä uskottavissa rajoissa. Eikä kovin suuria panostuksia ainakaan kokouspalkkioilla onnistu takaisin keräämään koko vaalikaudenkaan aikana.

Meillä sosialidemokraateilla kunnallisjärjestö maksaa lisäksi kunnan asettamiin telineisiin kiinnitettyjen vaalitaulujen painatuksen ja pari numeroa joka kotiin jaettavaa vaalilehteä, johon talkoilla kirjoitetaan ja kuvataan sekä jonkun yhteisilmoituksen. Niin kauan kuin muistan ja  olen ollut mukana vaaleissa Jokelan Työväenyhdistys on  maksanut kaikkien jokelalaisten demariehdokkaiden yhteisen, Jokelassa jaetun mainosläpyskän ja pari lehti-ilmoitusta sekä kahvit kahviteltan tarjoiluihin. Pullat onkin sitten jo leivottu talkoilla. Talkootyö on vaaleissa vielä voimissaan ja esim tuo yhteinen mainosläpyskä on Jokelassa aina jaettu talkoilla.

Demokratia on sen verran arvokas asia, että siitä kannattaa vähän maksaa, vaikka sitten vaalitukena. Läpinäkyvyyttä tarvitaan, mutta ei turhan tiukkapipoista rajoittamista, josta vaan seuraa porsaanreikien keksimistä. Netistä on tullut uusi "edullinen" kampanjointiväline, mutta se ei tavoita kaikkia. Lehtien ilmoitushinnat ovat karanneet käsistä ja tuntuu turhalta maksaa ilmoituksesta kymmenien samanlaisten naamojen joukossa, kun tietää perin harvan tekevän valintansa vain ilmoitusten perusteella. "Jalkatyö" eli esillä olo ja suusta-korvaan menetelmä toimivat kunnallisvaaleissa, mutta mitä isompiin ympyröihin mennään, tarvitaan myös laajempaa näkyvyyttä eri medioissa ja se väistämättä maksaa. Toivottavasti nyt osataan kirjoittaa rajoitukset niin, että vaalipyykistä tulee puhdasta, mutta demokratia ei mene pesuveden mukana viemäriin.