Tuusulan valtuusto kokoontuu maanantaina 15.11. päättämään ensi vuoden budjetista ja siihen liittyen myös ensi vuoden veroprosentista ja kiinteistöveroista. Vaikka tämänvuotinen budjettiesitys syntyikin kunnanhallituksessa vähemmällä vaivalla ja vähemmillä äänestyksillä kuin vuosi sitten, ei se tarkoita, että budjetinteko olisi ollut ongelmatonta ja budjetti erinomaisen hyvä.

Olen ristinyt tämän budjetin ongelmiensiirtobudjetiksi. Miksi niin? Siksi, että nyt olisi ollut mahdollisuus korjata viime vuoden paniikkijarrutuksen omaisten säästöjen yhteydessä tehtyjä mokia. Näin on toki osin tehtykin esim. sosiaali- ja terveyspuolella jo budjettivalmistelussa siirtämällä toimialan sisällä määrärahoja mm. koti- ja laitoshoidon isompien aukkojen paikkaamiseen ja eräin osin näin tapahtui myös kunnanhallituksen käsittelyssä. Mutta ongelmia jäi vielä jäljelle. Jäi edelleenkin tietoista alibudjetointia, jota joudumme taas ensi vuonna lisäbudjetilla korjaamaan ja teknisellä puolella myöhempinä vuosina kalliiksi käyvä korjausvelka kasvaa entisestään.

 

Olisi voitu tehdä enemmän ongelmien tasaamiseksi, mutta yhtenä esteenä oli tiukka raamibudjetointi, joka ei sovi tämänhetkiseen tilanteeseen, jossa elämme väestörakenteen varsin voimakasta muutoskautta väestönkasvun jäätyä paljon toivottua pienemmäksi. Ikäihmisten määrä nousee Tuusulassakin lähivuosina, mutta kouluikäisten määrä kääntyvät mieluummin laskusuuntaan. Raamibudjetointi ei näitä muutoksia ota mitenkään huomioon. Ja budjettiohjattu palvelutuotanto ei automaattisesti ole kustannustehokasta. Pienennetty budjettiraami ei mitenkään tarkoita sitä, että toiminnan tehokkuus paranisi. Ns nollabudjetointikin voisi olla tilanteessa parempi budjetointitekniikka.

Se mitä nimittäin eniten pelkään seuraavan eli vuoden 2012 budjetin laadinnassa, on menokurin karkaaminen käsistä. Palataan isoihin kasvuprosentteihin menopuolella, kun taloudessa näyttää – eikä vaan näytä vaan myös menee – paremmin, ja kunnallisvaalit ovat syksyllä 2010. Mutta ei saada vastaavia kasvuprosentteja tulopuolelle. Verojahan ei kukaan rohkene ennen vaaleja nostaa.

Tämän budjetin yksi pahimmista ongelmista edellä todettujen lisäksi on tulopuolen – en tarkoita tässä verotuloja sillä veroprosentin tai kiinteistöverojen korottamistahan ei kukaan ottanut edes puheeksi - saamattomuus; mitään ei oikein tapahdu. Puhutaan isoista tontinmyyntituloista, mutta ei niitä näy budjetissa (toki tiedän, että Tuusulassa ei pruukata työpaikkatonttien myyntituloja budjetoida niiden epävarmuuden vuoksi), mutta ei niitä näy kassassakaan. Isoja summia kalliomurskeen myynnistä piirretään tulevaisuuden taivaanrantaan, mutta juoksevatko ne kulta-aarteen etsijän edellä kuin sateenkaari ikään. Etelä-Tuusula on tällä hetkellä stagnaation tilassa, kaikki seisoo eikä mitään saada liikkeelle. Hyrylän keskusta on kuin Siilinjärvi toistakymmentä vuotta sitten. Siilinjärvellä paljon asioita on tapahtunut. Onko Hyrylästä tulossa kadotettujen mahdollisuuksien kylä, jota Jokela oli pitkään 1970- ja 80-luvuilla.

Budjettivaltuustossa käsitellään koko joukko muitakin asioita kuin vain ensi vuoden budjettiin liittyviä. Yksi kiinnostava on Purolan nuorisotalon kohtalo eli ”kadonneen direktiivin metsästys”.

Kunnanhallitushan päätti äänestyksen jälkeen, että talo pannaan myyntiin eniten tarjoavalle vastoin kyläläisten halua joka vuokrata tai ostaa se, jotta talolla pitkään jatkunut nuorisotoiminta ja muu kyläläisten harrastus ja juhlatoiminta voisi jatkua. Vastaesitystä eli talon myyntiä tai vuokrausta kyläläisten toiveiden mukaan kyläyhdistykselle vastustettiin ”Brysselin kortilla” eli vetoamalla siihen, että EU direktiivi kieltäisi kuntaa myymästä taloa kyläyhdistykselle. Tällaista direktiiviä ei ole löytynyt eikä sellaista ole. On kylläkin direktiivi, joka edellyttää kunnan antaman yritystuen notifiointia komissiolle ja yritystueksi katsotaan, jos kunta myy kiinteistöjä alihintaan jollekin yritykselle ostajia kilpailuttamatta. Mutta tässä on kyse aivan muusta kuin kiinteistön myynnistä kyläyhdistykselle kyläläisten yhteisen harrastus- ja nuorisotoiminnan jatkamiseksi.

Vaikka budjetti ei maanantaina suuria tunteita nostatakaan, vaikka jostain varmaan äänestetään. Lista on sen verran pitkä, että pitkään istutaan, vaikka kokous alkaa poikkeuksellisesti jo klo 15.