Keski-Uusimaa tulee tänne mökille seuraavan päivän päiväpostissa noin puolen päivän tietämiin. Sanomalehtien aamujakeluahan ei täällä tunneta, ei ole koskaan tunnettu, paitsi viikonloppuisin, jolloin Hesari tulee laatikkoon aikaisin - on aina ilmestynyt sinne jo aamupalaan mennessä. Hesari tulee samana päivänä, mutta Keski-Uusimaa siis aina päivän myöhässä ja viikonlopun lehdet eli perjantain, lauantain ja sunnuntain lehti yhtaikaa maanantaina puolilta päivin. Toki lehden tilaajana voisin lukea netin kautta lehden näköispainoksen, mutta sitä ei vaan tule tehdyksi. Mieluummin silmäilen päivän vanhan paperilehden tai kolme lehteä vähän myöhästyneenä. Vaikka sanotaankin, että mikään ei ole niin vanha kuin päivän vanha sanomalehti. Ei se Jokelan ja Tuusulan uutisten kohdalla kuitenkaan pidä paikkaansa.
Viime viikonlopun lehtipaketti olikin tässä mielessä varsin antoisa. Siis muutama kommentti viikonlopun uutisten pohjalta.
VR sai taas oikein olan takaa ja täysin ansaitusti. Nyt pääosassa on järvenpääläisten oikeutettu närkästys G-junien lakkautuksesta. Siinä samassa muistettiin myös Jokelan aseman lipunmyynnin lopettamista. VR:n perustelut G-junien lopettamisesta ovat täysin käsittämättömiä aikana, jolloin raideliikennettä pitäisi erityisesti suosia monestakin syystä, ei pelkästään ympäristöperustein. Raideliikenne kun on se ainoa järkevä tapa liikutella massoja. Kuten jo töissä ollessani ja monesti myöhässä olevaa paikallisjunaa odottaessani ja ohikiitäviä pikajunia katsellessani monasti totesin. VR:lle ovat monta kertaa tärkeämpiä ne muutamat business-luokassa istuvat kaukojunamatkustajat, kuin töistä myöhästyvät tuhannet paikallisjunan odottajat. Toki syy ei ole yksin VR:n. Osa syytä on laitettava niiden törppöjen poliitikkojen syyksi, jotka päättivät vanhan VR:n jakamisesta VR Groupiksi ja Ratahallintokeskukseksi. Nyt vastuut ovat sekaisin ts. on helppo syytellä toinen toistaan eikä vastuu itse asiassa ole kummallakaan. Täysin tarpeeton muutos, koska mitään oikeaa kilpailua yksityisten yrittäjien kesken ei Suomen rautateillä tarvita eikä ihan äkkiä ole tulossakaan.
Järvenpään ex-kaupunginjohtaja Kaarle Salmivuori kirjoitti eilisessä lehdessä (Keski-Uusimaa 13.7.), että Järvenpää oli aikanaan maksanut 2 milj. markka VR:lle silloisen J-junan (siis G-junan edeltäjän) liikennöinnistä. VR on nyt tämän sopimuksen unohtanut. Valtion tai sen yksiköiden kanssa ei pidä tehdä kuin suoraan ulosottokelpoisia sopimuksia. Muutoin käy kuten Järvenpäälle tässä juna-asiassa. Organisaatiot muuttuvat ja vanhat sopimukset unohtuvat tai unohdetaan aktiivisesti.
Wiklundin talon kohtalo ja Jokela-seuran kokoelmat olivat päässeet ison jutun aiheiksi lauantaina 9.7. otsikolla ”Jokela-Seuran museo ja taiteilija saivat häädön”. Wiklundin talo eli 1878 rakennettu Jokelan toiseksi vanhin talo on ollut jo jonkin aikaa myynnissä ja on ilmeisesti edelleen. Talo on sen verran huonossa kunnossa, että on aikamoinen haaste kunnostaa se. Toisaalta on vielä suurempi sääli, jos tämä toistasataa vuotta Jokelan ilmeeseen kuulunut talo puretaan ja tilalle nousee joku tyylitön rivitalo. Kävipä Wiklundin talolle kuinka hyvänsä, Jokela seuran keräämä Jokelan historiasta kertova aineisto on ehdottomasti pelastettava paikkaan, jossa se voi olla esillä. Sijoitus Lepolan vanhaan puukouluun on ihan hyvä ratkaisu alkuvaiheessa. Ajatus aineiston siirtämisestä ja esille laittamisesta nyt kunnan varikkona toimivalle tiilitehtaalle on myös eritäin hyvä, mutta se on todellinen iäisyyshanke. Kunnan varikkoa ollaan oltu siirtämässä pois tiilitehtaalta jo ainakin reilut kymmenen ellei kaksikymmentä vuotta ja saadaan näillä näkymin odottaa ainakin kolmekymmentä ellei kuusikymmentä vuotta ennen kuin ajatus toteutuu. Nyt onkin huolehdittava siitä, että tänä odotusaikana museoesineistö pysyy Jokelassa, säilytetään sellaisessa paikassa ja olosuhteissa, että se myös säilyy ja on yleisön nähtävillä. Taisi tulla taas yksi syksyllä kunnanhallituksessa esille otettava asia.
Lauantain 9.7.2011 pääkirjoitus Kiljavan sairaalan tilanteesta oli mielestäni lähinnä asiaton, tai sanoisinko happamen tuntuinen. Pitkäjänteisellä ja sitkeällä työllä sairaalan tilanne on saatu pahojen alkuvaikeuksien (mm tulipalo juuri ennen suunniteltua sairaalan käynnistystä) jälkeen paljon parempaan kuntoon. Sairaala on käytännösssä täynnä, tosin vaativaa kuntoutusta tarvitsevia potilaita ei ole niin paljon kuin alkujaan kuviteltiin ja aikanaan tehty pilotointi antoi ymmärtää. Kunnat ovat kuitenkin lähettäneet - Tuusulaa lukuun ottamatta - sairaalaan potilaita. Tuusulakin on tämän vuoden puolella lähettänyt veteraaneja sinne kuntoutukseen. Kyllä vetaraanikuntoutuksesta on muutakin kuin vain imagohyötyä, kuten Keski-Uusimaa väittää. Ainakin tuusulalaiset veteraanit ovat olleet tyytyväisiä saamaansa kuntoutukseen. Tästä oli kiittävä yleisönosastokirjoitus jokin aika sitten Keski-Uusimaassa.
Keski-Uusimaa on näin heinäkuussa täynnä erilaisia kevyitä kesäjuttuja, mutta tänä viikonloppuna oli poikkeuksellisen paljon kiinnostavia ihan oikeitakin uutisia.