Tuusula on visionsa mukaan ”hallitusti kasvava, viihtyisä, perheitä tukeva ja turvallinen kunta Helsingin seudulla”, jonka ”ylivoimatekijöitä ovat kulttuuri, erinomainen sijainti ja toimiva liikenneverkko, pientalovaltaisuus, laadukas ympäristö, hyvät palvelut, seudullinen yhteistyö, elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja vahva talous.”

Uusi valtuusto joutuu kirjoittamaan vision uusiksi. Tuusulasta on tullut muuttotappiokunta, kulttuuri on säästetty lähes olemattomiin, palveluja joudutaan leikkaamaan rajusti, Etelä-Tuusulassa ei ole enempää yritys- kuin pientalotonttejakaan saatavilla ja talous on painumassa miinusmerkkiseksi. Jäljellä on sentään hyvä sijainti.

Kuinka näin on päässyt käymään? Kuinka Tuusula on onnistunut kadottamaan loistavat mahdollisuutensa? Päättyvää oikeistoenemmistöistä valtuustokautta leimaavat valitukset, paniikkisäästöt ja alibudjetointi. Lähes kaikista Etelä-Tuusulassa valmistuneista kaavoista on valitettu. Valtuustokauden alussa, vuonna 2009 tehtiin paniikinomaisia säästöjä, joilla palveluja heikennettiin. Budjetit on laadittu ns. tasaraamiperiaatteella, jossa jokaiselle hallintokunnalle määrärahoja on lisätty samalla prosenttimäärällä hallintokunnan tarpeiden muuttumisesta riippumatta ja budjetoinnin pohjana on ollut edellisen vuoden budjetti, ei todelliset toteumaluvut. Tämä on johtanut tietoiseen mittavaan alibudjetointiin erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa veroprosentin korotus on välttämätön tai vaihtoehtona ovat erittäin rajut peruspalveluiden leikkaukset.

Aiempina vuosina muuttovoittoinen väestönkasvu on kasvattanut myös verotuloja yli ennakoidun, mutta yllättäen Tuusulasta on tullut muuttotappiokunta. Kunnasta on muuttanut enemmän väkeä kuin uutta väkeä on muuttanut tilalle. Onneksi vauvoja on syntynyt, joten aivan väestötappioon ei ole päädytty. Vauvat eivät maksa veroja vielä pitkään aikaan, mutta käyttävät kyllä kunnan palveluja. 

Yhtenä merkittävänä syynä tähän on, että pientalovaltainen Tuusula ei ole pystynyt tarjoamaan Etelä-Tuusulassa omakotitontteja juuri lainkaan koko valtuustokaudella. Jokelassa ja Kellokoskella tilanne on onneksi ollut parempi. Myöskään vuokra-asuntotuotanto ei ole edennyt toivotulla tavalla.

Tuusula on retostellut hyvin hoidetulla taloudellaan. Ja toki on totta, että Tuusulan talous on ollut aiemmin hyvässä kunnossa ja velkamäärä aikoinaan tapahtuneen sähkölaitoskaupan seurauksena useimpiin muihin kuntiin verrattuna hyvin alhainen. Hyvin hoidettu talous on toimivien palvelujen perusta. Talous on saatava takaisin raiteilleen, mutta lyhyen aikavälin keinona siihen on käytännössä vain verotus. Velan otto käyttömenojen maksamiseksi ei ole järkevää taloudenhoitoa, se on vain lykättyä verotusta. On perusteltua tukea kunnanjohtajan esitystä prosenttiyksikön veronkorotuksesta. Tämän esityksen Kokoomus ja Kepu puolittivat kunnanhallituksessa, joka linja johtaisi todella rajuihin leikkauksiin kaikissa kunnan toiminnoissa. Virkamiehet laativat parhaillaan hiki hatussa leikkauslistoja saadakseen kasaan tarvittavat säästöt. Yhtenä esimerkkinä järjettömyyksistä ikäihmisten ja erityisryhmien kuntoutukseen tarkoitetun viikottaisen kuljetuksen lopettaminen Jokelasta Hyrylän uimahallille. Virkamiehet tekevät toki käskettynä työtään, eikä heitä pidä tässä tilanteessa soimata hulluistakaan säästöideoista. Meidän poliitikkojen tehtävä on tyrmätä järjettömyydet. Sen hintana on valitettavasti ensi vuonna veronkorotukset. Siksi Tuusulan talouden perusteet ja vakaa kasvu on saatava takaisin raiteilleen.

Verojen korottaminen ei voi olla vakioratkaisu ongelmiin, eikä sitä voi tehdä joka vuosi, mutta toisaalta Tuusulalla ei ole sellaista erityistä viisautta, että se voisi jatkuvasti naapureitaan selvästi alhaisemmalla veroprosentilla pitää yllä naapureitaan parempaa tai edes samaa palvelutasoa. Talous on saatava kestävälle pohjalle terveen kasvun ja palvelutuotannon jatkuvan kehittämisen avulla ja tekemällä järkevää yhteistyötä naapurikuntien kanssa.