Tuusulan kunnanvaltuusto kokoontui vuosittaiseen budjettiseminaariinsa Kellokosken juhlatalolle. Paikka oli seminaarinpidolle ihan hyvä ja valtuutettujen on paikallaan edes näin kauden lopussa tutustua oman kunnan kokouspaikkoihin, muihinkin kuin kunnantaloon. Valtuustohan ei ole koko kaudella kokoontunut muualla kuin valtuustosalissa, vaikka näyttäytyminen täällä pohjoisessakin olisi joskus paikallaan. Juhlatalo toimi seminaaripaikkana hyvin. Ruokailussa oli tosin "tiivis tunnelma", istuttiin tosi vieri vieressä, mutta ruoka oli hyvää. Hannu Helasvuo kertoi juhlatalon historiasta ja nykyisen omistajan eli Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistökehityspäällikkö Petteri Leinonen juhlatalon kuulumisista nyt, kun talo on seurakuntayhtymän omistuksessa.

Sitten alkoi ensimmäisen seminaaripäivän synkkä leikkauslinja. Kunnanjohtaja ja talousjohtaja esittelivät budjettiesityksen, jonka jälkeen toimialajohtajat latasivat valkokankaalle sellaiset leikkauslistat, että alta pois. Käymättä tässä niitä yksityiskohtaisesti läpi otan vain yhden esimerkin: Jokelan Kansalaisopiston avustusta leikattaisiin 50 %, minkä lisäksi opisto joutuisi maksamaan vuokraa opetukseen käytettävistä kaikista kunnan tiloista (koulut ja Jokela-talo), joista ei aiemmin ole vuokraa peritty. Tämä söisi sen jäljelle jäävän puolikkaan kunnan avustuksesta. Käytännössä siis, jos tällaiset ehdotukset hyväksyttäisiin, Jokelan Kansalaisopisto joutuisi laittamaan lapun luukulle. Sosiaalitoimen puolella lista oli yhtä hurja. Mukana oli tietysti myös Jokelan ja Kellokosken terveysasemien kesäsulku, mutta se oli listan asioista kevyemmästä päästä. Uskon ja toivon kuitenkin, että kunnanhallitus on alkuviikon budjettikäsittelyissään vetänyt henkselit näin karmeiden listojen yli.

Ensimmäinen seminaaripäivä meni ohjelman osalta pitkäksi ja osa esityksistä jouduttiin siirtämään perjantaille, koska päivä päätteeksi oli varattu tutustuminen Kellokosken sairaalamuseoon, joka olikin näkemisen arvoinen paikka. Itse jatkoin sieltä vielä Keudan yhtymähallituksen kokoukseen.

Perjantai oli ajateltu kaava-asioille, mutta aloitettiin torstailta siirtyneillä asioilla kuten investointilistalla. Talousjohtaja oli valmistellut aiemmasta poiketen pidemmän aikajänteen investointiohjelmaa, jonka valmistelu tosin vielä on kesken. Ajatus on todella kannatettava. Vanha käytäntö on ollut, että budjettivuodelle ja kahdelle seuraavalle investoinnit on kyllä mietitty, mutta siitä eteenpäin on ollut iso ”möykky”, jota on aina vuosittain työnnetty eteenpäin miettimättä realistisesti, miten se on toteutettavissa.

Päästiin sitä kaava-asioihinkin. Riitta Murto-Laitinen esitteli Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan ratkaisuja Tuusulan osalta ja Pöyryn Pasi Rajala Kuuma kehityskuvaa kunnan omien virkamiesten kaavakatsausten lisäksi. Mielenkiintoista kuultavaa, mutta työstämistä on vielä, että omat kaavapriorisoinnit saadaan siihen malliin, että myytäviä asuin- ja yritystontteja saataisiin nopeasti aikaan.

Perjantain paras anti oli, että epävirallisessa ryhmien välisessä palaverissa päädyttiin yksimielisesti yhden prosenttiyksikön veronkorotukseen, joka mahdollistaa henkselit ainakin kaikkein karmeimpien leikkausten ylle. Veronkorotuspäätökseen sovittiin lisättäväksi ”ranskalaisia viivoja”, joilla linjataan taloustilannetta niin, että emme taas vuoden kuluttua ole uuden veronkorotuksen edessä. Mitä nämä viivat konkreettisesti ovat, jäi mietittäväksi, mutta sieltä pitää löytyä toisaalta keinoja kaavoituksen tehostamiseen, jotta saadaan tontinmyyntituloja ja toisaalta keinoja hillitä kulutusmenojen kasvua ja mm kunnan henkilömäärän kasvua, kun asukasmääräkään ei nyt kasva. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin näissä tavoitteissa onnistutaan. Toivottavasti onnistutaan ja toivottavasti kunnanhallitus on tätä kirjoittaessani tehnyt hyviä ratkaisuja ensi vuoden budjettiesityksestä päättäessään. Vanha valtuusto päättää veroprosentista 12.11. ja budjetista joulukuun eli tämän valtuustokauden viimeisessä kokouksessa.