Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Sami Tamminen totesi haastattelussaan (Keski-Uusimaa 23.12.2014) Tuusulan vahvuuksien vanhentuneen. Tähän Tupun ryhmäpuheenjohtaja Jussi Salonen vastasi (Keski-Uusimaa 2.1.2015) ansiokkaasti luettelemalla niitä toimia, joita Tuusulassa lähinnä tällä valtuustokaudella on tehty.  Tamminen on epäilemättä oikeassa kyseenalaistaessaan perinteistä ”omakotimattoajattelua” ja asettaessaan elinkeinopolitiikan vahvemmin tavoiteltavaksi painopistealueeksi.

Kuten Tamminen toteaa, muutos ihmisten ajattelussa ja asumisen odotuksissa näyttää tapahtuneen. Omakotitalo isolla tontilla omassa rauhassa ei ole enää samalla tavalla houkutteleva edes lapsiperheille. Omakotiasuminen edellyttää perheeltä usein kahta autoa sekä työmatkojen että lasten harrastusten vuoksi. Uhkina ovat joukkoliikenteen heikentyminen edelleen, erityisesti bussiliikenteen, mutta myös raideliikenteen osalta (H-junavuorot) ja toisaalta autoilun kasvavat kustannukset uudenlaisten tiemaksujen ja -verojen ja maksujen muodossa kohoavien polttoaineverojen lisäksi. Ahtaampikin asuminen kerrostalossa keskustoissa hyvien julkisten yhteyksien varrella ja tapahtumien lähellä on nyt houkuttelevampaa kuin ”punainen tupa ja perunamaa”.

Tamminen aivan oikein toteaa Tuusulan olevan muuttotappiokunta. Näin on ollut vuosina 2012 ja 2013. Väestönkasvun suunta on koko 2000-luvun ollut laskeva ja vaikka viime vuoden lukuja ei vielä ole käytettävissä, ei suunta merkittävästi muuttune. Tarkastuslautakuntakin kiinnitti 2013 vuoden arviointikertomuksessaan tähän huomiota kehottaen valtuustoa pohtimaan, ovatko nykyiset kasvuodotukset liian optimistisia ja mikä vaikutus Tammisenkin noteeraamalla kehyskuntien kasvun hiipumisella ja kasvun keskittymisellä Helsinkiin tulee olemaan.

Vuokra-asuntotuotannon tietoisen väheksymisen, jopa jarruttamisen ja kaavoituksen hitauden hintaa joudutaan nyt maksamaan, vaikka Jussi Salosen johtama kuntakehityslautakunta on kahdessa vuodessa saanut kaavoitusta vauhtiin ja hyväksyttäväksi tulossa olevia kaavoja on nyt useita. Mutta iskeekö niihinkin Tuusulaa vaivaava valitustauti? Siihen ei olisi nyt varaa, sillä prosessi kaavoittajan pöydältä valmiiksi asunnoiksi tai yritystiloiksi on parhaassakin tapauksessa vuosia kestävä.  

Tammisen toivoisi tietysti jokelalaisena muistavan, että raideliikenne on joukkoliikennettä parhaimmillaan ja Jokela onneksi on edelleen radan varressa. Siinä mielessä kolmannen raiteen saaminen Riihimäelle asti on yksi seuduin parhaimmista joukkoliikenneinvestoinneista. Tuusulalla on rakentamatonta radanvartta Ristikydön lisäksi niin Purolassa kuin Nuppulinnassakin. Vaikka näiden kaikkien kolme alueen rakentuminen on ainakin parin vuosikymmenen päässä, ei oma aktiivisuus olisi pahitteeksi, ennen kuin joukkoliikenne heikkenee tältäkin osin. Kellokosken ja Etelä-Tuusulan bussikurjuuteen tarvitaan toki pikaista parannusta, mutta kunnan omat resurssit siihen ovat rajalliset. HSL:ään liittymistä selvitettiin viime valtuustokaudella, jolloin kävi ilmi, että kustannukset ovat miljoonia tuomatta yhtään uutta bussi- ja junavuoroa lisää. Hyvin toiminut Sampo-liikennekin on nyt ajettu alas.

Jokelan lukion erinomaiset tulokset puhuvat puolestaan. Toisen asteen koulutuksen osalta on vuosien mittaan esitetty monenlaisia ratkaisuja. Meillä on erinomaisesti toimiva Keuda, jonka tehtäväksi on eri puheenvuoroissa soviteltu jo 1990-luvulta myös alueen lukiokoulutusta. Kunnat ovat kuitenkin halunneet pitää omat lukionsa. Toisen asteen koulutus on suurten myllerrysten edessä 2017 voimaan tulevien valtionosuusleikkausten myötä, vaikka tällä alueella tuskin merkittäviä toimipisteiden lakkautuksia on pelättävissä.

Kunnan roolia palvelujen tuottajana ja kuntalaisten vaikuttamisen väylänä odottaa sote-ratkaisun ja mahdollisen metropolihallinnon myötä vuosisadan myllerrys. Kunta saattaa muuttua palvelujen tuottajan roolista voimakkaasti kuntalaisten edunvalvojan rooliin. Kunnan vastuulle jäävät palvelut joko enenevässä määrin ostetaan tai tuotetaan yhdessä kolmannen sektorin kumppanien kanssa. Luottamushenkilöiden määrä vähenee ja rooli muuttuu kuntalaisten sopimusoikeudellisten etujen valvojaksi ja puolustajaksi kuntayhtymäviidakossa.

Jäljellä olevan valtuustokauden iso, omissa käsissä oleva kysymys on, sinnitteleekö Tuusula edelleen itsenäisenä ”vaakunakuntana” kasvavissa veronkorotus- ja palvelujenleikkauspaineissa, jossa kyllä vaakuna edelleen koristaa kunnantalon ulkoseinää ja Kekkosen kuva valtuustosalia. Vai yhdistetäänkö voimat naapurikuntien kanssa tämän alueen mahdollisuuksien ja voimavarojen hyödyntämiseksi.