Kävi niinkuin alkuvuodesta vahvasti pelättiin. Valtakunnan hallituksen kaikki keskeiset uudistukset kaatuivat. Isoin romahdus tuli tietysti soten kaatumisesta. Kuntauudistus ja metropolihallinto olivat menneet nurin jo aiemmin.

Nurin meni myös 2. asteen koulutuksen säästöt. Siitä en ollut ollenkaan pahoillani. Esitys oli kelvottomasti valmisteltu. Erityisesti minua korpesi esitys siitä, että opintotukea ei saisi toiseen tutkintoon, vaikka ensimmäisen tutkinnon aikana ei olisi nostanut opintotukea lainkaan. Esitys oli käsittämättömän epäoikeudenmukainen. Eihän se minua koske, mutta koskee kuitenkin muutamia nuoria, jotka haluaisivat opiskella toiseen ammattiin. Esitys on käsittämätön myös siksi, että yleisesti on tunnustettu, että Suomi pärjää vain korkealla koulutustasolla. Saman aikaisesti ylpeyden aiheena olleet Pisa tulokset romahtavat ja suomalaisten koulutustaso tippuu kansainvälisessä vertailussa kuin kivi.

Takaisin soteen. Oli harmi, että sotessa ei päästy eteenpäin. Ei siksi, että esitetty malli olisi ollut ylivertainen tai edes erityisen hyvä, vaan siksi, että tulee menemään aikaa, ennenkuin nähdään uutta esitystä. Neljä vuotta meni täysin hukkaan ja ainakin pari vuotta menee vielä, ennenkuin uusi esitys on hyväksytty. Mitä se sitten onkaan. Maakunta- kotikuntamalli vai jotain muuta. Tuskin se tuosta vain syntyy, oli uusi hallituspohja mikä hyvänsä.

Metropolihallinnon kaatumisessa suurin vahinko tuli siitä, että kuntaliitosmahdollisuudet tämän vaalikauden osalta kaatuivat samalla kertaa. Ei tule Kasikuntaliitosta, eikä tule ihan lyhyellä ajalla Keski-Uudellamaalla mitään muutakaan liitosta. TRIO eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan liitos on edelleenkin paras ja tarpellinen vaihtoehto, mutta ei se ihan nopeasti synny. Kasikunta- tai siis nyt enää Viiskuntaselvitys, kun Nurmijärvi, Kerava ja Sipoo ovat kuviosta pois, jatkuu ja Tuusulan on siinä oltava loppuun asti mukana.

Katainen-Stubbin hallituskauden päätöstä ei taida monikaan jäädä suremaan. Ehkä jotenkin vertauskuvallista on se, että eduskuntatalo menee samanaikaisesti remonttiin. Niin suuret vahingot tuo hallituskausi maalle aiheutti, että eduskuntatalokin pitää remontoida.

Jos päättyvästä eduskuntakaudesta jää mieleen suomalaisen kansanvallan rappio, haaveiksi jääneet suuret suunnitelmat, keskeisten ministerien pako Eurooppaan, jää siitä mieleen myös kelvoton lainvalmistelu. Lukumääräisesti lakeja kyllä on tullut entiseen tahtiin. Valitettavasti, sillä niitä olisi pitänyt tehtailla paljon vähemmän mutta laadukkaampia. Tavoiteltiin kuntien velvoitteiden karsimista miljardilla. Mitä saatiin: kunnille lisää velvoitteita.  Ei näin voida jatkaa. Emme tässä talouden tilanteessa kestä lisää sääntelyä ja kunnille lisää tehtäviä. Jos palaamme 80-luvun elintasoon, pitää palata myös 80-luvun sääntelyyn - positiivisessa mielessä eli vähemmän kansalaisten ja kuntien rahoja syöviä velvoitteita.