Vuosi 2025 on historiaa. Paljon on tapahtunut ja valitettavan paljon myös ikäviä asioita niin maailmalla kuin kotimaassakin. Sota jatkuu Euroopassa ja maailmanpolitiikassa olemme siirtyneet sopimuspohjaisesta maailmanjärjestyksestä diilipohjaiseen maailmanjärjestykseen, jossa suurvallat katsovat vain omia lyhytnäköisiä etujaan. Suomessa talous on taantunut entisestään, työttömyys, lapsiköyhyys ja muut sosiaaliset ongelmat lisääntyneet valtionvelan jatkaessa kasvuaan.

Mutta tarkoitus ei ollut sotkeentua maailmanpolitiikkaan tai edes Suomen politiikkaan vaan pysytellä ihan vaan Tuusulan kyläpolitiikassa. Sillä siinäkin on tapahtunut aika paljon. Valtuustokausi vaihtui kesäkuun alussa. Minulle se merkitsi valtuustouran jatkoa ja 7. valtuustokauden alkua.

Tuusulassakin kasvu on hidastunut verrattuna viime valtuustokauden alkuvuosiin. Se ei toki ole Tuusulan tai tuusulalaisten poliitikkojen syy, vaan on seurausta Suomen surkeasta yleisestä taloustilanteesta. Rakentaminen on käytännössä pysähtynyt ja sen seurauksena Tuusulan väkiluvun kasvu on hidastunut tuhansista uusista asukkaista muutamaan sataan vuodessa. Tänä vuonna päästäneen noin neljään sataan, mikä ei sekään toki ole huono luku. Ja toisaalta on ihan hyvä vetää välillä henkeä, ellei edelleen kasvava kunnan velkataakka painaisi päälle. Mutta kuten olen monesti sanonut: kasvu on kallista ja nopea kasvu vielä kalliimpaa.

Väkihän on kasvanut nimenomaan Etelä-Tuusulassa eli Hyrylässä, jossa tietysti suurimpana kohteena Rykmentinpuiston rakentuminen. Pohjois-Tuusulassa ei päättyneellä valtuustokaudella juuri rakentamista näkynyt muutamia omakotitaloja lukuunottamatta.

Mistä kunnan raskas velkataakka sitten johtuu? Tärkein syy on uusien koulujen ja päiväkotien rakentaminen, joka toki on ollut tarpeenkin, sillä muuttovoiton myönteisenä puolena on tullut lasten määrän kasvu, muuten Keski-Uudenmaan nopeiten ikääntyvässä kunnassa. Viime vuosikymmenen puolella linjattiin ”nollatoleranssi sisäilmaongelmille”, joka siirsi ajatukset vanhan korjaamisesta uuden uljaan rakentamiseen. Ja mainetta ja kunniaa onkin tullut: erityisesti Martta Wendelin -päiväkoti ja Monio ovat niittäneet mainetta ja kunniaa. Ilmaista se ei ole ollut eikä ihan kaikkea ole riittävästi etukäteen mietitty. Tästä kuvaavana esimerkkinä on reilun puolen miljoonan korjaustarpeet juuri valmistuneessa Moniossa, jonka rakentamisessa oli muutama asia ”unohtunut”. Surkuhupaisaa Monion kohdalla oli myös se, että valtuuston uudeksi kokoontumispaikaksi ajateltu Monion Riihisali osoittautui täysin epäonnistuneeksi valinnaksi tähän tarkoitukseen. Valtuusto äänestikin 50-1, että yksi kokous Moniossa riittää ja valtuusto palasi muutamaa vuosikymmentä vanhempaan rakennukseen eli Rykmentintalon ruokalaan. Se onkin itse asiassa ollut ihan tyydyttävä kokoontumispaikka, ei kuitenkaan toimivuudessaan toki lähellekään vanhan, nyt jo puretun kunnantalon valtuustosalia. Saa sitten tulevana syksynä nähdä, miten uuden Särmän eli Prismakeskuksen tilat palvelevat valtuuston kokoustarpeita.

Mittavat koulu- ja päiväkoti-investoinnit päätettiin jo noin kymmenen vuotta sitten ihan toisenlaisessa maailmatilanteessa. Elettiin nollakorkojen aikaa, jonka uskottiin jatkuvan ikuisesti. Vaan ei jatkunut. Päätöksiä ei kuitenkaan ole haluttu perua tai edes juurikaan muuttaa, jonka seurauksena Tuusula on velkataakkansa kanssa kriisikunta – ei tosin onneksi ainakaan vielä muilla mittareilla kuin velan määrällä.  Onneksi Tuusulassa ei ihan pahasti höyrähdetty koulurakentamisessa avoimiin oppimisympäristöihin, jotka muualla on nyt aika nopeasti todettu täysin epäonnistuneeksi malliksi. Päinvastoin pitää myöntää, että viimeisimpänä nyt syksyllä valmistunut Riihikallion koulu vaikuttaa ihan onnistuneelta ratkaisulta.

Toinen tämän vuoden ja valtakunnallistakin näkyvyyttä saanut ratkaisu oli tietysti pormestarin erottaminen aivan valtuustokauden lopussa eli kolme viikkoa ennen uuden valtuustokauden alkua. Oliko se tarpeellista, haitallista kunnan maineelle vai opetus tuleville pormestareille, on ihan oman juttunsa arvoinen asia.

Uusi valtuustokausi on alkanut minusta varsin rakentavassa hengessä. Uusi pormestari Janne Mellin on pitkäaikaisena rehtorina saanut homman haltuun ja ottanut selvästikin opiksi edellisen kauden virheistä. Haasteita on toki edessä paljon eikä pienimpinä talousongelmat, joka näkyi jo pieneltä osalta kuntaveron 0,2 prosenttiyksikön korotuksena. Tuusula ei toki ollut korottajajoukossa yksin eikä suurimpana korottajana. Ennustin veronkorotuksen vuoden 2023 joulukuun budjettipuheenvuorossani ja tämän vuoden budjettipuheenvuorossani ennustin korotuksille jatkoa.

Kuten em budjettipuheenvuorossani totesin, nyt on kaavoituksessa ja infrainvestoinneissa keskityttävä vain ja ainoastaan nopeasti tuloja tuottaviin kohteisiin, jotta kunnan velkataakka ei kasvaisi ylivoimaiseksi. Kun valtuusto ei halunnut lykätä Lahelan kouluinvestointia vielä muutamalla vuodella, kuten olisi ollut järkevää, on tulovirtaa saatava aikaiseksi ja unohdettava tässä vaiheessa kiistanalaiset hankkeet kuten Tuuskodon kaava, jonka tuotto-odotus on varsin alhainen, mutta riski valituksille eli hankkeen lykkäytymiselle usealla vuodella enemmän kuin todennäköistä. Puistokylän kaava oli tällaisista kiistanalaisista kaavoista hyvä esimerkki, joka valtuustossa viimein hyväksytyssä muodossa ei toki ollut aivan mahdoton, mutta näyttö siitä, että kuntalaistenkin mielipidettä on syytä vakavalla korvalla kuulla.

Kalenteri kääntyi vajaa vuorokausi sitten vuoden 2026 puolelle. Palataan tälläkin palstalla uusien juttujen muodossa alkaneen vuoden moniin ja vaikeisiin haasteisiin.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2026!