Pörssikurssien vapaa pudotus ja maailman ajautuminen nopeaa vauhtia luottolamaan eivät voi olla vaikuttamatta myös kuntatalouteen. Nyt valittavat valtuutetut saattavat joutua tekemään paljon ikävämpiä päätöksiä kuin mitä osasivat ajatellakaan ehdokkaaksi suostuessaan.

Ahneus, jolle mikään ei riittänyt, ajoi kapitalismin kuilun partaalle. Itse kapitalismin kotimaa Yhdysvallat harkitsee vakavasti pankkien sosialisointia. Islanti on menossa ”konkurssiin” eli joutuu Kansainvälisen Valuuttarahaston IMF:n holhoukseen historian ensimmäisenä läntisenä teollisuusmaana.

Talousahdingon loppu ei ole näköpiirissä, vaan jokainen uusi päivä tuntuu tuovan uusia huonoja uutisia valtioiden varsin poikkeuksellisista tukitoimista huolimatta. Meillä tunnutaan edelleen uskovan, että pahan maailman kriisit eivät Suomeen asti ulotu tai ainakin vaikutukset jäävät vähäisiksi. Kuitenkin meillä on jo suljettu ensimmäinen pankki, tosin ”vain” pieni islantilaisen Kaupthingin haarakonttori. Monta astetta vakavampi merkki on uusien asuntojen rakentamisen täydellinen pysähtyminen. Vientiteollisuudellamme on ollut varsin vahva tilauskanta, mutta sen hiipuminen on ajan kysymys. Mitä tästä meillä seuraa? Aluksi lomautuksia, sitten irtisanomisia eli työttömyyden kasvua. Tuotannon hiipuminen merkitsee kuntapuolella verotulojen pienenemistä ja sitä kautta ennestään tiukan kuntatalouden tiukentumista.

Vaikutukset eivät näy vielä tänä vuonna, mutta uusien valtuustojen ensimmäisen eli vuoden 2010 budjetin laadinta voi olla paljon oletettua vaikeampaa. Silloin kysytään taas kerran, mistä säästetään. Minusta kysymys pitää kääntää toisin päin: mistä ei ainakaan säästetä. Ja tässä tulee ottaa oppia niistä virheistä, jotka tehtiin 1990-luvun alun laman vuosina ja joista edelleen maksetaan kovaa hintaa.  Minusta ei pidä säästää ensimmäisenä lastensuojelusta, ei koulutuksesta eikä muutenkaan sairaiden, vanhusten ja muutoin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien palveluista. Myös kunnallisista työpaikoista pitää yrittää kynsin hampain pitää kiinni.

 Ei synkistellä kuitenkaan liikaa. Mikä menee alas, tulee myös aikanaan ylös. Kokemus on opettanut, että syöksy alas on jyrkempi kuin osataan ennustaa, mutta myös nousu on ollut yleensä nopeampi kuin arvellaan.

 Tuusulan tilanne on varsin hyvä verrattuna moniin muihin kuntiin. Siksi meillä ei ole aihetta paniikkijarrutuksiin eikä ratkaisuihin, joista joudutaan kalliilla rahalla maksamaan vuosia eteenpäin.