Malediivien saarivaltio Intian niemimaan eteläpuolella vajoaa ilmastonmuutoksen vuoksi ympäröivään Intianmereen. Lättänän, vain noin puolitoista metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvan sadoista saarista ja atolleista koostuvan valtion vajaan 400 000 asukkaan elintila kapenee.

Malediivien uusi presidentti Mohamed Nasheed ei ole jäänyt odottamaan merenpinnan vähittäistä nousua vaan on lähtenyt etsimään kansalleen uutta kotimaata. Katseen ovat ensin kääntyneet Arabian niemimaan ja Australian suuntaan, joissa ilmasto muistuttaa edes suurin piirtein nykyistä trooppista kotimaata. Mutta valtioita ei taida ihan tuosta vain löytyä ostettavaksi.

Ratkaisu Malediivien ongelmaan löytyy maapallon toiselta puolen, kaukaa pohjoisesta kirjoittaa Irmeli Salo Talouselämän verkkolehdessä 11.11.2008.

Hänen mukaansa Islanti rypee finanssikriisin käynnistämässä talouskurimuksessa. Islannin markkina-arvo on romahtanut.

”Islannissa muinainen merenkävijä- ja viikinkikansa on viime vuosisadat keskittynyt saarellaan muihin bisneksiin ja paikallaan pysyvä väestö altistuu pienen populaation geneettisille ongelmille.”

Malediiviläisiä on noin suurin piirtein yhtä paljon kuin islantilaisia, joten jokainen islantilainen saisi aluksi oman ”kotimalediivin”. Voisimme konsultoida heitä, miten kotiryssien kanssa on pärjätty.

Salo jatkaa: ”Synergiat ovat muutenkin ilmeiset. Merielämä on tuttua ja kalastus on kummankin saarivaltion keskeinen elinkeino. Turismi on toinen, ja malediivilaiset luultavasti tottuvat Islannin karskiin ilmastoon viimeistään kolmen sukupolven aikana.”

Että siinä kauppa, jossa molemmat osapuolet voittavat. Siitä en ole varma, onko köyhänpuoleisella Malediiveilla varaa ostaa Islantia, mutta toisaalta Islannin kruunun arvo on romahtanut eikä sitä edes vaihdeta tällä hetkellä Islannin ulkopuolella, joten mikä hyvänsä vaihdettava valuuttaa on varmasti kovaa valuuttaa tämän päivän Islannissa.

Vakavasti puhuen molempien valtioiden ongelmat ovat vakavia ja todellisia. Ellemme onnistu hillitsemään ilmastonmuutosta, malediiviläisten on pakko jättää mereen uppoava kotisaaristonsa. Jos emme yhteisvastuullisesti auta pohjoismaisia veljiämme Islannissa, ei pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta pohjoisessa saarivaltiossa ole kohta kovin paljon jäljellä. Siksi on kovin ikävää luettavaa, ettei Suomi ole yhtään aktiivisemmin auttamassa islantilaisia vaan vetäytyy EU:n byrokratian suojaan, jossa hallitsevana on brittien katkeruus talletussuojasta ja varmaan myös muinaisesta turskasodasta. Siinä huolimatta, että islantilaiset eivät toki ole itsekään syyttömiä omaan tilanteeseensa.

Mutta myös perussuomalaisten EU-urputtajien on syytä miettiä, miten pienen talouden ja pienen valuutan helposti käy isojen myllerryksessä.

Miten tavallinen suomalainen voisi auttaa islantilaisia? Yksi keino on matkustaa Islantiin. Jos kerran pitää lomailla ulkomailla, voisi tällä kertaa lomailla Islannissa. Näkemistä ja kokemista varmasti riittää – ja halvalla. Ja islantilaiset saisivat edes vähän kovia euroja.