Näin otsikoi päätoimittaja Pentti Kiiski kolumninsa Keski-Uusimaassa 14.2.2009 kommentoidessaan Tuusulan sos.dem. valtuustoryhmän lamantorjuntaohjelmaa.

Kiiski piti demarien elvytyslistan perusteita kestävinä, mutta epäili, että demarit lupasivat vain verta (lisää lainaa ja veroja), mutta ei ollenkaan hikeä ja kyyneleitä. Kiiski epäilee, että ”kenties on tarkoituskin, että elvyttämishuumassa unohdetaan palvelurakenteiden uudistaminen eli otetaan investointiohjelmilla, veronkorotuksilla ja lainanotolla lisäaikaa pelätyille muutoksille.”

Voin vakuuttaa, että ei ole tarkoitus unohtaa palvelurakenteiden uudistamista, toiminnan tehostamista ja muita hyviä asioita. Nämä on toki käytävä täikamman kanssa läpi, mutta monen vuoden tehokkaan juustohöyläämisen jälkeen rakenteissa ei vallan hirveästi ole ns. helppoa löysää, jolla kuntatalous pelastettaisiin. On pakko ottaa lisää lainaa ja korottaa veroja, joihin kumpaankin Tuusulassa on mahdollisuus. Parempi tehdä se nopeasti eli kuten Kiiski itsekin toteaa ”urakkahinnat ovat pudonneet vuodessa huimasti ja työvoimaa on saatavilla.” Lainakorotkin ovat menossa mieluummin alas kuin ylöspäin, joten toimimalla nopeasti otetaan triplahyöty kotiin: työllistetään, saadaan tarpeelliset investoinnit nopeammin käyttöön ja rakentamiskustannukset todennäköisesti jäävät alhaisemmiksi. Vaikka totuuden nimessä on todettava, etteivät kaikki rakentamiseen liittyvät kustannukset suinkaan ole laskeneet tai edes laskussa. Osa esim. raaka-ainehinnoista jatkaa edelleen nousuaan.

”Elvytetään vaan – talouden kierrosten nousuahan me kaikki odotamme. Muistetaan kuitenkin, että rahan upottaminen julkisen sektorin hankkeisiin ei pitkällä tähtäimellä pelasta Suomea. Järvenpääläistä, keravalaisista ja tuusulalaisista puhumattakaan.” Jatkaa Kiiski.

Kiiski on toki aivan oikeassa. Ei julkisen rahan upottamisella, edes välttämättömiin hankkeisiin, Suomea pelasteta. Mutta meidän on jonkin aikaa pestävä toistemme paitoja ja yritettävä pärjätä sillä, kunnes vienti taas alkaa vetää. Kukaan muu tätä paitojen pesua ei rahoita kuin julkinen sektori eli valtio ja kunnat. Pahinta olisi, että kunnatkin vetävät rahahanansa kiinni ja alkaisivat irtisanoa tai lomauttaa väkeään, mikä valitettavasti taitaa monessa kunnassa tapahtua. Silloin ei ole edes toinen toistemme paitoja pestävänä eikä omien paitojen pesusta kukaan maksa.

Taloudessa ei pahinta vielä ole nähty kuntataloudesta puhumattakaan. Pohjalle on vielä matkaa, mutta jossain vaiheessa alkaa valoa näkyä pitkänkin tunnelin päässä. Muutakin valoa kuin vain vastaantulevia junia. Siihen asti pitää pärjätä ja siksi nyt on hyvä hetki aikaistaa niitä töitä, jotka joka tapauksessa on tehtävä. Näin saadaan talouden pyörät edes kitisten pidettyä liikkeellä. Ei tässä demarien elvytysohjelmassa sen kummallisemmasta ole kysymys.

Lamantorjuntaohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa 15.2.2009 päivätyssä blogissani.