Otsikoin kirjoitukseni 2.7.2009 ”Talous kääntyy - vai kääntääkö se vain kylkeä”.  Toisen kvartaalin tulosjulkistukset ovat alkaneet odotetun synkkinä. Yritysten tulokset ovat huonoja, mutta positiivisena yleispiirteenä näyttäisi kuitenkin olevan, että tilanne ei olisi synkkenemässä lisää. Nordea jopa yllätti positiivisesti ja tulos oli lähestulkoon ennätyssuuri. Vaikka sen luottotappiot noin kaksitoistakertaistuivat viime vuotiseen verrattuna, se oli odotusten mukaista ja toki luottotappioiden vuoden takainen taso oli vielä poikkeuksellinen alhainen. Myös Koneen tulos hyvä.

Työttömien määrä jatkaa kasvuaan ja jatkaa valitettavasti edelleen syksyn aikana. Oma puhdas arvaukseni on, että käänne tapahtuu vasta, kun olemme käyneet 12-14 % työttömyysluvuissa. Huolestuttavaa ja aiemmasta lamasta poikkeavaa työttömyystilanteessa on nuorten miesten erittäin korkeat työttömyysluvut.

Synkistä näkymistä huolimatta näyttäisi, että käänne parempaan on orastamassa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander totesikin Uutispäivä Demarissa 15.7. ”Perusnäkemys on, että tästä ei tule samanlaista 3-4 vuoden lamaa niin kuin viime kerralla, vaan tästä selvittäisiin yhden vuoden säikähdyksellä.”

Kauppalehdessä kaikki osakeindeksit osoittavat kasvua maaliskuun syvimmän kuopan jäljiltä. USAssa on näkyvissä merkkejä mm asuntojen hintojen laskun pysähtymisestä ja jopa kysynnän sekä hintojen  kääntymisestä nousuun. Saksassa on nähtävissä joitain piristymisen merkkejä ja Ruotsissa vientiteollisuuden suhdannetiedustelun saldoluku kääntyi plussalle tosin devalvoituneen kruunun vauhdittamana. Vahvimmin talousveturin roolia on ottamassa ensimmäistä kertaa Kiina, jonka kasvuluvut lähentelevät kahdeksaa. Kiinan etuna on toista miljardia ihmistä, joiden kulutustarpeet ovat pohjattomat ja hallintojärjestelmä, kommunismin kaapuun puettu äärikapitalistinen diktatuuri, jonka ei tarvitse kauheasti kysellä, vaan elvytys voidaan määrätä kohdistumaan haluttuihin asioihin.

Suomen nousun kriittinen kysymys on vientikysynnän elpyminen. Edelliseen lamaan verrattuna Suomen riippuvuus viennistä on kasvanut ja vientiteollisuuden raju pudotus vei Suomen euromaiden suurimpien talousputoajien joukkoon, vaikka valtakunnan hallitus vielä viime vuoden lopulla vakuutteli Suomen talouden olevan vahvan ja hyvin kestävän silloin tulossa olevan taantuman. Koska viiden miljoonan porukka ei kovin pitkään voi pestä vain toinen toistensa paitoja, elpymiseen tarvitaan viennin määrän palautumista. Kiina on meidänkin kannalta tärkeässä roolissa, jonka vetoapu otetaan Suomen teollisuudessa kiitollisuudella vastaan ja unohdetaan sopivasti ihmisoikeusloukkaukset ja työntekijöiden oikeudet ja kurjat työolot kiinalaisissa työpaikoissa.

Talouden nousu tuntuu kuntataloudessa usean kuukauden viiveellä ja alkaa toden teolla vaikuttaa vasta, kun irtisanotut ja lomautetut pääsevät palaamaan töihin. Kuntatalous ei kuitenkaan ole eikä saa olla kvartaalitaloutta, vaikka monet Suomen kunnista tuntuvat ajattelevan yritysten tapaan, että lamasta selviää kustannuksia karsimalla ja säästämällä erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kuten lasten, sairaiden, vanhusten ja vammaisten palveluista. Samaa yritti tarinan mustalaisen hevonenkin, mutta kuinkas kävikään. Juuri kun hevonen oppi olemaan syömättä, se kuoli. Laman vaikutuksia voi toki keventää säästämällä ylimääräisissä kustannuksissa, mutta säästämällä ei kunnissakaan tule nousukautta, kun samaa lääkettä on käytetty jo nousukaudenkin aikana, vaan heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten asema heikkenee entisestään ja myöhempinä vuosina maksuun tuleva lasku kasvaa.

 

Kuka tähän lamaan sitten loppujen lopuksi olikaan syyllinen? Ahneet pankkiirit Amerikassa? Yhden näkökulman esittää MIT:n kansantaloustieteen professori Bengt Holmström, joka pitää pankkien syyttämistä pinnallisena (Talouselämä 18/2009): Hänen mielestään asuntolainojen arvopaperistaminen oli briljantti keksintö. Holmströmin kuva on kovin erilainen siihen verrattuna, mitä Financial Timesin toimittaja Gillian Tett kirjassaan Fool´s Gold kuvaa. Hänen mukaansa finanssivalvonnan säännöksissä olleen porsaanreiän seurauksena vakuutusyhtiöiden vakavaraisuussäännökset olivat paljon löysemmät kuin pankkeihin sovelletut. Tämä mahdollisti sen, että esim. vakuutusjätti AIG hankki taseisiinsa satojen miljardien edestä näitä briljantteja velkapapereita. Olipa nykytilanteeseen pohjimmiltaan syynä pankkien ja pankkiirien ahneus tai finanssivalvojien lepsuus, pitää paikkansa Holmströmin toteamus, että kriisit kuuluvat innovatiivisen talouden kulkuun.