Blogijuttuni 5.8.2011 otsikolla ”Syksy tuo presidenttipelin” meni vanhaksi Paavo Lipposen ilmoittauduttua sittenkin mukaan kisaan. Syksy tuo toki edelleen presidenttipelin, mutta uusin kortein. Toinen kierros näyttää nyt paljon todennäköisemmältä, vaikka mielipidekyselyt pitävät Niinistöä edelleen voittajasuosikkina. Kepun ”kuka ei ole vielä kieltäytynyt” –kisa päättyy torstaina, jolloin määräaika ehdokkaaksi ilmoittautumiseen menee umpeen. Paavo Väyrynenkö jää ainoaksi vaihtoehdoksi? Sinällään ei ollenkaan huono vaihtoehto, koska nyt saadaan kunnon keskustelu aikaiseksi, joten vaalista ei tule aivan turha. Paavo Lipponen kun oletettavasti voittaa demarien meneillään olevan jäsenäänestyksen läpihuutojuttuna. (Kuva: Kuka viettää ensi kesän Kultarannassa?)

”Kolmen vanhan ukon” kirittäjinä olisi sitten pari nuorempaa ja fiksua ehdokasta Pekka Haavisto ja Eva Biaudet, joilla varmasti on keskusteluun annettavana vähän uudenlaistakin näkökulmaa. Kokemusta, myös kansainvälistä kokemusta kaikilla ehdokkailla on presidentin tehtävän hoitamista ajatellen riittävästi.

”Kolme vanhaa ukkoa” eivät toki ole todellisuudessa mitenkään yli-ikäisiä eli ei hyväksytä ikärasismia tähänkään kisaan. Kautta aloittaessaan seitsemänkymppisiä tai yli ovat olleet Svinhufvud, Mannerheim ja Paasikivi, joka luovutti tehtävät 55 -vuotiaalle Urho Kekkoselle ollessaan itse 85 -vuotias. Vaikka Paasikivi ei ollut enää ehdokkaana 1956 valitsijamiesvaalissa, hän kuitenkin ilmoitti olevansa vielä käytettävissä ”mustana hevosena” valitsijamiesten suorittamassa Presidentin vaalissa.

Presidentin tehtävää on muutettu aktiivisesta politiikan tekijästä enemmän arvojohtajan suuntaan, mutta ei kuitenkaan aivan ”seremoniamestariksi”, kuten monessa muussa maassa valtionpäämiehen tehtävä nykyisin on. Muualla osataan arvostaa kokemusta. Italiassa Presidentin pitää olla yli 50 -vuotias ja siellä presidentit ovatkin olleet varttuneempia herroja. Saksan liittopresidentillä ei ole juurikaan poliittista valtaa, vaan pääasiallisesti mielipidevaikuttajan asema. Vaikka suunta on meilläkin ollut sama, kansa haluaa, että suoralla kansanvaalilla valittavalla presidentillä on myös poliittista valtaa. Jos presidentti olisi vain muodollinen valtionpäämies ja arvojohtaja, hänen valintansa pitäisikin siirtää eduskunnan tehtäväksi.

Jos ehdokasasettelu pysyy näissä viidessä nimessä, äänestäjien perinteinen puoluevalinta voi mennä aikalailla uusiksi ja vaalista tulee aidosti henkilövaali, jossa puoluepoliittisella kannalla ei ole samanlaista merkitystä kuin aiemmin pientä puolueuskollisten joukkoa lukuun ottamatta. Myöskään vanhalla vasemmisto-oikeisto jaolla ei ole samaa merkitystä. Ehkä enemmän on vastakkain ”vanhoillinen” ja EU-kriittinen linja ja EU-myönteinen ja liberaalimpi ajattelu, mutta ei perinteisen poliittinen jakolinjan mukaan. 

Syksy siis tuo presidenttipelin ja varmasti ihan oikean keskustelun eri näkemyksistä ja vaihtoehdoista. Lopputuloksena käydään kaksivaiheinen vaali, jossa siis valituksi tulee yli 60-vuotias mies.