Presidentin vaalien ennakkoäänestys on nyt puolivälissä. Jännitys tiivistyy. Ensimmäisen kierroksen voittajasta ei liene epäselvyyttä. Sen verran selvästi Niinistö on gallupeita hallinnut. Toisesta sijasta sen sijaan käydään ankaraa taistoa. Gallup-lukemat ovat ainakin vielä neljän seuraavan osalta virhemarginaalin sisällä, vaikka juuri tällä hetkellä näyttäisi, että Lipponen on jäämässä muiden taakse pussiin. Haavisto ja Väyrynen jaksavat kiriä, samoin Arhinmäki nuoruuden innolla ja nuorten äänillä, mutta Soinilla alkavat kilot painaa ja vauhti hiipuu.

Järvenpään lukiossa pidetty TV-tentti oli minusta onnistunut ja nuoret onnistuivat aivan erinomaisesti sekä juontajina että kysyjinä.  Mutta vaalin ensimmäistä kierrosta ei ratkaista lukiolaisten äänillä vaan eläkeläisten ja maaseudun äänillä. Ratkaisevaa on, miten maaseutu ryhmittyy Väyrysen taakse ja jättää Soinin hoitamaan eduskuntaan oppositiopolitiikkaa. Etelässä ja isoissa kaupungeissa Haavisto taitaa kiriä kakkoseksi. Kehä kolmosen eteläpuolella ei Väyrysellä ole jakoa, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään sitäkin enemmän. Vaali-illasta taitaa tulla tosi jännä ja erot 2-5 sijojen välillä jäädä hyvin pieniksi. Kun tuloksia alkaa tulla, pitää muistaa, että pohjoisen pikku kunnat valmistuvat ensin ja Uusimaa pitää taas tälläkin kertaa perää. Ratkaisu kakkossijasta voi hyvinkin vaatia sadan prosentin laskentatulosta. Uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että Väyrynen on kakkossijalla klo 21.30, mutta lopputuloksesta noin klo 23 en ole varma. Ennakkoäänestyksen laimeus viittaisi siihen, että ihmiset miettivät ratkaisuaan loppuun asti ja äänestyspäivän prosentti noussee viime presidentinvaaleja korkeammaksi.

Aiemmissa kahdessa presidentin vaaleja käsitelleissä blogikirjoituksissani menin osin reippaasti metsään, mutta en sentään kaikin osin. Jutussani 4.9.2011 ”Kuka viettää kesää Kultarannassa” kirjoitin: ” Jos ehdokasasettelu pysyy näissä viidessä nimessä, äänestäjien perinteinen puoluevalinta voi mennä aikalailla uusiksi ja vaalista tulee aidosti henkilövaali, jossa puoluepoliittisella kannalla ei ole samanlaista merkitystä kuin aiemmin pientä puolueuskollisten joukkoa lukuun ottamatta. Myöskään vanhalla vasemmisto-oikeisto jaolla ei ole samaa merkitystä. Ehkä enemmän on vastakkain ”vanhoillinen” ja EU-kriittinen linja ja EU-myönteinen ja liberaalimpi ajattelu, mutta ei perinteisen poliittinen jakolinjan mukaan. Syksy siis tuo presidenttipelin ja varmasti ihan oikean keskustelun eri näkemyksistä ja vaihtoehdoista. Lopputuloksena käydään kaksivaiheinen vaali, jossa siis valituksi tulee yli 60-vuotias mies.”

Tämän tekstin kannalla olen edelleenkin, mutta teen viimeiseen lauseeseen varauman. jos Haavisto selviää toiselle kierrokselle, hän tulee olemaan Niinistölle se kaikkein pahin kanto kaskessa. Tuskin  kuitenkaan yltää voittoon asti.

Kirjoituksessani 5.8.2011 ”Syksy tuo presidenttipelin” kysyin ”voittaako vanha perinne, että jokaisella itseään kunnioittavalla puolueella pitää olla oma ehdokas, vaikka mitään menestymisen mahdollisuuksia ei olisikaan? Sen sijaan on hyvä mahdollisuus ”kutistaa”  eduskuntavaaleissa jo kutistunut oman puolueen kannatus todella alhaisiin lukemiin, joista on hankala ponnistaa kunnallisvaalien voittajaksi.” Näin nyt taisi käydä ainakin demarien osalta ja jatkoin: ”Olipa demareiden ehdokas kuka hyvänsä tähän asti esillä olleista nimistä (Lipponenhan ei vielä tuolloin ollut demarien valittu ehdokas), kannatus jää romahdusmaisesti alle puolueen eduskuntavaalikannatuksen, eikä asiaa toiselle kierrokselle ole varsinkaan, jos Soini on ehdokkaana.” Tämä taitaa valitettavasti pitää paikkansa, eikä edes siksi, että Soini on ehdokkaana.

Jos näin onnettomasti käy, taitaa valkopyykin pesua ensi kevään puoluekokouksessa riittää uuden puoluesihteerin valinnan lisäksi. Ja kaikki tämä siksi, että Paavo Lipponen ei ole kansan mieleen, vaikka on ylivoimaisesti pätevin ehdolla olevista hoitamaan niitä tehtäviä, jotka Suomen perustuslaki Tasavallan Presidentille määrää. Enkä tällä väitä, etteikö kuka hyvänsä ehdolla olevista selviäisi rauhan ajan rauhallisissa oloissa kuusi vuotta presidentin pöksyissä.  Jos oikeasti haluamme, että Suomi näkyy ja kuuluu maailmalla ja nauttii edes jonkinlaista arvostusta, Lipponen on paras valinta. Puhumattakaan tilanteesta, että YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä joutuisimme ratkomaan todella hankalia maailmapolitiikan ongelmia. Presidentti ei hoida eurokriisiä eikä pelasta kotimaan köyhiä, valitettavasti, vaan hoitaa ulkopolitiikkaa, siis EU:n ulkopuolista ulkopolitiikkaa. EU-asiathan eivät enää ole ulkopolitiikkaa vaan sisämarkkina-asioita.

Suomella on ollut varsin hyvä herraonni eli olemme onnistuneet valitsemaan kuhunkin tilanteeseen ja historian vaiheeseen oikean valtionpäämiehen. Toivottavasti niin tapahtuu myös 2012.