Kirjoitin heinäkuisessa jutussani tapahtumista, joihin on kesällä "pakko" osallistua. Kesällä tulee käytyä myös vähän toisenlaisissa tapahtumissa. Moottoriurheilusta speedway on suurin piirtein ainoa, mitä on tullut paikan päällä seurattua sitten Pyynikin ajojen lopettamisen, josta on jo noin neljäkymmentä vuotta. Speedway-ajoissakaan ei ole tullut käytyä pariin-kolmeen vuoteen, mutta nyt se onnistui Hyvinkään vauhtipuistossa, jossa ajettiin SM-liigan kisa 18.8. Hyvin pelkistetysti kuvattuna speedwayssa ajetaan soikeaa rataa ympäri neljä ajajaa ja neljä kierrosta kerrallaan ja näitä eriä on kisassa parikymmentä. Pyörissä ei ole vaihteita eikä jarruja. Kisan kiinnostavuus on varmaan paljolti siinä, että useimmasta muusta moottoriurheilulajista poiketen, koko kilpailun näkee koko ajan, eivätkä ajokit välillä katoa jonnekin maisemaan. 

Speedway on meillä Suomessa marginaalilaji, jota harrastetaan vain muutamalla paikkakunnalla. Hyvinkää on näistä yksi. Suomesta on tosin tullut muutama huippukuski maailman rahakisoihinkin. Laji on huomattavasti suositumpi jo Ruotsissa, mutta erityisesti Puolassa ja Tsekissä kilpailua voi olla seuraamassa jopa 80.000 katsojaa.

Ensimmäisen kerran tuli käytyä Nurmijärven Kivi-juhlilla Taaborinvuorella. Näytelmänä oli tietysti Seitsemän Veljestä. Kerrassaan upea esitys - ja pitkä, mutta ei missään tapauksessa pitkästyttävä. Taaborilla oli Kivi-juhlien 60-vuotisjuhla eli ensimmäiset juhlat siellä pidettiin jo 1952, jolloin paikalla oli ollut tuhansia katsojia. Nyt meitä oli alun toista sataa, mutta uutuutena tänä kesänä katsomoon rakennettu sadekatos, joka joutuikin heti testiin. Esityksen aikana alkoi nimittäin sataa. Katos on näyttävän näköinen ja sopii hyvin maisemaan, mutta ei kylläkään suojaa kaikkia katsojia sateelta, nimittäin katsomon reunat jäävät osittain katteen ulkopuolelle! Onneksi omat paikkamme olivat siellä sateensuojan puolella.

Uusi katsomo oli ensimmäistä kesää myös Joka-Teatterilla Jokelan työväentalon pihassa. Upea sekin ja tarkoituksenmukainen, tosin ainakin vielä ilman katosta. Onneksi ei satanut, kun olin katsomassa tämän vuotisen näytelmän "Mooseksen penninpyöritys". Ratkiriemukkaan hauska. Kari Kinnunen oli aivan loistava Mooses Viinasen roolissa. Muutoinkin Jorma Vepsä oli taas kerrran onnistunut ohjauksessaan ja näyttelijäkaartin valinnassa. Pienilläkin resursseilla voidaan tehdä todella viihdyttävää kesäteatteria. Ei siis tarvitse lähteä "merta edemmäs kalaan" kokemaan hienoa kulttuurielämystä!

Eräänlainen kesän päätös on Lampirock koulujen alkamisviikonloppuna koulun lammen rannalla. Tapahtuma on toki suunnattu hieman itseäni nuoremmille, mutta oli tänäkin vuonna paikalla monta meitä seniori-ikäistäkin nauttimassa oman kylän rockfestarista - ja ilmaiseksi. Ei tarvitse maksaa monen kympin pääsymaksua. (Kuva: Rela Projekti Lampirockissa)