Valtuustokausi vaihtuu Uuden Vuoden myötä. Tuusulan uusi valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran 28.1. Silloin on perinteiseen tapaan pitkä lista eri luottamustehtävien täyttämisiä.  Sitten iskeekin heti valtuustokauden tärkeimmät asiat, kuntarakenneuudistus, metropolihallinto  ja sote-uudistus. Uusille valtuutetuille ja toki myös vanhoille konkareille varmasti tiukka paikka niin meillä kuin muuallakin.

Kuntaliitoksia ohjaavan rakennelain lausuntokierros päättyy  maaliskuun alussa.  Tuusulan lausunto lienee tähän lakiin selvä eli sama kanta kuin vanhallakin valtuustolla: Tuusula on vahva peruskunta, joka selviää yksin. Olisin hämmästynyt, jos uusi valtuusto tätä linjausta tulisi muuttamaan.

Paljon ongelmallisempia Tuusulan kannalta ovatkin linjaukset soiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä (sote-laki) ja metropolihallinto.  Tuusula toki täyttää 20.000 asukkaan rajan kirkkaasti ja voi väittää selviytyvänsä jatkossa jopa perusterveyshuollon tehtävistä yksin. Onko se järkevää, on jo kokonaan toinen juttu, kun Tuusulassa kuten naapureissakin on vuodesta toiseen ollut vaikeuksia järjestää terveyskeskuspalvelut asukkaita tyydyttävällä tavalla. 

Todellinen koetinkivi tulee olemaan kannanotto metropolihallintoon.  Puolueiden kannat hajoavat asiassa riippuen, missäpäin metropolialuetta ollaan. Yksinkertaistettuna Helsingissä demarit ja kokoomuslaiset haluavat metropolivaltuuston ja kehyskunnissa demarit ja kokoomuslaiset katsovat, että hallintotasoja ei kaivata lisää vaan Uudenmaan Liiton asemaa on vahvistettava siirtämällä sille ylikunnallista päätösvaltaa.

Veikkaisinko lopputulosta? Koska kunnat pääkaupunkiseudun ympärillä eivät suostu vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin, ei niitä sellaisiin pakoteta, koska hallitus on luvannut, että pakkoliitoksia ei tehdä.  Sen sijaan tehdään hallituksen lupauksen mukaisesti uusi metropolihallinto, johon valitaan metropolivaltuusto suorilla vaaleilla ja sille siirretään päätöksenteko MALY-asioissa (maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö) ts asioissa, joissa kunnat eivät vapaaehtoisin toimin saa mitään todellista yhteistyötä aikaan. Sitten pääkaupunkiseudun ulkopuoliset metropolialueen kunnat saavat kipristellä sote-asiansa yksin tai yhdessä itsenäisinä kuntina, kunnes viimein toteavat, ettei siitäkään mitään tule – veroprosenttia joudutaan nostamaan, mutta yksittäisten kuntien mahdollisuudet ”kermankuorintaan” eli veronmaksukykyisimpien asukkaiden huokutteluun ja ”kurjien” torjuntaan on viety kunnilta pois siirtämällä kaavoitus ja  asuntotuotanto,  myös vuokra-asuntotuotanto, ja liikenneasiat metropolivaltuustolle, jossa päätösvaltaa käyttää Helsinki Espooon ja Vantaan kuuliaisina avustaessa.  Kuuma-kunnille jää piipittäjän rooli.

Tähän viittaa selvästi kuntaministeri Virkkusen tuore haastattelu (Keski-Uusimaa 31.12.2012), jossa hän jakoi Sipoota naapureille. Sipoo on hänen mukaansa liian heikko toimimaan yksin, joten kumppaneita on haettava naapureista tai siirrettävä esim. kaavoitusvalta metropolihallinnolle. Oma veikkaukseni on, että koska sellaista naapuria ei löydy, joka ottaisi koko Sipoon, kunta pilkotaan Keravan, Mäntsälän ja Helsingin kesken.

Siis mitä tästä opimme? Tuusulassa emme mitään. Kun Tuusula, Järvenpää ja Kerava palasella Sipoon hyvää rakennusmaata vahvistettuna eivät suostu yhdistymään,  tärkein osa päätösvallasta siirretään metropolihallinnolle eli käytännössä Helsingille. Synkkiä näkymiä? Uuden valtuuston kyvystä nähdä tulevaisuuteen ja toimia yhtenäisenä ja yhteistyökykyisenä riippuu, miten synkkänä tulevaisuus toteutuu. Ensi vuonna elämme milenkiintoisia aikoja.