Viikon kuluttua meidän pitäisi olla viisaampia. Metropoliselvityshenkilöt antavat esityksensä helmikuun lopussa. Alustavat ehdotukset ja selvityshenkilöt ovat olleet kuntakierroksella luottamus- ja virkahenkilöiden tentattavana. Vastausta tai viitettä siihen, mikä tulee olemaan lopullinen esitys, ei ainakaan Tuusulan kuulemistilaisuudessa saatu. Jännitys siis säilyy. Oma veikkaukseni on, että esitys tulee olemaan lähempänä vaihtoehtoa 1 eli vahva metropolihallinto – ei laajoja kuntaliitoksia, kuin muuta kahta vaihtoehtoja.

Siis puhdas veikkaus, mitään salaista tietoa minulla ei ole. Vahva metropolihallinto tarkoittaa suorilla vaaleilla valittavaa metropolivaltuustoa, joka päättää kaavoituksesta (paitsi asemakaavat jäävät kunnille), asumisesta, myös vuokra-asuntojen tuottamisesta ja sijoittumisesta, liikenneasioista, niin julkisesta liikenteestä kuin teistäkin sekä ympäristöasioista.  Metropolialue jaetaan kyllä useaan (?) vaalipiiriin, jolloin muidenkin kuntien ehdokkaita kuin Helsingin, Espoon ja Vantaan, tulee valituiksi. Mutta koska näiden kolmen kunnan asukasluku on sen verran suuri, tulee enemmistö metropolivaltuutetuista valittavaksi näistä kolmesta kunnasta.  Siis pelkona on, että reuna-alueista tulee metropoliperiferia, jonka ääni ei päätöksenteossa kuulu. Tässä mallissa nykyiset kunnat säilynevät lähes nykyisellään, elleivät kunnat itse vapaaehtoisesti päätä yhdistymisistä, mutta varsin keskeinen osa päätösvallasta  kunnilta ja myös osa kuntien verotuloista katoaa  metropolivaltuustolle. 

Toinen puoli asiaa, josta on vähemmän keskusteltu, on tuleva sote-ratkaisu. Veikkaukseni siinä asiassa on, että meillä näennäisesti tapahtuu aika vähän. Sote-alueen muodostaa nykyinen Hyvinkään sairaanhoitoalue mahdollisesti Keravalla vahvistettuna. Sinänsä monessakin mielessä hyvä. Miksi mentäisiin hajottamaan toimivaa mallia. Kuntien kannalta ongelma on, että myös päätösvalta näissä asioissa rahoineen siirtyy sote-alueelle. Kuntalaisten kannalta ratkaisu voi olla hyvinkin hyvä, sillä kuntakohtaiset palveluerot poistuisivat.

Näin meillä säilyisivät nykyiset kunnat, jotka päättäisivät käytännössä asemakaavoituksen käytännön toteutuksesta metropolivaltuuston (tiukkojen) linjausten mukaisesti, peruskoulutuksesta, päivähoidosta, teknisestä toimesta sekä nuoriso- ja kulttuuripalveluista. 

Edelläkuvattu on siis veikkaus siitä, mitä on tulossa. Kevään kuluessa nähdään, menikö veikkaus kokonaan vai vain osittain pieleen. Veikkaus ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi minusta ihannetila, jos nyt sellaista onkaan. Kaikilla vaihtoehdoilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Minusta vähiten huono vaihtoehto olisi kolmen kunnan, Järvenpää, Kerava ja Tuusula yhdistyminen ja Keravan liittyminen Hyvinkään sairaanhoitoalueeseen. Ja tietysti päätösvallan säilyminen myös MALY-asioissa tällä uudella vahvalla peruskunnalla. MALY-asioissa ylikunnallista päätösvaltaa voitaisiin kyllä antaa nykyistä enemmän Uudenmaan Liitolle.

Kunta-asiat kiinnostavat tietysti kyläpoliitikkoja, vaikka median kiinnostus on ollut jonkin aikaa muissa asioissa, kuten ruokaskandaalissa. Hevonen on hyvää. Sitä syötiin lapsena suolalihana ja syön sitä suolalihana edelleenkin. Se oli ja on edelleen harvoin saatu herkku. Usko ruokaketjuun kuitenkin meni – jos sitä erityisemmin koskaan on ollutkaan. Mitään luotettavaa, puhdasta kotimaista elintarviketeollisuutta ei ole, eikä varmaan ole pitkään aikaan ollutkaan. Kun sika lahdattiin oman navetan nurkan takana ja lihat pantiin suolaan isoon saaviin, tiedettiin mitä syödään. Enää ei tiedetä.

Edelläolevaa ei ole laskettu kansanedustajien viaksi. Sen sijaan kansanedustajien viaksi on luettava, että maahan ei ole saatu uutta ajanmukaista lastensairaalaa kohta lopullisesti luhistuvan Lastenlinnan tilalle. Kansanedustajien arvostukset näkyvät hyvin selkeästi siinä, että eduskuntatalon tai presidentinlinnan korjaukset ovat tärkeämpiä, koska niihin löytyy helposti miljoonat,  kuin lasten vaikeiden ja vaativien sairauksien hoito asianmukaisissa tiloissa. Kansalaiskeräykset ovat toki hyvä asia sinänsä, mutta maksan veroja ja tänä vuonna vielä huomattavasti korkeampia veroja siksi, että hyvinvointiyhteiskunnan perusasiat pidetään kunnossa.  Ja siinä lasten sairauksien hoito on hyvin korkealla sijalla. Vaikka vanhusten hyvä hoito on myös erittäin tärkeää, ei tässä maassa liene montaa isoäitiä tai isoisää, jotka eivät asettaisi lastenlasten vaikeiden sairauksien hoitoa oman hoitonsa edelle.  

Kun nyt kritisoimaan ryhdyin, jatketaan vielä kolmannella asialla. Suomi oli joskus oikeusvaltio. Ei taida olla enää.  "Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita kohtuuttoman pitkistä oikeudenkäynneistä, mutta mikään ei ole muuttunut. Syyttäjä jatkaa oikeudenkäyntiä, vaikka tapahtumista on kulunut jo täydet 12 vuotta", sanoo Jippii-syytetty  Harri Johannesdahl . Ottamatta kantaa syyllisyyteen tai syyttömyyteen, oikeudenkäyntien kohtuuton kesto on kestämätön epäkohta, johon parannusta ei ole luvassa.  Korkeimman oikeuden presidentti haluaa liittää tuomioistuimet yhdeksi kokonaisuudeksi, koska valtio kohdistaa melkoiset säästöpaineet oikeuslaitokseen. Ei siinä kansalaisen oikeusturva parane. Menemättä kritiikissä tällä kertaa tämän pidemmälle lopuksi yksi lyhyt kannaotto, josta kaikki eivät pidä. Antti Kaikkosen erittäin kova tuomio oli ”sotasyyllisyysoikeudenkäynti”.  Tämän päivän moraalilla tuomittiin asioista, joita niiden tekohetkellä ei pidetty lainvastaisina tai rikollisina.