Kun vanha opistojärjestelmä romutettiin ja ammattikorkeakouluja 1990-luvulla alettiin perustaa, jokainen kynnelle kykenevä paikkakunta halusi itselleen oman tai ainakin isomman ammattikorkeakoulun toimipisteen. Näin ammattikorkeakouluverkosta tuli paljon alkujaan suunniteltua laajempi, eikä opetusministeriö tuolloin kyennyt vastustamaan poliittista painetta,  joka tuli kiihkeästä halusta ympäri maata saada oma ammattikorkeakoulu joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Olisi pitänyt silloin olla tiukempi, koska jo tuolloin oli  ilmeistä, että ammattikorkeakouluverkosta paisuu liian laaja. Nyt nimittäin ollaan tilanteessa, jossa ammattikorkeakouluverkkoa ollaan kovalla kädellä ajamassa alas. Opetusministeriö korjaa omia vanhoja mokiaan. Nyt moni pieni paikkakunta on syystä katkera, kun heidän, ainakin omasta mielestä hyvään toimintaan päässyt ja paikkakunnalle tärkeä oppilaitoksensa  ajetaan joko suoraan alas, siirretään isommalle paikkakunnalle tai yhdistetään ensin johonkin toiseen ammattikorkeakouluun ja ajetaan sen jälkeen alas. Tällainen uhka  on esim. Keravalla, Lohjalla ja Porvoossa, joissa nuorisokoulutus on loppumassa ja myös  ”kesäkotikunnassa”  Ikaalisissa.

Minulla on ollut tilaisuus Keudan nimeämänä edustajana seurata  yli kaksikymmentä vuotta  luottamushenkilöasemassa nykyisen Laurean vaiheita. Ensin sen ideointia radanvarren ammattikorkeakouluna, perustamista Espoon-Vantaan ammattikorkeakouluna ja sittemmin  menestyksekästä toimintaa Laureana. Aluksi Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun ja Laurean hallituksen jäsenenä ja viimeiset kahdeksan vuotta Keski-ja Pohjois-Uudenmaan alueneneuvottelukunnan puheenjohtajana. 

Kaikkien nykyisten 27 ammattikorkeakoulun on haettava toimilupaansa uudelleen syyskuun loppuun mennessä.    Pudotuspelistä tulee kova, vaikka opetusministeri lupaakin joka maakunnassa säilyvän korkeakoulu tai ammattikorkeakoulutasoinen opetus. Naapureita kyräillään ja yhteistyö- ja yhdistymiskumppaneita etsitään. Laurea varautui tähän jo muutama vuosi sitten FUAS –liittoumalla. Ja nyt Laurea kuuluukin Suomen suurimpaan ammattikorkeakoululiittoumaan yhdessä Hämeen ‎ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulu kanssa. Nimi FUAS tulee sanoista ‎Federation of Universities of Applied Sciences.  “FUAS-liittouman tahtotila 2020 on olla kansainvälisesti arvostettu, Helsingin laajan metropolialueen ‎kansainvälistä kilpailuasemaa vahvistava itsenäisten korkeakoulujen liittouma, joka tarjoaa toimialallaan kaikki ‎metropolialueen elinkeinoelämän ja väestön tarvitsemat korkeakouluopetus-, tutkimus- ja aluekehityspalvelut.” 

Lisäksi ammattikorkeakouluja, myös puhtaasti  kuntaomisteisia, ollaan muuttamassa osakeyhtiöiksi, koska uhkana on, että vain osakeyhtiömuotoiset saisivat jatkossa toimiluvan.  Järjetön kehityssuunta.   Laureasta tuli osakeyhtiö, koska yksi perustajajäsenistä oli Invalidiliitto, eikä kuntayhtymä näin ollut mahdollinen. Osakeyhtiö on Laurean tapauksessa toiminut ihan hyvin, mutta en pidä osakeyhtiömuotoa ammattikorkeakoulutoimintaan mitenkään ideaalina. Kyllä se toki toimii, mutta tällaista yhteiskunnallista, voittoa tavoittelematonta pääosin kuntien omistamaa ja ylläpitämää toimintaa ei pitäisi hoitaa osakeyhtiönä vaan kuntayhtymänä.  Vaikka jotkut poliitikot moittivat kuntayhtymiä hallintohimmeleiksi, he ovat moitteissaan väärässä.  Kuntayhtymä on toimiva ja joustava hallinnointimuoto kuntien yhdessä pyörittämään toimintaan, oli se ammattikoulutusta tai vaikka sairaalatoimintaa. Tästä on Keuda oiva esimerkki. Kyse on toki viime kädessä hyvästä ja osaavasta johtamisesta.