Lauantai 10.8.2013 klo 23.32 - Aarno Järvinen
Lomilta on vähitellen palailtu ja poliittinen syksy käynnistymässä. Valtion puolella tämä tarkoittaa valtiovarainministeriön budjettiesityksen valmistumista ja kuntapuolella kunnanhallituksen budjettiseminaaria. Molemmissa on sama huoli: taloustilanne on vaikea, rahat loppu eikä veroja voi jatkuvasti korottaa. Tänä vuonna molemmissa tuntui olevan sama ratkaisumalli: rakenteelliset uudistukset. Niin valtiovarainminiseri kuin kunnanhallituksen puheenjohtajakin julistavat: On pakko tehdä rakenteellisia uudistuksia.
Kumpikaan ei kerro, mitä ne rakenteelliset uudistukset ovat. Kansalaisilla ja kuntalaisilla on syytä pelätä pahinta: palveluja leikataan ja ensimmäisenä kaikkein heikommassa asemassa olevien palveluja ja etuja. Näinhän talousongelmia ennenkin on ratkottu.
En kiistä, etteikö taloustilanne niin valtakunnassa kuin Tuusulan kunnassakin ole vaikea, olen jopa samaa mieltä. Rakenneuudistuksistakin on puhuttu vuosikausia, mutta enempi vähempi niitä on näkynyt. Vai tarkoittavatko ne sitä, mitä tähän asti on tehty: lisää säännöksiä, lisää rajoituksia, lisää kustannuksia, lisää palvelujen leikkauksia tavallisille ihmisille.
Minusta rakenteelliset uudistukset tarkoittavat asioiden tekemistä yksinkertaisemmin ja tehokkaammin ja niin, että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita ja tekemiseen palkatuilla ihmisillä on mahdollisuus tehdä sitä työtä, mihin heidät on palkattu tai ainakin kuviteltu palkattavan. Eli yksinkertaisesti: homma pitää tehdä kerralla valmiiksi ja oikein, sen tekemiseen ei tarvita turhia lupia, tarkastuksia eikä aikaavievää byrokratiaa ja sen tekevät ne ihmiset, jotka juuri sen homman osaavat ja he voivat käyttää siihen koko työaikansa tarvitsematta istua turhissa palavereissa tai käyttämättä aikaa muuhun kuin ydintehtävään. Yksinkertaistetaan: sairaanhoitaja voi tehdä varsin suuren osan lääkärien nykyisestä työstä kuten erilaiset rutiinikontrollit, tavallisen flunssapotilaan ei tarvitse mennä lääkäriin, sairaanhoitajakin osaa kirjoittaa sairaslomatodistuksen työnantajalle, jos joku sellaisia vielä typeryyksissään vaatii jne. Lääkäri taas voi käyttää erikoisosaamistaan potilaan ongelmien ratkomiseen tarvitsematta koko aikaa seurustella tietokoneen ja raportointijärjestelmien kanssa.
Suuri osa kunnan käyttömenoista on peräisin kaavoituksen ratkaisuista. Kaavoituksella on hyvin keskeinen rooli. Huono kaavoitus maksaa vuosikymmenien ajan hyvää ja tehokasta enemmän. Yksinkertaistetaan taas: jos kaavoitetaan niin ahtaasti, että lumet pitää kuljettaa alueelta joka vuosi pois sen sijaan, että ne saataisiin lumisateen jäljiltä väyliä avattaessa kerralla paikkaan, jossa ne voivat odottaa kevään koittamista ja sulamisvedet ohjautuvat luontoon ilman teknisen toimen toimia. Puhumatta tietysti liikenteestä, palvelujen sijoittumisesta ja monista muista ihmisten jokaiseen arkeen liittyvistä asioista ja sitä kautta kustannuksista ihmisille ja kunnalle. Nämä ovat kuitenkin hyvin hitaita keinoja ja virheiden korjaaminen hyvin hidasta ja hankalaa.
Valtion ja kuntien pitää pystyä yhteistoiminnassa käymään oikeasti käsiksi siihen kamaluuteen, että kunnilla on nyt 535 lakisääteistä tehtävää, kun niitä 1980 oli 176. Jos elintasossa joudumme nyt palaamaan 1980-luvulle, kuten on uhkailtu, pitää myös byrokratiassa palata samalla tasolle. Kunnat eivät yksinkertaisesti selviä nykyisistä lakisääteisistä tehtävistä saati, että sen lisäksi voisivat vielä tarjota joitain ei lakisääteisiä palveluja.
Me emme kestä enää yhtään lisää byrokratiaa. Pari hölmöä esimerkkiä: Ei ole tolkun hiventä siinä, että vanhoja majakoita joudutaan sulkemaan matkailukoihteina siksi, ettei niissä ole varauloskäyntiä!! Tai että kyläkauppias pistää pillit pussiin siksi, että terveystarkastaja vaatii, että oman tilan pastöroimattomasta maidosta leivottuja kotipullia, jotka ovat olleet ko kaupan vetonaula, ei saa myydä kaupan sisällä yhdessä muiden elintarvikkeiden kanssa, vaan ne on myytävä ulkotiloissa tautivaaran vuoksi! Tämä uskomaton juttu puhutti kesällä Tampereella, eikä ollut mikään mätäkuun juttu.
Kelan byrokratia on aivan oma lukunsa. Olen täsmälleen samaa mieltä kansanedustaja Anna Kontulan (vas) kanssa , joka Aamulehdessä 9.8.2013 totesi ”Kelan alkuperäinen idea oli tehdä kansalaisten elämästä helpompaa. On käynyt päinvastoin: Kelasta on tullut käsittämättömän simputuksen ja kafkamaisen byrokratian symboli.”
Tunnustetaan myös se tosiasia, että suurin osa lisäsääntelystä ja byrokratiasta, joita olemme ”iloksemme” viime vuosina saaneet, on ihan kotimaista alkuperää ja kotimaisten virkamiesten ”ahkeruuden” tulosta. Siitä on turha esim. EU:ta syyllistää.
