Näin säästötavoitteet muuttuvat lisämenoiksi

Tiistai 22.10.2013 klo 22.42 - Aarno Järvinen

Valtakunnan hallitus linjasi budjettiriihessään kuntatalouden tervehdyttämiseksi tarkoitetun toimintaohjelman, jolla on tarkoitus karsia kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä.

Kuntaliiton Kietäväinen toteaa, että ”linjaus oli välttämätön ja historiallinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hallituksen tasolla on tarkoitus merkittävässä mittakaavassa asettaa tärkeysjärjestykseen hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä sen toimivuuden varmistamiseksi.”

Tulokset tosin kertovat ihan muuta, kuten jo aiemmissa blogikirjoituksissani olen pelännyt.

Ministeriöiden 1.10. mennessä jättämiin esityksiin sisältyy nimittäin yllättäviäkin piirteitä – tai miten sen ottaa –  tätä minä pelkäsinkin. Alkuperäisen tavoitteen kannalta Kietäväisen mukaan mm. opetus- ja kulttuuriministeriön esityksen tekee erikoiseksi se, että se ei vähennä, vaan lisää kustannuksia. Ehdotus lisäisi myös keskusohjausta, byrokratiaa ja uhkaa heikentää käytännössä koulutuksen järjestämistä ja sen saatavuutta sekä alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamista.
Ja hänen mukaansa uusien tehtävien kustannukset ylittävät tähän mennessä esitetyt säästöt! Tämä ”säästölinja” oli jotenkin odotettavissa, kun ”pukki pannaan kaalimaata aidoittamaan”.

Kuntaliiton mukaan ”ministeriöiden alkuperäisten ehdotusten säästövaikutus on olennaista vähäisempi, kuin ne lisäkustannukset, jotka aiheutuvat kunnille hallituksen päättämistä tehtävien ja velvoitteiden lisäyksistä ensi ja seuraavalle vuodelle.” ”Suurin lisäys on vuoden 2015 alusta voimaan astuva työmarkkinatuen uudistus, jolla hallituksen kevään kehysriihen linjausten mukaan lisätään kuntien menoja 150 miljoonalla eurolla.”

Kuntaliitto toteaa, että ”on tärkeää, että kuntien ja kuntayhtymien toimintamenojen vähennykset ovat selkeästi todennettavissa ja että niiden hyötyjä ei imuroida valtiolle. Kuntien palvelujen rahoittamiseen tarvitaan kaikki syntyneet säästöt.” Tähän toteamukseen on helppo yhtyä.

Tuusulassa sentään ensimmäinen yritys onnistui, joskin vähän epäilen ymmärsivätkö kaikki, mitä tavoiteltiin. Lokakuun valtuustossa oli nimittäin käsittelyssä ehdotus Tuusulan ympäristönsuojelumääräyksiksi. Aikamoinen kokoelma yksityiskohtaista säätelyä. Esitys oli huonosti valmisteltu kahdessa mielessä. Ensinnäkin siinä oli hyvin paljon asioita, jotka jo on sanottu muissa säännöksissä ts. päällekkäistä säätämistä. Toisekseen mukana oli monia tavallisen ihmisen kannalta täysin turhanaikaisia määräyksiä, kuten kompostien sijoittelu omakotitonteilla.

Varsin vilkkaan keskustelun ja yhden neuvottelutauon jälkeen asia päätettiin yksimielisesti palauttaa uudelleen valmisteltavaksi niin, että siitä poistetaan ne asiat, jotka on säädetty jo muualla ja että, ympäristökeskus tekee nettiin ohjeen, jossa ymmärrettävästi kerrotaan miten erilaisten ympäristöasioiden kanssa tulee toimia.

Lopputulos oli ihan hyvä, mutta oma viestini keskustelussa oli, että emme tarvitse lisää sääntelyä, ei varsinkaan sellaista, josta aiheutuu lisää kustannuksia kunnalle tai kuntalaisille. Päinvastoin meidän on ihan oikeasti, kunnan ominkin toimin purettava nykyistä sääntelyä. Ei riitä pelkästään se, että korjataan huonosti laadittua luonnosta. Jatkoa ajatellen en ole kovin vakuuttunut, että omaehtoinen sääntelyn purkaminen onnistuisi kunnissa yhtään paremmin kuin valtiollakaan.