Perjantai 3.1.2014 klo 19.47 - Aarno Järvinen
Näin valtuustokollegani Jokelasta Sami Tamminen (kok) otsikoi kolumninsa (Keski-Uusimaa 31.12.2013). Otsikosta ja muutamasta muustakin asiasta olen Samin kanssa samaa mieltä. Mutta kaikista hänen kolumninsa ajatuksista en.
Samaa mieltä olen siitä, että viime vuosi oli Tuusulan politiikassa vaikea. Pahaa pelkään, että alkaneesta tulee vielä vaikeampi. Kyläkoulujen lakkauttamisista ei viime vuonna päätetty, vaikka Sami olisi halunnut. Siitä olen samaa mieltä, että palveluverkkoa tullaan tänä vuonna tarkastelemaan. Siitähän sovittiin budjettineuvottelujen yhteydessä. Johtaako se koulujen sulkemiseen jo vuonna 2015, kuten Sami ennakoi, rohkenen vielä epäillä. Muutoinkin kuin vain koulujen osalta palveluverkkoa on syytä tarkastella ja muutoinkin kuin vain lakkauttamalla palveluja Jokelasta ja Kellokoskelta. Palveluita tulee olla saatavilla siellä, missä ihmisetkin ovat, oli kyse sitten kouluista, päiväkodeista, kirjastoista tai terveyspalveluista. Tällöin mittareina pitää olla asukasmäärän eli palveluiden käyttäjien lisäksi etäisyys ja kulkuyhteydet.
Sami toteaa, että ”verojen ja maksujen korottamisen tie on Tuusulassa kuljettu loppuun”. En pidä verojen korottamista missään tapauksessa ensisijaisena ratkaisuna. Ainakaan siihen ei pidä turvautua siksi, että palvelurakenteita ja palvelujen tuottamistapoja ei haluta tehostaa. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta verojen korottaminen meillä on edessä taas ensi syksynä. Sen verran vakava Tuusulankin taloustilanne on. Ei verojen korottamisen tie ole Tuusulassa vielä lähellekään loppuun kuljettu. Mutta toivottavasti ei tarvitse mennä Hankoon asti (veroprosentti 21,5) puhumattakaan Kiteestä (veroprosentti 22,5), vaikka jo viime valtuustokaudella sanoinkin, – ja samaa mieltä olen edelleen -, että niin Tuusulassa kuin naapureissakin veroprosentti alkaa kakkosella, kun käännytään 2020-luvulle riippumatta siitä, onko Tuusula tuolloin edelleen oma kuntansa tai osa isompaa kokonaisuutta. Ja kiinteistöverothan meillä ovat edelleen seutukunnan alhaisimmat.
Samaa mieltä olen sen sijaan Samin kanssa , että ”oikea tapa olisi ollut ilmaista mahdollinen tyytymättömyys Joensivun toimintaan kunnanhallituksen taholta”. Kunnanhallitus on kunnanjohtajan esimies. Esimiehen tulee käyttää sille kuuluvaa direktiovaltaa. Näin kunnanhallitus ei ole menetellyt. Kunnanhallitus asettaa vuosittain kunnanjohtajalle tulostavoitteet. Se on oikea paikka edellyttää kunnanjohtajalta valtuuston hyväksymien tavoitteiden toimeenpanoa asettamalla riittävän konkreettiset tulostavoitteet ja arvioida sekä antaa palautetta kunnanjohtajan toiminnasta. Tämän kunnanhallitus on laiminlyönyt. Epäluottamuksen esittäminen valtuuston taholta on poikkeuksellista, varsinkin kun epäluottamuksen alullepanija itse on kunnanhallituksen jäsen.
Myös Samin loppukaneetista voi olla samaa mieltä: ”toivon parempaa poliittisten ryhmien välistä yhteistyötä sekä yleensäkin luottamushenkilöiltä sitä poliittista johtajuutta, joka meille on vaaleilla annettu. Tärkeintä tulee olemaan kyky tehdä päätöksiä.” Varsinkin kun muistetaan, että poliittiset ryhmät eivät viime vuonna saaneet aikaan edes sitä valtuustosopimusta, jonka laatimisen nimeen heti vaalien jälkeen yhdessä vannottiin.
