Tiistai 1.7.2014 klo 23.17 - Aarno Järvinen
Vaikka kesää ei oikein sään perusteella voi päätellä alkaneeksi, varma kesän merkki on Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa (nykyisin siis Sastamalassa). Viime kesänä siellä oli helteistä, tänä vuonna ei helle kiusannut, mikä oli hyväkin siinä mielessä, että väkeä oli varsinkin perjantaina 27.6. ennätysmäisen paljon. Liekö syynä ollut Vanhan kirjallisuuden päivien 30 -vuotisjuhla vai nimekkäät esiintyjät, mm Jenni Haukio ja Timo Soini ja juontajana lisäksi Matti Rönkä.
Kiinnostavaa ohjelmaa oli sekä perjantaina että lauantaina taas niin paljon, että valinnan vaikeus iski, koska piti toki kierrellä kirjanmyyntipöydät ja pienkustantajien ym. näyttelytilat. Vaikka olin päättänyt, että kirjoja en tällä kertaa osta, petti päätös melkein jo ensimmäisellä myyntipöydällä. Siinä nimittäin silmään sattui kohtuullisella kahdeksan euron hinnalla pitkään jahtaamani Max Jacobsonin ”Diplomaattien talvisota” vuodelta 1955. Samaiselta pöydältä tarttui mukaan vielä vitosen kappale pari viime sotien lentäjäsankareista kertovaa kirjaa. Ihan siihenkään ostokset eivät jääneet.
Osallistuin tietysti avajaisjuhlaan, kuten olen pyrkinyt tekemään joka kerta niinä toistakymmenenä vuonna, jolloin olen mukana ollut. Sylvään koulun Sali oli tällä kertaa aivan tupaten täynnä. seisomapaikatkin uhkasivat loppua. Itse sain istumapaikan ”piippuhyllyltä” eli parvekkeen ylimmältä riviltä, mikä itse asiassa olikin hyvä näköalapaikka. Matti Röngän loistava juonto johdatti avajaissanojen ja tervehdysten jälkeen päivän pääesiintyjien Timo Soinin ”Löytöjäni vanhasta kirjallisuudesta” (Hiljaa virtaa Don, Maalaispapin päiväkirjan) ja Jenni Haukion ”Kirjan ylistykseen”. Haukio oli aiheesta huolestunut siitä, miten vähän nykynuoret lukevat. Mitä tapahtuukaan jatkossa, kun ”diginatiivit” nykylapset, joille vanhemmat eivät enää lue kirjoja, ja joiden kotona ei ole enää edes kirjakaappia, josta voisi käydä salaa lukemassa aikuisten kirjoja, kasvavat itse aikuisiksi? Valtiovallan tervehdyksen tuonut ministeri Pia Viitanen muistutti kaikille avoimen ja ilmaisen kirjastolaitoksemme merkityksessä suomalaisen yhteiskunnan menestyksen kannalta.
Perjantaina kuuntelin vielä ”Minä ja kirja” –seminaarin sekä aivan loistavan konsertin ”Keskustelevat runot”. Reilu tunti Kaj Chydeniuksen sävellyksiä, joissa runot ikään kuin keskustelivat keskenään ja joita Chydeniuksen säestyksellä neljä laulajaa tulkitsivat.
Lauantaina kuuntelin aluksi ”Abckirjasta Mustaan Orkideaan – sata merkittävää tietokirjaa” Bibliofiilien Seuran keskustelun suomalaisen ja suomennetun tietokirjallisuuden helmistä. Huomasin myös edellisenä päivänä ostamani ”Diplomaattien talvisodan” päässeen sadan merkittävän tietokirjan listalle. Lauantain huipensi ”Voiko tietokirjalla vaikuttaa”, kahden merkittävän vasemmistopoliitikon, SKDL:n puheenjohtajan, ministerin ja kansanedustajan Ele Aleniuksen (89 v) ja Kalevi Kivistön todella kiinnostavan keskustelun miten heidän kirjansa ovat vaikuttaneet. Oli todella mielenkiintoista kuulla Ele Aleniuksen kertovan miten mm hänen kirjansa ”Sosialistiseen Suomeen” oli aikanaan aiheuttanut vastareaktioita Neuvostoliitossa.
Kaikkea kiinnostavaa ei tälläkään kertaa mitenkään ehtinyt kuunnella, mutta ensi vuonna uudestaan!
Vanhan kirjallisuuden päivät on erinomainen kesätapahtuma. Sitä varmaan kuvaa jo 30 vuoden ikä, mutta tärkeintä on kokonaisuus: vanhojen kirjojen myynti, hyvät luennot, tunnelma, ilmainen sisäänpääsy (jää rahaa tuhlattavaksi kirjoihin) ja lukuisten tuttujen tapaaminen. Mitä muuta voi onnistuneelta kesätapahtumalta toivoa? Sastamala ei ole suotta julistanut itseään Suomen kirjapääkaupungiksi.
