Tuoreet uutiset kertovat, että Kataisen hallituksen mahtava kuntauudistusremontti on totaalisesti jumissa.

Kuntalehden uutiskirjeen 43/2014 mukaan sote-uudistus jumiutui kapitaatiomalliin. Kapitaatioon perustuva sote-uudistuksen rahoitus toisi niin suuria muutoksia kuntien talouteen, että koko rahoitusmalli joudutaan miettimään uusiksi. Tämä voi pahimmillaan kaataa koko sote-uudistuksen ja ainakin merkittävästi hidastaa sen etenemistä. Ellei rakennelakiesitystä saada eduskuntaan viimeistään joulukuun alussa, se joltisellakin varmuudella siirtyy vaalien yli seuraavalle hallitukselle. Uuden mallin rakentaminen kapiotaatioperiaatteen tilalle, vaikka se tässä ajassa onnistuisikin, vaatii taas uuden lausuntokierroksen kunnissa, jota ei ole mitenkään mahdollista toteuttaa näin lyhyessä ajassa.  Jos ja kun näin käy, jää nähtäväksi, pitääkö kaikkien puolueiden yhteinen sote-sopimus enää vaalien jälkeen valittavassa uudessa hallituksessa.

Toinen iso asia, kuntalain uudistaminen puolestaan on jumiutunut poliittiseen kiistaan kunnan työntekijöiden sulkemisesta kunnanhallitusten ulkopuolelle.  Uutiskirjeen mukaan kuntatyöntekijöiden osuus kunnanhallituksissa on tällä vaalikaudella hieman vähentynyt edellisen valtuustokauden alusta, mutta hallituksen puheenjohtajista kuntasektorilla työskentelevien osuus on kasvanut.

Lakiesityksen piti mennä eduskuntaan tällä viikolla, mutta aikataulu ei riidan vuoksi toteudu. Tiukkaa siis tekee, ehtiikö tämäkään laki eduskuntaan ajoissa tullakseen käsitellyksi ennen vaaleja. Minusta kunnan työntekijöiden oikeutta osallistua omankaan kunnan luottamustehtäviin ei pitäisi rajata muutoin kuin juuri kunnanhallituksen puheenjohtajiston osalta. On selkeä ristiriitatilanne, kun kunnan työntekijä on oman pomonsa pomo.  Näin oli tilanne Tuusulassakin muutama vuosi sitten, vaikka siitä nyt tuskin käytännössä mitään erityistä haittaa oli.

Erillään muusta sosiaali- ja terveyspalveluratkaisusta etenevä uusi sosiaalihuoltolakikin uhkaa jumiutua, koska kunnat katsovat, että sosiaalihuoltolain pitää odottaa sote-ratkaisua. Lisäksi niin tässä kuten useimmassa muussakin kuntien tehtäviä koskevassa lakivalmistelussa Kuntaliitolla ja valtiolla on kustannuksista suuri näkemysero. Ministeriön mukaan sosiaalihuoltolaista aiheutuisi runsaan 30 miljoonan euron kustannukset. Kuntaliiton laskelman mukaan kustannukset ovat 100
miljoonaa. Tuskin kumpikaan näistä on edes lähellä totuutta, mutta kumpaan suuntaan?

Kuntien yhdistymisethän ovat olleet jumissa jo pitkään.  Suuri kuntauudistus mahtavine karttaharjoituksineen on tuottanut lähinnä epävarmuutta ja kyttäilyä. Kehnosti taitaa käydä metropolihallinnollekin? Tosin meillä Keski-Uudellamaalla näiden suurten ”mullistusten” pelko on polkaissut liikkeelle kasikuntaselvityksen, josta voi hyvässä lykyssä olla vielä jotain myönteistäkin seurausta. Parhaimmillaan ryhdytään ihan vakavissaan miettimään ”vanhaa kunnon Trioa” eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistymistä, joka olisikin paras vaihtoehto. Mutta kun Kerava panee hanttiin, voi pohdinta johtaa vakavampiin keskusteluihin Järvenpään, Tuusulan, Hyvinkään, Mäntsälän ja Pornaisten yhdistymisestä. Lopputulema on todennäköisesti jotain tältä väliltä, sillä kuntaliitosta tarvitaan. Tuusula on jatkossa aivan liian pieni yksikkö selviämään haasteista, jotka ovat edessä.

Tuusula korottaa veroja 0,25 %-yksiköllä ensi vuoden alusta, mutta kaikki kunnat joutuvat jatkossa  korottamaan veroja ja leikkaamaan menoja, jos ne eivät halua velkaantumisen jatkuvan. Tuusula joutuu käyttämään näitä kaikkia kolmea keinoa, eikä niistäkään ole pelastukseksi. Syyt ovat pääosin rajuissa valtionosuusleikkauksissa.