Kyläkauppias lopetti

Perjantai 3.4.2015 klo 12.51 - Aarno Järvinen

Kesäkotikylämme kyläkauppias lopetti. Vaikka se oli odotettavissa, olihan hän tullut eläkeikään jo viime vuoden puolella, olin yllättynyt, kun keskiviikkona pöllähdin lähes tyhjään kauppaan. Kaupan ovet olivat vielä auki ja hyllyillä muutamia tavaroita. Jonkin aikaa kaupan ovet vielä pysyvätkin auki, kun kaupassa oli myös posti ja Veikkauspiste, kunnes nekin siirtyvät jonnekin etäälle.  Kaupan tilat ovat nyt vuokrattavana, mutta tuskin uutta yrittäjää löytyy.

Näin maaseutu autioituu. Viime vuonna lopetti kesäkotikylämme pankki. Osuuspankki lopetti kylien konttoreita sielläkin, kuten täällä Jokelassa. Kun posti kaupan lopetuksen myötä siirtynee noin parinkymmenen kilometrin päähän Parkanoon, kaupallisia palveluita ei kylällä enää ole. Koulu vielä jatkaa, koska sinne kuljetetaan lapsia muista kylistä, joiden koulut on jo lopetettu. Koulubussi huristaa ohi pari kertaa päivässä. Muita bussivuoroja ei enää ole. Ikaalisissa ei Kyrösjärven itäpuolella eli "seleentakana" ole enää Luhalahden huoltoasemaa "Luhalahti country cityä"  ja kesällä parina päivänä viikossa auki olevaa "uuskauppaa" mitään kaupallisia palveluja.  Kesällä sentään on muutamana lauantaina Huopion markkinat.

Näin ajat muuttuvat. Lapsuuden kesinä kävimme kävely- ja fillarietäisyyksillä olleissa neljässä kaupassa. Lisäksi kauppa-auto kävi säännöllisesti. Oli posti ja pari pankkia. Päivittäisiä bussi-  vuoroja oli useita. Postin linja-auto toi ja vei matkustajat ja postit. Taata tuli hevosella vastaan, kun me kaupunkilaiset tulimme. 

Ei pidä haikailla mennyttä aikaa. Elinkeinorakennekin on maaseudulla muuttunut monella tavalla. Ei ole niitä työhevosia. Karjatilojen, varsinkin maitokarjatilojen määrä on romahtanut. Pientilat ovat lopettaneet ja vanhat pientilojen asuinrakennukset ja torpat muuttuneet kesämökeiksi tai romahtaneet kasaan hoidon puutteessa.  Vaikka väki vähenee ja vanhenee tai muuttaa keskustoihin, elämä kuitenkin jatkuu. Perheillä on pakko olla vähintään kaksi autoa. Kaupassa ja postissa käydään kahdenkymmenen kilometrin päässä ja oman kunnan terveyskeskukseen on matkaa kolmekymmentä kilometriä. Ovatko nämä nyt sitten niitä lähipalveluita, jotka poliitikot ovat luvanneet säilyttää?