Läänit takaisin!

Torstai 16.4.2015 - Aarno Järvinen

Kerrankin asia, josta voi olla yhtä mieltä Elinkeinoelämän Keskusliiton eli EK:n kanssa.

EK julkisti uutisen, jonka mukaan ”Elinkeinoelämä haluaa aluehallinnosta tehokkaamman, yrityksiä ja kansalaisia paremmin palvelevan. EK esittää aluehallintomallia, jonka mukaan ELY -keskukset ja aluehallintovirastot pitäisi yhdistää kahdeksaksi lääninhallitukseksi tulevalla hallituskaudella. Nämä vastaisivat valtion aluehallinnosta.”

Olen täsmälleen samaa mieltä itse asiasta, mutta eri mieltä läänien määrästä. Niitä pitäisi olla vanhan lääninjaon (1962-1997) mukainen määrä eli 12 tai jopa enemmän.

Ensimmäiset läänit ja lääninhallitukset perustettiin vuonna 1634.  Meillä vanhat läänin hävitettiin 1997 lakkauttamalla ne viittä lukuun ottamatta ts. yhdistämällä läänit viideksi suurlääniksi (haiskahtaako sote-alueilta?) ja sitten lakkauttamalla nekin 2010. Lääninhallitusten tehtävät muuttuivat ja laajenivat aikojen saatossa. Läänien ja yleensa valtion aluehallinnon kehitys onkin ollut hyvin monivaiheista.  Läänien lakkauttamisen voinee puolestaan lyhyesti tiivistää niin, että ensin aluehallintoon tulivat TE-keskukset ja sitten ELYt ja ja AVIt. Eli aivan kuten EK toteaa: ”Paljon on laitettu aikaa ja vaivaa erilaisten hallintohimmeleiden rakentamiseen. Viimeisessä, vuoden 2010 uudistuksessa lääninhallitukset lakkautettiin ja niiden tilalle tuli 15 elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusta sekä 6 aluehallintovirastoa. Näitä ohjasi 8 eri ministeriötä.”

Korjattavaa oli toki paljon vanhassa lääninhallinnossakin. Sitä ei pidä kieltää ja sen huomasin itsekin aikanaan ”pääjohtajan perässäjuoksijana” läänejä kiertäessäni. Mutta selkeä virhe tehtiin, kun läänit lakkautettiin. Maaherra tunnettiin vähintäänkin omassa läänissä, yleensä laajemmaltikin ja monet maaherrat olivat arvostettuja hallintovirkamiehiä. Kuka tietää nimeltä edes yhden AVIn tai ELYn johtajan?

Vanhaa ei sellaisenaan pidä pyrkiäkään palauttamaan, vaan tähän uuteen lääninhallintoon pitäisi yhdistää nykyisten valtion aluehallintotehtävien lisäksi sote-tehtävät ja muitakin maakunnallisia tehtäviä. Näin saataisiin vahva alueellinen toimija ja alueellinen identiteetti. Sitten olisi vähämerkityksisempi asia, onko kuntia sata vai kolmesataa.

Olen irvaillut soten jälkeistä pikkukuntaa ”vaakunakunnaksi”, jonka kunnantalon seinällä on komeasti kunnan vaakuna, mutta tehtävinä teiden auraus ja peruskoulu. Mutta kyllä omalla kunnalla on edelleen vahva merkitys paikallisidentiteetin kannalta. Siksi kunnan tehtäviä pitää tarkastella uudelleen vaikkapa Saksasta hieman ideaa ottaen.

EK haluaisi jakaa Suomen kahdeksaan alueeseen, joissa lääninhallitusten lisäksi toimisi myös 8 maakuntaliittoa, joita nykyisin on 18.  Ne olisivat lähekkäin ja kehittämistehtäviä olisi helpompi tehdä yhdessä. Lääninhallituksia johtaisi lääninjohtajat ja maakuntaliittoja maakuntajohtajat selkeällä toimivallalla.  Aluehallintoa ohjattaisiin ja johdettaisiin valtioneuvoston kansliasta VNK:sta. Kuten alussa totesin, minusta läänejä pitäisi olla vähintään tuo vanha määrä eli 12. Ja lääniä johtaisi tietysti maaherra.

EK:n toiveena on, että tällainen aluehallinto tekisi lupaprosesseista sujuvammat ja lopettaisi viranomaisten päällekkäiset kyselyt. Yritysten ja kansalaisten elämä helpottuisi ja maakuntien kehittäminen vauhdittuisi.

EK korostaa, että yritysten ympäristö- ym. lupahakemusten käsittelyjonot ovat ajankohtainen esimerkki tällä hetkellä toimimattomasta hallinnosta. EK:n selvityksen mukaan arviolta noin 3,6 miljardin euron investoinnit odottavat käsittelyään erilaisissa hallinnon lupaprosesseissa. Suuremmilta hankkeilta kestää keskimäärin 5-6 vuotta saada kaikki tarvittavat luvat ja päätökset muutoksenhakuineen. Yritysten investointien ohella jumissa ovat myös niihin liittyvät työllisyysvaikutukset – jopa 10 000 uutta työpaikkaa. Näin EK:n mukaan ja näin varmasti hyvin pitkälle on, kun muistetaan miten rajusti valtion alueilla toimivaa henkilökuntaa on viime aikoina leikattu.

Siis läänit ja maaherrat takaisin valtaan ja kunniaan! Kansalaistenkin on hyvä tietää, kuka on valtion edustaja omalla alueella.