Sotesta taisi tulla Troijan hevonen?

Sunnuntai 8.11.2015 klo 23.11 - Aarno Järvinen

Sote –ratkaisu on saatu jännittävien vaiheiden jälkeen. Ainakin kotikatsomoissa onnistuttiin jännitystä pitämään yllä. Mikä lie sitten ollut väännön todellinen vakavuus?

Viime blogissani kirjoitin: ”Pahaa pelkään, että Kepu saa 18 itsehallintoaluettaan eli maakuntahallinnon ja Kokoomus julkisen terveydenhuollon ja myös ainakin osan sosiaalitoimen yksityistämisen. Varma häviäjä tässä kaupassa on potilas.” Taisin tällä kertaa olla ihan oikeassa.

Kepu sai kauan kaipaamansa maakuntahallinnon, Kokoomus yksityistämisen ja persuja vietiin taas kerran kuin litran mittaa.

Alkujaan soten tavoitteena oli saada tasattua sosiaali- ja terveyspalvelujen eroja maan eri osissa eli kaunis ajatus siitä, että kaikki kansalaiset saisivat edes suunnilleen saman tasoiset palvelut riippumatta siitä, missä päin maata asuvat. Niin ja tietysti miljardien säästöt. Kaikkeenhan mennään nykyisin säästöt edellä ja euronkuvat silmissä.

Edellinen hallitus yhdisti sote -ratkaisuun kuntauudistuksen. Maahan sata vahvaa kuntaa, jotka kuntaliittojen kautta pystyvät hoitamaan sote-palvelut. Ei tullut mitään. Kunnat eivät halunneet yhdistyä vahvoiksi peruskunniksi. Lähes kaikki panivat hanttiin. Keski-Uudellamaalla saatiin aikaan kaunis ajatus Keski-Uudenmaan kaupungista ja Kasikuntaselvitys, jonka tarkoitus ei siis ollut hoitaa sote-asioita vaan vastustaa kuntaliitoksia. Metropolihallinto kaatui siinä sivussa. Tampereen ympäryskunnat olivat kauhuissaan ajatuksesta, että niiden pitäisi yhdistyä Tampereen kanssa. Liekö ollut mielessä ne kaksi onnetonta, Aitolahti ja Teisko, jotka aikoinaan liittyivät ja ovat edelleen täyttä periferiaa.

Nyt saatiin sote –ratkaisu, joka on itse asiassa maakuntahallinto ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämishanke. Edessä on ilman pienintäkään epäilystä vuosisadan suurin uudistus, joka mullistaa koko suomalaisen kuntakentän, mutta sen lisäksi julkisen sosiaali- ja terveyshuollon.

Periaatepäätös on tehty. Nyt alkaa varsinainen työ. Miten rahoitus järjestetään? Miten sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöt, muu omaisuus ja henkilöstö siirretään kunnista maakuntiin eli sote-itsehallintoalueille? Mitä muita asioita itsehallintoalueille siirretään valtiolta ja kunnilta ja millä nopeudella tämä tapahtuu? Miten uusien itsehallintoaluiden toiminta järjestetään? Saammeko vaaleilla valitut maakunta- vai itsehallintojohtajat? Miten vaalit hoidetaan  –  eduskunta- vai kuntavaalien yhteydessä? Ketkä voivat olla ehdolla maakuntavaltuustoon ja ennen muuta ketkä eivät. Saammeko nyt valtakunnantason, maakunta- ja kuntapoliitikkoja samassa persoonassa. Nythän suuri osa kansanedustajista on myös kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Ovatko he jatkossa myös maakuntavaltuutettuja? Avoimia kysymyksiä on paljon enemmän kuin äkkiseltään tulee mieleen. Ja mitä onkaan suomalainen kunta sen jälkeen?

Tärkeintä kuitenkin, että ratkaisu on saatu aikaan. Nyt päästään eteenpäin katsomaan tuleeko tästä susi vai suuri jänis. Arvioinnin aika on ehkä noin 15-20 vuoden kuluttua. Voimaan uudistuksen pitäisi tulla 2019, mutta sehän ei tarkoita, että kaikki tuolloin toimisi. Silloin saattaa lainsäädäntö ja puitteet olla laadittuna, mutta käytännön toteutukseen menee ainakin kymmenen vuotta.