Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakunnat miettivät hynttyiden yhteen laittamista. On nähty, että tässä taloustilanteessa ainoa kestävä ratkaisu on toimintojen yhdistäminen, vaikka kirkosta eroaminen näyttäisi hidastuvan ja varmaan vähitellen kääntyvän ”muuttovoitoksi”. Positiivista on myös, että nämä kolme seurakuntaa näkevät toinen toisensa luonnollisina kumppaneina.

Kuntapuolella sen sijaan ei saada mitään yhteistä aikaan. Lehtitietojen mukaan Keravalla herrat eli kaupunginjohtaja ja kehitysjohtaja riitelevät keskenään. Ja Järvenpää sen kuin porskuttaa eli rakentaa ja vetää kaulaa naapureihin. Kasikuntaselvitys kutistui ensin vitoskuntasselvitykseksi ja pieneni siitä kuin pyy maailmanlopun edellä ja katosi sitten kokonaan. Jäljelle jäi hurskas toive kuntayhteistyön tiivistämisestä, joka ei käytännössä tarkoita mitään ja aloite Keudan jäsenkunnille lukiokoulutuksen siirtämisestä  kuntayhtymälle, jonka jäsenkunnat yksi toisensa jälkeen tulevat ampumaan alas.

Sote-ratkaisua sentään valmistellaan Kuuma-kuntien yhteistyönä, mikä toki on järkevää. Sote on edelleen vain suuri kysymysmerkki. Sote eli maakuntahallinto tarkoittaa Uudellamaalla vanhaa Uudenmaan lääniä eli maakuntaa eli Uudenmaan Liittoa. Alueellisesti asia on selkeä, eikä kuntien liene siitä joulukuussa vaikea lausua valtion suuntaan. Siihen selkeys sitten päättyykin. Uusimaa on aivan liian iso ollakseen esimerkkinä muille tai ottaakseen esimerkkiä muista maakunnista.

Sotessa puhutaan ensinnäkin pääasiassa vain te-osiosta. So-osio eli koko laaja sosiaalipuoli on jäänyt hyvin vähälle käsittelylle ainakin julkisuudessa. Itseäni kiinnostaa ensisijaisesti vanhustenhuollon asiat. Sinänsä pienenä yksityiskohtana koko laajasta sosiaalihuollon ja vanhustenhuollon kentästä voidaan nostaa kysymys: Voivatko kaikki vanhusten palvelut siirtyä kunnilta yhden maakunnallisen elimen alaisuuteen. Siis esim. kotipalvelut kaikissa Uudenmaan kunnissa, vanhainkotipaikat, missä niitä vielä sattuu olemaan tai nopeasti kasvava palveluasumisen kirjo. Aikaa näiden asioiden järjestämiseen on käytännössä kolme vuotta, koska maakuntahallinnon pitäisi ottaa vastuu palvelujen tuottamisesta vuoden 2019 alusta.

Sote-ratkaisun pitäisi olla demokraattinen ts. meillä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa oman sote-alueemme asioihin. Tämä tapahtuu tietysti vaalien kautta. Valitsemme edustajat maakuntavaltuustoon, joka käyttää ylintä päätösvaltaa sote-asioiden lisäksi myös niissä kaikissa muissa asioissa, jotka maakuntahallinnolle tullaan siirtämään. Paitsi ettei käytä, koska valtiolle jää sote-asioissa varsin suuri ohjausvalta. Vastausta siihen, miten nämä maakuntavaltuustot valitaan, ei vielä ole. Onko Uudellamaalla vain yksi vaalipiiri, jolloin ilmeisenä vaarana on vallan keskittyminen Helsinkiin  reuna-alueiden jäädessä ilman edustajia. Ja ketkä voivat olla ehdokkaina maakuntavaltuustoon? Voiko sama henkilö olla jatkossa ehdolla kunnanvaltuustoon, maakuntavaltuustoon ja eduskuntaan sekä vielä lisäksi kirkkovaltuustoon. Jos näin on, keskittyykö valta ”valtakunnanjulkkiksille”, joka tässä tarkoittaisi alueen kansanedustajia, koska heillä jo ihan tehtäväkuvansa vuoksi on suurempi näkyvyys.

Niin ja maksammeko jatkossa neljänlaisia välittömiä veroja: kuntavero, maakuntavero, valtionvero ja kirkkoon kuuluvilla vielä kirkollisvero. Miten varmistetaan, ettei veroaste nouse, kun kolme (tai neljä) tasoa on itsenäisesti päättämässä omasta verostaan. Ja itsenäisesti on saatava päättää, jos halutaan turvata maakunnille edullinen lainarahoitus. Isoihin investointeihin lainaa tulevat maakunnatkin tarvitsemaan. Se onnistuu vain joko valtion takauksella, jota tuskin ”piikki auki” tulee tai verotusoikeudella.

Ja mikä onkaan kuntien rooli kaiken tämän myllerryksen jälkeen? Eikö sittenkin olisi viisasta käynnistää uudelleen neuvottelut Triosta, joka on monessakin mielessä meidän talousalueemme kannalta järkevää olivat ne uuden kuntarakenteen tehtävät sitten mitä hyvänsä. Erityisesti, jos kuntien tehtävät jatkossa painottuvat enemmän elinkeinojen edistämiseen sekä kunnan imagon ja vetovoiman rakentamiseen.  Jos kunnasta tuleekin jatkossa pelkkä ”kotiseutuyhdistys”, liitoksilla ei niin suurta merkitystä ole, mutta ”kotiseutuyhdistyksenäkin” nämä kolme kuntaa kuuluvat yhteen ja olisivat perinteen vaalijoina vahvempia kuin itsellisinä.

Kysymyksiä on paljon ja vastauksia vähän. Ehkä kysymykset aikaa myöden saavat vastauksena, mutta  aikaa näin isoon myllerrykseen on  vähän, vaikka ymmärrämmekin, että koko ruljanssin läpivienti vie ainakin 10-15 vuotta. Vuonna 2019 ollaan siis aivan ensi askelissa.