Pyhäaamun rauha

Sunnuntai 23.7.2017 klo 23.26 - Aarno Järvinen

Kurkiparin terävä keskustelu naapurin pellolla katkaisee muutoin täydellisen, varhaisen  sunnuntaiaamun hiljaisuuden hakiessani Helsingin Sanomia muutaman kymmenen metrin päässä olevasta postilaatikosta. Aurinko kimaltelee kastepisaroista poiketessani poimimaan kasvimaalta salaattia ja retiisiä aamupalaleiville. Nyt on kesä täällä pohjois-satakuntalaisessa maalaismaisemassa.

Sanon pohjois-satakuntalaisessa, vaikka Ikaalinen nyt kuuluukin Pirkanmaahan. Nykyisen maakunta-ajattelun mukaan pitäisi siis sanoa pohjois-pirkanmaalaisessa maisemassa. Minulle tämä on kuitenkin aina Satakuntaa, koska lapsuudessani nämäkin maisemat kuuluivat Turun-  ja Porin lääniin ja vuosi sitten lakkautettu paikallislehtikin oli nimeltään Pohjois-Satakunta. Kesän merkittävin tapahtuma täällä – Sata-Häme Soi  -  on kompromissi Satakunnan, Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan rajamailla. Pohjanmaahan aukeaa täältä jonkin matkaa pohjoiseen Parkanon takana Jalasjärvellä.

Kolmostien tarjoama nopea yhteys Tampereelle oikeuttaa kuulumisen nykyisin Pirkanmaahan ja Tampere toki oli ”kaupunki” omassa lapsuudessanikin. Ei täältä Poriin saati Turkuun koskaan kuljettu.

Täällä luetaan Aamulehteä, on aina luettu paikallislehti Pohjois-Satakunnan ohella. Sen virkaa hoitaa nykyisin kerran viikossa ilmestyvä UutisOiva, joka on tuonut entisen Hämeenkyrön Sanomat ja sen myötä  Hämeenkyrön ja Ylöjärveen nykyisin kuuluvan Viljakkalan yhteen Ikaalisten ja Jämijärven paikallisuutisten lukijoiden kanssa.

Meillekin on monena kesänä tullut Aamulehti. Nyt on kuitenkin käännetty Helsingin Sanomat kesälukemistoksi. Hesari tulee viikonloppuisin jo varhain eli on luettavissa samaan aikaan kuin Jokelassakin, mutta arkipäivisin se tulee päiväpostin mukana eli puolenpäivän jälkeen. Keski-Uusimaa tulee lähinnä milloin sattuu. Viikonlopun Keski-Uusimaat tulevat maanantaina, jos tulevat ja arkipäivän lehdet joko seuraavana päivänä tai sitä seuraavana kaksi lehteä samalla kertaa. Siksi  Keski-Uusimaa luetaankin näköislehtenä hitaahkosti toimivan netin välityksellä. 

Sitten lapsuuden päivien palvelut ovat kylältä kadonneet. Ei ole enää kauppoja, pankkeja eikä postiakaan. Palveluita on kesäasukkaankin haettava Parkanosta tai Ikaalisten keskustasta 30 km päästä. Koulu sentään vielä on, koska Tevaniemen kouluun kuljetetaan lapsia lähiseudun lakkautetuista kyläkouluista. Maanviljelykin on muuttunut. Pienet karjatilat ovat kadonneet. Yksikkökoko on kasvanut. Heinää ei enää tehdä seipäille vaan paaleihin, jotka koristavat ympäri vuoden pellonreunoja. Jotain maaseudun vanhasta tunnelmasta on sentään jäljellä: "kesän tuoksu", kun naapuriviljelijä levittää lehmänlantaa. Ei tosin enää talikolla vaan traktorin perässä kulkevalla isolla lingolla, joka levittää lantakakkarat tehokkaasti sänkipellolle ja tuo meille kesäasukkaille sen aidon maaseudun tuoksun.

Sunnuntain jälkeen tulee maasedullakin arki. Tosin nykyisin eivät viikonpäivät enää eroa toisistaan täällä maallakaan. Traktorit ja työkoneet pörräävät kaikkina viikonpäivinä. Lomalainen voi sentään pyhittää lepopäivän ja siirtää ajatukset alla näkyvästä kesän pikku urakasta maanantaille.