Kaksi ensimmäistä pormestarikautta olivat Tuusulassa hurjia kasvun vuosia pitkän pysähtyneisyyden ajan jälkeen. Kunnanjohtaja Hannu Joensivun kautta ja varsinkin viimeisiä vuosia on Tuusulassa luonnehdittu ”pysähtyneisyyden ajaksi”. Kunnan kasvu oli kituliasta varsin hyvistä edellytyksistä huolimatta. Se sitten johtikin epäluottamukseen kunnanjohtajajärjestelmää kohtaan, tilapäisen valiokunnan perustamiseen ja kunnanjohtajan siirtämiseen muihin tehtäviin. Siinä vaiheessa tuki pormestarijärjestelmälle oli varsin laajaa, ei toki yksimielistä ja Tuusulasta tulikin uuden kuntalain tarkoittamassa muodossa Suomen kolmas pormestarikunta. Tampere ja Pirkkala siirtyivät pormestarijärjestelmään heti uuden kuntalain voimaantultua. Tuusula puolestaan voitti Helsingin viikolla, kun Arto Lindberg valittiin Tuusulan ensimmäiseksi pormestariksi 1.6.2017.

Ei toki varmastikaan ollut yksinomaan pormestarijärjestelmän ansiota, että Tuusulan kehitys lähti tuolloin aivan uusille kierroksille. Ehkä näin olisi tapahtunut toisenlaisen kunnanjohtajankin toimesta, mutta pormestarijärjestelmään siirtyminen epäilemättä antoi uudenlaista vauhtia myös poliittiseen päätöksentekoon.

Tuusula oli näillä kahdella pormestarikaudella Suomen ehdotonta kärkeä asukasluvun kasvussa ja tietysti myös rakentamisessa – rakentamisessa Etelä-Tuusulaan. Pohjois-Tuusulaan tämä kasvubuumi ei juurikaan tuonut uutta rakentamista joitain pientaloja lukuun ottamatta. Vetureina kasvuun oli oikeastaan kaksi isoa asiaa: Rykmentinpuiston eli vanhan varuskunta-alueen rakentaminen ja uuden palveluverkon eli käytännössä uusien jättikoulujen ja päiväkotien rakentaminen Etelä-Tuusulaan. Näiden molempien asioiden onnistumisesta tullaan varmasti tulevina vuosina käymään kovaakin keskustelua.

Kasvu pysähtyi kuitenkin kuin seinään viime valtuustokauden lopulla Suomen talouskasvun hyytymisen ja rakentamisen pysähtymisen myötä. Tästä ei voi toki syyttää pormestari Ikkelää, vaan Orpon hallituksen toimia ja valtiovarainministeri Purran saksia sekä tietysti maailmanpolitiikan tilannetta eli Venäjän brutaalia hyökkäystä Ukrainaan. Toisaalta ehkä on hyväkin ottaa hengähdystauko hurjassa rakentamisvauhdissa ja arvioida, onko kaikki tähänastinen mennyt oikeasti hyvin ja oikein. Sekin vähä rakentaminen, mitä Tuusulassa nyt on, on yritys- ja omakotirakentamista ja asukasluvun pieni nousu johtuu tyhjänä olevien kerrostaloasuntojen vähittäisestä käyttöönotosta. Ongelmana siinäkin on yksiöiden ylituotanto eli vapaat asunnot ovat pääosin perheasunnoiksi liian pieniä. Tätä kirjoittaessani ei Tuusulassa ole lähdössä liikkeelle yhtään kerrostalorakennusta, pari on tosin suunnitteilla. Nämäkin tietysti Hyrylässä. Esim. Jokelassa ei ole mitään tietoa uusista kerrostaloista, vaikka hyviä tontteja on useitakin tarjolla.    

Siis mitä on odotettavissa valtuustokauden alussa? Hyvin hidasta väkiluvun kasvua – toivottavasti ei kuitenkaan miinusmerkkistä. Vähäinen kasvu tulee omakotirakentamisesta ja vanhojen omakotistalojen siirtymisestä uusille perheille, kun nykyiset ikääntyvät asukkaat joutuvat niistä vähitellen luopumaan.

Alkaneella valtuustokaudella on myös odotettavissa veroprosentin korotus. Sitähän ennustin jo vuoden 2023 joulukuussa valtuustossa pitämässäni budjettipuheenvuorossa. Pääsyinä korotustarpeeseen näen toisaalta palveluverkkorakentamisen eli Hyrylän uusien jättikoulujen  ja -päiväkotien seurauksena nopeasti kasvaneen velkamäärän samalla, kun nollakorkojen kausi on ohi. Kiitos edellisen talousjohtaja Markku Vehmaksen tekemät lainojen suojaustoimenpiteet, korkojen nousupaine ei nyt ihan lähivuosina ole yhtä suuri kuin monessa muussa kunnassa.

Väestönkasvun ja sitä seuranneen nopean velkaantumisen lisäksi kovaa painetta veroprosentin nousuun aiheuttaa TE-keskusuudistus, joka tuli voimaan vuoden alusta. Eli työvoima- ja elinkeinoasiat siirtyivät valtiolta kuntien vastuulle. Taustalla on ihan hieno ajatus siirtää nämä asiat kunnille, jotka toki tuntevat paikalliset elinkeino- ja työvoima-asiat paremmin kuin valtio, mutta siirto vaan sattui erittäin huonoon saumaan. Ja tämä huono sauma on työttömyyden nopea kasvu ja erityisesti pitkäaikasityöttömyyden todella nopea kasvu, joka kaatuu suoraan kuntien kukkarolle.

Näistä lähtökohdista voi veikata, että jo vuoden 2026 budjetin laadinnassa painitaan melkoisen ison alijäämäuhan alla. Saa nähdä, millaisia ratkaisuehdotuksia syksyn aikana nähdään. Palvelujen karsiminen ei ole oikea tie.