Kurssiheilahtelut maailman pörsseissä ovat jatkuneet valtioiden mittavasta tuesta huolimatta. Tosin pahin turbulenssi tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan ohi kurssilaskuista huolimatta. Kurssilaskuihin tuntuu tällä hetkellä olevan syynä jo enemmän yritysten huonot tulosodotukset kuin luottamuksen puute rahoitusjärjestelmän toimivuuteen. Rahoituskriisistä kohti reaalitalouden kriisiä siirtyminen näkyy päivittäisinä lomautus- ja yt-neuvotteluilmoituksina, mikä alkaa lähikuukausina heijastua myös kuntatalouteen.

Islanti meni konkurssiin. Mutta valtio ei voi mennä ”oikeasti” konkurssiin. Ts. ei ole olemassa käräjäoikeutta, jonne valtionpäämies voisi käydä jättämässä valtionsa konkurssihakemuksen, kuten toimitusjohtaja tekee osakeyhtiössä. Käytännössä sama asia tapahtuu, kun Maailman valuuttarahasto IMF myöntää maalle valmiusluoton ja samalla asettaa maan omaan holhoukseensa sanellen varsin tiukat ehdot maan taloudenpidolle. Vaikka lopulliset päätökset asiasta puuttuvat, näin Islannille on todellisuudessa jo käynyt. Islannin kruunun arvo on pudonnut noin puoleen, eikä sitä edes maan ulkopuolella tällä hetkellä vaihdeta. Se taas on merkinnyt tuontitavaroiden kallistumista kaksinkertaiseksi aiempaan verrattuna ja mielenosoituksia hallituksen eroamisvaatimuksineen.  Onneksi Islanti on omavarainen lämmitysenergian suhteen.

Mitä maailman talouskriisi merkitsee meillä? Rakennusteollisuus pysähtyi ensimmäisenä. Uusia kohteita ei aloiteta, kun meneillään olevat työt saadaan valmiiksi. Asuntotuotanto on siis seis ja maassa on noin 2700 myymätöntä uutta asuntoa. Välillisine vaikutuksineen tämä tarkoittaa useiden kymmenin tuhansien henkilöiden pakkolomautuksia tai työttömäksi jäämistä lähikuukausina.

Muulla teollisuudella tilauskirjat ovat olleet paksuja ja tilauksia on tullut lisääkin, mutta myös toisinpäin. Jo tehtyjä tilauksia on peruutettu ja lykätty. Vaikutukset työllisyystilanteeseen ovat alkaneet näkyä. Päivittäin julkistetaan tietoja mittavista lomautuksista ja yt-neuvottelujen käynnistämisistä. Ei vain rahoitussektori vaan myös reaalitalous on jo alkanut pahasti yskiä. Onko kyseessä taantuma ts aiemman nopean kasvun hiipuminen lähelle nollaa, mutta tuotannon jatkuminen vielä plus-merkkisenä vai lama, jolloin tuotanto supistuu eli kasvu muuttuu miinus-merkkiseksi. Siihen saadaan vastaus vasta ensi vuoden puolella.

Entä kuntapuolella? Kuntatalous seuraa tietyllä viiveellä perässä. Tämän vuoden työllisyystilanne on vielä hyvä, jopa parempi kuin viime vuonna. Eli verotulokertymä on hyvä ja useassa kunnassa isompi kuin vuosi sitten. Vanhan valtuuston viimeinen budjetti eli 2009 talousarvio oli vielä helppo tehdä. Ensi vuosi on jo selkeästi vaikeampi, kun verotulokertymä alkaa kääntyä laskuun. Tästä konkreettinen osoitus oli eilinen ilmoitus mittavista Metson lomautuksista Järvenpäässä, mikä ei voi olla heijastumatta myös Tuusulan talouteen. Uusien valtuutettujen ikävänä tehtävänä on laatia ensimmäinen budjettinsa vauhdilla synkkenevän kuntatalouden merkeissä. Ellei jo sitä ennen eli keväällä jouduta avaamaan ensi maanantaina vanhan valtuuston hyväksyttävänä oleva varsin yksimielisesti syntynyt budjetti.

Mitä uusien valtuutettujen pitäisi miettiä? On muisteltava edellisen laman opetuksia ja yritettävä välttää niitä virheitä, joita silloin tehtiin. Investointeja ei pidä pysäyttää eikä väkeä irtisanoa. Myöskään heikoimmassa asemassa olevien palveluja ei pidä karsia.

Pitämällä investoinnit liikkeellä parannetaan työllisyyttä. Rakennusteollisuuden työllisyysvaikutus kaikkine välillisine tekijöineen on suuri. Ja palkkatuloista toki saadaan verotuloja enemmän kuntiinkin kuin työttömyyskorvauksista. Sama vaikutus on tietysti sillä, että kunnan palkolliset pidetään töissä eikä laiteta nostamaan työttömyyspäivärahoja. Työtähän riittää. Ja oletettavasti työntekijät ovat valmiimpia muuttamaan toimenkuviaan ja tehtäviään mieluummin kuin jäämään työttömiksi. Kuntatalouden ongelmia ei hoideta kunnan palveluhenkilöstön lomautuksilla. 1990-luvun alun lamassa ei juuri missään sosiaali- ja terveyspuolen tai opetustoimen lomautuksilla päästy voiton puolelle. Heikompiosaisten heitteille jättämisestä seuraa pitkällä aikavälillä kunnille enemmän ongelmia ja kustannuksia kuin kestäviä säästöjä. Tämä oppi ei saa nyt unohtua.

Mitenkäs tämä kaikki sitten rahoitetaan, kun kunnan verotulokertymä väistämättä alenee. Tuusulassa velkamäärä on pieni asukasta kohden, joten korkotason edelleen laskiessa ei lisälainanotto ole tuhon tie. Toisaalta valtakunnan hallitushan on luvannut pitää kiinni veronalennuksista huolimatta eduskunnan puhemies Niinistön ja Kansainvälisen valuuttarahaston toisensuuntaisista kannanotoista. Se antaa kunnille mahdollisuuden nostaa veroprosenttia ilman, että se tuntuu valtaosan kansalaisten verotaakan kiristyksenä. Tosin hallituksen suurituloisia suosivat tuloveronalanennukset ja kunnan veroprosentin nosto ovat epäoikeudenmukainen tapa pienituloisia kohtaan. Kunnallisveron korotus on tulevalla valtuustokaudella yksinkertaisesti välttämättömyys kaikissa Keski-Uudenmaankin kunnissa, vaikka korotuksia ei vielä ensi vuodelle täällä tehdäkään.