Kuulin otsikon lausahduksen Aamutv:n Jälkihiki- ohjelmassa 11.1.2016. Toteamuksessa taitaa olla enemmän kuin puolet totta. Hallitus on juuttunut mantraansa kilpailukyvystä, mutta Nuorten Leijonien joukkue ei jäänyt päivittelemään pelin aikana tulleita takaiskuja, vaan teki tulosta ja toi kultaa kotiin.
Miltä kuntapuolella vuosi 2016 näyttää? Sumuiselta. Kaikki on enemmän tai vähemmän levällään. Kuntaliitoksista ei tullut mitään. Sote on savolaisessa vaiheessa: tekemistä vaille valmis. Alkaa pikku hiljaa valjeta, kuinka iso savotta maakuntahallinto eli itsehallintoalueet ovatkaan. Ei ole ollenkaan aiheetonta puhua vuosisadan mullistuksesta suomalaisessa kunnallis- ja aluehallinnossa.
Jo aiemmissa blogeissani kirjoittamieni valtavien ongelmien kuten soten rahoitus, kiinteän ja irtaimen omaisuuden siirto kunnilta itsehallintoalueille, henkilöstön asema, itsehallintoalueiden valtuustojen valinta jne, lisäksi on alkanut nousta keskustelua yksityiskohdista. Tällainen ”pieni yksityiskohta” on Uudenmaan maakunta, joka 1,6 miljoonan asukasmäärältään on täysin ylivertainen kaikkiin muihin maakuntiin verrattuna. Sen myötä on aivan luonnollisesti syntynyt keskustelu Uudenmaan jakamisesta osiin. Lähinnä keskustelua on käyty sote-tehtävien osalta, ei ainakaan vielä esim. palo- ja pelastustoimen tehtävien hoidosta. Pääkaupunkiseudun kolmen kaupungin johtajat ovat esittäneet ajatuksia pääkaupunkiseudun ”irrottamisesta” omaksi alueekseen. Tosin yksimielisyyttä, miten alueellinen jako pitäisi tehdä, ei näyttäisi olevan. Espoo ja Vantaa ilmeisesti haluaisivat mukaan myös naapureita, Helsinki taitaa pitää parempana, että me Kehä III ulkopuoliset rupuseudut muodostamme oman alueen.
Asiassa on toki puolensa ja puolensa. Päiväselvää on, että asioita Uudellamaalla ei voi ratkaista samalla kaavalla kuin esim. Satakunnassa tai Kainuussa. Yhtenä sote-alueena Uusimaa on aivan liian iso kokonaisuus. Meillä on toki koko maakunnan kattava, hyvin toimiva HUS, jota ei pidä pilkkoa, mutta HUS on te-puolestakin vain se erikoissairaanhoidon osuus. Vanhustenhoitoa, lastensuojelua tai edes terveyskeskusten tehtäviä tuskin on järkevää hoitaa yhtenä kokonaisuutena. Ratkaistaanko asia alueellisella jaolla, kuten Kuuma-kunnat ovat ihan järkevästi linjanneet ja sen eteen jo pitkään toimineetkin eli asiat hoidettaisiin täällä Hyvinkään sairaanhoitoalueen puitteissa. Toinen linja olisi muodostaa koko maakunnan kattava sektorikohtainen tehtävien ”viipalointi” eli esim. hammashoito olisi yksi erikoisalue, joka hoidettaisiin keskitetysti koko maakunnan alueella. Pelkään, että jälkimmäinen menettely eli tehtäväalueiden sektorointi johtaisi kahteen isoon ongelmaan. Ensinnäkin päätöksenteko siirtyisi Helsinkiin ja toisekseen se sosiaali- ja terveysasioiden parempi integrointi, joka on ollut yksi keskeinen sote-uudistuksen tavoite, jäisi toteutumatta.
Tässä mielessä Kuuma-kunnat ovat toimineet järkevästi ja ennakoivasti lähtemällä valmistelemaan omaa Keski-uudenmaan Sote-hankkeen jatkoa alueyksikkömallin pohjalta.
Mielestäni Tuusulan kunnanhallituksessa eilen maanantaina hyväksytty Kuuma-sosiaalijohtajien valmistelema lausunto tästä asiasta valtiolle on hyvä. Valtuustoltahan valtio haluaa kysyä vain, mihin itsehallintoalueeseen kunta haluaa kuulua. Meillä siihen vastaamisessa ei ole vaikeutta. Uusimaa on ainoa mahdollinen vaihtoehto.
Toinen keskusteluun noussut ”yksityiskohta” on itsehallintoalueen valtuustojen valinnassa noudatettava vaalitapa. Se olisi ihan oman juttunsa arvoinen, mutta pari ajatusta ihan alkuun. Keskusteluun on noussut listavaalin käyttöönotto. Siinähän äänestäjä antaa äänensä puolueen listalle, ei yksittäiselle ehdokkaalle eli äänestää "vain" puoluetta. Puolue puolestaan päättää, missä järjestyksessä ehdokkaat listalle asetetaan ja valituksi tulee sitten siinä järjestyksessä puolueen äänimäärän mukainen luku ehdokkaita. Listavaalin ehdoton etu on se, että ehdokkaiden keskinäinen kilpailu äänistä loppuu. Kaikkien kannattaa tehdä yhteistyötä, jotta oman puoleen lista saisi mahdollisimman paljon ääniä. Samalla loppuisi kilpailu ehdokkaiden omilla vaalibudjeteilla. Huono puoli on tietysti se, että henkilövalinnat siirtyisivät puolueen sisäiseen kinasteluun, eikä yksittäisellä äänestäjällä enää olisi mahdollisuutta vaikuttaa, ketä henkilöitä tulee valituksi. Ellei sitten oteta käyttöön Ruotsin mallia, jossa ensisijaisesti äänestetään listaa, mutta äänestäjä voi antaa äänensä myös henkilölle listan sisällä ts. esim. nostaa listan hänniltä jonkun ylemmäs eli parantaa tämän valituksi tulomahdollisuuksia.
Sitten on esitetty ajatuksia, että jos listavaaliin mennään itsehallintovaaleissa, kaikissa vaaleissa pitäisi olla sama menettely ts. listavaali, että äänestäjät eivät menisi ”sekaisin”. Siitä olen eri mieltä. Ei presidentin vaalia ole mieltä muuttaa takaisin valitsijamiesvaaliksi, joka sitten voisi olla listavaali. Nykyinen henkilövaali toimii ihan hyvin. Vaalitapa on vain yksi juonne vaalikeskustelua, mutta palataan muihin näkökohtiin myöhemmin.
