Tämän aamun kuntapoliittinen jymypaukku oli kunnanjohtajien Joensivu ja Kukkonen haastattelu, jossa herrat tuntuivat yksimielisesti olevan Järvenpään ja Tuusulan kuntaliitoksen kannalla. Olisi kahvi mennyt väärään kurkkuun, jos joisin aamulla kahvia.

Yllätys ei ole, että kuntaliitoksesta puhutaan, vaan että siitä puhutaan näin pian ja aloitteentekijöinä ovat kunnanjohtajat.  Eihän ole montaakaan kuukautta, vajaa vuosi, kun kasikuntaliitoshankkeen rippeet haudattiin Tuusulan valtuustossa 21.9.2015 (lue blogini 8.10.2015). Tuusulassahan ”siunaustilaisuudessa” keskusteltiin nimenomaan Järvenpään ja Tuusulan liitosneuvottelujen jatkamisesta, mutta kokoomuksen ja keskiryhmien sitkeän vastustuksen seurauksena jatkoa kannattaneet demarit ja tupulaiset joutuivat hautaamaan tämän ajatuksen.

Itse olen ollut koko ajan varma, että asia nousee uudelleen esille, mutta uskoin sen tapahtuvan vasta ensi valtuustokaudella, kun talouden realiteetit iskevät rajusti päin näköä. Viimeksi kirjoitin asiasta blogissani 28.1.2016.

Kunnanjohtajien keskustelunavaus on enemmän kuin tervetullut, mutta miksi tässäkin asiassa piti mennä näin pitkään? Jos asiaa olisi valmisteltu vakavasti jo kasikuntaselvityksen yhteydessä tai jatkona, Tuusulassa olisi selvitty mm ilman pormestarikeskustelua ja siihen liittyvää isoa valmistelua.

Kun Kerava vielä saataisiin mukaan neuvottelupöytään vakavasti keskustelemaan kolmen kunnan liitoksesta, oltaisiin oikealla tiellä. Keravan toinen peruste vastustaa liitosta eli halu säilyä Peijaksen sairaalan käyttäjänä, murenee soten myötä.  Toinen peruste eli kannattavan Keravan Energian alhaisen sähkönhinnan ja voittojen käyttö nykyisten keravalaisten hyväksi, voitaisiin minun puolestani hoitaa niin, että Keravan Energia säätiöitäisiin. Säädekirjassa määrättäisiin, että säätiön tuotot käytetään nykyisin Keravan Energialta energiaa ostavien keravalaisten asiakkaiden maksujen tukemiseen.

Politiikan syksy alkaa mielenkiintoisissa merkeissä.