Ei merkkejä kirjan kuolemasta

Tiistai 1.7.2014 klo 23.17 - Aarno Järvinen

Vaikka kesää ei oikein sään perusteella voi päätellä alkaneeksi, varma kesän merkki on Vanhan kirjallisuuden päivät Vammalassa (nykyisin siis Sastamalassa).  Viime kesänä siellä oli helteistä, tänä vuonna ei helle kiusannut, mikä oli hyväkin siinä mielessä, että väkeä oli varsinkin perjantaina 27.6. ennätysmäisen paljon.  Liekö syynä ollut Vanhan kirjallisuuden päivien 30 -vuotisjuhla vai nimekkäät esiintyjät, mm Jenni Haukio ja Timo Soini ja juontajana lisäksi Matti Rönkä.

Kiinnostavaa ohjelmaa oli sekä perjantaina että lauantaina taas niin paljon, että valinnan vaikeus iski, koska piti toki kierrellä kirjanmyyntipöydät ja pienkustantajien ym. näyttelytilat. Vaikka olin päättänyt, että kirjoja en tällä kertaa osta, petti päätös melkein jo ensimmäisellä myyntipöydällä. Siinä nimittäin silmään sattui kohtuullisella kahdeksan euron hinnalla pitkään jahtaamani Max Jacobsonin ”Diplomaattien talvisota” vuodelta 1955. Samaiselta pöydältä tarttui mukaan vielä vitosen kappale pari viime sotien lentäjäsankareista kertovaa kirjaa.  Ihan siihenkään ostokset eivät jääneet.

Osallistuin tietysti avajaisjuhlaan, kuten olen pyrkinyt tekemään joka kerta niinä toistakymmenenä vuonna, jolloin olen mukana ollut. Sylvään koulun Sali oli tällä kertaa aivan tupaten täynnä. seisomapaikatkin uhkasivat loppua. Itse sain istumapaikan ”piippuhyllyltä” eli parvekkeen ylimmältä riviltä, mikä itse asiassa olikin hyvä näköalapaikka. Matti Röngän loistava juonto johdatti avajaissanojen ja tervehdysten jälkeen päivän pääesiintyjien Timo Soinin ”Löytöjäni vanhasta kirjallisuudesta” (Hiljaa virtaa Don, Maalaispapin päiväkirjan) ja Jenni Haukion ”Kirjan ylistykseen”.  Haukio oli aiheesta huolestunut siitä, miten vähän nykynuoret lukevat. Mitä tapahtuukaan jatkossa, kun ”diginatiivit” nykylapset, joille vanhemmat eivät enää lue kirjoja, ja joiden kotona ei ole enää edes kirjakaappia, josta voisi käydä salaa lukemassa aikuisten kirjoja, kasvavat itse aikuisiksi? Valtiovallan tervehdyksen tuonut ministeri Pia Viitanen muistutti kaikille avoimen ja ilmaisen kirjastolaitoksemme merkityksessä suomalaisen yhteiskunnan menestyksen kannalta.

Perjantaina kuuntelin vielä ”Minä ja kirja” –seminaarin sekä aivan loistavan konsertin ”Keskustelevat runot”. Reilu tunti Kaj Chydeniuksen sävellyksiä, joissa runot ikään kuin keskustelivat keskenään ja joita Chydeniuksen säestyksellä neljä laulajaa tulkitsivat.

Lauantaina kuuntelin aluksi ”Abckirjasta Mustaan Orkideaan – sata merkittävää tietokirjaa” Bibliofiilien Seuran keskustelun suomalaisen ja suomennetun tietokirjallisuuden helmistä. Huomasin myös edellisenä päivänä ostamani ”Diplomaattien talvisodan” päässeen sadan merkittävän tietokirjan listalle. Lauantain huipensi ”Voiko tietokirjalla vaikuttaa”, kahden merkittävän vasemmistopoliitikon, SKDL:n puheenjohtajan, ministerin ja kansanedustajan Ele Aleniuksen (89 v) ja Kalevi Kivistön todella kiinnostavan keskustelun miten heidän kirjansa ovat vaikuttaneet. Oli todella mielenkiintoista kuulla Ele Aleniuksen kertovan miten mm hänen kirjansa ”Sosialistiseen Suomeen” oli aikanaan aiheuttanut vastareaktioita Neuvostoliitossa.

Kaikkea kiinnostavaa ei tälläkään kertaa mitenkään ehtinyt kuunnella, mutta ensi vuonna uudestaan!

Vanhan kirjallisuuden päivät on erinomainen kesätapahtuma. Sitä varmaan kuvaa jo 30 vuoden ikä, mutta tärkeintä on kokonaisuus: vanhojen kirjojen myynti, hyvät luennot, tunnelma, ilmainen sisäänpääsy (jää rahaa tuhlattavaksi kirjoihin) ja lukuisten tuttujen tapaaminen. Mitä muuta voi onnistuneelta kesätapahtumalta toivoa? Sastamala ei ole suotta julistanut itseään Suomen kirjapääkaupungiksi.

Sote-ratkaisu tuli vai tuliko?

Keskiviikko 25.6.2014 klo 23.48 - Aarno Järvinen

Tämän päivän tärkein uutinen oli sote-ratkaisun syntyminen. Tai siis sote-sotkussa seuraavan vaiheeseen siirtyminen. Nythän oli kyse vain ratkaisun päälinjoista, ei siis vielä siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa tavallisen kuntalaisen kannalta tuotetaan.

Perusratkaisu on selvä. Järjestämisvastuu on viidellä sote-alueella. Se mitä kunnissa on odotettu eli kuka jatkossa tuottaa palvelut, jäi edelleen epäselväksi. Jos nyt yritän tulkita tänään julkisuudessa olleita tietoja - lakiluonnosta en ole vielä lukenut - tuottamisesta vastaavat jatkossa kunnat ja kuntayhtymät. Tuottajia olisi koko maassa kolmisenkymmentä. Jos näin on, se Tuusulan osalta tarkoittaisi, että kunta ei enää olisi palvelujen tuottaja, vaan meidän alueellamme ilmeisesti esim. Hyvinkään sairaanhoitoalueen kuntien muodostama kuntayhtymä. Onko näin, jää myöhemmän valmistelun varaan. 

Jos näin olisi, se todennäköisesti tarkoittaisi Jokelan ja Kellokosken terveysasemien lakkauttamista, sillä myöskään lähipalvelujen "läheisyys" ei vielä selvinnyt ja tuskin lakiluonnoksesta selviääkään. Onko läheisyys määritelty kilometreissä, ajassa vai (julkisten) liikenneyhteyksien kautta, jää nähtäväksi. Tuusulassa myös Hyrylän terveyskeskuksen asema on kyseenalainen. Onhan Keravan terveyskeskus vain noin viiden kilometrin päässä ja Hyrylän tilat vaativat joka tapauksessa remonttia. Onko tulevaisuus siis se, että "vaakunakunta" Tuusulassa ei olisi yhtään terveyskeskusta?

Vaikka poliitikot tänään julistivat yhteen ääneen sovun syntyneen, ollaan vielä perin kaukana toimivasta sote -ratkaisusta ja sen yksityiskohdista. Ainoa avoin asia ei ole kuntien rooli palvelujen tuottajana, vaan myös yksityisten palveluntuottajien asema. Miten kunnat voivat tehdä alihankintaa yksityispuolelta vai voivatko? Linjaako sote-alue alihankinnan käytön yleisesti vai tapauskohtaisesti.

Lakiluonnos tullee lausunnolle kuntiin elokuussa. Valtuusto  kokoontuu syksyn ensimmäiseen kokoukseen 1.9., joten asia lienee tuolloin valtuuston listalla. Lakiesitys pitäisi käsitellä eduskunnassa syksyn aikana ja tulla voimaan jo ensi vuoden alusta. Lievästi sanottuna kiire siis tulee, vaikka uusi järjestys astuukin voimaan vasta vuoden 2017 alusta. Sen verran isosta muutoksesta on kyse.

Tämänhetkisen tiedon valossa jokelalaisten kannalta ratkaisu tietää palvelujen selvää heikkenemistä. Siitä tuskin päästään yhtään mihinkään. Jääkö Jokelaan yhtään mitään sote-palveluja, jää nähtäväksi. Säästöjähän ei saada aikaan ilman palvelujen leikkausta ja rajua palvelujen tuotannon keskittämistä. Koko uudistuksen keskeinen tavoitehan on kustannusten alentaminen, vaikka kaikkea muuta väitettäisiin.  Päätöksenteko väistämättä siirtyy pois omasta kunnasta ja omilta valtuutetuilta, vaikka maksajan rooli säilyy.  Sitten ei enää Tuusulan valtuustossa tarvitse riidellä Jokelan ja Kellokosken terveysasemien kesäsulun pituudesta.

Usko poliitikkojen vakuutteluihin palveluiden paranemisesta, esim nopeammasta lääkärin vastaanotolle pääsystä tai lähipalvelujen säilymisestä, eli meillä Jokelassa mm. terveyskeskuksen säilymisestä omalla kylällä, ei valitettavasti ole kovin korkealla.  Jäädään jännityksellä odottamaan, tuleeko asiaan syksyllä parempaa selvyyttä. 

Liian iso sotku

Keskiviikko 2.4.2014 klo 23.24 - Aarno Järvinen

Olin tänään illalla Hyvinkäällä Kuntauudistuksen seututilaisuudessa, jossa paikalla oli muutama kymmenen keski-uusmaalaista luottamushenkilöä ja virkamiestä sekä altavastaajina ja alustajina ministeri Virkkunen ja koko joukko kunta-, sote- ja metropolihallintovalmistelussa keskeisesti mukana olevia virkamiehiä.

Tilaisuus oli varsin mielenkiintoinen, mutta lähdin sieltä vielä sekavimmissa tunnelmissa kuin mitä olin sinne mennessä. Uutta antia oli metropolilainsäädäntöä valmistelevan työryhmän väliraportin esittely. Työryhmä ehdottaa vaihtoehtoina joko Vähimmäistehtävät-mallia, jossa metropolihallinnon rooli ja päätösvalta olisi pienempi ja kuntia metropolialueessa 16 Riihimäkeä myöten. Tämän toteuttaminen edellyttäisi laajoja kuntaliitoksia alueella.

Toisena  vaihtoehtona on laaja malli, jossa metropolihallinnon päätösvalta olisi nimensä mukaisesti hyvin laaja käsittäen aiemmin esillä olleiden MALY-tehtävien (maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö) myös jopa tien- ja kadunpidon, metron ja tulevan jokeriradan hallinnointi. Kuntia olisi 10. Mm. Hyvinkää olisi ulkona eli me jokelalaiset olisimme metropolin pohjoisrajalla.

Kun sote-ratkaisu näyttää vievän noin puolet kuntien nykyisestä budjetti- ja päätösvallasta, menisi metropolihallintoon 20-30 % lisää eli kunnille metropolialueella jäisi itsenäiseen päätösvaltaan vain peruskoulu- kulttuuri ja vapaa-aikatoimi eli nykyisen kasvatus- ja sivistystoimen asiat ja ilmeisesti puistojen hoito.

Tämä johtaisi siihen, että Suomen syntyisi eriarvoisia kuntia kuin ennen vanhaan ikään, jolloin oli kaupunkeja, kauppaloita ja maalaiskuntia, joilla oli erilaiset oikeudet ja velvollisuudet, mutta vähän nurinperisesti. Metropolialueen kunnilta häipyisi lähes kaikki päätösvalta, mutta se säilyisi sote-asioita lukuun ottamatta ennallaan esim. sellaisilla parin tuhannen asukkaan itsenäiseksi jäävillä maaseutukunnilla kuin vaikkapa Jämijärvi ja Valtimo. Kun vielä muistetaan Tampereen seudun suunnitelmat omasta seutuhallinnosta, Suomeen syntyisi itsenäisyydeltään eritasoisia kuntia. Tämän virkamiehet myönsivät. Mikä onkaan sen jälkeen kunnallinen itsehallinto?

Sote-ratkaisun käytännön toteutukseen ei tullut uutta valoa. Asiat ovat edelleen aivan alkutekijöissään. Vain viisi sote-aluetta ovat selvä. Kysyin, voisiko kunta, joka ei halua itse tuottaa sote-palveluita (järjestämisvastuuhan on viidellä sote-alueella), myydä rahapulassaan omistamansa sosiaali- ja terveystoimen käytössä olevat kiinteistöt (esim. terveysasemat ja vanhainkodit), kalusteet ja laitteet. Asiaa ei ole mietitty, mutta ei tätä mahdollisuutta selvästi kiellettykään.

Demokratiapuolesta sen verran, että metropolivaltuusto valittaisiin vaaleilla ja olisi vain yksi vaalipiiri. tämä tarkoittaisi käytännössä vallan siirtymistä Helsingille. Sote-alueen päätösvaltaa käyttäisi pakkokuntayhtymän (ts. jokaisen kunnan on pakko liittyä alueensa sote-kuntayhtymään), jota ei valittaisi vaaleilla, vaan jäsenet sinne valittaisiin kunnanvaltuustoissa jollain (?) perusteella.

Myöskään sitä ei ole ratkaistu, voisiko sama henkilö olla ehdolla sekä kunnanvaltuustoon että metropolivaltuustoon, mutta sain käsityksen, että voisi.

Nyt on helppo yhtyä maakuntahallituksen puheenjohtajan, kansanedustaja Outi Mäkelän (kok) tämänpäiväiseen kannanottoon, jonka mukaan ”metropolihallintoratkaisussa on syytä odottaa, että alueen eri kuntaselvitykset sekä hallituksen tuore linjaus sosiaali- ja terveystoimesta tarkentuvat.

Jos alueelle syntyy entistä vahvempia peruskuntia kuntaliitosten myötä, on vaikea perustella metropolihallinnon ja samalla uuden byrokratiatason luomista seudulle. Tässä tapauksessa Uudenmaan liitosta voidaan kehittää nykyistä vahvempi toimija maankäytön, asumisen ja liikenteen sektoreilla.”

Loppuhuumori. Tilaisuuden ohjelmamonisteen vieressä Hyvinkää-salin aulassa oli jaossa ”Toimivat palvelut, vahvat yhteisöt” kangaskassien ja kynien ohella myös Valitusosoitus (siis sellainen, joka liitetään mukaan viranomaispäätöksiin ohjeiksi mahdollista valitusta varten.) Illan tilaisuudesta voi siis valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tosin siitä joutuisi maksamaan 204 euron oikeudenkäyntimaksun. Tekisipä mieli valittaa, niin sekava tilanne tällä hetkellä on.        

Sote yllätti

Maanantai 24.3.2014 klo 21.01 - Aarno Järvinen

Viikonloppuna syntynyt sote-ratkaisu taisi panna kuntarakenneuudistuksen uusiin puihin. Tosin tässä vaiheessa sote ratkaisu synnytti enemmän uusia kysymyksiä kuin antoi vastauksia vanhoihin kysymyksiin, mutta peruslinjaus vaikuttaa selvältä. Valta ja rahat pois kunnilta ja vastuu sosiaali- ja terveystoimen palveluiden järjestämisestä viidelle sote-alueelle. Meillähän se tarkoittaa HUSin vastuun kasvua. HUS säilyy ja alkaa ilmeisesti jatkossa huolehtia myös sosiaalipuolesta ja perusterveydenhoidosta.

Myönteinen odotus on, että sosiaali- ja terveyspalveluissa eri kuntien ja maan eri osien välillä olevat isot erot tasaantuvat ja kaikkialla saa periaatteessa yhtä hyvää tai huonoa hoitoa ja palvelua. Mahdollisuuksia palvelujen parantamiseen päätös toki tuo mm siinä, että perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon nykyinen raja poistuu. Se voi näkyä ensi vaiheessa esim. siten, että terveyskeskuksiin saadaan erikoislääkäreitä. Entä ne huonot näkymät? Pahimmillaan uudistus merkitsee terveyskeskusten lakkauttamista esim. Jokelasta ja Kellokoskelta ja palveluiden keskittämistä Hyvinkäälle ja Järvenpäähän. Yhtään jokelalaista tai kellokoskelaista luottamushenkilöähän ei enää tule olemaan päättämässä näistä asioista, kun päätöksenteko siirtyy pois kunnanvaltuustolta HUS-kuntayhtymän valtuustolle ja hallitukselle. Todennäköisesti myös terveyskeskussairaaloiden määrä tulee vähenemään. Tuskin Hyrylässä on 2020-luvulla enää sairaalaa, kun Järvenpäähän rakennetaan uusi terveyskeskus eikä terveyskeskussairaalan vuodeosastoilla enää nykymalliin makuuteta vanhuksia odottamassa paikkaa tehostettuun palveluasumiseen, vaan kapasiteettia on vain akuuttisairaanhoitoa varten.

Iso kysymys on myös Kiljavan sairaalan kohtalo. Parhaimmillaan siitä tulee luonteva osa hoitoketjua eli akuuttisairaalasta kuntoutukseen Kiljavalle ja sitten kotiin Ruotsin mallin mukaisesti. Sairaalan osakeyhtiömuoto saatetaan purkaa ja siitä tulee osa kuntayhtymää. Tai se jatkaa ennallaan, mutta palvelee nykyistä laajemmin koko Uuttamaata. In-house rajoitukset eivät tässä enää haitanne, kun HUS on jo nyt yksi omistajista. Pahin skenaario on sairaalan alasajo ja kuntoutuksen keskittäminen johonkin muuhun Uudenmaan sairaalaan.

Kun kunnilta katoaa päätösvalta yli puolesta nykyistä budjettia, katoaako myös tarve kuntien yhdistämisiin. Emmekö tarvitsekaan kasikuntien muodostamaa Keski-Uudenmaan kaupunkia? Siihen tuskin vielä on vastausta. Nykyinen kasikuntaselvitys pitää kuitenkin tehdä kunnolla loppuun. Äkkipäätään näyttäisi siltä, että kunnista tulee ns. vaakunakuntia, jotka päättävät itse vain tietyistä lähipalveluista kuten päivähoidosta, peruskoulusta, vapaa-aika ja nuorisotoimesta sekä teiden aurauksesta, mutta rahoittavat asukaslukupohjaisesti niin sosiaali- kuin terveystoimenkin palvelut sekä tulossa olevan metropolihallinnon, joka taas päättää maankäytöstä, asumisesta, liikenteestä ja ympäristöasioista. Kunnille jää näissä tehtävissä korkeintaan toteuttajan rooli ts. ne ehkä voivat myydä palveluja HUS-kuntayhtymälle ja tehdä aluekaavoja  metropolikaavan osoittamille paikoille metropolihallinnon määräämässä aikataulussa.

Ehkäpä tulevina päivinä viisastumme, mitä sote-uudistus ihan oikeasti tulee tarkoittamaan. Ratkaisu on kuitenkin sen verran yllättävä, että monta palikkaa kuntapelissä menee uuteen asentoon.      

Kyläkoulut vai isot koulut

Sunnuntai 12.1.2014 klo 22.00 - Aarno Järvinen

Tuusulassa syksyllä käyty ”sota” kyläkoulujen lakkauttamisesta saatiin välirauhavaiheeseen, kun valtuusto päätti, ettei kouluja lakkauteta ainakaan tämän vuoden puolella, vaan palveluverkkosuunnitelmaa valmistellaan edelleen ja ratkaisut tehdään myöhemmin. Virkamiesesityksessä lakkauttamisia perusteltiin sillä, että pienet koulut tulevat kalliiksi ja säästetään mieluummin seinistä kuin opetuksesta.

Keski-Uudenmaan kuntien yhdistymisselvityksen väliraportissa taas puolestaan todetaan, että suuret koulut ovat kalliita. Pienet koulut sen sijaan pärjäävät kustannuksissa ihan hyvin sekä oman alueen isoihin kouluihin että valtakunnan lukuihin verrattuna. Näyttäisi (raportin sivun 8 taulukko), että kahdeksan kunnan alle 69 oppilaan koulut ovat edullisempia kuin maassa keskimäärin ja omalla alueellamme 40-69 oppilaan koulut edullisempia kuin yli 300 oppilaan koulut ja hyvin tasapäisiä 150-300 oppilaan koulujen kanssa. Että se näistä kustannusvertailuista.

Tapasin jokin aika sitten liikunnanopettajan Itä-Suomesta, joka oli tuoreessa pro gradussaan tutkinut oppilaiden kokemuksia siirtymisestä lakkautetusta kyläkoulusta isompaan kouluun. Yllättäen lapset eivät olleet kokeneet asiaa hankalana vaan päinvastoin. Uudessa koulussa oli mm tullut lisää ja uusia kavereita.

”Koulusotia” käydään toki muuallakin, mm parhaillaan Hämeenkyrössä, jossa kunta on lakkauttamassa Jumesniemen ja Lavajärven kouluja. Jumesniemen koulu on maan vanhin suomenkielinen kansakoulu ja ainoa pohjoismaissa toimiva kirkkokoulu. Sen perusti Adam Sasslin vuonna 1847 ja siellä annettiin alusta alkaen tytöille ja pojille säätyyn katsomatta ilmaista opetusta ja kouluruokaa. F.E. Sillanpää aloitti oman koulutiensä tuossa koulussa. Ei siis mikä tahansa kyläkoulupahanen.

Oman koulutieni aloitin Tampereen silloin uusimmassa ja suurimmassa koulussa, Amurin kansakoulussa, vuoroluvussa 33 oppilaan luokassa. Mutta sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa.

Kyläkoulujen lakkauttamisen perimmäinen syy on tietysti oppilaskato. Palveluverkot elävät väkimäärien ja palvelutarpeiden mukaan ja niin pitääkin tapahtua, muutoin kehitys pysähtyy, mutta kaikkeen ei pidä mennä vain ”eurot edellä”. Asioita pitää pystyä tarkastelemaan eri näkökulmista,  pitkäjänteisesti ja myös muita arvoja kuin rahaa arvostaen.

Oikeaa vastausta kysymykseen kumpi parempi, kotoisa pieni kyläkoulu vai iso ja moderni keskustakoulu, ei varmasti ole olemassakaan, ei enempää opetuksen kuin oppimisen tai edes kustannusten kannalta. Koulu pitää nähdä paljon muunakin kuin vain seininä, joiden sisällä annetaan lain määräämää perusopetusta. Jumesniemen koulu tai Jyväskylän Lyseo ovat instituutioita ja osa suomalaista identiteettiä. Jos kyläkoulu lakkaa, osa kylän sielua kuolee samalla.  Voi vain yhtyä Jumesniemen kyläyhdistyksen kannanottoon: ”Toivomme, että virkamiehet ja päättäjät kunnassa näkisivät kokonaisuuden merkityksen kylille. Jos aktiivisuus palkitaan näin (koulun lakkautuksella – kirj. huom.) niin, kerrannaisvaikutukset tulevat varmasti kalliimmaksi kuin lyhytnäköiset ”säästöt” kyläkoulujen lopettamisilla”      

On muutoksen aika

Perjantai 3.1.2014 klo 19.47 - Aarno Järvinen

Näin  valtuustokollegani Jokelasta Sami Tamminen (kok) otsikoi kolumninsa (Keski-Uusimaa 31.12.2013). Otsikosta ja muutamasta muustakin asiasta olen Samin kanssa samaa mieltä. Mutta kaikista hänen kolumninsa ajatuksista en.

Samaa mieltä olen siitä, että viime vuosi oli Tuusulan politiikassa vaikea. Pahaa pelkään, että alkaneesta tulee vielä vaikeampi.  Kyläkoulujen lakkauttamisista ei viime vuonna päätetty, vaikka Sami olisi halunnut. Siitä olen samaa mieltä, että palveluverkkoa tullaan tänä vuonna tarkastelemaan. Siitähän sovittiin budjettineuvottelujen yhteydessä.  Johtaako se koulujen sulkemiseen jo vuonna 2015, kuten Sami ennakoi, rohkenen vielä epäillä.  Muutoinkin kuin vain koulujen osalta  palveluverkkoa on syytä tarkastella ja muutoinkin kuin vain lakkauttamalla palveluja Jokelasta ja Kellokoskelta. Palveluita tulee olla saatavilla siellä, missä ihmisetkin ovat, oli kyse sitten kouluista, päiväkodeista, kirjastoista tai terveyspalveluista. Tällöin mittareina pitää olla asukasmäärän eli palveluiden käyttäjien lisäksi etäisyys ja kulkuyhteydet.

Sami toteaa, että ”verojen ja maksujen korottamisen tie on Tuusulassa kuljettu loppuun”.  En pidä verojen korottamista missään tapauksessa ensisijaisena ratkaisuna. Ainakaan siihen ei pidä turvautua siksi, että palvelurakenteita ja palvelujen tuottamistapoja ei haluta tehostaa. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta verojen korottaminen meillä on edessä taas ensi syksynä. Sen verran vakava Tuusulankin taloustilanne on.  Ei verojen korottamisen tie ole Tuusulassa vielä lähellekään loppuun kuljettu. Mutta toivottavasti ei  tarvitse mennä Hankoon asti (veroprosentti 21,5) puhumattakaan Kiteestä  (veroprosentti 22,5), vaikka jo viime valtuustokaudella sanoinkin,  – ja samaa mieltä olen edelleen -, että niin Tuusulassa kuin naapureissakin  veroprosentti alkaa kakkosella, kun käännytään 2020-luvulle riippumatta siitä, onko Tuusula tuolloin edelleen oma kuntansa tai osa isompaa kokonaisuutta. Ja kiinteistöverothan meillä ovat edelleen seutukunnan alhaisimmat.

Samaa mieltä olen sen sijaan Samin kanssa , että ”oikea tapa olisi ollut ilmaista mahdollinen tyytymättömyys Joensivun toimintaan kunnanhallituksen taholta”. Kunnanhallitus on kunnanjohtajan esimies. Esimiehen tulee käyttää sille kuuluvaa direktiovaltaa. Näin kunnanhallitus ei ole menetellyt. Kunnanhallitus asettaa vuosittain kunnanjohtajalle tulostavoitteet. Se on oikea paikka edellyttää kunnanjohtajalta valtuuston hyväksymien tavoitteiden toimeenpanoa asettamalla riittävän konkreettiset tulostavoitteet ja arvioida sekä  antaa palautetta kunnanjohtajan toiminnasta.  Tämän kunnanhallitus on laiminlyönyt. Epäluottamuksen esittäminen valtuuston taholta on poikkeuksellista, varsinkin kun epäluottamuksen alullepanija itse on kunnanhallituksen jäsen.

Myös Samin loppukaneetista voi olla samaa mieltä: ”toivon parempaa poliittisten ryhmien välistä yhteistyötä sekä yleensäkin luottamushenkilöiltä sitä poliittista johtajuutta, joka meille on vaaleilla annettu. Tärkeintä tulee olemaan kyky tehdä päätöksiä.” Varsinkin kun muistetaan, että poliittiset ryhmät eivät viime vuonna saaneet aikaan edes sitä valtuustosopimusta, jonka laatimisen nimeen heti vaalien jälkeen yhdessä vannottiin.

Vaikea vuosi alussa

Torstai 2.1.2014 klo 23.06 - Aarno Järvinen

Alkanut vuosi 2014 on monen historiallisen tapahtuman muistovuosi. Ensimmäisen maailmansodan syttymisestä  tulee kuluneeksi sata vuotta.  Vaikka Suomi ei ensimmäiseen maailmansotaan osallistunut,  itsenäinen Suomi on noiden mullistusten seurausta.  25 vuotta myöhemmin eli 75 vuotta sitten syttyi toinen maailmansota. Euroopalle maailmansodat olivat tuhoisia monessakin mielessä. Inhimillisten ja aineellisten katastrofien lisäksi ne hidastivat alueen kehitystä toimivaksi yhteisöksi. Oikealle uralla palattiin vasta 25 vuotta sitten, kun Berliinin muuri murtui. Samanaikainen Kiinan talousuudistuksen alku polkaisi globalisaation uudelleen vauhtiin.

Väestönlaskennasta ja verollepanosta muistamme, että keisari Augustuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 2000 vuotta. Hänen merkitystään myöskään Euroopan kehitykselle ei voi liioitella.

Kaarle Suuri kuoli vuonna 814, eli 1200 vuotta sitten. Hänen johtamansa valtakunta kattoi suunnilleen nykyiset Saksan, Ranskan, Pohjois-Italian ja osia Puolasta. Hänen ansiokseeen voidaan laskea, että valtakunnan eri asioita kuten painoja, mittoja ja hallintoa yhdistettiin paremmin toimiviksi kokonaisuuksiksi. Voisiko sitä hyvällä syyllä sanoa EU:n esimuodoksi ja pohjaksi.

Ja vielä yksi eurooppalainen merkkivuosi: vuonna 1814 Euroopan yhdistämistä yrittänyt hallitsija eli Napoleon Buonaparte luopui kruunusta ja vetäytyi Elban saarelle. 

Tuleeko vuodesta 2014 Tuusulan kohtalon vuosi, jota tulevat täällä asuvat polvet voivat muistella? Ainakaan siitä ei tule Tuusulalle helppo. Edessä on isoja ja hankalia asioita. Tärkein Tuusulan tulevaisuuden kannalta on kuntaliitosratkaisu. Kahdeksan kunnan yhdistymisselvityksen väliraporttia käsitellään kahdeksan kunnan valtuustojen yhteiskokouksessa Keravalla 8.1.2014. Lopullisen raportin pitäisi valmistua keskikesällä ja ratkaisut on tämänhetkisen ajatuksen mukaan tarkoitus tehdä noin vuoden kuluttua joulun välipäivinä. Ainakin tässä vaiheessa ajatellaan, että kaikkien kahdeksan kunnan valtuustot kokoontuisivat samanaikaisesti tekemään ratkaisevaa päätöstä kuntaliitoksesta. Saa sitten nähdä.

Toinen  hankala asia on aloite kunnanjohtajan erottamisesta, lomauttamisesta tai siirtämisestä muihin tehtäviin, jota asiaa selvittämään vuoden viimeisessä valtuustossa äänestyksen jälkeen asetettiin kuntalain tarkoittama tilapäinen valiokunta.  Samassa kokouksessa nimettiin myös 17 henkinen valtuuston toimikunta  valmistelemaan mm. hallinto- ja johtosääntöuudistuksia, toimintatapauudistuksia luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistyön kehittämiseksi, sekä kuntastrategian mukaisia valtuustokauden tavoitteita.

Olen tuon toimikunnan jäsen. Tilapäiseen valiokuntaan en halunnut. Oma alkuperäinen ajatukseni oli, että tilapäinen valiokunta ja toimikunta olisivat koostuneet samoista henkilöistä, jolloin molemmat tehtävät olisi voitu hoitaa samanaikaisesti.  Se ajatus ei saanut kannatusta.
Tätä jo valmiiksi hankalaa tilannetta varjostaa kunnan taloustilanne. Se ei toki ole kuntien joukossa suinkaan heikoimmasta päästä, mutta tulee aiheuttamaan vielä monta murhetta.

Alkaneen vuoden muodollisesti yksimielisesti hyväksyttyyn budjettiin sisältyy monia asioita, jotka eivät ole kovin yksimielisiä. Mainitaan vain kyläkoulujen kohtalo, Jokelan ja Kellokosken terveysasemien kesäsulku ja merkittävimpänä budjettiin sisäänrakennettu  säästövaatimus eli  talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma, jolla on tarkoitus  saada aikaan  1,5 miljoonan euron säästöt, jotka mahdollistavat talousarvioesityksen mukaisen vuosituloksen.
Tehtäviä ja vaikeita sellaisia on siis enemmän kuin yhdelle vuodelle on kohtuullista. Saa nähdä, miten niistä selvitään.

Syksyistä budjettiseminaaria

Tiistai 5.11.2013 klo 23.07 - Aarno Järvinen

Kunnanjohtaja julkisti oman talousarvioesityksensa 2014 keskiviikkona 30.10.2013 ja kunnanvaltuusto kokoontui syyssateisena perjantaina 1.11. budjettiseminaariin Gustavelundiin kuuntelemaan kunnanjohtajan ja muiden virkamiesten esityksiä asiasta.  Tällä ja ensi viikolla kunnanhallitus valmistelee omaa esitystään, joka ei varmaankaan tule olemaan aivan yksi yhteen kunnanjohtajan esityksen kanssa.

Tuusulan taloustilanne on vaikea, mutta poikkeaa kuitenkin vielä monessa kohtaa edukseen valtaosan kuntien tilanteesta. Meillä kunnan velkaantumisaste kuten väen keski-ikäkin ovat varsin alhaisia, vaikka velkaa ensi vuonna joudutaankin ottamaan lisää ja ikääntyneen väen lukumäärä lähivuosina tulee kasvamaan.

Kunnanjohtajan budjettiesitys oli parempi kuin odotin. Se ei tarkoita, että olisin siitä samaa mieltä. Monesta muusta kunnasta poiketen kunnanjohtaja ei esitä irtisanomisia eikä lomautuksia. Taustalla on tämänvuotinen kova henkilöstökulujen "hevoskuuri" perustuen valtuuston viime vuoden linjaukseen, että kunnan työntekijöiden määrä suhteessa asukaslukuun ei saa nousta, vaan suhdeluvun pitäisi mieluummin alentua. Koska Tuusula on nykyisin muuttotappiokunta ja väestönkasvu perustuu syntyvyyden enemmyyteen, ei kunnan palveluksessa olevien lukumäärä voi em. linjaukseen vedon nousta. Toisaalta tilannetta helpottaa vielä useita vuosia jatkuva suurten ikäluokkien eläköityminen.

Myöskään veroja ei kunnanjohtaja esitä korotettavaksi. Siinä ei toki ole mitään yllättävää. Tuloveroprosenttia korotettiin juuri vuosi sitten prosenttiyksiköllä, joten millään poliittisella ryhmällä tuskin olisi ollut halua korotuksiin tältä osin, vaikka naapurikunnat niin joutuvatkin tekemään. Kiinteistöverot ovat Tuusulassa lähes lain sallimassa alareunassa ja naapureita selvästi pienemmät, joten niiden korottaminen on keskusteluissa ollut esillä. Valmiutta korottaa vakituisen asuinrakennuksen veroa lain alarajasta 0,32 % ei taida juuri olla, mutta yleisen kiinteistöveron korottaminen nykyisestä 0,65 %:sta (lain alaraja 0,60 %) saattaa keskusteluissa nousta paikkaamaan niitä menolisäyksiä, joita varmaankin tehdään kunnanjohtajan esitykseen. Muilla veroluokilla (muu asuinrakennus, rakentamaton rakennuspaikka ja yleishyödyllinen yhteisö) ei ole käytännön rahallista merkitystä, vaikka ne hilattaisiin alarajalta tappiin. Periaatteessa rakentamattoman rakennuspaikan veron korottaminen nykyisestä 1,65 %:sta "tappiin" eli 3,00 %:iin voisi ainakin teoriassa vauhdittaa tyhjien tonttien rakentumista ja sitä kautta auttaa taajamien täydennysrakentumista.

Paljon keskustelua herättänyt kyläkoulujen sulkemisesitys, joka sisältyy kunnanjohtajan esitykseen, tuskin ainakaan selaisenaan menee läpi. Asiassa on syntynyt valitettava epäluottamus säästölaskelmien oikeellisuudesta virkamiesten ja luottamushenkilöiden välille. Näen kyläkoulukiistassa kolme ulottuvuutta. a) Laskelmat. Meillä ei voi olla erikseen virkamiesten lukuja ja luottamuhenkilöiden lukuja. Pitää löytää yhteisymmärrys luvuista ja laskentaperusteista, joihin sekä virkamiehet että luottamushenkilöt voivat luottaa. b) Arvokeskustelu. Kumpi on parempi kyläkoulut vai isot keskustakoulut. Oikeaa vastausta ei ole olemassa. Asiasta on tehty jopa väitöskirja, mutta ei sekään sano, kumpi malli on parempi. Poliitikkojen on vaan tämä arvokeskustelu käytävä ja tehtävä sen pohjalta ratkaisut ja sitten perusteltava valittu ja mahdollisesti kalliimpi vaihtoehto kuntalaisille. c) Kuntarakenneuudistus. Tällä hetkellä emme tiedä, tuleeko kuntaliitoksia ja millaisia. Onko siis parempi odottaa näitä ratkaisuja? Sillä jos kuntaliitoksia tulee, on koulupuolellakin väistämätön myllerrys edessä. Minusta on parempi, että myllerretään vain kerran kuin, että pantaisiin useita vuosia kestävä muutosmylly koululaisten riesaksi jo nyt pyörimään.

Kunnanjohtajan esityksessä on monia muitakin kohtia, joista keskustelua syntyy kuten mm. Jokelan ja Kellokosken sosiaali- ja terveysasemien kesäsulku kahdeksi kuukaudeksi ja  "puskasta" tullut esitys organisaatiomuutoksesta, jossa kuntakehitys alistettaisiin Tekniselle toimelle. Tässä on vähän sama kuin koulukeskustelussa. Ei pidä ennen kuntarakenneratkaisuja lähteä myllertämään organisaatiota, koska silloin yleinen myllerrys jatkuu vuosikausia, jos kuntaliitoksia tehdään. Oli tosin positiivistakin. Tänä vuonna ei yritetty nipistää Jokelan Kansalaisopiston avustusmäärärahaa, vaan esitys on sama kuin kuluvana vuonna.

Viime perjantaina valtuusto kuunteli esityksiä. Aikaa oli varttu myös valtuustoryhmien kokoontumiselle ja kannanotoille, mutta valmiutta ei ainakaan sos.dem. ryhmällä ollut isompien linjojen vetämiseen, eikä tainnut olla muillakaan ryhmillä. Olihan budjettiesitys käytännössä saatu käteen vasta samana aamuna. Sos.dem. valtuustoryhmä kokoontuu ensi lauantaina pohtimaan omia budjettilinjauksiaan. Niistä ensi viikolla lisää.

Pankiton Jokela

Sunnuntai 3.11.2013 klo 14.55 - Aarno Järvinen

Jokelan viimeinen pankkikonttori sulki ovensa perjantaina 1.11.2013, kun Keski-Uudenmaan Osuuspankki lopetti konttorinsa Jokelassa. Samoin kävi Kellokoskella ja Rajamäellä. Henkilökunta Jokelasta siirtyi Hyvinkäälle, jossa jokelalaisten ilmeisesti odotetaan asioivan jatkossa. Pankin tilat ovat nyt tyhjillään ja pimeänä verhot edessä. Nordean konttori Jokelassa pantiin kiinni jo keväällä. Jännityksellä odotetaan, mitä Osuuspankin tiloihin tulee ja kuinka kauan ne seisovat tyhjillään. Jokelalaisten kannalta varmaan hyvä ratkaisu olisi, jos S-pankki avaisi tiloissa ihan oikean konttorin. Onhan kiinteistö S-ryhmän, joten tilojen hyödyntäminen omaan käyttöön olisi ihan luontevaa. Jokelan Eläkkeensaajat ry on esittänyt Lammin Säästöpankille toivomuksen konttorin avaamisesta Jokelaan. Lammin Säästöpankki mielletään "tavallisten ihmisten" paikallispankiksi, joten sekin sopisi Jokelaan hyvin.

Mutta ei syksyisen harmaaseen marraskuun alkuun pelkästään huonoa kuulu. Samaisena päivänä, kun viimeinen pankkikonttori suljettiin, avattiin Jokelan aseman kahvila uudelleen muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen. Uutena yrittäjän toimii Setlementti Louhela, joka Jokelan ohella lähti pyörittämään myös Järvenpään aseman suljettuna ollutta kuppilaa. Jokelalaisten kannalta todella hieno juttu. Järvenpääläisellä Setlementti Louhelalla on hyvinkin monipuolista toimintaa. Jokelassa kahvilatoimintaa pyörittää Louhelan  juhla- ja pitopalvelu, joten myös pitopalvelua on saatavissa samasta paikasta esim. työväetalolla pidettäviä perhejuhlia varten.

Bruno-kahvilan avajaiset sattuivat epäonnekseen veturimiesten yllätyslakkopäiväksi, joten kahvilaa ei ollut avaamassa normaali junaa odottavien joukko. Itse kävin avajaiskahveilla kunnan budjettiseminaarista palatessani. Osuuspankin konttorin sulkemista en käynyt paikan päällä "suremassa". Täytyy toivoa toisaalta onnea ja menestystä Brunolle eli että jokelalaiset ottaisivat paikan omakseen ja toisaalta, että "pankkisulkemus" ei Jokelassa kestäisi kovin kauaa, vaan tyhjilleen jääneisiin tiloihin löytyisi toinen pankki. Pankki, joka uskoo Jokelan asukasmäärän kasvuun ja siihen, että ihan kaikki eivät vielä moneen, moneen vuoteen hoida kaikkia pankkiasioitaan verkossa.  

Ulkoistaa vai peruuttaa ulkoistukset

Perjantai 25.10.2013 klo 22.48 - Aarno Järvinen

Kuntaliiton ”pää-äänenkannattaja” Kuntalehti tulee ”työsuhde-etuna” kunnanvaltuutetuille. Tuorein numero  eli  24.10 ilmestynyt ropsahti postilaatikkoon eilen ja siinä on taas tiukka viikonlopun lukupaketti.

Lehdessä on mm vastakkaiset näkemykset kunnan tehtävien ulkoistuksesta.

Yksi juttu oli otsikoitu ”Ostot seis ja työt kotiin” eli kunnat palauttavat ulkoistuksia omiksi töiksi. Ei mitenkään hämmästyttävää. Tätähän on ennakoitu ja tapahtunutkin jo pitkään. Juttu kertoo tiivistetysti, että  ”tyytymättömyys ulkoistettujen palvelujen laatuun ja hintatason nousu ovat johtaneet siihen, että osa kunnista palauttaa ulkoistettuja palveluita takaisin kunnan omiksi töiksi. Eniten kunnat ostavat ulkopuolelta sosiaalipalveluita, arviolta kahden miljardin euron edestä.”

Toinen juttu kertoo, että  ”yrittäjät tahtovat tehdä enemmän.”  Jutussa Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus sanoo, että ”yritysten tuottamien sosiaali- ja terveyspalveluitten määrän voisi kaksinkertaistaa nykyisestä. Yritykset ovat kiinnostuneita tuottamaan kunnille myös koulutuspalveluita.”

Eli kun on todettu, että sosiaali- ja terveyspalvelujen ostaminen tulee kunnille kalliiksi ja niiden laatukaan ei vastaa odotuksia, niin nyt voitaisiin siirtyä ostamaan peruskoulupalveluja – niinhän? Henkilöstökoulutustahan toki on ostettu yksityisiltä jo pitkään ja siihen yksityinen tarjonta koulutuskuntayhtymien ohella toki sopii. Yksityinen  tarjonta on monessa erityisalan koulutuksessa aivan järkevääkin, mutta peruskoulutuksen tai nuorten ammatillisen koulutuksen yksityistämisessä ei ole järjen hiventäkään.

Sitten aivan toisenlaista asiaa Kuntalehdestä: ”Synnytykset keskittyvät isoihin sairaaloihin, joissa voidaan järjestää kattava päivystys erikoislääkäreineen sekä leikkausvalmius. Uusi päivystysasetus määrää, että sairaalalla on oltava valmius hätäsektioon, eli lapsen on synnyttävä alle 10 minuutissa siitä, kun päätös sektiosta tehdään. Käytännössä asetus lopettaa synnytykset pienimmissä keskussairaaloissa." Synnytysten loppumisen myötä myös sairaalan muu päivystystoiminta on vaarassa hiipua.  Synnytys  ja hätäsektio pelastushelikopterissa varmaan on turvallista, koska siellä on taitava lääkäri mukana. Asiasta en mitään ymmärrä, mutta miten lienee sama tilanne taksissa? Jo nyt, kun synnytyssairaaloita on vähennetty, synnytykset takseissa ja muissa liikennevälineissä ovat lisääntyneet.  Kuntalehden mukaan matkasynnytykset ja sairaalan ulkopuolella suunnittelematta (harkitut kotisynnytykset ovat asia erikseen) tapahtuneet synnytykset ovat yli kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa.  Matkat jo nyt ovat niin pitkiä, ettei lentäenkään ole aina ajoissa perillä. Entä sitten, kun uuden kustannusjaon myötä pelastushelikopteripalvelut tullaan kuntien rahapulassa lopettamaan?

Tuusulalaisilla äideillä ei ainakaan vielä ole huolta, koska Hyvinkään sairaala jatkaa edelleen synnytyssairaalana. Toisin on Lapissa, jos Rovaniemen keskussairaaalan synnytykset keskitettäisiin Ouluun. Utsjoelta Rovaniemelle on yli 450 km ja Ouluun E75:tä pitkin 672 km. Samallahan voitaisiin keskittää helsinkiläistenkin synnytykset tasapuolisuuden vuoksi Ouluun, koska matkahan on lyhyempi. Samaa E75:tä pitkin vain 606 km!

Sen sijaan yhtä mieltä voi olla entisen pelastusylijohtajan kanssa siitä, että pelastustoimi tulisi valtiollistaa.

Näin säästötavoitteet muuttuvat lisämenoiksi

Tiistai 22.10.2013 klo 22.42 - Aarno Järvinen

Valtakunnan hallitus linjasi budjettiriihessään kuntatalouden tervehdyttämiseksi tarkoitetun toimintaohjelman, jolla on tarkoitus karsia kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä.

Kuntaliiton Kietäväinen toteaa, että ”linjaus oli välttämätön ja historiallinen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hallituksen tasolla on tarkoitus merkittävässä mittakaavassa asettaa tärkeysjärjestykseen hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä sen toimivuuden varmistamiseksi.”

Tulokset tosin kertovat ihan muuta, kuten jo aiemmissa blogikirjoituksissani olen pelännyt.

Ministeriöiden 1.10. mennessä jättämiin esityksiin sisältyy nimittäin yllättäviäkin piirteitä – tai miten sen ottaa –  tätä minä pelkäsinkin. Alkuperäisen tavoitteen kannalta Kietäväisen mukaan mm. opetus- ja kulttuuriministeriön esityksen tekee erikoiseksi se, että se ei vähennä, vaan lisää kustannuksia. Ehdotus lisäisi myös keskusohjausta, byrokratiaa ja uhkaa heikentää käytännössä koulutuksen järjestämistä ja sen saatavuutta sekä alueellisten erityispiirteiden huomioon ottamista.
Ja hänen mukaansa uusien tehtävien kustannukset ylittävät tähän mennessä esitetyt säästöt! Tämä ”säästölinja” oli jotenkin odotettavissa, kun ”pukki pannaan kaalimaata aidoittamaan”.

Kuntaliiton mukaan ”ministeriöiden alkuperäisten ehdotusten säästövaikutus on olennaista vähäisempi, kuin ne lisäkustannukset, jotka aiheutuvat kunnille hallituksen päättämistä tehtävien ja velvoitteiden lisäyksistä ensi ja seuraavalle vuodelle.” ”Suurin lisäys on vuoden 2015 alusta voimaan astuva työmarkkinatuen uudistus, jolla hallituksen kevään kehysriihen linjausten mukaan lisätään kuntien menoja 150 miljoonalla eurolla.”

Kuntaliitto toteaa, että ”on tärkeää, että kuntien ja kuntayhtymien toimintamenojen vähennykset ovat selkeästi todennettavissa ja että niiden hyötyjä ei imuroida valtiolle. Kuntien palvelujen rahoittamiseen tarvitaan kaikki syntyneet säästöt.” Tähän toteamukseen on helppo yhtyä.

Tuusulassa sentään ensimmäinen yritys onnistui, joskin vähän epäilen ymmärsivätkö kaikki, mitä tavoiteltiin. Lokakuun valtuustossa oli nimittäin käsittelyssä ehdotus Tuusulan ympäristönsuojelumääräyksiksi. Aikamoinen kokoelma yksityiskohtaista säätelyä. Esitys oli huonosti valmisteltu kahdessa mielessä. Ensinnäkin siinä oli hyvin paljon asioita, jotka jo on sanottu muissa säännöksissä ts. päällekkäistä säätämistä. Toisekseen mukana oli monia tavallisen ihmisen kannalta täysin turhanaikaisia määräyksiä, kuten kompostien sijoittelu omakotitonteilla.

Varsin vilkkaan keskustelun ja yhden neuvottelutauon jälkeen asia päätettiin yksimielisesti palauttaa uudelleen valmisteltavaksi niin, että siitä poistetaan ne asiat, jotka on säädetty jo muualla ja että, ympäristökeskus tekee nettiin ohjeen, jossa ymmärrettävästi kerrotaan miten erilaisten ympäristöasioiden kanssa tulee toimia.

Lopputulos oli ihan hyvä, mutta oma viestini keskustelussa oli, että emme tarvitse lisää sääntelyä, ei varsinkaan sellaista, josta aiheutuu lisää kustannuksia kunnalle tai kuntalaisille. Päinvastoin meidän on ihan oikeasti, kunnan ominkin toimin purettava nykyistä sääntelyä. Ei riitä pelkästään se, että korjataan huonosti laadittua luonnosta. Jatkoa ajatellen en ole kovin vakuuttunut, että omaehtoinen sääntelyn purkaminen onnistuisi kunnissa yhtään paremmin kuin valtiollakaan.  

Tuusula kuin Tampere

Lauantai 5.10.2013 klo 17.09 - Aarno Järvinen

Tuusula ei selviä ensi vuoden budjettia uhkaavasta alijäämästä ilman kipeitä leikkauksia ja veronkorotuksia. Tämän suoremmin ei kunnan nykyistä taloustilannetta voi ilmaista.

Ylläoleva ei ole lainaus Keski-Uusimaasta vaan Aamulehdestä. Suora lainaus Aamulehden pääkirjoituksesta 5.10.2013, johon Tampereen tilalle vaihdoin Tuusulan ja kaupunki-sanan tilalle kunta. Näin samoin sanoin voidaan kuvata molempien kuntien tilannetta. Ja sopiihan se, kun Tuusulasta tulee osa Tampereen kokoista Keski-Uudenmaan kaupunkia, jos kahdeksan kunnan liitoshanke toteutuu. Yhteistä on siis ainakin talousvaikeudet.

Meillä budjetti siirrettiin joulukuun valtuustoon. ”Ylityökorvauksia” saattaa valtuutetuille ropsahtaa reilusti, sen verran vaikealta tilanne näyttää. Vuosi sitten pyhästi luvatusta ryhmien välisestä valtuustosopimuksestakaan ei ole asiaa helpottamaan. Sellaista kun ei synny.

Ensilämmittelynä on julkisuudessa ollut jo koulujen lakkautukset. Kasko-lautakunnan äänestystulos ei siinä asiassa ole varmastikaan viimeinen sana. Melkoisen määrän äänestyksiä kävi myös sosiaali- ja terveyslautakunta ensi vuoden budjettia käsitellessään. Mutta tuskin nekään päätökset viime vaiheessa sellaisenaan pitävät. Jokelassa ja Kellokoskella tuskin purematta niellään terveysasemien kesäsulkua, vaikka lautakunta yksimielisesti lyhensikin virkamiesten kahden kuukauden kesäsulkemisen yhdeksi kuukaudeksi.

Erimielisyydet tuskin jäävät näihin kahteen asiaan. Jo pelkästään näiden kahden lautakunnan päätösten tarkempi ruotiminen nostaa esiin monta erimielisyyden aihetta. Lisää on tulossa varmasti vielä muilta sektoreilta. Mutta tilanne on ihan oikeasti hankala. Tuoreen osavuosikatsauksen mukaan tämän vuoden  tulokseksi arvioidaan tällä hetkellä -3,7 milj. euroa eli budjetti ”pettää” reilut  8 milj. euroa, sillä viime syksynä budjetissa tulos näytti 4,4 milj. ylijäämää.  Osasyynä on  aiempien vuosien holtiton alibudjetointi, joka hyvästä yrityksestä huolimatta ei vielä viime syksyn päätöksillä korjaantunut, vaikka periaatteessa alibudjetoinnin umpeenkuromisesta lähivuosina olikin yksimielisyys.

Kun vuosi sitten tuloveroprosenttia nostettiin kokonaisella prosenttiyksiköllä, halua uuteen korotukseen tuskin tänä vuonna on. Kiinteistöverossa Tuusulassa ollaan lain sallimissa alarajoissa ja selvästi naapureita halvempia. Kiinteistöarvojen nostot tuovat jonkin verran lisää rahaa kassaan veroprosentteihin koskematta, mutta ei tarpeeksi. Niinpä epäilen, että omakotiasujavaltaisuudesta huolimatta myös prosentteja korjataan ainakin jonkin verran ylöspäin. Ja kirpaiseehan se kerrostaloasujiakin yhtiövastikkeen tai vuokran kautta.

Mutta ei sekään riitä. Valtio leikkaa rajusti valtionosuuksia ja lupaa keventää miljardilla kuntien menoja kuntien tehtäviä vähentämällä. Nyt jo ensimmäisistä ministeriöiden ”kevennysehdotuksista” näkyy, kuinka älytön tuo miljardin tavoite on. Mitään rahallisesti merkittävää karsittavaa ministeriöt eivät kuntien tehtävätaakassa  näe. Ja miten voisivatkaan. Eihän asiantuntijaministeriö voi myöntää antaneensa tarpeettomia lakeja ja säädöksiä. Kokonaisuutta ei paljon helpota sekään, että esitetään kuntien maksettavana nyt olevia menoja siirrettäväksi valtion maksettavaksi. ”Kreikkalaista” säästöpolitiikkaa. Ei peiton alla ole yhtään sen lämpimämpi, jos peiton vain kääntää toisin päin. Eivät  julkishallinnon menot siitä vähene. Ja meillä vielä ihmetellään, miksi kreikkalaiset eivät pane hallintoaan kuntoon. Yhtään sen parempaan ei pystytä meilläkään.

Kuntien tehtäviä karsimaan

Maanantai 23.9.2013 klo 23.31 - Aarno Järvinen

Aiempaa useammat alkavat olla sitä mieltä, että kuntien tehtäviä voisi karsia. Niin voisi. Olen itse kirjoittanut blogiini siitä jo useampaan kertaan. Tavoite miljardin euron säästöistä kuntien tehtäviä karsimalla on niin hurja, että pelkillä blogikirjoituksilla siihen ei päästä.

Epäilen vahvasti, että kun ihan oikeasti ryhdytään esittämään karsittavia tehtäviä, lähes kaikkia karsinnan kohteita nousee puolustamaan joko sankka kansalaisten joukko tai asiantuntijoiden armeija. Sillä kukapa asiantuntija myöntäisi, että hänen erityisosaamisalueensa itse asiassa on täysin turha. Pelkästään yhteisesti turhiksi tunnustettujen tehtävien poistolla ei miljardisäästöä päästä lähellekään.

Joka tapauksessa yrittää pitää, koska näinkään ei voida jatkaa. Vaikka se onkin yhtä takkuista kuin kuntien yhdistäminen, joka muuten on yksi niistä asioista, joka on tässä yhteydessä pakko tehdä. Miten, onkin jo ihan toinen juttu.

Osmo Soininvaara toteaa omassa blogissaan ”On paljon sellaisia tehtäviä, joita ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Minun on vaikea ymmärtää, miksi lukioluokka pitää jakaa luterilaisiin, ortodokseihin, katolisiin, islamilaisiin ja uskonnottomiin, kun opetetaan maailmanuskontoja, mutta ei tällaisista älyttömyyksistä paljon säästy. Enemmän säästyy, kun poistetaan sinänsä hyvä tarkoittavia, mutta jäykkyydessään kahlitsevia normeja ja vielä enemmän, kun karsitaan vanhanaikaisia ja hyvin byrokraattisia hallinnollisia käytäntöjä.” Tästä olen täsmälleen samaa mieltä Soininvaaran kanssa.

Soininvaara jatkaa ”Merkittävää säästöä syntyy, jos voidaan poistaa turhia ammattikuntarajoja ja ylimitoitettuja koulutusvaatimuksia. Kuinka monen vuoden koulutuksen nyt esimerkiksi vaatii se, että vie vanhuksen puistoon kävelylle.” Nyt ollaankin jo vaikeammalla alueella. Vanhusten ulkoiluttamiseen ei tarvita terveydenhuollon ammattitutkintoa. Siitä voidaan olla yhtä mieltä. Mutta onko Suomen, joka ylpeilee korkealla koulutustasollaan ja osaamisellaan, syytä lähteä siitä tinkimään. Tuskin. Ei ainakaan pidä lähteä luomaan uusia koulutuksellisia umpiperiä erilaisilla lyhyttutkinnoilla tai –koulutuksilla. Suomalaisen koulutusjärjestelmän ehdoton etu esim. Saksaan verrattuna on, että voi ammatillista väylää edetä ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, jos rahkeet ja kiinnostus kestävät.

Sen sijaan pitää kyllä korjata virheitä, joita tehtiin, kun ammattikorkeakoulut perustettiin ja opistoasteen koulutus lakkautettiin. Osinhan niitä on jo korjattu mm., kun huomattiin, että rakennusmestareita olisi hyvä olla jatkossakin. Soininvaaran viittaamaan vanhustenhoitoon liittyen tehtiin selkeä virhe, kun vanha kodinhoitajatutkinto lakkautettiin ja kaikista yritetään tehdä lähihoitajia. Valtaosa ikäihmisten tarvitsemasta avusta on muuta kuin (sairauden)hoitoa. Kyse on avustamisesta aivan tavallisissa arjen askareissa, ruuanlaitossa, siivoamisessa, kaupassa käynnissä ja muussa asioimisessa. Näihin tehtäviin vanha kodinhoitajatutkinto oli erinomaisen hyvä.

Koulutusvaatimusten löysentämistä pitää tehdä esim. sosiaalitoimen tehtävien hoidossa, koska huonon palkkauksen vuoksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita sosiaalialan ammattilaisia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi eikä ala houkuttele. Ammattikorkeakoulututkinto riittäisi valtaosaan tehtäviä. 

Ei näilläkään sinällään tarpeellisilla korjauksilla miljardia saada kasaan. Itku ja hammasten kiristys alkaa, kun pitää oikeasti valvontaa ja erilaisia lupakäytäntöjä esim. ympäristöasioissa ja elintarvikevalvonnassa yksinkertaistaa ja pitkälti kokonaan lopettaa. Tai jos tuskaista kilpailulainsäädäntöä pitäisi yksinkertaistaa ts. poistaa siitä kaikki kotimainen ”kuorrutus” eli lisäsääntely ja tiukennukset, joita kotoiset virkamiehet ovat rakentaneet EU-säännösten päälle.

Tässäkään vaiheessa ei ole vielä puututtu varsinaisesti tehtäviin. Miljardia ei saada kasaan, ellei kunnan 535 lakimääräisestä tehtävästä karsita eli pitää jättää jotain nykyisistä asioista kokonaan tekemättä. Ei riitä, että niitä tehdään yksinkertaisemmin tai vähemmillä säädöksillä ja valvonnalla.

Vaikka tehtävien karsinnassakin vielä onnistuttaisiin edes jotenkin, uhkana on, että virkamiehet syytävät uusia säännöksiä ja velvoitteita koko ajan lisää. Nyt viimeistään valtakunnan hallituksen pitäisi kiireemmän vilkkaa pistää seis kaikki hankkeet, jotka merkitsevät minkäänlaista tehtävien lisäystä kunnille tai valtiollekaan. Siis hyllylle niin aselain uudistus kuin Trafin sisävesilaivoille suunnittelemat uudet järjettömät määräykset. Mutta tämähän ei onnistu. Vielä vähemmän se, että hallitus edellyttäisi jokaista uutta säännöstä kohden kumottavaksi vähintään kaksi vanhaa.

Mikä siis on lopputulema. Synkkä. Verot nousevat ja kunnalliset palvelut heikkenevät erityisesti heikoimmassa asemassa olevilta, koska säästöjen pakossa palveluja leikataan ja henkilöstöä irtisanotaan ja lomautetaan. Kyvyt ja halut eivät päättäjillä riitä parempaan.

Miksi olen näin pessimisti. Mitään näyttöä paremmasta ei vielä ole. Vain puhetta. Toivottavasti olen edes joltain osin väärässä.

Perjantai ja kolmastoista

Torstai 19.9.2013 - Aarno Järvinen

Perjantai ja kolmastoista päivä toi Jokelan kannalta huonoja uutisia. Silloin tuli tieto, että Keski-Uudenmaan Osuuspankki lakkauttaa Jokelan, Kellokosken ja Rajamäen konttorit. Melkoinen paukku jokelalaisille, kun kylän ainoa pankki katoaa. Nordeahan lopetti oman konttorinsa keväällä.

Osuuspankilla on Jokelassa pitkä historia ja sitä on opittu pitämään kylän omana pankkina. Siksi pettymys oli paljon suurempi kuin Nordean konttorin lopetus.

Ongelmaksi tämä koituu ennen muuta ikäihmisille ja vammaisille, joilla ei ole tietokonetta eikä osaamista sähköisten välineiden käytöstä - ei ehkä pankkikorttiakaan - ja joille  huonosti liikkuvina on hankalaa lähteä pankkiasioille kauemmas. Lähimmät pankit ovat jatkossa Järvenpäässä ja Hyvinkäällä, jonne kumpaankin on matkaa 11 km.

Jokelan Eläkkeensaajat ry lähetti heti tuoreeltaan eilen päätöstä paheksuvan kirjeen Osuuspankin toimitusjohtajalle.

Tänään järjestettiin mielenosoitus Osuuspankin Jokelan konttorin edessä. Kiitos tästä kuuluu Sirkka Pohtimolle, joka organisoi mielenosoituksen, tiedotti siitä ja vaati, että pankin edustajan tulee olla apikalla vastaamassa kysymyksiin. Useita kymmeniä vihaisia kyläläisiä kokoontuikin pankin edustalle, jossa pankin hallintojohtaja yritti vastailla parhain päin lukuisiin kymmeniin kysymyksiin siitä, miten pankkiasioita voi jatkossa hoitaa ja säilyykö Otto-automaattikaan enää kylällä. Hänen mukaansa pankin päätös konttorien lopetuksesta on lopullinen. Otto-automaatin hän vakuutti edelleen kylällä säilyvän. Samoin hän yritti vakuuttaa, että Plussa-ominaisuudessa varustetulla pankkikortilla voi käteistä nostaa myös kylän K-kaupasta. Vakuuttelut eivät oikein vakuuttaneet paikallaolijoita. Joskin myönteisenä uutuutena tuli esin vanhan "Postisiirtokuoren" paluu ts. laskut voi jatkossa laittaa pankkisiirtokuoreen ja lähettää ne postitse pankkiin maksettavaksi. Pankki maksaa postimaksun ja laskun maksu näin hoidettuna maksaa 1,50 euroa, mikä on vähemmän kuin kassatiskillä hoidettuna.

Ihmettelin, miten pankki lopettaa konttorin Jokelasta, joka on kuitenkin Tuusulan nopeimmin kasvava taajama ja parhaillaankin on tontteja myynnissä Peltokaaren alueella, jonne on tulossa 1600 uutta asukasta. Vastausta ei hallintojohtajalta tullut.

Lue lisää »

Byrokratiatalkoot vai lisää byrokratiaa?

Lauantai 14.9.2013 klo 18.59 - Aarno Järvinen

Valtakunnan hallitus on havahtunut huomaamaan, että kunnat eivät selviä nykyisistä tehtävistään, kun valtio leikkaa valtionapuja mittavasti. Tehtäviä on pakko vähentää. Mutta mistä ja miten? Kuntien tehtävistä 535 on lakimääräisiä. Siis lakeja on kumottava tai muutettava, jotta kuntien tehtävät vähenisivät.

Hallituksen rakennepaketin mukaan julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisesta kaksi miljardia kohdistuu kuntatalouteen. Kuntaliitto odottaa nyt valtiolta keinoja, jotta kunnat voivat toteuttaa talouden ja tehtävien tasapainottamisen. Aiemmat hallituksen päätökset vähentävät kuntien valtionosuuksia ensi vuonna 1,1 miljardia euroa. Kuntaliiton mukaan ensi vuoden valtionosuudet ovat vuoden 1990 tasolla. Samalla kuitenkin kuntien tehtävien lukumäärä on kaksinkertaistunut.

Aivan pienestä urakasta ei edes ole kysymys, jos tavoitteena on miljardin säästöt ts. tehtäviä pitäisi vähentää tai niiden hoitamista yksinkertaistaa niin, että kuntien henkilökuntaa voitaisiin vähentää reippaasti. Muuta tietähän kuntien säästöihin ei juuri ole. Henkilöstömenot ovat luokkaa 60-70 % lähes joka kunnassa. Toki henkilökunnan vähenemisestä  voidaan saada säästöjä myös esim. kiinteistökuluihin ja muihin henkilöstöstä välittömästi aiheutuviin.  Mutta joka tapauksessa tätä tietä kulkien tuhansien henkilöiden vähennys pitäisi saada aikaan. Voi tietysti hartaasti toivoa, että lainsäädännön ja esim lupakäytännön yksinkertaistaminen vähentäisivät myös tavallisten ihmisten ja jopa valtion menoja.

Mutta mistä löytyvät nykyisessä asiantuntijavaltaisessa hallinnossa ne virkamiehet, jotka kipin kapin rientävät toteamaan, että oman hallinnon alan tehtävät ja säädökset ovat tarpeettomia tai jopa haitallisia. Aiemmat byrokratiatalkoot panevat pelkäämään pahinta.  Lopputulema voi olla, että byrokratia lisääntyy entisestään.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluomaa lainatakseni:  ”Jokaiseen lainsäädäntöhankkeeseen on saatava mukaan tuottavuusnäkökulma. Muihin uudistuksiin ei ole varaa kuin sellaisiin, jotka parantavat tuottavuutta.”

Ensimmäinen askel olisi lopettaa välittömästi kaikki meneillään olevat lakihankkeet, jotka eivät täytä em. Mäki-Lohiluoman vaatimusta. Ja näitähän löytyy. Oikeusministeriö voisi aloittaa lopettamalla lain valmistelun, jolla paljastava pukeutuminen uhkaa muuttua rikokseksi ja  alastomana uimisesta sakotettaisiin. Tästä kirjoitti Talouselämä 12.9.  Hyvä tarkoitus on estää seksuaalista häirintää, mutta osaaminen lakien kirjoittamisessa loppuu kesken aivan kuten kävi uuden pankkiveron kanssa.

Kuntaliitto heittää ehdotuksena uuden vapaakuntakokeilun selkeyttämään tehtävien purkua. En usko, että se riittää. Tarvitaan reipasta säädösten lakkauttamista ja yksinkertaistamista. Vapaakuntakokeilu voi toki olla siinä apuna.

Yksi korjausliike huonon lainvalmistelun vahinkojen korjaamiseksi on jo sentään menossa, kun ajo-opetuslupasäännöstö ollaan palauttamassa ennalleen. Muutamalle sadalle muulle asialle pitäisi tehdä samoin. Eikä tässä EU-säännöksiin vetoaminen auta. Kyllä suurin osa byrokratiaamme on ihan kotimaisten virkamiesten ahkeruuden tulosta.
 

Lyhyt lista - pitkä kokous?

Perjantai 30.8.2013 klo 23.12 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto aloittaa syyskauden maanantaina 2.9.2013. Lista on lyhyt. Ennakoiko se pitkää kokousta, koska lyhyillä listoilla on taipumus kirvoittaa pitkiä puheita, vai lyödäänkö tämän valtuustokauden nopeusennätys.

Listalla on syksyn kokousaikataulun muutos, jossa päättäminen ensi vuoden kunnan budjetista siirretään marraskuulta joulukuulle. Halutaan lisää aikaa valmistelulle. Sinänsä ymmärrettävä syy virkamiesten kannalta, mutta protestoin tätä ryhmien välisissä neuvotteluissa huonona hallintona. Lain mukaan nimittäin veroprosentit, sekä tuloveroprosentti että kiinteistöveroprosentit on päätettävä marraskuun aikana. Näin ensin päätetään tulot ja kuukautta myöhemmin vasta menot voimatta enää vaikuttaa käytännössä tulojen määrään. En ole esittämässä tuloveroprosentin korottamista, koska sitä juuri vuosi sitten korotettiin prosenttiyksiköllä ja valtio pitää huolta kiinteistöveron noususta ilman meitä kuntapäättäjiäkin. Mutta periatteessa budjetin tulot ja menot pitäisi päättää samalla kertaa.

Sitten listalla on Riihikallion Palvelukeskukseen liittyvä tonttikauppa ja "nurinperinen" tonttikauppa, jolla Asuntosäätiö myy vuonna 2007 ostamiaan tontteja takaisin kunnalle Klaavonkalliolta ja Kellokosken ns kolmiosta, koska nämä ns tuottajamuotoiset kohteet eivät ole lähteneet rakentumaan. Huono juttu. Toivottavasti niille löytyy toinen toteuttaja esim. Tuusulan Kunnan Kiinteistöt Oy, jolle olisi jo aika osoittaa vihdoinkin tontteja vuokra-asuntojen tuottamiseen. Muutoin kunta ei pysty vastaamaan MAL-sopimuksen velvoitteistaan.

Seuraavaksi kopautetaan nuijalla Kuuma-seudun tilinpäätös 2012 ennenkuin päästään keskustelemaan kyläkoulujen säilyttämisaloitteista, joita "tapetaan" kerralla useampi. Saas nähdään, kuinka pitkä keskustelu saadaan aikaiseksi. Aloite graffittiseinästä Jokelan skeittipuistoonkin tullee herättämään keskustelua.

Lopuksi listalla on pari luottamushenkilövaihdosta, jotka menevät nuijan kopauksella.

Enpä kuitenkaan uskalla veikata, istutaanko vartti vai pari tuntia. Molemmat ovat mahdollisia, mutta asioiden painavuudessa tämä kokous on "tyyntä myrskyn edellä". Viimeistään budjetista tulee kova vääntö ja poru, ellei jo sitä ennen metropolihallinto nosta laineita.

Turhia säännöksiä karsimaan

Keskiviikko 21.8.2013 klo 22.36 - Aarno Järvinen

Aamulehden (21.8.2013) mukaan kokoomuksen kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö ovat huolissaan maalaisjärjen vastaisista säännöksistä ja esittävät, että valtion tulisi välillä keskittyä lakien säätämisen sijaan myös purkamaan niitä: ”On arvioitu, että Suomessa on 42 hyllymetrillistä lakeja ja asetuksia. Yksistään kunnilla on 535 lakisääteistä tehtävää. On paikallaan kysyä, ovatko nämä kaikki tarpeen? Me uskomme, että suomalaiset osaisivat tehdä valintoja myös itse, ilman että kaikkea on tarjoiltava kansalaisille valmiiksi", kansanedustajat toteavat.

Heidän listaamansa 46 turhaa säännöstä on luetteloitu Aamulehden verkkosivuilla. Yksittäisistä listan säännöksistä voidaan toki olla montaa eri mieltä, mutta pääasiasta olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Meillä tehtaillaan täysin turhanaikaisia säännöksiä ja valitetaan, että julkinen hallinto paisuu. Esimerkkeinä muutama suora lainaus näistä kansanedustajien poimimista, minustakin  täysin pähkähulluista säännöksistä:

”-Haja-asutusalueiden jätevesiasetus. Asetus, jota ei koskaan olisi pitänyt säätää. Maalaisjärjen vastainen jo syntyessään.

-Huviveneiden käsisammuttimet on tarkastutettava tarkastajalla joka vuosi.

- Matkailukäytössä olleita majakoita on jouduttu sulkemaan, sillä Trafin mukaan niissä ei kaikissa ole erikseen rakennettuja hätäpoistumisteitä.

- Jatkossa tenonveneitä eli vanhan kansan puuveneitä ei ehkä saa käyttää kaupallisessa lohensoudussa. Trafi vaatii Lapin jokiveneiltä merialueiden säädösten noudattamista ja perinteisten Tenon jokiveneiden muuttamista CE-kelpoisiksi.

- Saat perustaa Ravintolapäivänä ravintolan, mutta et saa tarjota asiakkaillesi ruoan kanssa lasillista viiniä ilman virallista anniskelulupaa.

- Miksi jollain ravintolalla on A-oikeudet ja toisella on B-oikeudet? Miksi ei olisi vain anniskeluravintoloita ja ei-anniskeluravintoloita?”

Olen jo aiemmin heittänyt ajatuksen, että valtakunnan seuraavaan hallitukseen pitäisi saada erityinen byrokratiaministeri, jonka tehtävänä ja myös valtuutena olisi karsia turhaa säännöstöä. Seuraavan hallituksen ohjelmaan pitäisi ottaa myös päätös, että jokaista uutta säännöstä kohti pitää vähintään kaksi vanhaa kumota. Tuntuu tietysti pähkähullulta idealta. Niin se onkin, mutta nykymenollakaan emme voi jatkaa.

Lue lisää »

Mitä ne rakenteelliset uudistukset oikein ovat?

Lauantai 10.8.2013 klo 23.32 - Aarno Järvinen

Lomilta on vähitellen palailtu ja poliittinen syksy käynnistymässä.  Valtion puolella tämä tarkoittaa valtiovarainministeriön budjettiesityksen valmistumista ja kuntapuolella kunnanhallituksen budjettiseminaaria. Molemmissa on sama huoli: taloustilanne on vaikea, rahat loppu eikä veroja voi jatkuvasti korottaa. Tänä vuonna molemmissa tuntui olevan sama ratkaisumalli: rakenteelliset uudistukset. Niin valtiovarainminiseri kuin kunnanhallituksen puheenjohtajakin julistavat: On pakko tehdä rakenteellisia uudistuksia. 

Kumpikaan ei kerro, mitä ne rakenteelliset uudistukset ovat. Kansalaisilla ja kuntalaisilla on syytä pelätä pahinta: palveluja leikataan ja ensimmäisenä kaikkein heikommassa asemassa olevien palveluja ja etuja. Näinhän talousongelmia ennenkin on ratkottu.

En kiistä, etteikö taloustilanne niin valtakunnassa kuin Tuusulan kunnassakin ole vaikea, olen jopa samaa mieltä. Rakenneuudistuksistakin on puhuttu vuosikausia, mutta enempi vähempi niitä on näkynyt. Vai tarkoittavatko ne sitä, mitä tähän asti on tehty: lisää säännöksiä, lisää rajoituksia, lisää kustannuksia, lisää palvelujen leikkauksia tavallisille ihmisille.

Minusta rakenteelliset uudistukset  tarkoittavat  asioiden tekemistä yksinkertaisemmin ja tehokkaammin ja niin, että oikeat ihmiset tekevät oikeita asioita ja tekemiseen palkatuilla ihmisillä on mahdollisuus tehdä sitä työtä, mihin heidät on palkattu tai ainakin kuviteltu palkattavan.  Eli yksinkertaisesti: homma pitää tehdä kerralla valmiiksi ja oikein, sen tekemiseen ei tarvita turhia lupia, tarkastuksia eikä aikaavievää byrokratiaa ja sen tekevät ne ihmiset, jotka juuri sen homman osaavat ja he voivat käyttää siihen koko työaikansa tarvitsematta istua turhissa palavereissa tai käyttämättä aikaa muuhun kuin ydintehtävään. Yksinkertaistetaan: sairaanhoitaja voi tehdä varsin suuren osan lääkärien nykyisestä työstä kuten erilaiset rutiinikontrollit, tavallisen flunssapotilaan ei tarvitse mennä lääkäriin, sairaanhoitajakin osaa kirjoittaa sairaslomatodistuksen työnantajalle, jos joku sellaisia vielä typeryyksissään vaatii jne.  Lääkäri taas voi käyttää erikoisosaamistaan potilaan ongelmien ratkomiseen tarvitsematta koko aikaa seurustella tietokoneen ja raportointijärjestelmien kanssa.

Suuri osa kunnan käyttömenoista on peräisin kaavoituksen ratkaisuista. Kaavoituksella on hyvin keskeinen rooli. Huono kaavoitus maksaa vuosikymmenien ajan  hyvää ja tehokasta enemmän. Yksinkertaistetaan taas: jos kaavoitetaan niin ahtaasti, että lumet pitää kuljettaa alueelta joka vuosi pois sen sijaan, että ne saataisiin lumisateen jäljiltä väyliä avattaessa kerralla paikkaan, jossa ne voivat odottaa kevään koittamista  ja sulamisvedet ohjautuvat luontoon ilman teknisen toimen toimia. Puhumatta tietysti liikenteestä, palvelujen sijoittumisesta ja monista muista ihmisten jokaiseen arkeen liittyvistä asioista ja sitä kautta kustannuksista ihmisille ja kunnalle.  Nämä ovat kuitenkin hyvin hitaita keinoja ja virheiden korjaaminen hyvin hidasta ja hankalaa.  
Valtion ja kuntien pitää pystyä yhteistoiminnassa käymään oikeasti käsiksi siihen kamaluuteen, että kunnilla on nyt 535 lakisääteistä tehtävää, kun niitä 1980 oli 176. Jos elintasossa joudumme nyt palaamaan 1980-luvulle, kuten on uhkailtu, pitää myös byrokratiassa palata samalla tasolle. Kunnat eivät yksinkertaisesti selviä nykyisistä lakisääteisistä tehtävistä saati, että sen lisäksi voisivat vielä tarjota joitain ei lakisääteisiä palveluja. 

 
Me emme kestä enää yhtään lisää byrokratiaa. Pari hölmöä esimerkkiä: Ei ole tolkun hiventä siinä, että vanhoja majakoita joudutaan sulkemaan matkailukoihteina siksi, ettei niissä ole varauloskäyntiä!! Tai että kyläkauppias pistää pillit pussiin siksi, että terveystarkastaja vaatii, että oman tilan pastöroimattomasta maidosta leivottuja kotipullia, jotka ovat olleet ko kaupan vetonaula, ei saa myydä kaupan sisällä yhdessä muiden elintarvikkeiden kanssa,  vaan ne on myytävä ulkotiloissa tautivaaran vuoksi! Tämä uskomaton juttu puhutti kesällä Tampereella, eikä ollut mikään mätäkuun juttu.

Kelan byrokratia on aivan oma lukunsa. Olen täsmälleen samaa mieltä kansanedustaja Anna Kontulan (vas) kanssa , joka Aamulehdessä 9.8.2013  totesi ”Kelan alkuperäinen idea oli tehdä kansalaisten elämästä helpompaa. On käynyt päinvastoin: Kelasta on tullut käsittämättömän simputuksen ja kafkamaisen byrokratian symboli.”

Tunnustetaan myös se tosiasia, että suurin osa lisäsääntelystä ja byrokratiasta, joita olemme ”iloksemme” viime vuosina saaneet, on ihan kotimaista alkuperää ja kotimaisten virkamiesten ”ahkeruuden” tulosta. Siitä on turha esim. EU:ta syyllistää.

Kaksi kolmannesta kesästä takana

Torstai 1.8.2013 klo 23.08 - Aarno Järvinen

Kun kesä tänään kääntyi viimeiselle kolmannekselleen, voi todeta kesän ”pakolliset toimet” yhtä lukuunottamatta hoidetuiksi. Näitä jokakesäisiä ”must” –juttuja  ovat Vanhan kirjallisuuden päivät, Sata-Häme soi ja kesäteatterit Röyhiön kylätalolla ja Jokelassa työväentalolla. Viimeksimainittu eli kotikylän kesäteatteri,  tänä vuonna Anssi Mänttärin Joka-teatterille kirjoittama ”Solmuja elämässä” on vielä tätä kirjoittaessani näkemättä.

Vanhan Kirjallisuuden päivät Vammalassa, nykyisessä Sastamalassa,  oli minulle töissä ollessani useana vuonna ”virallinen kesän avaus” ja samalla kesäloman alku. Vaikka nyt eläkeläisenä ei kesälomaa sanan varsinaisessa mielessä olekaan, Vanhan Kirjallisuuden Päivät kuuluvat edelleen ”oikean”  kesän käynnistymiseen.  Näin taas tänäkin vuonna.  Yleensä olen ollut paikalla vain ensimmäisenä päivänä, nyt molempina. 

Tämän vuoden teemana oli  moraali ja etiikka. Tämän kesätapahtuman kaksi ehdotonta etua on  on Itse kirjojen,  esitelmien ja keskustelujen lisäksi se, että paikalla on vain kirjanmyyntiä – ei sitä tavallista markkinakrääsää missään muodossa  - ja tilaisuus on ilmainen. Vaikka toki rahaa kuluu juuri niihin kirjoihin, joiden ohi ei kirjaharrastaja yksinkertaisesti pääse. Mutta kun ei tarvitse käyttää rahaa pääsymaksuun, voi nekin setelit käyttää kirjoihin.

Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että tällä kertaa en osta yhtään kirjaa, koska kotona ja mökillä on lukemattomia  kirjoja ihan riittävästi, eikä kirjahyllyihin mahdu uusia. Lupaus piti yhtä huonosti kuin aiemminkin.  Kassillinen kirjoja oli mukana kotiin palatessa. Varsinaisesti ostin Lasse Lehtisen "Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat 1943-1944".  Siihen tuli kaupanpäällisenä Juhani Paasivirran ”Työväenliike yleiseurooppalaisena ilmiönä” vuodelta 1953. Väinö Tannerin ”opponentiksi” sattui silmääni vitosella Onni Talaksen ” Ei se niin tapahtunut – vastaus Väinö Tannerille” vuodelta 1949. Talashan toimi mm itsenäisyyssenaatin jäsenenä ja oikeusministerinäkin.  Radio ja TV-toimittajien pöydästä jäi mukaan peräti 50 sentillä Simo Hämäläisen ”Ikuisuuden ostaja ja muita kertomuksia” .  Enkä päässyt ohi myöskään poistomyynnissä olleista  Jukka Rislakin ”Paha sektori” ja ”Ratakatu 12” eli Suojelupoliisin historia 1949-2009.

Kun mökki on Ikaalisissa, ei Sata-Häme soi –juhlia voi ohittaa. Tänä vuonna seurasin avajaisia ja kävin kahdessa konsertissa, nimittäin Ikaalilaisessa  Pelimannikonsertissa, joka oli  kavalkadi perinteistä kansanmusiikkia  ja  Taraf de Haïdouks’ in konsertissa. Yhtye on kuulemma yksi maailman legendaarisimmista mustalaisorkestereista, peräisin Romaniasta. Ensinmainittu oli lupauksensa mukaisesti perinteistä kansanmusiikkia – sitähän halusin kuulla- ja jälkimmäisessä riitti alusta loppuun asti menoa ja  vauhtia. Eikä pelkästään konsertin loppuun asti, vaan soittajat jatkoivat musisointia vielä konserttipaikan ulkopuolella yleisön suureksi riemuksi – ja panivat hatun kiertämään.

Röyhiön kylätalolla on Seleentakusten (Kyrösjärven itäpuolisten kylien) kesäteatteri ja tänä kesänä  ”Maajussin perintö”  eli tarina peräkammarin pojasta, jonka on löydettävä nopeasti morsian saadakseen perinnön - ihan hauska, musiikkipitoinen juttu. Ei rivouksia, eikä rimanalituksia, kuten monesti kesäteattereissa tuppaa olemaan, vaan tyypillinen kiva kesäteatteritarina.  

Mahtuuhan kesään toki paljon muutakin tapahtumaa, mutta nämä ovat ne jokavuotiset ”pakolliset” . Jämi Fly In –lentonäytös  jäi tänä vuonna väliin, koska ohjelma vaikutti hyvin pitkälle samalta, mitä olimme kahtena edellisenä vuonna jo nähneet.

HUPS! Ammattikorkeakouluja tulikin liikaa

Tiistai 16.7.2013 klo 23.50 - Aarno Järvinen

Kun vanha opistojärjestelmä romutettiin ja ammattikorkeakouluja 1990-luvulla alettiin perustaa, jokainen kynnelle kykenevä paikkakunta halusi itselleen oman tai ainakin isomman ammattikorkeakoulun toimipisteen. Näin ammattikorkeakouluverkosta tuli paljon alkujaan suunniteltua laajempi, eikä opetusministeriö tuolloin kyennyt vastustamaan poliittista painetta,  joka tuli kiihkeästä halusta ympäri maata saada oma ammattikorkeakoulu joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Olisi pitänyt silloin olla tiukempi, koska jo tuolloin oli  ilmeistä, että ammattikorkeakouluverkosta paisuu liian laaja. Nyt nimittäin ollaan tilanteessa, jossa ammattikorkeakouluverkkoa ollaan kovalla kädellä ajamassa alas. Opetusministeriö korjaa omia vanhoja mokiaan. Nyt moni pieni paikkakunta on syystä katkera, kun heidän, ainakin omasta mielestä hyvään toimintaan päässyt ja paikkakunnalle tärkeä oppilaitoksensa  ajetaan joko suoraan alas, siirretään isommalle paikkakunnalle tai yhdistetään ensin johonkin toiseen ammattikorkeakouluun ja ajetaan sen jälkeen alas. Tällainen uhka  on esim. Keravalla, Lohjalla ja Porvoossa, joissa nuorisokoulutus on loppumassa ja myös  ”kesäkotikunnassa”  Ikaalisissa.

Minulla on ollut tilaisuus Keudan nimeämänä edustajana seurata  yli kaksikymmentä vuotta  luottamushenkilöasemassa nykyisen Laurean vaiheita. Ensin sen ideointia radanvarren ammattikorkeakouluna, perustamista Espoon-Vantaan ammattikorkeakouluna ja sittemmin  menestyksekästä toimintaa Laureana. Aluksi Espoon-Vantaan ammattikorkeakoulun ja Laurean hallituksen jäsenenä ja viimeiset kahdeksan vuotta Keski-ja Pohjois-Uudenmaan alueneneuvottelukunnan puheenjohtajana. 

Kaikkien nykyisten 27 ammattikorkeakoulun on haettava toimilupaansa uudelleen syyskuun loppuun mennessä.    Pudotuspelistä tulee kova, vaikka opetusministeri lupaakin joka maakunnassa säilyvän korkeakoulu tai ammattikorkeakoulutasoinen opetus. Naapureita kyräillään ja yhteistyö- ja yhdistymiskumppaneita etsitään. Laurea varautui tähän jo muutama vuosi sitten FUAS –liittoumalla. Ja nyt Laurea kuuluukin Suomen suurimpaan ammattikorkeakoululiittoumaan yhdessä Hämeen ‎ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulu kanssa. Nimi FUAS tulee sanoista ‎Federation of Universities of Applied Sciences.  “FUAS-liittouman tahtotila 2020 on olla kansainvälisesti arvostettu, Helsingin laajan metropolialueen ‎kansainvälistä kilpailuasemaa vahvistava itsenäisten korkeakoulujen liittouma, joka tarjoaa toimialallaan kaikki ‎metropolialueen elinkeinoelämän ja väestön tarvitsemat korkeakouluopetus-, tutkimus- ja aluekehityspalvelut.” 

Lisäksi ammattikorkeakouluja, myös puhtaasti  kuntaomisteisia, ollaan muuttamassa osakeyhtiöiksi, koska uhkana on, että vain osakeyhtiömuotoiset saisivat jatkossa toimiluvan.  Järjetön kehityssuunta.   Laureasta tuli osakeyhtiö, koska yksi perustajajäsenistä oli Invalidiliitto, eikä kuntayhtymä näin ollut mahdollinen. Osakeyhtiö on Laurean tapauksessa toiminut ihan hyvin, mutta en pidä osakeyhtiömuotoa ammattikorkeakoulutoimintaan mitenkään ideaalina. Kyllä se toki toimii, mutta tällaista yhteiskunnallista, voittoa tavoittelematonta pääosin kuntien omistamaa ja ylläpitämää toimintaa ei pitäisi hoitaa osakeyhtiönä vaan kuntayhtymänä.  Vaikka jotkut poliitikot moittivat kuntayhtymiä hallintohimmeleiksi, he ovat moitteissaan väärässä.  Kuntayhtymä on toimiva ja joustava hallinnointimuoto kuntien yhdessä pyörittämään toimintaan, oli se ammattikoulutusta tai vaikka sairaalatoimintaa. Tästä on Keuda oiva esimerkki. Kyse on toki viime kädessä hyvästä ja osaavasta johtamisesta.