Läänit takaisin!

Torstai 16.4.2015 - Aarno Järvinen

Kerrankin asia, josta voi olla yhtä mieltä Elinkeinoelämän Keskusliiton eli EK:n kanssa.

EK julkisti uutisen, jonka mukaan ”Elinkeinoelämä haluaa aluehallinnosta tehokkaamman, yrityksiä ja kansalaisia paremmin palvelevan. EK esittää aluehallintomallia, jonka mukaan ELY -keskukset ja aluehallintovirastot pitäisi yhdistää kahdeksaksi lääninhallitukseksi tulevalla hallituskaudella. Nämä vastaisivat valtion aluehallinnosta.”

Olen täsmälleen samaa mieltä itse asiasta, mutta eri mieltä läänien määrästä. Niitä pitäisi olla vanhan lääninjaon (1962-1997) mukainen määrä eli 12 tai jopa enemmän.

Ensimmäiset läänit ja lääninhallitukset perustettiin vuonna 1634.  Meillä vanhat läänin hävitettiin 1997 lakkauttamalla ne viittä lukuun ottamatta ts. yhdistämällä läänit viideksi suurlääniksi (haiskahtaako sote-alueilta?) ja sitten lakkauttamalla nekin 2010. Lääninhallitusten tehtävät muuttuivat ja laajenivat aikojen saatossa. Läänien ja yleensa valtion aluehallinnon kehitys onkin ollut hyvin monivaiheista.  Läänien lakkauttamisen voinee puolestaan lyhyesti tiivistää niin, että ensin aluehallintoon tulivat TE-keskukset ja sitten ELYt ja ja AVIt. Eli aivan kuten EK toteaa: ”Paljon on laitettu aikaa ja vaivaa erilaisten hallintohimmeleiden rakentamiseen. Viimeisessä, vuoden 2010 uudistuksessa lääninhallitukset lakkautettiin ja niiden tilalle tuli 15 elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusta sekä 6 aluehallintovirastoa. Näitä ohjasi 8 eri ministeriötä.”

Korjattavaa oli toki paljon vanhassa lääninhallinnossakin. Sitä ei pidä kieltää ja sen huomasin itsekin aikanaan ”pääjohtajan perässäjuoksijana” läänejä kiertäessäni. Mutta selkeä virhe tehtiin, kun läänit lakkautettiin. Maaherra tunnettiin vähintäänkin omassa läänissä, yleensä laajemmaltikin ja monet maaherrat olivat arvostettuja hallintovirkamiehiä. Kuka tietää nimeltä edes yhden AVIn tai ELYn johtajan?

Vanhaa ei sellaisenaan pidä pyrkiäkään palauttamaan, vaan tähän uuteen lääninhallintoon pitäisi yhdistää nykyisten valtion aluehallintotehtävien lisäksi sote-tehtävät ja muitakin maakunnallisia tehtäviä. Näin saataisiin vahva alueellinen toimija ja alueellinen identiteetti. Sitten olisi vähämerkityksisempi asia, onko kuntia sata vai kolmesataa.

Olen irvaillut soten jälkeistä pikkukuntaa ”vaakunakunnaksi”, jonka kunnantalon seinällä on komeasti kunnan vaakuna, mutta tehtävinä teiden auraus ja peruskoulu. Mutta kyllä omalla kunnalla on edelleen vahva merkitys paikallisidentiteetin kannalta. Siksi kunnan tehtäviä pitää tarkastella uudelleen vaikkapa Saksasta hieman ideaa ottaen.

EK haluaisi jakaa Suomen kahdeksaan alueeseen, joissa lääninhallitusten lisäksi toimisi myös 8 maakuntaliittoa, joita nykyisin on 18.  Ne olisivat lähekkäin ja kehittämistehtäviä olisi helpompi tehdä yhdessä. Lääninhallituksia johtaisi lääninjohtajat ja maakuntaliittoja maakuntajohtajat selkeällä toimivallalla.  Aluehallintoa ohjattaisiin ja johdettaisiin valtioneuvoston kansliasta VNK:sta. Kuten alussa totesin, minusta läänejä pitäisi olla vähintään tuo vanha määrä eli 12. Ja lääniä johtaisi tietysti maaherra.

EK:n toiveena on, että tällainen aluehallinto tekisi lupaprosesseista sujuvammat ja lopettaisi viranomaisten päällekkäiset kyselyt. Yritysten ja kansalaisten elämä helpottuisi ja maakuntien kehittäminen vauhdittuisi.

EK korostaa, että yritysten ympäristö- ym. lupahakemusten käsittelyjonot ovat ajankohtainen esimerkki tällä hetkellä toimimattomasta hallinnosta. EK:n selvityksen mukaan arviolta noin 3,6 miljardin euron investoinnit odottavat käsittelyään erilaisissa hallinnon lupaprosesseissa. Suuremmilta hankkeilta kestää keskimäärin 5-6 vuotta saada kaikki tarvittavat luvat ja päätökset muutoksenhakuineen. Yritysten investointien ohella jumissa ovat myös niihin liittyvät työllisyysvaikutukset – jopa 10 000 uutta työpaikkaa. Näin EK:n mukaan ja näin varmasti hyvin pitkälle on, kun muistetaan miten rajusti valtion alueilla toimivaa henkilökuntaa on viime aikoina leikattu.

Siis läänit ja maaherrat takaisin valtaan ja kunniaan! Kansalaistenkin on hyvä tietää, kuka on valtion edustaja omalla alueella.

Kakkonen onkin nyt ykkönen

Keskiviikko 15.4.2015 klo 15.32 - Aarno Järvinen

Ennakkoäänestys on päättynyt ja varsinainen vaalipäivä huipentaa jännityksen sunnuntai-iltaan. Gallupeja on tehty ahkerasti, mutta lopputuloksen ennustaminen tuntuu menevän vain vaikeammaksi. Keskustan voitto ja suurimman puolueen asema näyttää ennusteissa varmalta. Tulos tuskin on 56 kansanedustajaa, kuten hurjimmat ennusteet ovat näyttäneet, mutta voi hyvinkin olla viidenkymmenen tuntumassa. Tai sitten persujen viime kerran jytky muuttuu vaivaiseksi pihaukseksi.

Jos Kepu pitää ennustetut asemansa, vaalien suurin voittaja ei ole se, vaan toiseksi sijoittuva, joka saa puoli valtakuntaa. Hallitus muodostetaan kahden suurimman puolueen pohjalle ja tilkkeeksi otetaan yksi tai enintään kaksi pienempää. Jos kakkonen on SDP, Kokoomus tippuu hallituskuvioista. Jos kakkonen on Kokoomus, SDP jää ulos. Jos ensimmäinen vaihtoehto toteutuu, kaksi ”tilkettä” ovat RKP ja Vasemmistoliitto. Jos kakkonen on Kokoomus, tilkkeiksi käy RKP ja Kristillisdemokraatit. Näillä kuvioilla mennään yli 100 edustajapaikan.

Minne Perussuomalaiset hävisivät? Persujen on uskottavuutensa vuoksi päästävä hallitukseen ja nyt on sen verran kokemustakin, että muutama uskottava ministeri löytyy. Kävisikö niin, että hallitukseen tuleekin kolmikko Kepu + Kok tai SDP + Persut? Enempää puolueita ei siihen joukkoon varmaankaan mahdu, eikä pidä ottaakaan. Näin tapahtuisi se historiallinen ”ihme”, että RKP jäisi hallituksen ulkopuolelle.

Joka tapauksessa vaalien kakkonen ratkaisee, tuleeko maahan porvarihallitus vai punamulta. Se ratkaisee myös hyvin pitkälle noudatettavan politiikan neljäksi vuodeksi. Porvarihallitus tietää ennätysmäisiä julkisten menojen leikkauksia. Punamulta taas velanoton jatkumista ja elvytystä. Korot ovat tällä hetkellä koomassa, eivätkä herää tajuihinsa ennen kuin keskuspankkiirit nostavat korkoja. Ja sitä ei ole horisontissa. Siksi velan kasvulla ei ole välitöntä vaaraa.

Mitä kuntapuolella tapahtuu? Pakkokuntaliitoksia ei tehdä seuraavan neljän vuoden aikana. Metropolihallinto on kuollut ja kuopattu, mutta sote toteutuu jonkinlaisen maakuntamallin pohjalta. Jos porvarihallitus sen toteuttaa, yksityinen puoli saa selkeästi nykyistä isomman siivun terveys- mutta myös mm vanhusten hoivamarkkinoista. Niin ja raha seuraa sen jälkeen rikasta potilasta veroparatiiseihin.

Näitähän on kiva spekuloida. Sunnuntai-iltana klo 23 olemme jo paljon viisaampia. Odotellaan siihen asti ja käykää äänestämässä. Vain äänestämällä voi vaikuttaa. Itse tein sen jo eilen viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä.     

Kyläkauppias lopetti

Perjantai 3.4.2015 klo 12.51 - Aarno Järvinen

Kesäkotikylämme kyläkauppias lopetti. Vaikka se oli odotettavissa, olihan hän tullut eläkeikään jo viime vuoden puolella, olin yllättynyt, kun keskiviikkona pöllähdin lähes tyhjään kauppaan. Kaupan ovet olivat vielä auki ja hyllyillä muutamia tavaroita. Jonkin aikaa kaupan ovet vielä pysyvätkin auki, kun kaupassa oli myös posti ja Veikkauspiste, kunnes nekin siirtyvät jonnekin etäälle.  Kaupan tilat ovat nyt vuokrattavana, mutta tuskin uutta yrittäjää löytyy.

Näin maaseutu autioituu. Viime vuonna lopetti kesäkotikylämme pankki. Osuuspankki lopetti kylien konttoreita sielläkin, kuten täällä Jokelassa. Kun posti kaupan lopetuksen myötä siirtynee noin parinkymmenen kilometrin päähän Parkanoon, kaupallisia palveluita ei kylällä enää ole. Koulu vielä jatkaa, koska sinne kuljetetaan lapsia muista kylistä, joiden koulut on jo lopetettu. Koulubussi huristaa ohi pari kertaa päivässä. Muita bussivuoroja ei enää ole. Ikaalisissa ei Kyrösjärven itäpuolella eli "seleentakana" ole enää Luhalahden huoltoasemaa "Luhalahti country cityä"  ja kesällä parina päivänä viikossa auki olevaa "uuskauppaa" mitään kaupallisia palveluja.  Kesällä sentään on muutamana lauantaina Huopion markkinat.

Näin ajat muuttuvat. Lapsuuden kesinä kävimme kävely- ja fillarietäisyyksillä olleissa neljässä kaupassa. Lisäksi kauppa-auto kävi säännöllisesti. Oli posti ja pari pankkia. Päivittäisiä bussi-  vuoroja oli useita. Postin linja-auto toi ja vei matkustajat ja postit. Taata tuli hevosella vastaan, kun me kaupunkilaiset tulimme. 

Ei pidä haikailla mennyttä aikaa. Elinkeinorakennekin on maaseudulla muuttunut monella tavalla. Ei ole niitä työhevosia. Karjatilojen, varsinkin maitokarjatilojen määrä on romahtanut. Pientilat ovat lopettaneet ja vanhat pientilojen asuinrakennukset ja torpat muuttuneet kesämökeiksi tai romahtaneet kasaan hoidon puutteessa.  Vaikka väki vähenee ja vanhenee tai muuttaa keskustoihin, elämä kuitenkin jatkuu. Perheillä on pakko olla vähintään kaksi autoa. Kaupassa ja postissa käydään kahdenkymmenen kilometrin päässä ja oman kunnan terveyskeskukseen on matkaa kolmekymmentä kilometriä. Ovatko nämä nyt sitten niitä lähipalveluita, jotka poliitikot ovat luvanneet säilyttää?

Eduskuntavaaleja odotellessa

Tiistai 17.3.2015 klo 23.06 - Aarno Järvinen

Kävi niinkuin alkuvuodesta vahvasti pelättiin. Valtakunnan hallituksen kaikki keskeiset uudistukset kaatuivat. Isoin romahdus tuli tietysti soten kaatumisesta. Kuntauudistus ja metropolihallinto olivat menneet nurin jo aiemmin.

Nurin meni myös 2. asteen koulutuksen säästöt. Siitä en ollut ollenkaan pahoillani. Esitys oli kelvottomasti valmisteltu. Erityisesti minua korpesi esitys siitä, että opintotukea ei saisi toiseen tutkintoon, vaikka ensimmäisen tutkinnon aikana ei olisi nostanut opintotukea lainkaan. Esitys oli käsittämättömän epäoikeudenmukainen. Eihän se minua koske, mutta koskee kuitenkin muutamia nuoria, jotka haluaisivat opiskella toiseen ammattiin. Esitys on käsittämätön myös siksi, että yleisesti on tunnustettu, että Suomi pärjää vain korkealla koulutustasolla. Saman aikaisesti ylpeyden aiheena olleet Pisa tulokset romahtavat ja suomalaisten koulutustaso tippuu kansainvälisessä vertailussa kuin kivi.

Takaisin soteen. Oli harmi, että sotessa ei päästy eteenpäin. Ei siksi, että esitetty malli olisi ollut ylivertainen tai edes erityisen hyvä, vaan siksi, että tulee menemään aikaa, ennenkuin nähdään uutta esitystä. Neljä vuotta meni täysin hukkaan ja ainakin pari vuotta menee vielä, ennenkuin uusi esitys on hyväksytty. Mitä se sitten onkaan. Maakunta- kotikuntamalli vai jotain muuta. Tuskin se tuosta vain syntyy, oli uusi hallituspohja mikä hyvänsä.

Metropolihallinnon kaatumisessa suurin vahinko tuli siitä, että kuntaliitosmahdollisuudet tämän vaalikauden osalta kaatuivat samalla kertaa. Ei tule Kasikuntaliitosta, eikä tule ihan lyhyellä ajalla Keski-Uudellamaalla mitään muutakaan liitosta. TRIO eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan liitos on edelleenkin paras ja tarpellinen vaihtoehto, mutta ei se ihan nopeasti synny. Kasikunta- tai siis nyt enää Viiskuntaselvitys, kun Nurmijärvi, Kerava ja Sipoo ovat kuviosta pois, jatkuu ja Tuusulan on siinä oltava loppuun asti mukana.

Katainen-Stubbin hallituskauden päätöstä ei taida monikaan jäädä suremaan. Ehkä jotenkin vertauskuvallista on se, että eduskuntatalo menee samanaikaisesti remonttiin. Niin suuret vahingot tuo hallituskausi maalle aiheutti, että eduskuntatalokin pitää remontoida.

Jos päättyvästä eduskuntakaudesta jää mieleen suomalaisen kansanvallan rappio, haaveiksi jääneet suuret suunnitelmat, keskeisten ministerien pako Eurooppaan, jää siitä mieleen myös kelvoton lainvalmistelu. Lukumääräisesti lakeja kyllä on tullut entiseen tahtiin. Valitettavasti, sillä niitä olisi pitänyt tehtailla paljon vähemmän mutta laadukkaampia. Tavoiteltiin kuntien velvoitteiden karsimista miljardilla. Mitä saatiin: kunnille lisää velvoitteita.  Ei näin voida jatkaa. Emme tässä talouden tilanteessa kestä lisää sääntelyä ja kunnille lisää tehtäviä. Jos palaamme 80-luvun elintasoon, pitää palata myös 80-luvun sääntelyyn - positiivisessa mielessä eli vähemmän kansalaisten ja kuntien rahoja syöviä velvoitteita.

Peli kovenee, kun aika loppuu

Keskiviikko 18.2.2015 - Aarno Järvinen

Soten ratkaisun hetket alkavat olla käsillä. Perustuslakivaliokunnan lausuntoa odotetaan torstaina 19.2.2015. Saas nähdä. Vetoa ei uskalla lyödä enempää lausunnonantopäivästä kuin lausunnon sisällöstäkään. Aika kuitenkin loppuu väistämättä 13.3., kun eduskunta lopettaa työnsä ja siirtyy vaalilomalle.

Paljon odotuksia on ladattu kaikkien puolueiden kasaan vääntämään sote-ratkaisuun. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että asia vielä etenisi suotuisaan lopputulemaan. Vaikka enemmät osat  sote-ratkaisussa edelleen ovatkin auki, järjestämislain hyväksyminen olisi kuitenkin pohja, jolle jatkaa työtä. Jos lakiesitys nyt raukeaa, menee joka tapauksessa pitkään ennen kuin uusi esitys saadaan eduskuntaan, oli uusi hallituspohja sitten mikä hyvänsä.

Viime hetken taistoa käydään kovin panoksin. Pirkanmaan kehyskunnat ovat tyytymättömiä sote-uudistuksen rahoituksen valmisteluun ja haastamassa ministeriön oikeuteen. Kuntien mukaan sitä ei ole dokumentoitu lain mukaisella tavalla. Eivätkä kunnat ole saaneet pyytämiään rahoituksen laskentaperusteita sosiaali- ja terveysministeriöltä.

Kapinaan ovat nousemassa Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Nokia, Orivesi, Vesilahti ja Ylöjärvi, jotka pyysivät ministeriöltä sote-uudistuksen rahoitusmallin perusteet. Ministeriö kuitenkin vastasi, että laskelman perusteita ja valmisteluaineistoa ei voida toimittaa kunnille, koska ne on laadittu  ainoastaan virkamiesten omaan käyttöön ja ohjausryhmän sisäiseen valmisteluun. Ne eivät ole julkisia asiakirjoja. Tämän seurauksena kunnat aikovat valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen sanoo Kuntalehden mukaan, että ”kunnallishistorian isoin uudistus rahoituksen osalta ei siis perustu asiantuntijavalmisteluun. Parlamentaarinen ohjausryhmä, 12 poliitikkoa, on päättänyt asiasta, joka kattaa yli puolet kuntien käyttötaloudesta. He ovat vastuussa siitä, että veroaste on nousemassa 1,52 prosenttia koko maassa.”

Kovia toimenpiteitä. Samaan aikaan soten ulkoistusaalto etenee. Kirjoitin jo aiemmin blogissani Parkanon ulkoistuksesta. Kuntalehden mukaan myös Alavuden kaupunginvaltuusto päätti äänin 30-5 ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdessä Kuortaneen, Soinin ja
Ähtärin kanssa yhteisyritykselle, jonka kunnat perustavat Pihlajalinnan
kanssa. Ja Pihlajalinna senkun laajentaa, sillä myös Jämsän kaupunginhallitus hyväksyi Pihlajalinnan tarjouksen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisesta. Myös siellä kaupunki ja Pihlajalinna perustavat yhteisyrityksen.

Virrat puolestaan perustaa oman sote-yhtiön, jonka tehtäväksi annetaan Virtain kaupungin vastuulla olevien sote-palveluiden tuotanto yhteistoiminta-alueella. Virrat tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut myös Ruovedelle.

Ollaan siis menossa hyvää vauhtia ojasta allikkoon. Mitä tulee sote-alueista ja erityisesti tuotantoalueista, kun ulkoistaminen kymmeneksi vuodeksi, jopa pidemmäksi ajaksi tekee ”reikiä” sote-alueeen kuntakenttään. Ja kaikki vain valtakunnan hallituksen täydellisen kykenemättömyyden vuoksi.

Uudellamaalla vastaavaa ulkoistusaaltoa ei onneksi ole näkynyt. Muutoinkin eteläinen sote-alue tuntuu olevan valmistelussa jälkijunassa, kun muualta maasta kuuluu huhuja, että kuntayhtymien ja tuotantoalueiden valmistelut ovat jo pitkälle etenemässä.

Tärkeintä on irtisanominen

Tiistai 17.2.2015 klo 11.49 - Aarno Järvinen

Tuusulassa ovat YT:t päättyneet ja niiden tuloksena irtisanomisuhan alla on kymmenen kunnan pienipalkkaista toimihenkilöä, minkä lisäksi koko henkilöstö on tarkoitus lomauttaa 3-7 päiväksi.

Uhka on ollut olemassa viime syksystä, jolloin tämän vuoden talousarvioon jäi 2,2 miljoonan euron ”täyttämätön aukko”. Tämän johdosta budjettivaltuuston 10.11.2014 pöytäkirjaan kirjattiin pitkien neuvottelujen tuloksena seuraava laiha kompromissi: ”kunnanhallitus ja valtuustoryhmät vievät yhdessä eteenpäin 2,2 milj. euron sopeutustarpeen toteutumista. Mikäli sopeutumistoimiin sisältyy merkittäviä muutoksia palvelutuotannossa, valmistelee kunnanhallitus niistä esityksen valtuustolle.”

Pitkin viime vuotta oikeiston, varsinkin Kokoomuksen puolelta väläyteltiin irtisanomisia ja lomautuksia ratkaisuna kunnan talousongelmiin, mutta ainakaan minun korviini ei missään vaiheessa tullut, mitkä olisivat ne kunnan tehtävät, jotka voitaisiin lopettaa tai organisoida uudelleen niin, että kunnan työvoiman tarve vähenisi. Sitä paitsi jo edellisvuonna yhdessä linjatun mukaisesti kunnan kokonaishenkilömäärä on saatu kääntymään laskuun valtuuston päätettyä 2013, että henkilöstön määrä suhteessa asukaslukuun ei saa nousta.  Tässä haisee vahvasti, että tärkeintä on irtisanominen ja lomautus – henkilökunnan ”kurmootus” – riippumatta, mitkä ovat vaikutukset kunnan palveluihin ja henkilöstön työmotivaatioon.

Virkamiehet valmistelivat esitystä alkuvuodesta ja kunnanhallitus päätti äänestyksen jälkeen 7-3 lomautuksista ja irtisanomisista kokouksessaan 9.2.2015. Sosialidemokraatit ja Kristillisdemokraattien Ilkka Seppälä vastustivat ja jättivät eriävän mielipiteen.  Päätöksenä kunnanhallituksen pöytäkirjaan kirjattiin, että hallitus merkitsi tiedoksi talouden sopeuttamisen toimenpidekokonaisuuden, joilla tavoitellaan yhteensä 27,8 henkilötyövuoden vähentämistä vuoteen 2016 mennessä ja 1.519.000 euron määräisiä toimintamenosäästöjä vuodelle 2015.

Hallitus hyväksyi em. toimenpidekokonaisuuteen sisältyvät enintään 10 työntekijän irtisanomisiin johtavat toimenpiteet ja totesi, että mahdolliset tuotannollisista ja taloudellisista syistä tehtävät irtisanomiset tuodaan vielä erikseen hallituksen päätettäviksi.

Edelleen hallitus päätti ”lomauttaa kunnan henkilöstön vuonna 2015 enintään seitsemän vuorokauden ajaksi tavoitteena henkilöstökulusäästöt 681.000–1.100.00 euroa siten, että toimintakulusäästötavoite 2.200.000 euroa toteutuu vuonna 2015, sekä muuten seuraavasti: henkilöstö lomautetaan 3–7 vuorokauden ajaksi. Lomautus voidaan toteuttaa yhtäjaksoisena, yhden tai useamman työpäivän jaksoissa, tai lyhentämällä päivittäistä tai viikoittaista työaikaa.”

Samalla kunnanjohtaja valtuutettiin päättämään tarkemmin lomautuksen toteuttamisesta ja henkilöpiiristä sekä antamaan lomautusilmoitukset ja tarpeen mukaan delegoimaan lomautusilmoitusten antamiset.

Erikseen kunnanhallituksen piti vielä päättää kunnanjohtajan esimiehenä hänen lomauttamisestaan  enintään 7 vuorokaudeksi.

Jotta edes jotain budjettivaltuuston päätöksestä voisi sanoa toteutuneen, päätettiin saattaa valtuustolle tiedoksi edellä luetellut  talousarvion sopeuttamistoimet ja todeta, että toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta palvelutuotantoon.

Uskokoon ken haluaa, ettei irtisanomisilla ja koko henkilöstön lomautuksilla olisi vaikutusta kunnan palvelutuotantoon. Sitten tulee sanan ”merkittävää” tulkintakiista. Jos kokoomuksen ryhmäjohtaja Sami Tamminen katsoo (Keski-Uusimaa 29.1.2015), että esim. vasta Jokelan ja Kellokosken terveysasemien lopullinen lakkauttaminen olisi ”merkittävää”, niin näin merkittävästä ei tässä toki ole kysymys. Mutta aivan varmasti esitys molempien terveysasemien viimevuotistakin pidemmästä kesäsulusta tulee kevään kuluessa.

 Lehtitietojen mukaan irtisanomiset kohdistuvat kunnan pienipalkkaisiin henkilöihin ja ns. ”hankaliksi koettuihin”.  YT:t eivät ole tähän oikea ratkaisu, vaan hyvä johtaminen. Eikä muutaman kaikkein pienipalkkaisimman irtisanominen kuntaa pelasta.  Lomautuksissa taas ei ole järjen hiventäkään, kun työstä ei ole pula vaan työntekijöistä.   

 Kun asia tulee tiedoksi valtuustolle, ilmeisesti maaliskuun kokoukseen, siitä päästään edes keskustelemaan, vaikka päätösvalta tammikuun valtuustossa luovutettiinkin tässä asiassa kunnanhallitukselle, sekin  äänestyksen jälkeen. Mutta siitä lisää erikseen.  

Pilkottu Tuusula

Torstai 5.2.2015 klo 23.04 - Aarno Järvinen

Terveiset täältä jauhelihaosastolta!

Tuusulan kunnanhallituksen uudelleen valittu puheenjohtaja Sanna Kervinen esitti uuden kunnanhallituskauden avauksena Tuusulan pilkkomista kolmeen osaan. Pihvi eli Etelä-Tuusula annettaisiin Keravalle, Kellokoski keittolihana Järvenpäälle ja ”huonoimmat ruhon osat” eli Jokela jauhettaisiin jauhelihaksi ja annettaisiin Hyvinkäälle. Näin osuvasti Keski-Uusimaan Make tilanteen piirsi 3.2.2015.  

 
Kuntaliitoksista ei Keski-Uudellamaalla tällä eduskuntakaudella tullut mitään. Koko maassakin niitä on toteutunut selvästi odotettua vähemmän. Ja alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että liitoksia ei synny tällä kuntavaalikaudellakaan. Kasikuntaselvityksestä ovat liuenneet Nurmijärvi ja Kerava. Ja Sipoo on irtoamassa. Eli jäljellä oktetista on kvintetti. Pysyvätkö kaikki nämä viisi, Järvenpää, Hyvinkää, Mäntsälä, Pornainen ja Tuusula mukana, kun maaliskuussa kysytään kuntien valtuustoilta halukkuutta jatkaa selvityksessä?

Tuusulassa ainoa asia, josta poliittiset ryhmät ovat olleet yksimielisiä, on ettei Tuusulaa pilkota. Kun kunnan johtava poliitikko avaa kunnanhallituksen uuden kaksivuotiskauden esittämällä Tuusulan pilkkomista ja Tuusulan nimen hävittämistä kuntakartalta, ei tietysti kovin suurta yksimielisyyttä voi odottaa tulevia ratkaisun hetkiä ajatellen. Jos Etelä-Tuusula liitettäisiin Keravaan, ei uuden kunnan nimi olisi Tuusula - vaan Kerava. Ja Keravan uuden kaupunginosan nimi olisi Hyrylä – ei Tuusula.

Olen itse ollut jo viime valtuuskaudella ja sitä ennenkin Trion eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistymisen kannalla. Vanha Suur-Tuusula on yhtenäinen talousalue, joka kuntarajoista huolimatta on toiminut ja toimii edelleen hyvin yhteen, ellei ajatella kunnallisia palveluita, joita ei ole saatu toimimaan asukaslähtöisesti. Ne toimivat edelleen byrokratialähtöisesti. Se näkyy tavallisille kuntalaisille terveys-, sosiaali-, peruskoulu- kuin päivähoitopalveluissakin lähes ylittämättöminä kuntarajoina. Siksi kuntarajat tämän alueen sisällä tulisikin poistaa. En henkilökohtaisesti näe mahdottomana, että Trioon tulisi mukaan toinenkin kolmikko eli Hyvinkää, Mäntsälä ja Pornainen. Näin ei kuitenkaan taida tapahtua Keravan jo irtauduttua yhteistyöstä.

Kyläpoliitikkojen vaihtoviikot

Maanantai 19.1.2015 klo 23.20 - Aarno Järvinen

Tuusulan kunnanvaltuusto kokoontuu tämän vuoden ensimmäiseen kokoukseensa maanantaina 26.1.2015. Listalla on koko joukko henkilövaihdoksia. Osa liittyy kahden vuoden takaisiin, nykyisen valtuustokauden alussa sovittuihin henkilövaihdoksiin eri ryhmissä. Osa on puolestaan  normaalia henkilöiden omiin syihin perustuvaa vaihtoa. Se, että päätösesityksessä lukee, että henkilö pyytää eroa henkilökohtaisiin syihin vedoten, ei välttämättä tarkoita, että henkilöllä olisi jotain henkilökohtaista syytä eronpyyntöön. Se tarkoittaa, että ryhmissä ja ryhmien välillä vaalien jälkeen päätettiin, että valtuustokauden puolivälissä tietyt hommat pannaan kiertoon. Ja meillähän kunnanhallituksen toimikausi on kaksi vuotta, joten siinä mielessä nyt on luontevaa tehdä vaihdoksia. Lautakunnat on periaatteessa valittu neljäksi vuodeksi, mutta valtuuston puheenjohtajistossa ja kunnanhallituksessa tehtävät vaihdokset jo sinällään poikivat vaihdoksia myös lautakuntatasolla.

Meidän demarien osalta merkittävimmät muutokset ovat, että valtuuston puheenjohtajuus siirtyy Tupulta meille ja puheenjohtajaksi nousee Arto Lindberg. Kunnanhallituksen osalta sovittiin kaksi vuotta sitten, että yksi demaripaikka siirtyy loppukaudeksi kristillisdemokraateille, jolle paikalle tullee Ilkka Seppälä. Jokelan ja Kellokosken kesken taas on sovittu, että Jokelaa kaksi vuotta edustanut Karita Mäensivu luovuttaa paikkansa Kellokosken Aila Koivuselle. Näistä järjestelyistä seuraa myös lautakuntavaihdoksia. Nykyinen valtuuston puheenjohtaja Tupun Tuija Reinikainen siirtynee kunnanhallitukseen ja samoin jokelalainen Kari Friman. Jokelan painoarvo hallituksessa säilyy, kun Karita luopuu ja Kari tulee tilalle, tosin eri ryhmien voimin.

Merkittävin päätösesitys maanantain valtuuston listalla on esitys hallintosäännön muuttamiseksi lomauttamisista ja irtisanomisista päättämisen siirtämiseksi valtuustolta kunnanhallitukselle. Esitys on vastoin budjettivaltuustossa sovittua. Silloin sovittiin ryhmien välisissä neuvotteluissa, että esitys tuolloin avoimeksi jääneen 2.2 milj. euron budjettisäästön toteuttamiksi tuodaan tammikuun valtuustoon. Eli valtuusto käsittelee ehdotettavat säästöt ennen niiden panemista toimeen. Lopullista päätöksentekoa ei missään vaiheessa ollut tarkoitus antaa kunnanhallitukselle.  Tämä oli kompromissi, johon pitkien neuvottelujen jälkeen päädyttiin.

Edellisen kerran irtisanomisista päätettiin 1990-luvun laman aikana. Silloin päätös tehtiin valtuustossa ja olin itse sitä aikanaan niissä ankeissa oloissa tekemässä. Käytännön toteutus jäi tietysti kunnanhallitukselle, niin kuin nytkin, jos valtuusto lomautuksista ja irtisanomisista päättää. Linjaus noiden 2,2 milj. euron säästöistä on tehtävä valtuustossa ja sitä päätöstä varten tarvitaan esitys kunnanhallitukselta. Tämä esitys olisi pitänyt olla nyt tammikuun valtuustossa, mutta eipä ole. Sääntöjen muuttamista ei tässä tarvita. Irtisanomiset ja lomautukset ovat aina niin iso ja raskas päätös, että kyllä se on jatkossakin tehtävä valtuustossa.  Käytännön toteutus kuuluu kunnanhallitukselle.

Jotain myönteistäkin on sentään valtuuston listalla. Ns Collinin maiden kauppa Hyrylässä on päätettävänä ja se on ihan hyvä asia. Vaikka hinta varsinaisten ”hyötyneliöiden” kannalta raakamaakauppana nouseekin suht. korkeaksi, koska mukana on tie- ja puistoalueita eli sinänsä hyödyttömiä suikaleita, kauppa toki ilman muuta kannattaa toteuttaa.

Pystymmekö vastaamaan haasteisiin?

Maanantai 5.1.2015 klo 20.17 - Aarno Järvinen

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Sami Tamminen totesi haastattelussaan (Keski-Uusimaa 23.12.2014) Tuusulan vahvuuksien vanhentuneen. Tähän Tupun ryhmäpuheenjohtaja Jussi Salonen vastasi (Keski-Uusimaa 2.1.2015) ansiokkaasti luettelemalla niitä toimia, joita Tuusulassa lähinnä tällä valtuustokaudella on tehty.  Tamminen on epäilemättä oikeassa kyseenalaistaessaan perinteistä ”omakotimattoajattelua” ja asettaessaan elinkeinopolitiikan vahvemmin tavoiteltavaksi painopistealueeksi.

Kuten Tamminen toteaa, muutos ihmisten ajattelussa ja asumisen odotuksissa näyttää tapahtuneen. Omakotitalo isolla tontilla omassa rauhassa ei ole enää samalla tavalla houkutteleva edes lapsiperheille. Omakotiasuminen edellyttää perheeltä usein kahta autoa sekä työmatkojen että lasten harrastusten vuoksi. Uhkina ovat joukkoliikenteen heikentyminen edelleen, erityisesti bussiliikenteen, mutta myös raideliikenteen osalta (H-junavuorot) ja toisaalta autoilun kasvavat kustannukset uudenlaisten tiemaksujen ja -verojen ja maksujen muodossa kohoavien polttoaineverojen lisäksi. Ahtaampikin asuminen kerrostalossa keskustoissa hyvien julkisten yhteyksien varrella ja tapahtumien lähellä on nyt houkuttelevampaa kuin ”punainen tupa ja perunamaa”.

Tamminen aivan oikein toteaa Tuusulan olevan muuttotappiokunta. Näin on ollut vuosina 2012 ja 2013. Väestönkasvun suunta on koko 2000-luvun ollut laskeva ja vaikka viime vuoden lukuja ei vielä ole käytettävissä, ei suunta merkittävästi muuttune. Tarkastuslautakuntakin kiinnitti 2013 vuoden arviointikertomuksessaan tähän huomiota kehottaen valtuustoa pohtimaan, ovatko nykyiset kasvuodotukset liian optimistisia ja mikä vaikutus Tammisenkin noteeraamalla kehyskuntien kasvun hiipumisella ja kasvun keskittymisellä Helsinkiin tulee olemaan.

Vuokra-asuntotuotannon tietoisen väheksymisen, jopa jarruttamisen ja kaavoituksen hitauden hintaa joudutaan nyt maksamaan, vaikka Jussi Salosen johtama kuntakehityslautakunta on kahdessa vuodessa saanut kaavoitusta vauhtiin ja hyväksyttäväksi tulossa olevia kaavoja on nyt useita. Mutta iskeekö niihinkin Tuusulaa vaivaava valitustauti? Siihen ei olisi nyt varaa, sillä prosessi kaavoittajan pöydältä valmiiksi asunnoiksi tai yritystiloiksi on parhaassakin tapauksessa vuosia kestävä.  

Tammisen toivoisi tietysti jokelalaisena muistavan, että raideliikenne on joukkoliikennettä parhaimmillaan ja Jokela onneksi on edelleen radan varressa. Siinä mielessä kolmannen raiteen saaminen Riihimäelle asti on yksi seuduin parhaimmista joukkoliikenneinvestoinneista. Tuusulalla on rakentamatonta radanvartta Ristikydön lisäksi niin Purolassa kuin Nuppulinnassakin. Vaikka näiden kaikkien kolme alueen rakentuminen on ainakin parin vuosikymmenen päässä, ei oma aktiivisuus olisi pahitteeksi, ennen kuin joukkoliikenne heikkenee tältäkin osin. Kellokosken ja Etelä-Tuusulan bussikurjuuteen tarvitaan toki pikaista parannusta, mutta kunnan omat resurssit siihen ovat rajalliset. HSL:ään liittymistä selvitettiin viime valtuustokaudella, jolloin kävi ilmi, että kustannukset ovat miljoonia tuomatta yhtään uutta bussi- ja junavuoroa lisää. Hyvin toiminut Sampo-liikennekin on nyt ajettu alas.

Jokelan lukion erinomaiset tulokset puhuvat puolestaan. Toisen asteen koulutuksen osalta on vuosien mittaan esitetty monenlaisia ratkaisuja. Meillä on erinomaisesti toimiva Keuda, jonka tehtäväksi on eri puheenvuoroissa soviteltu jo 1990-luvulta myös alueen lukiokoulutusta. Kunnat ovat kuitenkin halunneet pitää omat lukionsa. Toisen asteen koulutus on suurten myllerrysten edessä 2017 voimaan tulevien valtionosuusleikkausten myötä, vaikka tällä alueella tuskin merkittäviä toimipisteiden lakkautuksia on pelättävissä.

Kunnan roolia palvelujen tuottajana ja kuntalaisten vaikuttamisen väylänä odottaa sote-ratkaisun ja mahdollisen metropolihallinnon myötä vuosisadan myllerrys. Kunta saattaa muuttua palvelujen tuottajan roolista voimakkaasti kuntalaisten edunvalvojan rooliin. Kunnan vastuulle jäävät palvelut joko enenevässä määrin ostetaan tai tuotetaan yhdessä kolmannen sektorin kumppanien kanssa. Luottamushenkilöiden määrä vähenee ja rooli muuttuu kuntalaisten sopimusoikeudellisten etujen valvojaksi ja puolustajaksi kuntayhtymäviidakossa.

Jäljellä olevan valtuustokauden iso, omissa käsissä oleva kysymys on, sinnitteleekö Tuusula edelleen itsenäisenä ”vaakunakuntana” kasvavissa veronkorotus- ja palvelujenleikkauspaineissa, jossa kyllä vaakuna edelleen koristaa kunnantalon ulkoseinää ja Kekkosen kuva valtuustosalia. Vai yhdistetäänkö voimat naapurikuntien kanssa tämän alueen mahdollisuuksien ja voimavarojen hyödyntämiseksi.

Vuotta 2015 odotellessa

Keskiviikko 31.12.2014 klo 17.52 - Aarno Järvinen

Muutaman tunnin kuluttua tämän kirjoittamishetkestä siirrytään vuoteen 2015. Vuoden vaihtuessa pruukataan toivottaa Hyvää uutta Vuotta. Kovin luottavaisin mielin ei kuitenkaan nyt uuteen vuoteen siirrytä. Maailmantilanne mm. Ukrainan kriisin takia on jännittynyt. Sen seurauksena Suomen muutoinkin kehno taloustilanne näyttää vieläkin kehnommalta. Tuusulassa on menossa YT-neuvottelut. Verot nousevat ja palvelut heikkenevät säästöjen ja leikkausten myötä. Säästämisestä ja leikkaamisesta on tullut itsetarkoitus. Syksyn mittaan on alkanut tuntua kuin kunnan henkilöstön irtisanomisistakin olisi tullut joillekin kuntapoliitikoille itsetarkoitus – tärkeintä, että irtisanotaan, vaikka ei olla selvillä, mitä sillä saavutetaan.  Tuusula tuntuu jämähtäneen näköalattomuuden tilaan.  Mitään isoja odotettuja ratkaisuja ei saatu aikaan, eikä ole oikein näkymääkään, mitä ratkaisut voisivat alkavan vuoden puolella olla.    

Tulevaisuuteen katsomisessa voitaisiin Vantaasta ottaa esimerkkiä. Siellä on henkilöstölle annettu lupaus, että ketään ei irtisanota tai lomauteta tuotannollisista ja taloudellisista syistä, vaan yhdessä henkilöstön kanssa tehostetaan toimintaa laittamalla kaikki tekemään niitä töitä, joihin heidät on palkattu ja turha byrokratia pois.  Lisäksi Vantaa on tehnyt erittäin isoja investointeja tulevaisuuteen katsoen, vaikka velkarahalla.

Tulevaisuustutkija Markku Wilenius toteaa Helsingin Sanomien tämän päiväisessä haastattelussa ”Tehdessäni muutama vuosi sitten Suomalaisen työn liiton kanssa arvokartoitusta kävi ilmi, että yhteiskuntamme keskeisin arvo on byrokratia” (HS 31.12.2014). Minusta tällä on historialliset juurensa, jotka johtanevat aikaan, jolloin Suomi oli Suuriruhtinaskunta. Jatketaan toisella lainauksella Wileniukselta: ”Tulevaisuuden liikevoimat rakentuvat menneisyyden aineksista. Ilman perspektiiviä ei voi ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu.”  Ilman oman historian tuntemusta ei voi rakentaa kestävää tulevaisuutta. Tämä muistaen on nyt uuden kynnyksellä lähdettävä visioimaan tulevaisuutta. Me itse teemme tulevaisuuden. Me voimme siihen itse vaikuttaa. Ensi vuonna näitä vaikuttamisen mahdollisuuksia on käytettävä. Emme voi Tuusulan kuntapolitiikassakaan jatkaa vain odottaen, mitä tuleman pitää. Kunnat ja kuntien tehtävät ovat isossa murroksessa. On ratkaistava jatkaako Tuusula itsenäisenä ”vaakunakuntana” nostaen veroja ja kurjistaen palveluja, vai haetaanko aktiivisesti kasvun mahdollisuuksia yhdessä naapurien kanssa hyödyntäen Keski-Uudenmaan loistavaa sijaintia.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!

Kuntauudistuksesta koko orkesteri

Lauantai 20.12.2014 - Aarno Järvinen

Valtakunnallinen suuri kuntauudistus on jo ehditty kuopata, mutta paikallisesti selvityksiä on tehty. Ns. yhdeksän kunnan pakkoselvitys eli metropolikaupunkiselvitysraportti julkistettiin pari viikkoa sitten. Siinä ei tullut esiin mitään, mikä ei olisi ollut tiedossa jo aiemmin. Ja asia tuskin etenee sen pidemmälle, sillä Helsinkiä lukuun ottamatta muut kunnat ovat jo sanoneet ei. Tuusulaltahan tuo metropolikaupunki olisi toteutuessaan vienyt eteläisimmän osan eli ns. Focus-alueen lentokentän kupeesta.

Kotikutoinen eli kunnanjohtajien liikkeelle polkaisema kasikuntaselvitys ts. selvitys, jonka  tarkoituksena oli estää valtiota asettamasta pakkoselvityksiä alueelle – tavoitteenahan ei siis alun alkaenkaan oikeasti ollut 8 kunnan liitos - on edennyt seuraavaan vaiheeseen ja ensimmäinen kunta eli Nurmijärvi on jo hypännyt kyydistä. Jännityksellä odotamme mitä tapahtuu seuraavaksi. Käykö siinä loppujen lopuksi näin kohta alkavan Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi musiikkitermejä käyttääkseni:

Yhdeksän kunnan pakkoselvitys oli nonetti.

Kasikuntaselvitys oli oktetti, josta tuli septetti, kun Nurmijärvi hyppäsi pois.

Sipoo haikailee Porvoon suuntaan kielikysymysten vuoksi. Jos Sipoo suuntaa itään, jää jäljelle siis sekstetti.

Mäntsälässä äänestettiin varsin tiukin numeroin kasikuntaselvityksessä mukana pysymisestä. Jos Mäntsälä irtaantuu ja suuntaa katseensa kohti pohjoista ja Orimattilaa, meillä on jäljellä kvintetti. Ja Pornainenhan seuraa Mäntsälää kuin hai laivaa, joten jos Mäntsälä lähtee, lähtee Pornainenkin.  Sitten on jäljellä kvartetti.

Hyvinkäälläkin äänestettiin jatkoselvityksessä mukana olosta, tosin jatko voitti vähän selvemmin numeroin kuin Mäntsälässä, mutta tuskin Hyvinkääkään loppuun asti on mukana. Silloinhan meillä on jäljellä vanha tuttu trio.

Kerava on pannut koko ajan hanttiin, koska ei halua mukaan Hyvinkään sairaalaan vaan haluaa pysyä Peijaksessa, eikä halua jakaa Keravan Energiaa naapurikuntien kanssa. Sitten meillä olisi enää duo.

Mutta onko Järvenpään ja Tuusulan vanha rakkaus jo näinä vuosikymmeninä ehtinyt ruostua? Jos lempi ei enää leiskua, mitä jää jäljelle? Solo. Silloin Jokela julistautuu itsenäiseksi!

Ensi vuonna päästään vaaliuurnille valitsemaan uutta eduskuntaa ja mahdollisesti sanomaan myös mielipiteemme näistä kuntaliitoksista, jostain septetin ja duon väliltä. Sanon toki vain mahdollisesti, sillä vuosi sitten ennustelin, että olisimme jo tänä syksynä äänestäneet kuntaliitoksesta. Pieleen meni sekin ennustus.

Valmista ei tullut

Perjantai 19.12.2014 klo 23.00 - Aarno Järvinen

”Päättymäisillään olevasta vaalikaudesta kirjoitetaan vielä synkkää lukua Suomen taloushistoriaan.” aloitti Aamulehti tämänpäiväisen pääkirjoituksensa. Näin valitettavasti taitaa olla.

Vaikka kuntapuolella vaalikausi on vasta puolivälissä, eivät tähänastiset tulokset lohduta. Mitään muuta kuin kuntien talousahdingon syveneminen ei ole saatu aikaan. Kuntaliitoksia piti saada aikaan niin, että uudet ”vahvat peruskunnat” voivat aloittaa 2017. Aikaa on kaksi vuotta. Eipä taida onnistua.

Yhtään paremmin ei näytä käyvän uuden ympäristöministerin suurille puheille haja-asutusalueiden  jätevesiasetuksesta.  Parin vuoden jatkoaika on luvassa, mutta asetuksen kumoamista ministeri ei saa aikaiseksi, kuten jo hänen nimitysvaiheessaan blogiini ennakoivasti kirjoitin.  Asia jää uudelle hallitukselle ja siinä Sanni Grahn-Laasonen ei enää ole mukana. Haja-asutusalueiden jätevesiasetus on yhdessä pientalojen  energiatodistushömpötyksen ohella noussut huonon lainsäädännön ikoneiksi, joita ei näköjään mitenkään saada korjatuksi. Sanni Grahn-Laasoselta ainoa oikea menettely olisi ollut lyödä nyrkkiä pöytää uudessa pestissään ja ilmoittaa, että yhtään muuta päätöstä ei tehdä, ennen kuin jätevesiasetus on kumottu. Asetuksen kumoaminen ei lakiteknisesti ole monimutkainen tehtävä. Sitten olisi voinut lähteä miettimään uutta säännöstä, johon olisi otettu ne mahdolliset hyvät asiat, joita nykyisessäkin asetuksessa toki saattaa olla. Armeijassakin pruukataan sanoa, että ei asentoa kannata korjata, vaan tehdään kokonaan uusi.

Myöskään luvattua miljardin helpotusta kuntien asemaan kuntien tehtäviä keventämällä ei ole näkynyt. Päinvastoin uusia tehtäviä tulee koko ajan lisää sen lisäksi, että valtionosuuksia leikataan. Epämääräiset sote-laskelmat uhkaavat kuntia usean prosenttiyksikön veroprosentin nousulla. Tässä on tosin kaksi positiivista puolta. Ensinnäkään laskelmat eivät ole ns ”mistään kotoisin” ja toiseksi näyttää vahvasti siltä, että sote kaatuu perustuslaillisiin ongelmiin.  Jos ja kun näin käy, tämän kauden kuntapoliittiseksi saldoksi valtakunnan hallitukselta jää pitkä miinus. Se on sellainen pitkä viiva, joka oli kouluaikana koepaperissa ykkösen perässä, kun osaaminen oli täysi nolla.

Tämän vuoden tilinpäätös Tuusulankaan osalta ei hääppöseltä näytä, mutta palataan siihen eri jutussa.

Kaikki jumissa

Keskiviikko 22.10.2014 klo 15.40 - Aarno Järvinen

Tuoreet uutiset kertovat, että Kataisen hallituksen mahtava kuntauudistusremontti on totaalisesti jumissa.

Kuntalehden uutiskirjeen 43/2014 mukaan sote-uudistus jumiutui kapitaatiomalliin. Kapitaatioon perustuva sote-uudistuksen rahoitus toisi niin suuria muutoksia kuntien talouteen, että koko rahoitusmalli joudutaan miettimään uusiksi. Tämä voi pahimmillaan kaataa koko sote-uudistuksen ja ainakin merkittävästi hidastaa sen etenemistä. Ellei rakennelakiesitystä saada eduskuntaan viimeistään joulukuun alussa, se joltisellakin varmuudella siirtyy vaalien yli seuraavalle hallitukselle. Uuden mallin rakentaminen kapiotaatioperiaatteen tilalle, vaikka se tässä ajassa onnistuisikin, vaatii taas uuden lausuntokierroksen kunnissa, jota ei ole mitenkään mahdollista toteuttaa näin lyhyessä ajassa.  Jos ja kun näin käy, jää nähtäväksi, pitääkö kaikkien puolueiden yhteinen sote-sopimus enää vaalien jälkeen valittavassa uudessa hallituksessa.

Toinen iso asia, kuntalain uudistaminen puolestaan on jumiutunut poliittiseen kiistaan kunnan työntekijöiden sulkemisesta kunnanhallitusten ulkopuolelle.  Uutiskirjeen mukaan kuntatyöntekijöiden osuus kunnanhallituksissa on tällä vaalikaudella hieman vähentynyt edellisen valtuustokauden alusta, mutta hallituksen puheenjohtajista kuntasektorilla työskentelevien osuus on kasvanut.

Lakiesityksen piti mennä eduskuntaan tällä viikolla, mutta aikataulu ei riidan vuoksi toteudu. Tiukkaa siis tekee, ehtiikö tämäkään laki eduskuntaan ajoissa tullakseen käsitellyksi ennen vaaleja. Minusta kunnan työntekijöiden oikeutta osallistua omankaan kunnan luottamustehtäviin ei pitäisi rajata muutoin kuin juuri kunnanhallituksen puheenjohtajiston osalta. On selkeä ristiriitatilanne, kun kunnan työntekijä on oman pomonsa pomo.  Näin oli tilanne Tuusulassakin muutama vuosi sitten, vaikka siitä nyt tuskin käytännössä mitään erityistä haittaa oli.

Erillään muusta sosiaali- ja terveyspalveluratkaisusta etenevä uusi sosiaalihuoltolakikin uhkaa jumiutua, koska kunnat katsovat, että sosiaalihuoltolain pitää odottaa sote-ratkaisua. Lisäksi niin tässä kuten useimmassa muussakin kuntien tehtäviä koskevassa lakivalmistelussa Kuntaliitolla ja valtiolla on kustannuksista suuri näkemysero. Ministeriön mukaan sosiaalihuoltolaista aiheutuisi runsaan 30 miljoonan euron kustannukset. Kuntaliiton laskelman mukaan kustannukset ovat 100
miljoonaa. Tuskin kumpikaan näistä on edes lähellä totuutta, mutta kumpaan suuntaan?

Kuntien yhdistymisethän ovat olleet jumissa jo pitkään.  Suuri kuntauudistus mahtavine karttaharjoituksineen on tuottanut lähinnä epävarmuutta ja kyttäilyä. Kehnosti taitaa käydä metropolihallinnollekin? Tosin meillä Keski-Uudellamaalla näiden suurten ”mullistusten” pelko on polkaissut liikkeelle kasikuntaselvityksen, josta voi hyvässä lykyssä olla vielä jotain myönteistäkin seurausta. Parhaimmillaan ryhdytään ihan vakavissaan miettimään ”vanhaa kunnon Trioa” eli Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistymistä, joka olisikin paras vaihtoehto. Mutta kun Kerava panee hanttiin, voi pohdinta johtaa vakavampiin keskusteluihin Järvenpään, Tuusulan, Hyvinkään, Mäntsälän ja Pornaisten yhdistymisestä. Lopputulema on todennäköisesti jotain tältä väliltä, sillä kuntaliitosta tarvitaan. Tuusula on jatkossa aivan liian pieni yksikkö selviämään haasteista, jotka ovat edessä.

Tuusula korottaa veroja 0,25 %-yksiköllä ensi vuoden alusta, mutta kaikki kunnat joutuvat jatkossa  korottamaan veroja ja leikkaamaan menoja, jos ne eivät halua velkaantumisen jatkuvan. Tuusula joutuu käyttämään näitä kaikkia kolmea keinoa, eikä niistäkään ole pelastukseksi. Syyt ovat pääosin rajuissa valtionosuusleikkauksissa.

Kyllä valtuutetut ymmärsivät

Maanantai 20.10.2014 klo 19.11 - Aarno Järvinen

Nykyinen kokoomuksen, entinen perussuomalaisten valtuutettu Paavo Juntunen kysyi mielipidekirjoituksessaan Keski-Uusimaassa 17.10.2014 ”Ymmärsikö oma valtuutettusi varmasti, mistä hän äänesti?” tarkoittaen viime valtuustossa uudelleen valmisteluun palautettua kasvatus- ja sivistystoimen organisaatiouudistusta.  Kyllä valtuutetut ymmärsivät ja osoittivat samalla, että valtuusto ei ole kumileimasin, joka hyväksyy oikopäätä kaikki päätettäväksi tuodut esitykset. Tosin itsekin jouduin lukemaan esitystekstin useampaan kertaan ennen kuin ymmärsin, mitä olisi ollut tarkoitus päättää. Asia kieltämättä herätti valtuustossa ja valtuustoryhmien neuvotteluissa varsin vilkkaan keskustelun.

Kannatin kokouksessa palautusta ja arvostelin päätösesitystä seuraavista syistä:

1.  Valtuustolle ehdotettiin perustettavaksi vapaa-aikapalveluiden tulosalueen päällikön virka 1.1.2015 alkaen. Virka olisi sisältänyt yhden vapaa-aikapalvelun tulosyksikön esimiehen tehtävät. Yhtään virkaa tai tointa ei kuitenkaan esitetty samalla lakkautettavaksi, vaikka Juntusen oma nykyinen ryhmä on esittänyt irtisanomisia yhtenä keinona kunnan talouden kohentamiseksi. Toisekseen uudet virat on yleensä perustettu talousarviokäsittelyssä. Ensi vuoden talousarvio on jo kuukauden kuluttua valtuustossa.

2. Valtuusto päätti 9.12.2013 (§ 169) perustaa valtuuston alaisen ns. 17-jäsenisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin ”valmistella hallinto- ja johtosääntöuudistusta, toimintatapauudistusta luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistyön kehittämiseksi sekä hyväksytyn kuntastrategian mukaisia valtuustokauden tavoitteita”. Valtuustoon tuotu organisaatiouudistusesitys sisälsi useita muutoksia johtosääntöihin heti 1.1.2015 lukien. Mitään näistä ei ole kertaakaan käsitelty em. 17-jäsenisessä toimikunnassa.

3. Valtuustokauden alussa sovittiin, että lautakuntarakennetta ei tämän valtuustokauden aikana muuteta. Toimiakseen ilman vaaraa sekaannuksista ja päätösvaltakiistoista, muutos edellyttäisi kolmen nykyisen lautakunnan eli kulttuuri- liikunta- ja nuorisolautakuntien yhdistämistä yhdeksi vapaa-aikalautakunnaksi kesken valtuustokauden.

Pidän esitettyä organisaatiorakennetta (vaihtoehto A) hyvänä ja toimivana, kun lautakuntajakoa samalla muutetaan niin, että nykyisten neljän tilalle muodostetaan kaksi eli varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta ja toisen asteen koulutuksesta vastaava koulutuslautakunta ja liikunta-, nuoriso-, kirjasto- ja kulttuuripalveluista sekä kansalaisopistosta vastaava vapaa-aikalautakunta. 

Valtuustokeskustelussa esitettiin huoli kulttuurin asemasta uudessa organisaatiossa. Näen kuitenkin muutoksella saavutettavissa olevat synergiaedut uhkia suurempana. Mielestäni valmistelussa voidaan edetä, kunhan uusia virkoja ei perusteta, ellei samalla lakkauteta vähintään samaa määrää nykyisiä vakansseja ts. järjestelyllä pitää saada säästöjä, ei lisätä kustannuksia.  Johtosääntömuutokset tulee käsitellä valtuustossa päätetyn mukaisesti 17-jäsenisessä muutostoimikunnassa. Lautakuntajako pitää päättää samalla muutettavaksi seuraavan valtuustokauden alusta. Sehän tulee joka tapauksessa muuttumaan oli Tuusula siinä vaiheessa sitten itsenäinen, osana trioa, kvintettiä tai torviseitsikkoa.

Sote-uudistuksesta tulikin kuntauudistus

Torstai 2.10.2014 klo 22.55 - Aarno Järvinen

Valtakunnan hallituksen suuri kuntauudistus lässähti, mutta tilalle tuli kaikkien puolueiden hyväksymä sote-ratkaisu, jonka voisi olettaa etenevän, vaikka kaikki asiat ovatkin edelleen täysin levällään.

Tänään Kuntalehti.fi julkisti laskelmia sote-uudistuksen taloudellisista vaikutuksista kuntiin, jotka perustuvat Eero Laesterän ja Tuomas Hanhelan kuntalaskelmiin nykyistä erva-aluejakoa noudattaen.

Verkkolehden mukaan ”Sote-uudistukseen liittyviä laskelmia kapitaation vaikutuksesta on tehty muun muassa sosiaali- ja terveysministeriössä ja eri konsulttitoimistoissa. Laskelmien tulokset poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta esimerkiksi Keski-Uudenmaan kuntien liitosselvitykseen tehtyjen sote-laskelmien tulokset eivät koko alueen osalta merkittävästi eroa toisistaan.”

Kuntien on lausuttava sote-uudistuksesta lokakuun puoliväliin mennessä eli ennen kuin lain taloudelliset vaikutukset on kerrottu. Tämä asia on Tuusulankin valtuuston listalla 13.10. kokouksessa. Tosin valtuusto pääsee lausumaan vain siitä, mihin viidestä sote-alueesta kunta haluaa kuulua. Lausuntoesitys on: ”Tuusulan kunta kuuluu HYKS erityisvastuualueen pohjalta muodostettavaan SOTE-alueeseen.”  Siinä asiassahan Tuusulalla ei käytännössä ole vaihtoehtoja.

Kuntalehti.fi:n mukaan ”sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt kuntakohtaisia laskelmia, mutta ne on päätetty pitää ministeriön omana aineistona eikä niitä ole jaettu lausunnonantajien tai muitten uudistuksen valmisteluun osallistuvien käyttöön. Uudistusta ohjaava parlamentaarinen ryhmä päätti alkuviikolla, että laskelmat pysyvät ministeriön sisällä.”

Sote-ratkaisuun oleellisesti kuuluvan kapitaatioperiaatteen mukaan rahoitus hyödyttäisi erityisesti suuria kaupunkeja Espoota lukuun ottamatta. Meidän eli HYKS-alueella Laesterän ja Hanhelan laskelman mukaan hyötyviä kuntia olisi viisi muiden  kuntien joutuessa maksamaan nykyistä enemmän. Verkkolehden sivuilla olevan laskelman mukaan kasikunnissa lisäykset olisivat: Tuusula 6,8 %, Järvenpää 2,5 %, Nurmijärvi 7,0 % nykyisiin sosiaali- ja terveystoimen menoihin verrattuna. Muiden kasikuntien tietoja jutusta ei vielä löydy.

Kuten alussa todettu: kaikki asiat ovat täysin levällään ja nämä luvut ovat vielä täysin kuvitteellsia, mutta yksi asia on varma: nykyisiin sosiaali- ja terveystoimen menoihin verrattuna esim. Tuusulan menot eli maksuosuus tulee merkittävästi nousemaan. Säästöistä on turha haaveilla, vaikka palvelut karkaavatkin kauemmas ainakin Jokelasta. Paranevatko ne, jää nähtäväksi.

Käytännössä näyttää siis siltä, että sote-uudistus tulee ohjaamaan kuntien yhdistymispäätöksiä enemmän kuin muut hallituksen kuntauudistustoimet yhteensä. Ei yllättävää, mutta oliko tämä loppujen lopuksi tarkoitus? Isoja kysymyksiä on, miten käy esim. Parkanon, joka on juuri päättänyt yksityistää koko sosiaali- ja terveystoimensa Pihlajalinnalle kymmenen vuoden sopimuksella. Varmaa on, että kunnallisverot nousevat ja kunnallisen tasaveron osuus tavallisten palkansaajien verokuormasta kasvaa ja samalla tulojaan pääomaveroksi muuttavien verotaakka suhteessa kevenee. Eli mitä suuremmat tulot, sitä pienemmät verot.

Turhien säännösten purkaminen ei saa olla yksityistämistä

Tiistai 30.9.2014 - Aarno Järvinen

Suomessa on turhia säännöksiä. Sitä tuskin kukaan kieltää. Turhia säännöksiä pitää purkaa. Kuntien taloustaakkaa luvattiin purkaa miljardilla säännöksiä purkamalla. Luvatusta summasta ei ole saatu kasaan kuin pieni osa. Sen sijaan tilalle on tullut koko joukko uusia säännöksiä, joista aiheutuu kunnille kustannuksia tai kustannuksia siirtyy valtiolta kuntien maksettavaksi.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on luvannut ryhtyä säännösten purkutalkoisiin. Niin ovat monet muutkin luvanneet siinä onnistumatta. Toivotaan hänelle onnea ja menestysta ja ennenkaikkea tuloksia. Esimerkiksi hän otti haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen, joka on ilman muuta typerien säännösten top tenissä yhdessä kiinteistöjen energiatodistuslain kanssa. Toivotaan molemmille näille säännöksille pikaista ja kivutonta loppua, joka tuskin kuitenkaan onnistuu uudelta ympäristöministeriltäkään. Niin sitkeässä virkamiesten valta turhien säännösten puolustamisessa istuu.

Tarvitsemme säännöksiä monestakin syystä ja säännösten tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta ollaan hyvinkin eri mieltä riippuen kenen intresseistä asiaa katsoo. Tarvitsemme myös uusia säännöksiä, koska maailma muuttuu ja tulee monimutkaisemmaksi.

Mutta emme tarvitse säännöksiä, joista aiheutuu vain lisäkuluja ja lisävaivaa kansalaisille ja kunnille. Emmekä tarvitse lisää täysin älytöntä holhousta. Tästä loistavana esimerkkinä on alkoholilain muutos, jonka seurauksena esim. Lahdentien varrella Keravalla oleva Koffin iso kaljatölkki joudutaan teippaamaan uuteen kuosiin. Jo vanhempi, mutta mainio esimerkki tällaisesta täysin älyttömästä säätämisestä on tupakkalain seurauksena Tampereen Teatterin katolla vuosikymmeniä olleen Pilliklubi -tupakan neonvalomainoksen poistaminen. Sitä voidaan pitää perustellusti kulttuuriskandaalina. Museovirasto hanakasti puuttuu tällaisiin kulttuurimaisemaa raiskaaviin asioihin, mutta ei tainnut puuttua tai ei ainakaan onnistunut tässä. Olisi kulttuuriteko paluttaa tuo valomainos vanhalla paikalleen. Se kuulemma on onneksi tallella. Pilliklubia ei tietääkseni ei enää valmisteta ja nuoriso tuskin edes tietää, mitä se oli, joten on naurettavaa väittää tuollaisen kulttimainoksen lisäävän tupakointia.

Toinen kiistaton vaara säännösten purkamisessa on, johon pahaa pelkään, uusi ympäristöministeri rivien välissä viittasi. Nimittäin mahdollisuus yksityistämisen lisäämiseen. Säännösten purkaminen ei saa johtaa yksityistämiseen eikä epäterveen kilpailun lisäämiseen. Ministerillähän on näyttöä tämänsuuntaisesta toiminnasta, sillä hänen ansiostaan Lottoarvonta siirtyi Yleltä Maikkarille. Ei ole kenenkään kannalta iso vahinko, että minä en ole lottoarvontaa katsonut Maikkarilta kuin pari kertaa, mutta se on iso vahinko suomalaisen kulttuurin ja urheilun kannalta, että Loton suosio on hiipunut.

Hyvien säännösten pitää olla selkeitä ja ymmärrettäviä, niitä pitää pystyä valvomaan ja niitä myös valvotaan. Ne herättävät tavallisissa kansalaisissa kunnioitusta, vaikka kaikki eivät niistä pitäisikään. Huonot säännökset sen sijaan pitää kumota, koska ne vähentävät yleistä lainkuuliaisuutta. Ja virkamiehiä pitää tiukasti vahtia siitä, ettei EU-säännösten varjolla ujuteta ihan puhtaasti kotimaisia, EU:ta paljon tiukempia säännöksiä lainsäädäntöömme. Tästä on lukuisia esimerkkejä ja tulossa on lisää esim. tupakkalain muutos, jossa on tarkoitus tuoda huomattavasti EU:ta tiukempi linja kansalliseen lainsäädäntöömme EU-säännösten "siivellä". Tällainen lainvalmistelu on ehdottomasti tuomittavaa.

Isot vai pienet koulut

Sunnuntai 17.8.2014 klo 23.01 - Aarno Järvinen

Syksyn myötä käynnistyy Tuusulassa melkoisella varmuudella jälleen myös kinastelu kyläkoulujen ja Kellokosken lukion lakkauttamisesta. Tässä kurjassa taloustilanteessa näin tapahtunee siitäkin huolimatta, että keväällä Kokoomuskin  totesi, ettei kyläkoulujen lakkauttaminen nyt ole realismia.

Varmaa vastausta kysymykseen, onko iso koulu parempi kuin pieni vai sittenkin päinvastoin, ei ole löytynyt. Eikä ainakaan minun silmiini ole sattunut tieteellistä näyttöä kummankaan ehdottomasta paremmuudesta. Myös taloudelliset laskelmat vaihtoehtojen edullisuudesta tai kalleudesta ovat ristiriitaisia. Joudumme siis toimimaan jatkossakin enemmän mielipiteiden kuin luotettavien faktojen pohjalta. Ehkä siksi on hyvä kuulla erilaisia mielipiteitä ja varsinkin kokeneen kouluväen näkemyksiä. Yksi tällainen mielipide sattui silmääni tämän päivä Aamulehdestä, jossa oli kesäkotikuntani Ikaalisten lukion rehtori Helena Korkeakosken 50-vuotishaastattelu otsikolla "Pienessä lukiossa nuori saa parhaat eväät elämälleen".   

Haastattelussaan Korkeakoski kehottaa suurlukioiden suunnittelijoita katsomaan tilastoja siitä, kuinka moni lukioista on päässyt korkeakouluun heti kirjoitusten jälkeen. Tämähän on virallinen nykysuuntaus eli jatkopiskeluihin heti kirjoitusten jälkeen ilman välivuosia. Ikaalisten lukiossa tuo luku oli esim vuodelta 2009 63 %. Pirkanmaan kovin tulos.

Hänen mukaansa "pienessä lukiossa oppilas on yksilö, jota tuetaan henkilökohtaisesti opinnoissaan. Nuori ei tipahda kyydistä, kuten voi käydä ison massan seassa, sillä hänet tuntevat kaikki." Korkeakoski ei myöskään usko, että likikään kaikki peruskoulunsa päättäneet olisivat valmiita muuttamaan pois kotoaan, mihin ainakin syrjäisemmillä seuduilla keskittyminen isoihin lukioihin väistämättä johtaa.

"Onko ihme, että yli 500 oppilaan suurlukiot epäilyttävät nuoria ja heidän vanhempiaan. Ymmärrän kyllä, että isot koulut säästävät kuluja. Hallinnon voi yhdistää ja harvinaiset aineet opettaa etänä yhteistyössä, mutta lähilukiot ovat nuoria varten. Ne ovat yhtä hyviä kuin erityislahjakkaiden erityislukiot, jopa parempia nuoren kehittymisen kannalta." jatkaa Korkeakoski.

Kokeneen kasvattajan ajatuksia, joita tuskin ihan olankohautuksella voi sivuuttaa. Eiköhän Tuusulan koulukinastelussa järkevin etenemistapa ole, että kyläkoulut ja Kellokosken lukio jatkavat toistaiseksi. Kunkin yksikön kohdalla tilanne otetaan harkintaan, jos oppilasmäärä tippuu alle sovitun rajan, eikä uusiakaan oppilaita ole näköpiirissä tai rakennukset menevät niin huonoon kuntoon, että niissä jouduttaisiin tekemään isoa peruskorjausta.

Riitaisa syksy odottaa

Maanantai 4.8.2014 klo 23.20 - Aarno Järvinen

Kyläpoliitikkojenkin kesälomakausi alkaa kääntyä lopuilleen ja eripurainen syksy on alkamassa. Kunnanhallitus kokoontuu elokuun alussa pohtimaan, miten ensi vuoden budjetista Tuusulassa selvittäisiin. Huonolta näyttää kaikilla rintamilla. Myönteisiä asioita ei taida olla näköpiirissä, kielteisiä sitäkin enemmän. Kaiken lisäksi kasikuntaratkaisut ja sote odottavat syksyn aikana.

Budjetin laadinnassa alkaa niukuuden jako, josta ei selvittäne kuin rajuilla palvelujen leikkauksilla ja niidenkin jälkeen verojen korotuksella. Valtio on luvannut kuntien tehtävien karsintaa, mutta mitään ei ole näkynyt. Päinvastoin valtakunnan hallitus työntää uusia tehtäviä ja velvoitteita sekä kaiken päälle leikkaa valtionosuuksia. Pienituloisille minihallitusneuvotteluissa luvatut veronkevennyksetkin tulevat kuntien maksettavaksi, koska pienituloisimmat eivät valtionveroa maksa. Ne kaikkein pienituloisimmat, jotka eivät maksa edes kunnallisveroa, jätetään heitteille erilaisin indeksileikkauksin.

Kun vielä Venäjä-pakotteet iskevät vientiin ja työllisyystilanteeseen paljon ennakoitua kovemmin montaakin kautta, ei vauraassa Tuusulassakaan syksy vaikuta kovin lohdulliselta.  Mutta eipä näytä naapureillakaan. Ja näissä tunnelmissa pitäisi sitten miettiä kuntaliitoksia.

Historiallista kaikkien puolueiden yksimielistä sote-sopua rummutettiin keväällä. Todellisuudessa kaikki on levällään ja ainakin vuosikymmenen kestävä työ vasta aivan alkumetreillä, jos sitäkään. Mutta eiköhän riitely toteutuksesta jo syksyn aikana pääse hyvään vauhtiin.  Järjestämislakiesitys on luvattu lausunnoille elokuussa. Saas sitten nähdä.

Sote-ratkaisun tavoitteet ovat sekä erinomaiset että kaikin puolin kannatettavia. Mutta tavoitteisiin pääseminen on ensinnäkin vähintään kymmenen vuoden rupeama ja merkitsee nykymuotoisen kunnallishallinnon loppua. Onhan sosiaali- ja terveystoimen osuus minkä hyvänsä kunnan budjetista 50-60 prosentin luokkaa. Tuon verran häipyy kunnan omasta päätösvallasta viidelle sote-alueelle. Jäljelle jää laskun maksajan rooli ja suurimmille kunnille mahdollisesti tuottajatehtävät. Pienemmät, Tuusulan kokoisetkaan eivät pysty yksin tuottajina toimimaan, jos asetetut tavoitteet aiotaan oikeasti saavuttaa.  Rahaa ei tule lisää, joten monta terveyskeskusta ja aluesairaalaa pitää lopettaa, jos toimintaa aiotaan ns. tehostaa. Terveyskeskuksia tulee Tuusulastakin häviämään, mutta Hyvinkään sairaala saattaa monestakin syystä säilyä näistä mullistuksista huolimatta.

Eiköhän tässä ollut synkistelyä ihan riittävästi näin kesän kuumimman päivän iltatarpeiksi. Palataan asiaan, kun taas vähän viisastutaan.  

Suurhyökkäyksestä sotalintuihin

Tiistai 22.7.2014 klo 23.17 - Aarno Järvinen

Tämän kesä "pakolliset" tapahtumat on kierretty. Kesän "kulttuurikierros" alkoi tänä vuonna Jokelan oman JoKa-teatterin Silkkikivi -esityksellä maanantaina 9.6. klo 5.55 aamulla. Päivä ja kellonaika johtuivat siitä, että Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi tuolloin tasan 70 vuotta sitten.  Näistä tapahtumista Silkkikiven evakkotarina alkaa. Hieno ja mieleenpainuva esitys taas kerran oman kylän teatterilta.

Toisena "pakollisena" oli Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa, josta kerroin jo tarkemmin aiemmassa blogijutussani, joten siitä ei nyt enempää.

Kolmantena Sata-Häme soi -juhlat Ikaalisissa, jota ei tietenkään voi Ikaalisissa kakkoskotia pitävänä minään vuonna missata. Tänä vuonna kävin kuuntelemassa vähärivisten sm-kisat, joka poti tosin osanottajapulaa ja Richard Gallianon konsertin, jonka ensimmäinen osuus oli säestys esitettyyn mykkäelokuvaan La Strada ja jälkimmäinen puolisko Nino Rotan elokuvamusiikkia. 

Päätöspäivänä oli upea kansanlaulukirkko ja "Mun kotiseutuni" ikaalislaisten oma ohjelmaosuus sekä päätösjuhla.

Kolmas "pakollinen" oli Seleentakusten kesäteatterin tämävuotinen näytelmä "Saapismi on sairaus" Röyhiön kylätalolla. Esitys oli tällä kertaa pettymys. Näyttelijäsuoritukset olivat ihan ok, mutta käsikirjoitus ei valitettavasti ollut sitä hauskaa ja puolituhmaa, jota harrastajakesäteatterilta on tottunut odottamaan. 

Tämän vuoden "ylimääräisinä" on tähän mennessä ollut Pyynikin kesäteatterin "Pirunpelto", joka oli vankkaa ammattiteatteria ja todella hauska ja viihdyttävä esitys yli kolmen tunnin kestostaan huolimatta. Erinomaiseen harrastajateatteritasoon ylti Käenkosken "Kultakuume" Parkanossa, jossa oli sitä hauskuutta, musiikkia ja puolituhmia juttuja, joita viihdyttävältä harrastajateatterilta on tottunut odottamaan. Samaa hyvää ja hauskaa kesäteatterilinjaa edustaa myös Sulo "Suti" Aittoniemen käsikirjoittama "Kaksi Niiloa" Hämeenkyrön Heiskalla. Tositapahtumiin perustuva, paikallisella murteella erinomaisten tyyppien esittämä veijaritarina oli helteisenä iltapuhteena todella viihdyttävä kokemus, josta monet vanhemman polven paikalliset varmasti tunnistivat oikeita tapahtumia ja jossa Sutilla itsellään oli monta roolia, jopa väliaikamusiikista huolehtiminen. Kesäteatterikierros varmasti vielä jatkuu.

Kesän neljäs "pakollinen" olivat ne sotalinnut (Warbirds) eli Jämin Fly in -lentonäytös, jossa oli taas upeaa katsottavaa, vaikka se ei koneiden monipuolisuudella tällä kertaa yltänytkään toissavuotiselle tasolle. Varsinkaan kun päävetonaulana mainostettu Hawker Hurricanen entisöinti ei ehtinyt valmistua, eikä kone päässyt vielä tänä vuonna Jämille. Lentävien koneiden lievää niukkuutta oli paikattu maakoneilla eli mukana oli kirjava joukko sotilasajoneuvoja tankeista kenttäambulansseihin. Näiden tuella shown juoneksi oli punottu hieman kevyehkö tarina pikkupoikien mielikuvitysleikeistä, jossa "maanpakoon" ajetut Malmin lentokentän joukot yrittivät vallata Jämin kentän omaksi uudeksi tukikohdakseen. Kalustoa ja pauketta riitti maassa ja ilmassa aina 1700-luvun "Ruutiukkojen" mustaruutiaseista modernimpaan paukkeeseen. (Yläkuvassa I maailmansodan Fokker Dr. 1 S.E. 5a ja alempana "Ruutiukot" marssilla takaisin tukikohtaan.)

Vakavaa asiaa vähän leikin varjolla. Valtakunnan hallitus teki kevään kehysriihessä päätöksen Malmin lentokenttäalueen muuttamisesta asunnoiksi, jonka seurauksena Malmin vilkas  lentoliikenne ja koulutustoiminta joutuisivat mieron tielle. Korvaavaa paikkaa ei ole pystytty osoittamaan. Päätös on typerä ja tehty ilmiselvästi väärien tietojen pohjalta tai sitten osoittaa valmistelijoiltaa täydellistä ymmärtämättömyyttä Malmin nykyisestä käytöstä ja tulevista mahdollisuuksista kasvavan kevytliikenteen kaupunkikenttänä. Vastaavaa kinaahan käydään Tukholman Bromman ympärillä, kun Lontoon City-kenttä samanaikaisesti tahkoaa kaupungille satojen miljoonien tulot.

Kuvat: Paikalla olivat aina yhtä upeat Gloster Gountlet Mk II ja Supermarine Spitfire Mk XVI. Ylimmässä kuvassa VeKoTin eli Valtion Kivääritehtaan (VKT) valmistama ilmatorjunta-ase.

Suur-Tuusula vai pilkottu Tuusula

Keskiviikko 2.7.2014 klo 23.24 - Aarno Järvinen

Tuusula ei voi enää välttää pilkkomista kunnanjohtaja Hannu Joensivun mukaan (Keski-Uusimaa 2.7.2014). Syynä on metropolialueen ”pakkoselvittäjien” tulossa oleva ehdotus, jonka mukaan Focus-alue tultaisiin liittämään Vantaaseen. Sitähän Vantaa on himoinnut voidakseen pitää koko lentokenttäalueen omanaan.  Osakuntaliitoksethan ovat nykylainsäädännön mukaan täysin mahdollisia vastoin pilkottavan kunnan tahtoa, vaikka koko kunnan pakkoliitosta ei voikaan tehdä  lukuunottamatta konkurssiin ajautuneita kuntia kuten Jalasjärvi.  Toisaalta Tuusula ei ole edennyt Focus alueen toteuttamisen kanssa. Siitä, missä uusi raja tulisi kulkemaan, ei vielä ole käsitystä. Jossain Riihikallion eteläpuolella, mutta tulisiko Vantaaseen siirtymään vain teollisuusalueet vai myös asutusta ja mikä on Kelatien kohtalo? Vantaahan on ollut tyytymätön Tuusulan toimiin Kelatien alueen kehittämisessä.

Taustalla kummittelee metropolihallinto, jota demarit pitävät tärkeänä, mutta uusi pääministeri ei. Käynee niin, että enempää suppea kuin laaja metropolihallintomalli ei todellisuudessa etene.  Eikä mikään mahti maailmassahan  saa Espoota liittymään Helsinkiin. Eikä Vantaakaan isoista veloistaan huolimatta halua Helsingiksi. Lohdutuspalkinnoksi kelvannee Vantaalle kappale Tuusulaa , Helsinki haukkaa toisen palan Sipoota ja Espoo saa Kirkkonummen.  Alueen ongelmiahan ei tällä ratkota, mutta isot kunnat ovat tyytyväisiä, kun sotekaan ei muuta niiden nykytilannnetta. Sote-palveluiden tuottaminen säilyy kussakin kunnassa ja siihen liittyvä päätösvalta myös, vaikka muodollinen järjestämisvastuu onkin sote-alueella eli HUSilla, jossa nämä kolme isoa käyttävät päätösvaltaa.

Tuusulan ykkösproriteetti kuntamyllerryksessä on ollut estää kunnan pilkkominen. Miksi siinä ollaan epäonnistumassa? Siksi, että ei ole haluttu myöntää historiallista totuutta. Tuusula voi säilyä kokonaisena ja itsenäisenä vain Suur-Tuusulana eli kolmen kunnan liitoksen kautta. Kyselin jo viime valtuustokaudella, ollaanko kolmen kunnan yhdistymisen kanssa jo myöhässä. Näin näyttää olevan.  Suuri osa kuntalaisia, elinkeinoelämä ja  Järvenpää ovat olleet pitkään valmiita Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistymiseen, mutta Tuusula ja Kerava eivät.  Jos kuntaliitos olisi viime valtuustokaudella saatu vakavalla mielellä liikkeelle, Vantaan halut olisi nyt merkittävästi helpompi torjua. Eikä olisi tarvinnut jo kaikkien mielestä turhaa viivytystaistelua eli kasikuntaselvitystäkään käydä.  Suur-Tuusulalla olisi myös ”hauista” viedä Focus-aluetta eteenpäin. Nyky-Tuusulahan ei pysty kehittämään ainakaan yhtäaikaisesti Rykmentinpuistoa ja Focusta, kun itse asiassa edes toiseen ei oikeasti olisi resursseja. 

Jälkiviisastelua yhtä kaikki, mutta ehkä aivan kaikkea ei ole vielä menetetty.  Jos yhdistymisvalmistelut  saataisiin nyt nopeasti vakavalla mielellä liikkeelle hyödyntäen kasikuntaselvityksessä tehtyä työtä, päätöksiä voitaisiin saada aikaa kohtuullisen nopeasti. Eli ennen kuin Focus-alueen kanssa ollaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.  Tapahtuuko näin? Todennäköisesti ei,  mutta ainahan voi toivoa. Lisäbonuksena olisi mahdollisuus säilyttää Suur-Tuusula omana sote-tuottajana. Muutoinhan siinäkin käy niin, että sote-päätösvalta siirtyy HUSille ja palvelujen tuottaminen Hyvinkään sairaanhoitoalueen  kuntien muodostamalle kuntayhtymälle. Eli sitäkään vähää päätösvaltaa ei ”vaakunakunta” Tuusulalle jäisi.