Carua kertomaa

Torstai 3.3.2016 klo 9.08 - Aarno Järvinen

Mieleen ovat viime aikoina nousseet muistot 1990 luvun lopulta. Ajalta, jolloin Tuusulan kunnanhallitus vastoin valtuuston tahtoa myi  Tuusulanjärven Sähkölaitos Oy:n osakkeet yhdessä Järvenpään kanssa silloiselle Imatran Voimalle, josta myöhemmin tuli Fortum. Tuusulassa asiasta syntyi kalabaliikki, jonka seurauksena asetettiin kuntalain tarkoittama tilapäinen valiokunta. Toimin siinä puheenjohtajana ja silloinen kokoomusvaltuutettu Minna Vanhala sihteerinä. Tilapäinen valiokunta esitti yksimielisesti kunnanhallituksen erottamista. Näin myös tapahtui. Sähkölaitoksen myyntiä päätös ei kuitenkaan enää muuttanut. Kerava piti oman sähkölaitoksensa ja nyt keravalaiset sähkönkäyttäjät nauttivat Suomen halvimmalla taksalla siirretystä sähköstä. Tämä historia on edelleen yhtenä – ei toki ainoana – kantona kaskessa, että kolmen kunnan kuntaliitos ei ole edennyt.

Tuusulasta tuli muutamaksi vuodeksi velaton kunta, mitä se ei ole enää. Sähkölaitosrahat ovat menneet ja Tuusulasta on tullut keskivertovelkainen kunta muiden joukkoon. Velkataakka tosin on viime vuosina noussut huomattavan nopeasti.

Fortum puolestaan myi koko sähkönsiirtoverkkonsa vuonna 2013 Carunalle. Ja tämä puolestaan teki päätöksen nostaa kerralla sähkön siirtohintoja 30 %, mistä nousi koko valtakuntaa kuohuttava kohu. Kohun myötä Caruna joutui perääntymään ja jakamaan korotukset useammalle vuodelle.

Hieman aiemmin valtio korotti sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen kattoa 27 % + indeksimuutoksen eli noin saman 30 %. Sen seurauksena Tuusula ja monet muut kunnat – eivät kaikki – korottivat maksut saman tien tappiin. Kohu ei kuitenkaan ole ollut lainkaan Caruna-kohun tasoa. Tuusulassa molemmat muutokset kopasevat pahimmin pientä eläkettä saavia ja työttömiä. Eläkkeet kun tänä vuonna eivät nousseet lainkaan. Elämä ei ole oikeudenmukaista tässäkään asiassa. Terveyskeskusmaksujen korotukset koskevat kaikkia niitä palveluja tarvitsevia,  Carunan korotukset vain vanhan Tuusulanjärven Sähkön jakelualueella asuvia. Ei siis esim. minua, koska asumme Nurmijärven Sähkön alueella. Mutta monelle pienituloiselle, sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvalle tämä on todella carua todellisuutta. Asuinpaikasta riippuva eriarvoisuus taas kasvaa.

Missä meni pieleen? Monessa kohdin. Virheet ovat seuranneet toistaan. Tuusulalaisten kannalta jälkikäteen viisastellen ensimmäinen virhe oli oman sähkölaitoksen myynti. Siitä syylliset saivat aikanaan ainakin jonkinlaisen poliittisen tuomion ja rangaistuksen. Valtion puolella emämunauksen tekivät kokoomus (Jan Vapaavuori elinkeinoministerinä) ja demarit (Jutta Urpilainen valtiovarainministerinä) hyväksyessään Fortumin sähkönjakeluverkon myynnin Carunalle. Monet viisaat ovat sanoneet, että valtion ei pidä myydä ns. luonnollista monopolia.

Sähkönjakeluverkko on tyypillinen luonnollinen monopoli, koska kuluttajat eivät voi sähköverkko-operaattoriaan valita tai kilpailuttaa.

Toinen asia kokonaan on, että isoja investointeja tarvitaan sähköverkon maakaapelointiin ja sen maksavat joka tapauksessa kuluttajat. Myös muut yhtiöt tulevat tämän vuoksi nostamaan hintoja elleivät ole jo sitä tehneet, mutta eivät varmaankaan uskalla enää nostaa 30 prosenttia kerrallaan. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, onko valtion asettama maakaapelointitavoite virhe sekin eli liian tiukka, kun on istunut mökissään talvipakkasella myrskyn jälkeen toista vuorokautta ilman sähköä.

Mutta se moraalisesti härskein kohta tässä hässäkässä on täysin laillinen verosuunnittelu, joku saattaisi sanoa veronkierto, jota mm Caruna muiden vastaavanlaisten kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien yhtiöiden lailla tekee. Poliitikkoja syyttävä sormi osoittaa kyllä tässäkin asiassa, kun tätä porsaanreikää, eli konsernin sisäisten korkojen verovähennysoikeutta ei ole jo vuosia sitten tukittu. Eihän se veronkiertoa, laillista tai laitonta poista sekään. Sitä vartenhan on firmojen käytössä taitavien juristien armeija miettimässä uusia innovatiivisia keinoja, mutta aina yhdenkin reiän tukkiminen tekee asian vaikeammaksi. Hyvään tulokseen veronkierron estämisessä päästäisiin vain EU:n ja USA:n yhteistyöllä, mutta sitähän on täysin turha toivoa.   

Mitä tästä kaikesta opimme? Emme mitään. Nyt valtio valmistelee Postin ja VR:n myyntiä.

Peloista pahin

Sunnuntai 7.2.2016 klo 15.57 - Aarno Järvinen

Nyt kuuluu kummia ja perin huolestuttavaa. Puoluesihteerityöryhmä esittää, että kuntavaalit siirrettäisiinkin jo sovitusta huhtikuusta 2017 lokakuuhun 2017 ja sanaikaisesti pidettäisiin ensimmäiset maakuntavaalit.  Tämä tarkoittaisi montaa asiaa. Ensinnäkin nykyisten kunnanvaltuustojen toimikautta pidennettäisiin täydellä vuodella alkuperäisestä eli nyt istuvat valtuustot jatkaisivat vuoden 2017 loppuun.  Samalla tietysti myös nykyiset lautakunnat ja muut elimet jatkaisivat vastaavan ajan. Seurauksena menetettäisiin ainakin ensimmäisellä kertaa se, mitä vaalien siirrolla huhtikuulle tavoiteltiin eli, että uusi valtuusto voisi valmistella ensimmäisen täyden vuoden budjettinsa. Monessa kunnassa myös valtuustokauden alussa tehdyt poliittiset sopimukset paikkajaosta menisivät ”pyllylleen”, kun tulisi kokonainen lisävuosi, jota ei paikkajakoja pohdittaessa osattu arvata. Siirto huhtikuulle ei olisi ollut kovinkaan merkittävä siirto.

Lisäksi on kuulunut, että Uusimaa olisi maakuntavaalissa yhtenä vaalipiirinä, eikä listavaalia otettaisi käyttöön. Sen sijaan ei ole vielä käsitystä, voisiko sama henkilö olla ehdolla sekä kunnanvaltuustoon, maakuntavaltuustoon että eduskuntaan. Tämä tarkoittaisi, että Uudenmaan maakuntavaltuustoon kaavaillusta 99 paikasta valtaosa menisi Helsinkiin ”valtakunnanjulkkiksille”, osa Espooseen ja Vantaalle ja joitain rippeitä niille paikkakunnille, joista nyt on kansanedustaja. Edes koko Keski-Uudellemaalle puhumattakaan Tuusulasta ei paikkoja olisi odotettavissa.     

Olen eri mieltä. Minusta kuntavaalit tulisi järjestää jo aiemmin päätetyn mukaisesti huhtikuussa 2017 ja ensimmäiset maakuntavaalit tammikuussa 2018 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä. On äänestäjien aliarvioimista väittää, että kahteen erilaiseen asiaan kantaa ottaminen samalla kertaa olisi ylivoimaista. Eli pitäisi samalla äänestyskäynnillä ratkaista, kuka johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ketkä päättävät maakunnan (ei siis enää oman kunnan) sosiaali-ja terveyspalveluista. Olisiko se ylivoimaista, siis ylivoimaisempaa, kuin päättää myöhemmin, ketkä päättävät oman kunnan päivähoidosta ja ketkä maakunnan sote-palveluista?

Kunta- ja maakuntavaalien yhdistäminen heti ensimmäisestä kerrasta tietää melkoisella varmuudella äänestysprosentin jäämistä varsin alhaiseksi. Presidentinvaaleissahan äänestysprosentti on ollut varsin korkea. Toki moni varmaan jättäisi sen ”maakuntalapun” täyttämättä silloinkin tai pudottaisi sen uurnaan tyhjänä, mutta moni varmaan täyttäisikin, kun kerran on äänestämään tullut.

Jos ehdolle asettumista ei rajoitettaisi, pitäisi ainakin maakuntavaaleissa ottaa käyttöön listavaali vaikka sitten ruotsalaisittain sovellettuna. Näin voitaisiin ensinnäkin turvata edes jollain lailla maakuntavaltuuston paikkojen jakautuminen koko maakuntaan, jolloin reuna-alueillekin tulisi edes teoreettinen sanavalta maakunnan asioihin. Lisäksi se, ettei meille tulisi ”poliittista ylieliittiä” eli runsasta joukkoa henkilöitä, jotka istuvat kolmella tuolilla. Nythän suuri osa kansanedustajista on jo kunnanvaltuutettuja.

Uudenmaan jakamista maakuntana en kannata, mutta jos listavaaliin ei mennä, pitää Uusimaa jakaa useampaan vaalipiiriin. Tämä turvaisi, että koko maakunta saisi edustuksen maakuntavaltuustoon ja ainakin osittain rajoittaisi vallan keskittymistä vain harvoille ja valituille. Vakavasti olisi lisäksi harkittava, että valtaa voisi käyttää vain yhdellä tasolla kerrallaan ts. jos tulet valituksia maakuntavaltuustoon ja olet jo kunnanvaltuutettu, olisi pakko valita, kummalla pallilla istuisit.

Se ”peloista pahin” taitaa kuitenkin toteutua. Kunta- ja maakuntavaalit pidetään lokakuussa 2017, listavaalia ei oteta käyttöön eikä ehdokkaaksi asettumista rajoiteta. Sitten Tuusulalla ei enää olekaan mitään mistä päättää. Maakunnan asiat, siis myös sote-asiat, päätetään Helsingissä, eikä silloin Kehä III:n ulkopuolisia rutinoita tarvitse kuunnella.  

Opistoviikonvaihde

Torstai 4.2.2016 klo 22.43 - Aarno Järvinen

Kuvia Nurmijärven Opiston 60 -vuotisjuhlasta 31.1.2016

Viikonloppu tuli vietettyä kansalaisopistotunnelmissa. Sunnuntaina 31.1.2016 Nurmijärven Opisto vietti 60 - vuotisjuhliaan Nurmijärven yhteiskoulun tiloissa.  Ohjelma oli luonnollisesti opiston omaa tuotantoa;  monipuolinen ja musiikkipainotteinen. Kaiken kaikkiaan onnistunut juhla. Minulla oli ilo olla mukana Jokelan Kansalaisopiston kolmihenkisessä onnittelijaporukassa.

Nurmijärven Opisto ja Jokelan Kansalaisopisto ovat molemmat yksityisiä kannatusyhdistyksen ylläpitämiä. Perustehtävältään molemmat ovat samanlaisia, mutta Nurmijärven Opisto koko kuntaa palvelevana luonnollisesti merkittävästi Jokelan Kansalaisopistoa isompi. Tuusulassahan kansalaisopistotoiminnasta Etelä-Tuusulassa ja Kellokoskella vastaa kunnan omistama Tuusulan Kansalaisopisto.

Nurmijärven Opisto on vajaat kymmenen vuotta meidän opistoamme vanhempi eli perustettu tammikuussa 1956, kun Jokelan Kansalaispisto perustettiin 1964. Mehän juhlimme viisikymppisiä  marraskuussa 2014.

Kummankin opiston synty on asukkaiden omatoimisuudessa ja tarpeessa saada paikkakunnalle harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia. Kielet, musiikki, liikunta ja kädentaidot ovat olleet molemmilla opistoilla keskeisiä koko toiminnan ajan. Valtion tekemät leikkaukset kurjistavat lähivuosina vapaata sivistystoimintaa kuten muutakin koulutusta. Kuntien avustuksia on leikattu jo aiemmin. Jokelassahan ikuinen kina on ollut kunnan avustus. Sitä leikattiin 15 % vuodelle 2015, kun kaikkia muitakin kunnan myöntämiä avustuksia leikattiin samalla määrällä. Vuodelle 2016 sentään pysyttiin samassa eli lisäleikkauksia tuohon leikattuun määrään ei tälle vuodelle tehty. Kaikesta huolimatta naapurukset Nurmijärven ja Jokelan yksityiset kannatusyhdistysten ylläpitämät opistot sinnittelevät ja tiivistävät yhteistyötä oman paikkakuntansa eri järjestöjen kanssa.

Lauantaikin meni opistotunnelmissa, kun oman opistomme rehtori Juha Aunola vietti 50 –vuotisjuhliaan upean konsertin merkeissä. Siitä parhaat kiitokset ja vielä kerran onnentoivotukset monipuolisena musiikkimiehenä ja pätevänä rehtorina tunnetulle Juhalle!

Kuntaliitosten aika ei ole ohi.

Torstai 28.1.2016 - Aarno Järvinen

Edellisen hallituskauden tavoite oli saada maahan elinvoimaisia, isoja peruskuntia. Puhuttiin suurella paatoksella kuntamäärän puristamisesta jopa alle sadan. Nämä puheet ovat nyt unohdettu uuden hypetyksen eli itsehallintoalueiden varjoon. Uusia kuntaliitoksia ei ole syntynyt eikä taideta kovin aktiivisesti missään valmistellakaan. Nyt odotellaan, mikä tulee olemaan ”uusi kunta”. Mitä tehtäviä kunnalle jää ja miten ne tulevat painottumaan ja miten todellisuudessa kuntien toimet jatkossa rahoitetaan, kun iso ”sote-viipale” irtoaa kuntataloudesta.

Voidaan väittää, että maakuntahallinto vie tarpeen kuntaliitoksilta ja pienet kunnat voivat uudessa rakenteessa jatkaa itsenäisinä. Tämä epäilemättä on Kepun toive, koska se takaa vahvan keskustaedustuksen edelleen lukumääräisesti moneen kuntaan ja Suomen kartalla Kepu näyttää hallitsevan laajaa aluetta.

Asia ei taida kuitenkaan olla aivan näin yksikertainen. Paljon toki ratkaisee ”uuden kunnan” todelliset tehtävät ja maakuntahallinnon kattavuus. Tuleeko uusista kunnista vain lähipalveluita hoitavia, kuten päivähoito, peruskoulu, vähäinen vapaa-aikatoiminnan edellytysten luonti, kirjasto ja muut paikalliset kulttuuririennot, nekin käytännössä paikallisten toimijoiden toimesta pyöritettyinä. Kunnallistekniikkakin on järkevää joko ulkoistaa tai hoitaa yhteistyössä naapurien kanssa.  Vaikka ammatillinen koulutus ei menekään maakunnille, se on jo nyt järjestetty monessa paikassa maakuntatasolla tai ainakin kuntaa isommalla alueella, kuten meillä Keudassa. Myös lukiokoulutuksessa on pienissä kunnissa hakeuduttu yhteistyöhön naapurien kanssa. Tämä suunta tulee varmasti jatkumaan.

Jos ”uuden kunnan” tehtävät painottuvat nykyistä selvästi enemmän em. lähipalveluiden lisäksi alueen elinkeinoelämän edistämiseen, toimintaedellytysten luomiseen ja varmistamiseen sekä työttömyyden hoitoon, ovat monet nykyiset kunnat siihen aivan liian pieniä. Näin on Keski-Uudellamaallakin, jossa kuntarajojen merkitys on muutoinkin käytännössä hävinnyt muualta kuin kunnan byrokratiasta. Tuusulassakin pikku hiljaa aletaan ymmärtää, että lasten on järkevää käydä lähintä koulua, vaikka se sattuisikin olemaan naapurikunnan puolella, eikä lumenaurasta kannata lopettaa kuntarajalle, kun ihmisten pitäisi päästä kulkemaan sinne naapurinkin puolelle.

Keski-Uudenmaan kunnat Järvenpää, Kerava ja Tuusula ovat jo pitkään olleet yhtenäinen talousalue, jossa ihmiset liikkuvat ostoksilla ja asioilla, harrastuksissa ja kulttuuririennoissa yli kuntarajojen niitä mitenkään miettimättä. Uudelleen yhdistymisestä on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien, mutta mitään ei ole tapahtunut. Vakavin yritys taisi olla ns TRIO-hanke muutama vuosi sitten. Paikallisten poliitikkojen paikalliset edut tai kuvitteelliset edut tuntuvat kansan mielissä ajavan järkevän toiminnan edelle. Onko edelleen niin, että Tuusulassa pelätään maapolitiikan radikaalia muutosta ja Keravalla sähkölaitoksen voittojen hupenevan oman sähkölaitoksensa myyneiden ja rahat tuhlanneiden järvenpääläisten ja tuusulalaisten taskuihin?

Eikö nyt olisi juuri oikea hetki panna hynttyyt yhteen näiden kolmen kesken ja ottaa Pornainen mukaan, jos he sitä haluavat? Kinaamaan ei kannata jäädä uuden kunnan nimestä eikä kunnantalon paikasta, vaan keskittyä hyötyihin, joita yhdistymisellä saataisiin asukkaiden palvelujen, elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja työllisyyden vahvistamisen ja jopa kunnallisen byrokratian keventymisen kannalta. Yhdistymisessä pitää keskittyä alueen vahvuuksiin, ei mahdollisiin pieniin haittoihin tai joidenkin luottamushenkilöiden pelkoihin paikkojen menetyksistä tai poliittisten voimasuhteiden muutoksista. Ja jos valtapolitiikkaa kuitenkin ajatellaan, pitää nähdä, että yhdistynyt Keski-Uusimaa on pääkaupunkiseutuun nähden selvästi painavampi sanankäyttäjä kuin yksittäiset kunnat, vaikka Kuuma säilyttäisikin edunvalvotatehtävänsä.

Asia pitää valmistella vanhan TRIO-aineiston pohjalta niin, että kansanäänestyksellä voidaan kysyä selkeät vaihtoehdot esittäen kuntalaisten mielipide liitoksesta.

Valtuusto aloittaa uuden vuoden

Maanantai 25.1.2016 klo 10.34 - Aarno Järvinen

Tuusulan kunnanvaltuusto pitää tänään 25.1.2016 tämän vuoden ensimmäisen kokouksensa. Samalla käynnistyy tämän valtuustokauden viimeinen kokonainen vuosi, ellei sitten tulevien itsehallintoalue- eli maakuntavaalien vuoksi kuntavaaleja vielä kerran siirretä, jotta maakunta- ja kuntavaalit voitaisiin jo heti ensimmäisestä kerrasta pitää samanaikaisesti. Alun alkaenhan ensimmäiset maakuntavaalit ajateltiin yhdistettäväksi 2018 presidentin vaaleihin toivomuksena, että äänestysprosentti muodostuisi korkeammaksi. Presidentinvaaleissahan äänestysprosentti on perinteisesti ollut muita vaaleja korkeampi.

Jos nyt sitten koko maakuntavaaleja koskaan tulee. Niin levällään ja täynnä jatkuvasti esiin nousevia uusia aina vaan vaikeampia kysymyksiä koko sote – anteeksi - itsehallintouudistus tuntuu olevan. Ja kaikki ainakin vielä täysin levällään. Ehkä keväällä olemme viisaampia.

Kuntavaalejahan jo kertaalleen siirrettiin kuntalain muutosten vuoksi huhtikuuhun 2017. ”Oikea” ajankohtahan olisi ollut lokakuu 2016.

Mutta vuoden ensimmäisestä valtuustostahan piti kirjoittaa. Lista ei ole järin pitkä, mutta tärkeitä asioita on kuitenkin muutama. Periaatteellisesti tärkein, joskin päätöksenä helppo,  on vastauksen antaminen valtion lausuntopyyntöön, mihin maakuntaan eli itsehallintoalueeseen kunta haluaa kuulua. Tuusulalla ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Tuskin me muuhun voisimmekaan kuulua kuin Uudenmaan maakuntaan. Kunnanhallitus on omalta osaltaan vastannut joukkoon muita kysymyksiä.

Toisena isona asiana on Kellokosken koulun laajennuksen muutospiirustusten hyväksyminen. Iso asia se on siksi, että kyseessä on samalla kauan kaivattu Kellokoski-talo, jonka koulun lisäksi pitäisi toimia kyläläisten yhteisenä kokoontumispaikkana eli siellä pitäisi olla eri järjestöille toimintatilaa ja lisäksi vielä tulevana nuorisotalona. Antaa aikamoiset haasteet suunnittelulle. Kunnanhallitus jo korjasi alustavien suunnitelmien yhden erittäin pahan virheen. Taloon oltiin tekemässä taas kerran liian pientä liikuntasalia eli toistamassa Jokelan koulukeskuksen laajennuksessa muutama vuosi sitten tehdyn emämunauksen. Kunnanhallitus esittää nyt suurempaa salia eli 989 neliön salia, joka riittää esim. salibandyn sarjapeleille.

Kaksi asiaa, joihin tänään pitää vielä saada varmistus, on järjestöjen toiminnan kannalta tärkeät säilytystilat, ja nuorisotiloiksi suunniteltujen tilojen toimivuus. Kumpaankaan asiaan ei valmisteluasiakirjoista löydy tyhjentävää vastausta.

Sinänsä tärkeä, mutta ei varmastikaan ristiriitoja herättävä asia on määräalan ostaminen Rykmentinpuistosta eli Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehdyn aiesopimuksen linjausten mukaisesti Kyse on Fincentin eli Puolustusvoimien entisen kansainvälisen keskuksen kiinteistön ostamisesta kunnalle, jonka kunta myy edelleen Tuusulan seurakunnalle uudeksi seurakuntakeskukseksi.

Listan rutiiniasioihin kuuluvat yhden kioskitontin vuokraaminen, takauksen myöntäminen Kellokoskelle tulevalle kunnan vuokratalolle ja yhden henkilön luottamustoimista eronpyyntö. Ne mennevät varmaan nopealla nuijankopautuksella.

Listan loppu on perinteisesti aloitteiden tappamisia. Tosin tällä kertaa taitaa pari aloitetta olla sen verran sitkeähenkisiä, että niitä ei saadakaan esityksestä poiketen tapetuiksi.

Ensimmäinen eli kokoomuksen aloite irtautumisesta Keski-Uudenmaan kaupunkihankkeesta saanee kyllä kirvestä. Valtuustohan päätti jo syksyllä irtautumisesta. Sen sijaan kaksi seuraavaa eli Tuija Reinikaisen ja Arto Lindbergin yhteisaloite Järvenpään Keravan ja Tuusulan kuntaliitoksesta sekä siihen olennaisesti liittyvä Pasi Huuhtasen aloite kansanäänestyksen järjestämisestä kuntaliitoksesta on tarkoitus palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Näistä saadaan varmasti mielenkiintoinen keskustelu kuntaliitosten puolesta ja niitä vastaan.

Demarien aloite joukkoliikenteen kehittämisestä herättänee myös keskustelua, mutta aloite siirtyy todennäköisesti ”aloitteiden taivaaseen”.

Käsitellyksi todettaneen myös Ulla Palomäen ansiokas aloite ”Ympärivuorokautinen tehostetun kotihoito osana terveyskeskussairaalan ja kotihoidon hoitoketjua”, johon on hyvän vastauksen lisäksi tehty myös konkreettisia hyviä toimenpiteitä. Näistä valtuusinfossa Pirjo Vainiolle annettiinkin jo kiitosta.

Viimeisenä listalla on Tapio Tammilehdon viisi vuotta sitten jättämä aloite Jokelan jäähallista. Aloite todettaneen vähin äänin ” vanhuuteen kuolleeksi”.  Jokelan jäähalli ei tällä hetkellä ole ajankohtainen. Jokelan tekonurmi vilkkaalle jokelalaiselle jalkapallotoiminnalle ajoi jäähallin ohi. Jäähallille epäilemättä olisi tarvetta, mutta hankkeen vetäjäksi kaivattaisiin tulisieluinen henkilö tai porukka, joka jaksaisi puskea asiaa läpi niiden isojen haasteiden ja vaikeuksien, jotka esim. Kellokosken jäähallihankkeessa oli aikanaan voitettava.

Vaikka lista ei ole tämän kummoisempi, veikkaukseni illan istunnon pituudeksi on noin kaksi tuntia. Saas nähdä.

Hallitus leikkaa, Nuoret Leijonat elvyttää

Tiistai 12.1.2016 klo 13.39 - Aarno Järvinen

Kuulin otsikon lausahduksen Aamutv:n Jälkihiki- ohjelmassa 11.1.2016. Toteamuksessa taitaa olla enemmän kuin puolet totta. Hallitus on juuttunut mantraansa kilpailukyvystä, mutta Nuorten Leijonien joukkue ei jäänyt päivittelemään pelin aikana tulleita takaiskuja, vaan teki tulosta ja toi kultaa kotiin.

Miltä kuntapuolella vuosi 2016 näyttää? Sumuiselta. Kaikki on enemmän tai vähemmän levällään. Kuntaliitoksista ei tullut mitään. Sote on savolaisessa vaiheessa: tekemistä vaille valmis. Alkaa pikku hiljaa valjeta, kuinka iso savotta maakuntahallinto eli itsehallintoalueet ovatkaan. Ei ole ollenkaan aiheetonta puhua vuosisadan mullistuksesta suomalaisessa kunnallis- ja aluehallinnossa.

Jo aiemmissa blogeissani kirjoittamieni valtavien ongelmien kuten soten rahoitus, kiinteän ja irtaimen omaisuuden siirto kunnilta itsehallintoalueille, henkilöstön asema, itsehallintoalueiden valtuustojen valinta jne, lisäksi on alkanut nousta keskustelua yksityiskohdista. Tällainen ”pieni yksityiskohta” on Uudenmaan maakunta, joka 1,6 miljoonan asukasmäärältään on täysin ylivertainen kaikkiin muihin maakuntiin verrattuna. Sen myötä on aivan luonnollisesti syntynyt keskustelu Uudenmaan jakamisesta osiin. Lähinnä keskustelua on käyty sote-tehtävien osalta, ei ainakaan vielä esim. palo- ja pelastustoimen tehtävien hoidosta. Pääkaupunkiseudun kolmen kaupungin johtajat ovat esittäneet ajatuksia pääkaupunkiseudun ”irrottamisesta” omaksi alueekseen. Tosin yksimielisyyttä, miten alueellinen jako pitäisi tehdä, ei näyttäisi olevan.  Espoo ja Vantaa ilmeisesti haluaisivat mukaan myös naapureita, Helsinki taitaa pitää parempana, että me Kehä III ulkopuoliset rupuseudut muodostamme oman alueen.

Asiassa on toki puolensa ja puolensa. Päiväselvää on, että asioita Uudellamaalla ei voi ratkaista samalla kaavalla kuin esim. Satakunnassa tai Kainuussa. Yhtenä sote-alueena Uusimaa on aivan liian iso kokonaisuus. Meillä on toki koko maakunnan kattava, hyvin toimiva HUS, jota ei pidä pilkkoa, mutta HUS on te-puolestakin vain se erikoissairaanhoidon osuus. Vanhustenhoitoa, lastensuojelua tai edes terveyskeskusten tehtäviä tuskin on järkevää hoitaa yhtenä kokonaisuutena. Ratkaistaanko asia alueellisella jaolla, kuten Kuuma-kunnat ovat ihan järkevästi linjanneet ja sen eteen jo pitkään toimineetkin eli asiat hoidettaisiin täällä Hyvinkään sairaanhoitoalueen puitteissa. Toinen linja olisi muodostaa koko maakunnan kattava sektorikohtainen tehtävien ”viipalointi” eli esim. hammashoito olisi yksi erikoisalue, joka hoidettaisiin keskitetysti koko maakunnan alueella. Pelkään, että jälkimmäinen menettely eli tehtäväalueiden sektorointi johtaisi kahteen isoon ongelmaan. Ensinnäkin päätöksenteko siirtyisi Helsinkiin ja toisekseen se sosiaali- ja terveysasioiden parempi integrointi, joka on ollut yksi keskeinen sote-uudistuksen tavoite, jäisi toteutumatta.

Tässä mielessä Kuuma-kunnat ovat toimineet järkevästi ja ennakoivasti lähtemällä valmistelemaan omaa Keski-uudenmaan Sote-hankkeen jatkoa alueyksikkömallin pohjalta.
Mielestäni Tuusulan kunnanhallituksessa eilen maanantaina hyväksytty Kuuma-sosiaalijohtajien valmistelema lausunto tästä asiasta valtiolle on hyvä. Valtuustoltahan valtio haluaa kysyä vain, mihin itsehallintoalueeseen kunta haluaa kuulua. Meillä siihen vastaamisessa ei ole vaikeutta. Uusimaa on ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Toinen keskusteluun noussut ”yksityiskohta” on itsehallintoalueen valtuustojen valinnassa noudatettava vaalitapa. Se olisi ihan oman juttunsa arvoinen, mutta pari ajatusta ihan alkuun. Keskusteluun on noussut listavaalin käyttöönotto. Siinähän äänestäjä antaa äänensä puolueen listalle, ei yksittäiselle ehdokkaalle eli äänestää "vain" puoluetta. Puolue puolestaan päättää, missä järjestyksessä ehdokkaat listalle asetetaan ja valituksi tulee sitten siinä järjestyksessä puolueen äänimäärän mukainen luku ehdokkaita. Listavaalin ehdoton etu on se, että ehdokkaiden keskinäinen kilpailu äänistä loppuu. Kaikkien kannattaa tehdä yhteistyötä, jotta oman puoleen lista saisi mahdollisimman paljon ääniä. Samalla loppuisi kilpailu ehdokkaiden omilla vaalibudjeteilla. Huono puoli on tietysti se, että henkilövalinnat siirtyisivät puolueen sisäiseen kinasteluun, eikä yksittäisellä äänestäjällä enää olisi mahdollisuutta vaikuttaa, ketä henkilöitä tulee valituksi. Ellei sitten oteta käyttöön Ruotsin mallia, jossa ensisijaisesti äänestetään listaa, mutta äänestäjä voi antaa äänensä myös henkilölle listan sisällä ts. esim. nostaa listan hänniltä jonkun ylemmäs eli parantaa tämän valituksi tulomahdollisuuksia.

      
Sitten on esitetty ajatuksia, että jos listavaaliin mennään itsehallintovaaleissa, kaikissa vaaleissa pitäisi olla sama menettely ts. listavaali, että äänestäjät eivät menisi ”sekaisin”. Siitä olen eri mieltä. Ei presidentin vaalia ole mieltä muuttaa takaisin valitsijamiesvaaliksi, joka sitten voisi olla listavaali. Nykyinen henkilövaali toimii ihan hyvin. Vaalitapa on vain yksi juonne vaalikeskustelua, mutta palataan muihin näkökohtiin myöhemmin.

Tapahtuiko 2015 mitään myönteistä?

Perjantai 1.1.2016 klo 16.22 - Aarno Järvinen

Vuosi 2015 on siirtynyt historiaan. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt varmastikin monet ikävät tapahtumat, Eurooppaa koetelleet terrorismi, Ukrainan kriisi ja pakolaisvyöry. Vaikka niistäkin on syytä muistaa, että maailman pakolaisista valtaosa on edelleen Euroopan ulkopuolella ja terroriteostakin noin 99 % tapahtuu muualla kuin Euroopassa ja vähintään yhtä suuri osa iskuissa kuolleista ja loukkaantuneista on muslimeja.

Ja kotimaassakin pakolaiskriisiä, Venäjä-pakotteiden jatkumista, nollakasvua, yt-neuvotteluja, työmarkkinariitoja. Onko vuosi 2015 ollut vain täynnä kriisejä ja synkkiä uutisia taloudessa. Vai onko samaan aikaan tapahtunut myös myönteisiä asioita, jotka helposti jäävät uutisoinnissa raskaan yleistunnelman varjoon.

Poimitaanpa muutama valonpilkahdus tähän uutissynkyyteen.

Viime vuonna syntyi Suomen kaikkien aikojen suurin yrityskauppa, kun Nokia osti kilpailijansa ranskalaisen Alcatel-Lucentin. ” Kauppa oli osoitus siitä, että Nokia ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan otti härkää sarvista.” totesi Ilmarisen sijoitusjohtaja Mikko Mursula  Taloussanomissa.

Telakkateollisuus on kulkenut murheen lahosta toiseen, välillä vähän päätään nostaen. Alamäen alkuna voinee pitää Wärtsilä-Meriteollisuuden konkurssia 1989, jota itsekin jouduin seuraamaan hyvinkin läheltä. Se oli silloin, ja taitaa olla edelleenkin, Suomen suurin konkurssi. Mutta nyt telakkateollisuus elää uutta kukoistusta Turussa. Pelastus tuli Saksasta Meyer-konsernin hahmossa. Vastuulliselle perheyritykselle kvartaalit ovat onneksi kymmeniä vuosia.

Tilauksia on tippunut jo yhteensä neljä uutta risteilijätilausta Tui Cruisesilta ja Carnival Cruisesilta. Työllisyys kohenee niiden myötä 3 000 henkilötyövuodella ja hommia riittää ainakin vuoteen 2020.

Työttömyysasteen kasvutrendi pysähtyi kesällä. Työllisiä on nyt enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta huolestuttava asia niin koko Suomessa kuin Tuusulassakin on, että pitkäaikaistyöttömiä on aiempaa enemmän.

Investointeja on kiihkeästi kaivattu, mutta on niitä tullutkin. Metsä Fibre teki huhtikuussa päätöksen uuden 1,2 miljardin euron biotuotetehtaan rakentamisesta Äänekoskelle. Tehtaalle ja alihankkijoille arvioidaan syntyvän uusia työpaikkoja noin 1 500. Lisää biotuotetehtaita on suunnitteilla Kemijärvelle ja Kuopioon.

Uudenkaupungin autotehdas nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta. Tämän vuoden tuotanto on ennätysmäärä Suomen autotuotannon historiassa. Lisäksi Mersu ilmoitti aloittavansa uuden kaupunkimaasturin tuotannon Valmet Automotiven tehtaalla. Tuotantovaiheessa työtä tulee 1200 hengelle tehtaalla ja noin 300 työntekijälle alihankkijoilla.

Slush-tapahtuma keräsi uskomattomat 15 000 osallistujaa Helsingin Messukeskukseen marraskuussa.

Finnairista tuli pitkään vain huonoja uutisia säästökuureista ja väenvähennyksistä. Joulukuussa kuultiin kuitenkin yhtiön palkkaavan 450 henkeä uusien A350-koneiden myötä ja kaikkiaan 1000 henkeä lisäväkeä vuoteen 2020 mennessä.

Ja vaikka Suomen talouskasvu on Euroopan pohjakastia, pörssissä Suomi pärjää keskivertoa paremmin. Helsingin pörssin kokonaistuotto ilman osinkoja on noin 10 prosenttia tänä vuonna. Yleisesti osakkeiden keskimääräisenä vuosituottona pidetään 8–10 prosenttia.

Pidemmällä aikavälillä ehkä kuitenkin Suomen kannalta myönteisin asia oli Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoitus joulukuussa, jos vain osaamme riittävän ajoissa tarttua sen tuomiin mahdollisuuksiin.

Mutta löytyykö mitään hyvää Tuusulan kunnan tasolla? Loppuvuoden hyvänä uutisena oli, että saksalainen Hetzner rakentaa datakeskuksen Tuusulaan ja osti sitä varten tontin Etelä-Tuusulasta ja toisena Stockmannin logistiikkakeskuksen rakentuminen. Mutta onko kunnan ylin päätöksentekoelin eli valtuusto saanut myönteisiä ja eteenpäin katsovia päätöksiä aikaan? Kävin läpi kaikki viime vuoden valtuuston pöytäkirjat ja listasin seuraavat asiat myönteisinä ja tulevaisuuteen katsovina:

Positiivisimmaksi valtuuston päätökseksi rankkaan, ehkä vähän yllättäen, asuntomessujen hakemisen Tuusulaan vuodeksi 2020.

Valtuustossa päätetyistä kaavoista nostan esiin Anttilanrannan vihdoin viimein hyväksytyn kaavan ja Jokelan kannalta Vallun työpaikka-alueen kaavan. Myös Rykmentinpuistossa on edetty aiesopimukseen asti.   Jokelan kannalta toinen myönteinen asia on Notkopuiston päiväkoti, jolla korvataan 1970-luvulta oleva Jokelan keskustan huonokuntoinen päiväkoti. Tontilla onkin jo alkanut tapahtua.

Aloitteita on tehtailtu taas paljon, turhankin paljon. Niistä nostan esiin vain yhden, vaikka sekään tuskin johtaa kovin nopeasti mihinkään. Nimittäin aloitteen lukiokoulutuksen siirtämisestä Keudalle. Rajoitun tähän, en siksi etteikö aloitteissa olisi esitetty monta hyvää ja eteenpäin katsovaa asiaa, mutta en usko niistä kovinkaan monen aloitteiden pohjalta etenevän.

Lyhyellä aikavälillä eniten odotuksia omassa mielessäni kohdistuu joulukuussa valtuustossa hyväksyttyyn kuntakehityksen ja tekniikan toimialan organisaatiomuutokseen siihen liittyvine sääntö- ja päätösvaltamuutoksineen.

Kovin pitkää tuosta positiivisten päätösten listasta en saanut. Kielteisiä päätöksiä en tähän listaa. Mutta monet isot asiat jäivät viime vuonna vielä ratkaisua vaille, ei niinkään kunnan vaan valtion päätösten vuoksi. Palaillaan niihin myöhemmin.

Äänestysriemua

Keskiviikko 23.12.2015 klo 23.37 - Aarno Järvinen

Kunnanvaltuuston vuosi päättyi budjettikokoukseen, joka äänesteli useasta asiasta, kuten oli ounasteltu ryhmienvälisten neuvottelujen pohjalta.

Kunnanjohtajan ajankohtaiskatsauksen jälkeen päästiin pitämään ensimmäistä neuvottelutaukoa.

Sitten alkoi ensi vuoden budjetin käsittely. Varsinaisia ryhmäpuheenvuoroja ei pidetty, mutta Risto Rämö moitti n. 40 min kestäneessä puheenvuorossaan kunnan holtitonta taloudenpitoa. Se tietysti herätti muutkin valtuutetut ja kommenttipuheenvuoroja tuli useita. Budjetin hyväksymiskäsittelyssä edettiin sivu kerrallaan. Valtuuston puheenjohtaja luetteli sivunumeroita sellaisella vauhdilla, että valtuutetut joutuivat välillä toppuuttelemaan, että ehtivät käännellä sivuja. Ensimmäisen kerran päästiin äänestämään, annetaanko alueellisille kehittämistoimikunnille korvamerkittyä rahaa 10.000 euroa. Näin päätettiin äänin 33 – 15.

Valtio oli päättänyt uudet sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksujen ylärajat marraskuussa. Asiasta oli kyllä ylimalkainen maininta Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa, mutta silti asia taisi tulla aika monelle yllätyksenä ja yllätyksenä tuli ainakin se, että maksukaton korotus oli niin iso eli n. 30 %, joka muodostuu pienestä indeksimuutoksesta ja 27,7 % tasokorotuksesta.  Yleensä korotukset ovat olleet kustannustason nousua vastaavia.  Kunnanhan ei toki ole pakko korottaa maksuja ylärajaan, vaan se voi itsenäisesti harkita maksun suuruuden, kunhan pysyy rajojen puitteissa. Mutta aika monet kunnat näyttävät rahapulassaan vetävän maksut saman tien ”tappiin”.

Hyvänä voi pitää sitä, että valtakunnan hallitus on lähtenyt väljentämään erilaisia maksurajoja. Huonoa sen sijaan on, että kunnat rahapulassaan lähtivät heti korottamaan maksujaan ”tappiin” ja jättivät käyttämättä sen ohjausvaikutuksen, mikä maksujen harkitulla porrastamisella olisi ohjaamaan kuntalaisia käyttämään oman terveytensä ja kunnan palvelutuotannon kannalta tarkoituksenmukaisimpia palveluja.

Esitin, että maksuja nostettaisiin vuoden 2016 aikana vain indeksimuutoksen verran. Puheenvuoroni on kokonaisuudessaan luettavissa ”Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot” kohdassa.

 Äänestys hävittiin numeroin 35-15 yksi poissa. Maksujen näin rajua korottamista vastustivat demarit, vihreä, vasemmistoliitto ja kaksi muuta. Tällä äänestyksellähän ei maksuja ratkaistu, vaan päätösvalta asiassa on sosiaali- ja terveyslautakunnalla. Esitykseni tarkoitus oli, että valtuusto olisi maksujen korotusta rajoittavalla päätöksellään sitonut lautakunnan kädet. Kun näin ei käynyt, lautakunta teki, myös äänestyksen jälkeen, listalla olleen esityksen mukaisen päätöksen eli nosti maksut ns. ”tappiin”.

Budjetista äänestettiin kaikkiaan kuusi kertaa. Kokonaisuutena budjetin käsittely meni ihan hyvässä hengessä ja selvittiin viimevuotista ”leppoisemmissa” tunnelmissa. Vuosi sitten tunnelmia kiristi irtisanomiset ja lomautukset, jotka ensi vuoden budjetin perusteluissa melko suorasanaisesti todettiin virheeksi, kuten jo silloin valtuustossa totesin.

Lista oli pitkä ja ilta jo myöhä, kun päästiin jatkamaan seuraavia asioita. Ne menivät varsin joutuisasti kuunottamatta uuden kuntakehityksen toimialan perustamista. Siitä pidettiin neuvottelutauko, jossa todettiin, että enemmistö olisi kunnanhallituksen äänestyspäätöksen mukaisen esityksen takana. Kokoomus piti vielä oman, varsin pitkäksi venyneen kokoustauon. Jonka jälkeen äänestettiin ja päätökseksi tuli loppujen lopuksi kunnanhallituksen pohjaesitys selvin numeroin. Nyt on lupa odottaa, että asiat etenevät aiempaa ripeämpään tahtiin ja kuntaan saadaan sekä uusia asukkaita että uusia yrityksiä. Tästä lupaavana esimerkkinä on saksalaisen Hetznerin datakeskuksen tulo Tuusulaan. Aktiviteetin lisääntyminen on välttämätöntä, jotta tulevina vuosina selviämme nyt isojen investointien seurauksena nopeasti kasvavasta velkataakasta.

Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen, johon tosin sisältyi valtuuston perinteinen jouluateria, kokous päättyi klo 23 yhdessä laulettuun ”Maa on niin kaunis”. Näin vuosi 2015 on paketoitu ja siirrytään vuoteen 2016, jossa monta isoa haastetta on jo odottamassa.

Kirkko näyttää esimerkkiä

Sunnuntai 29.11.2015 - Aarno Järvinen

Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakunnat miettivät hynttyiden yhteen laittamista. On nähty, että tässä taloustilanteessa ainoa kestävä ratkaisu on toimintojen yhdistäminen, vaikka kirkosta eroaminen näyttäisi hidastuvan ja varmaan vähitellen kääntyvän ”muuttovoitoksi”. Positiivista on myös, että nämä kolme seurakuntaa näkevät toinen toisensa luonnollisina kumppaneina.

Kuntapuolella sen sijaan ei saada mitään yhteistä aikaan. Lehtitietojen mukaan Keravalla herrat eli kaupunginjohtaja ja kehitysjohtaja riitelevät keskenään. Ja Järvenpää sen kuin porskuttaa eli rakentaa ja vetää kaulaa naapureihin. Kasikuntaselvitys kutistui ensin vitoskuntasselvitykseksi ja pieneni siitä kuin pyy maailmanlopun edellä ja katosi sitten kokonaan. Jäljelle jäi hurskas toive kuntayhteistyön tiivistämisestä, joka ei käytännössä tarkoita mitään ja aloite Keudan jäsenkunnille lukiokoulutuksen siirtämisestä  kuntayhtymälle, jonka jäsenkunnat yksi toisensa jälkeen tulevat ampumaan alas.

Sote-ratkaisua sentään valmistellaan Kuuma-kuntien yhteistyönä, mikä toki on järkevää. Sote on edelleen vain suuri kysymysmerkki. Sote eli maakuntahallinto tarkoittaa Uudellamaalla vanhaa Uudenmaan lääniä eli maakuntaa eli Uudenmaan Liittoa. Alueellisesti asia on selkeä, eikä kuntien liene siitä joulukuussa vaikea lausua valtion suuntaan. Siihen selkeys sitten päättyykin. Uusimaa on aivan liian iso ollakseen esimerkkinä muille tai ottaakseen esimerkkiä muista maakunnista.

Sotessa puhutaan ensinnäkin pääasiassa vain te-osiosta. So-osio eli koko laaja sosiaalipuoli on jäänyt hyvin vähälle käsittelylle ainakin julkisuudessa. Itseäni kiinnostaa ensisijaisesti vanhustenhuollon asiat. Sinänsä pienenä yksityiskohtana koko laajasta sosiaalihuollon ja vanhustenhuollon kentästä voidaan nostaa kysymys: Voivatko kaikki vanhusten palvelut siirtyä kunnilta yhden maakunnallisen elimen alaisuuteen. Siis esim. kotipalvelut kaikissa Uudenmaan kunnissa, vanhainkotipaikat, missä niitä vielä sattuu olemaan tai nopeasti kasvava palveluasumisen kirjo. Aikaa näiden asioiden järjestämiseen on käytännössä kolme vuotta, koska maakuntahallinnon pitäisi ottaa vastuu palvelujen tuottamisesta vuoden 2019 alusta.

Sote-ratkaisun pitäisi olla demokraattinen ts. meillä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa oman sote-alueemme asioihin. Tämä tapahtuu tietysti vaalien kautta. Valitsemme edustajat maakuntavaltuustoon, joka käyttää ylintä päätösvaltaa sote-asioiden lisäksi myös niissä kaikissa muissa asioissa, jotka maakuntahallinnolle tullaan siirtämään. Paitsi ettei käytä, koska valtiolle jää sote-asioissa varsin suuri ohjausvalta. Vastausta siihen, miten nämä maakuntavaltuustot valitaan, ei vielä ole. Onko Uudellamaalla vain yksi vaalipiiri, jolloin ilmeisenä vaarana on vallan keskittyminen Helsinkiin  reuna-alueiden jäädessä ilman edustajia. Ja ketkä voivat olla ehdokkaina maakuntavaltuustoon? Voiko sama henkilö olla jatkossa ehdolla kunnanvaltuustoon, maakuntavaltuustoon ja eduskuntaan sekä vielä lisäksi kirkkovaltuustoon. Jos näin on, keskittyykö valta ”valtakunnanjulkkiksille”, joka tässä tarkoittaisi alueen kansanedustajia, koska heillä jo ihan tehtäväkuvansa vuoksi on suurempi näkyvyys.

Niin ja maksammeko jatkossa neljänlaisia välittömiä veroja: kuntavero, maakuntavero, valtionvero ja kirkkoon kuuluvilla vielä kirkollisvero. Miten varmistetaan, ettei veroaste nouse, kun kolme (tai neljä) tasoa on itsenäisesti päättämässä omasta verostaan. Ja itsenäisesti on saatava päättää, jos halutaan turvata maakunnille edullinen lainarahoitus. Isoihin investointeihin lainaa tulevat maakunnatkin tarvitsemaan. Se onnistuu vain joko valtion takauksella, jota tuskin ”piikki auki” tulee tai verotusoikeudella.

Ja mikä onkaan kuntien rooli kaiken tämän myllerryksen jälkeen? Eikö sittenkin olisi viisasta käynnistää uudelleen neuvottelut Triosta, joka on monessakin mielessä meidän talousalueemme kannalta järkevää olivat ne uuden kuntarakenteen tehtävät sitten mitä hyvänsä. Erityisesti, jos kuntien tehtävät jatkossa painottuvat enemmän elinkeinojen edistämiseen sekä kunnan imagon ja vetovoiman rakentamiseen.  Jos kunnasta tuleekin jatkossa pelkkä ”kotiseutuyhdistys”, liitoksilla ei niin suurta merkitystä ole, mutta ”kotiseutuyhdistyksenäkin” nämä kolme kuntaa kuuluvat yhteen ja olisivat perinteen vaalijoina vahvempia kuin itsellisinä.

Kysymyksiä on paljon ja vastauksia vähän. Ehkä kysymykset aikaa myöden saavat vastauksena, mutta  aikaa näin isoon myllerrykseen on  vähän, vaikka ymmärrämmekin, että koko ruljanssin läpivienti vie ainakin 10-15 vuotta. Vuonna 2019 ollaan siis aivan ensi askelissa.

Jokelaan uimahalli

Lauantai 28.11.2015 klo 19.34 - Aarno Järvinen

Perjantain 27.11.2015 Keski-Uusimaa tiesi kertoa, että Jokelan Kehittämistoimikunta oli ottanut ”kopin” Jori Porspakan ehdotuksesta uimahallin rakentamiseksi Jokelaan. Lauantain lehden pääkirjoitus tyrmäsi uimahallin  pilvilinnana.

Ajatus Jokelan uimahallista ei toki ole pilvilinna eikä mikään uusi ajatus. Pilvilinnana taidettiin pitää alkujaan nykyisin kovin suosittua Hyrylän uimahalliakin. Sen toteutus ensimmäisestä ajatuksesta toteutukseen taisi kestää hyvinkin kolmekymmentä vuotta.

Kuva oikealla: Tässä on Jokelan tulevan uimahallin paikka.

 Jokelan uimahalli ei ole ajatuksena suinkaan mikään uusi, vaikka perjantain lehtijuttu antaa niin ymmärtää. Ensimmäisen kerran ehdotin sitä kuntalaisillassa Jokelassa 20.10.2010 ja kirjoitin siitä blogissani 25.10.2010. Tällöin hahmottelin paikaksi Kehittämistoimikunnan yhtenä               vaihtoehtona esittämän Paloheimon alueella sijaitsevan lammen rantaa. Lammen, joka aikanaan oli jokelalaisten suosittu uimaranta ja hyvä ravustuspaikka, ennen kuin Paloheimo pilasi sen sinne tuomillaan tukeilla. Niitä lienee lammen pohjassa edelleen epälukuinen määrä. En silti rohkene ottaa ajatusta Jokelan uimahallista omiin nimiini.

Paloheimon alueen eli Palojoenpuiston kaavaluonnoksessa mainittu lampi on esitetty täytettäväksi. Tietysti siksi, ettei sitä tarvitsisi puhdistaa. Kaavaluonnos on toki muutoinkin kelvoton alueen toteutuksen pohjaksi. eikä vähiten siksi, että se olisi kaavataloudellisesti kannattamaton.

Lammen ranta olisi toisestakin syystä hyvä paikka uimahallille. Silloin ei tarvittaisi Peltokaaren alueelle radan varteen rakennetun kaltaista täysin älytöntä ja kallista meluaitaa asutuksen suojaksi, kun  radan varsi kaavaluonnoksen mukaisesti kaavoitettaisiin työpaikkatonteiksi. Tämä onkin  tämän  kaavaluonnoksen paras osuus.  Kun lampi puhdistettaisiin, siitä saataisiin luonnonmukainen  maauimala kesäajaksi uimahallin kylkeen ja alue loisi luontevan virkistyskeitaan jokelalaisille.

Uimahallin aika ei ole kuitenkaan vielä. Jokelan asukaspohja on yksinkertaisesti liian pieni, mutta Jokela kasvaa koko ajan. Realistinen aika uimahallille voisi olla joskus 2030-2035 paikkeilla, kun mm kyseinen Paloheimon alue eli Palojoenpuisto on monen muun Jokelan alueen lisäksi kaavoitettu järkevästi ja myös rakennettu.

Mutta tärkeää on että asiasta puhutaan.  Pidetään ajatusta Jokelan omasta uimallista yllä ja hengissä, mutta ei leimata sitä kenenkään henkilön tai poliittisen ryhmän ajatukseksi vaan kyläläisten yhteiseksi hankkeeksi, jonka puolesta kaikki ovat valmiita toimimaan, kun aika on otollinen.

Sotesta taisi tulla Troijan hevonen?

Sunnuntai 8.11.2015 klo 23.11 - Aarno Järvinen

Sote –ratkaisu on saatu jännittävien vaiheiden jälkeen. Ainakin kotikatsomoissa onnistuttiin jännitystä pitämään yllä. Mikä lie sitten ollut väännön todellinen vakavuus?

Viime blogissani kirjoitin: ”Pahaa pelkään, että Kepu saa 18 itsehallintoaluettaan eli maakuntahallinnon ja Kokoomus julkisen terveydenhuollon ja myös ainakin osan sosiaalitoimen yksityistämisen. Varma häviäjä tässä kaupassa on potilas.” Taisin tällä kertaa olla ihan oikeassa.

Kepu sai kauan kaipaamansa maakuntahallinnon, Kokoomus yksityistämisen ja persuja vietiin taas kerran kuin litran mittaa.

Alkujaan soten tavoitteena oli saada tasattua sosiaali- ja terveyspalvelujen eroja maan eri osissa eli kaunis ajatus siitä, että kaikki kansalaiset saisivat edes suunnilleen saman tasoiset palvelut riippumatta siitä, missä päin maata asuvat. Niin ja tietysti miljardien säästöt. Kaikkeenhan mennään nykyisin säästöt edellä ja euronkuvat silmissä.

Edellinen hallitus yhdisti sote -ratkaisuun kuntauudistuksen. Maahan sata vahvaa kuntaa, jotka kuntaliittojen kautta pystyvät hoitamaan sote-palvelut. Ei tullut mitään. Kunnat eivät halunneet yhdistyä vahvoiksi peruskunniksi. Lähes kaikki panivat hanttiin. Keski-Uudellamaalla saatiin aikaan kaunis ajatus Keski-Uudenmaan kaupungista ja Kasikuntaselvitys, jonka tarkoitus ei siis ollut hoitaa sote-asioita vaan vastustaa kuntaliitoksia. Metropolihallinto kaatui siinä sivussa. Tampereen ympäryskunnat olivat kauhuissaan ajatuksesta, että niiden pitäisi yhdistyä Tampereen kanssa. Liekö ollut mielessä ne kaksi onnetonta, Aitolahti ja Teisko, jotka aikoinaan liittyivät ja ovat edelleen täyttä periferiaa.

Nyt saatiin sote –ratkaisu, joka on itse asiassa maakuntahallinto ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämishanke. Edessä on ilman pienintäkään epäilystä vuosisadan suurin uudistus, joka mullistaa koko suomalaisen kuntakentän, mutta sen lisäksi julkisen sosiaali- ja terveyshuollon.

Periaatepäätös on tehty. Nyt alkaa varsinainen työ. Miten rahoitus järjestetään? Miten sosiaali- ja terveystoimen kiinteistöt, muu omaisuus ja henkilöstö siirretään kunnista maakuntiin eli sote-itsehallintoalueille? Mitä muita asioita itsehallintoalueille siirretään valtiolta ja kunnilta ja millä nopeudella tämä tapahtuu? Miten uusien itsehallintoaluiden toiminta järjestetään? Saammeko vaaleilla valitut maakunta- vai itsehallintojohtajat? Miten vaalit hoidetaan  –  eduskunta- vai kuntavaalien yhteydessä? Ketkä voivat olla ehdolla maakuntavaltuustoon ja ennen muuta ketkä eivät. Saammeko nyt valtakunnantason, maakunta- ja kuntapoliitikkoja samassa persoonassa. Nythän suuri osa kansanedustajista on myös kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Ovatko he jatkossa myös maakuntavaltuutettuja? Avoimia kysymyksiä on paljon enemmän kuin äkkiseltään tulee mieleen. Ja mitä onkaan suomalainen kunta sen jälkeen?

Tärkeintä kuitenkin, että ratkaisu on saatu aikaan. Nyt päästään eteenpäin katsomaan tuleeko tästä susi vai suuri jänis. Arvioinnin aika on ehkä noin 15-20 vuoden kuluttua. Voimaan uudistuksen pitäisi tulla 2019, mutta sehän ei tarkoita, että kaikki tuolloin toimisi. Silloin saattaa lainsäädäntö ja puitteet olla laadittuna, mutta käytännön toteutukseen menee ainakin kymmenen vuotta.

Budjettiesitystä jopa kiiteltiin

Torstai 5.11.2015 klo 23.30 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto kokoontui talousarvioseminaariin 29.–30.10. Aulangolle. Seminaarissa alkoi keskustelu ensi vuoden budjetista ja tulevan vuoden aikana käynnistyvistä vetovoimahankkeista.  Valtuusto päättää ensi vuoden talousarviosta poikkeuksellisesti vasta 7. joulukuuta. Yleensähän budjetista päätetään samalla, kun päätetään veroprosenteistakin ja niistä pitää lain mukaan päättää marraskuun puoleen väliin mennessä. Nyt haluttiin budjetin laadinnalle aikalisää.  Veropäätös on siis 9.11. valtuuston listalla. Valtuuston, joka on asialistaltaan verraten ”köyhä”, ts ei ole mitään suuria intohimoja herättäviä asioita, kun veroprosenttien pitämisestä ennallaan ja Hannu Haukkasalon nimittämisestä uuden kuntakehityksen ja tekniikan toimialan johtoon on laaja yksimielisyys.

Valtuuston puheenjohtaja Arto Lindberg arvioi seminaarissa, että ensi vuoden talousarvioesitys vaikuttaa ensi näkemältä tasapainoiselta. Seminaarissa käytiinkin keskustelua poikkeuksellisen myönteisessä hengessä. Käytäväkeskusteluissa jopa todettiin, että nyt näyttäisi kunnassa alkavan jotain tapahtua. Saa sitten nähdä. Ainoa isompi erimielisyys on Kellokosken lukion kohtalo, jota kunnanjohtaja esittää lakkautettavaksi. Jokelan terveysasemaa sen sijaan ei esitetä lakkautettavaksi, vaikka tällainen sitkeä huhu kylällä liikkuukin. Kesän ja joulunajan sulut kylläkin säilyvät tämän vuotisen pituisina.

 Seminaarissa käytiin läpi Tuusulan talouden tilannekuvaa. Verotulojen kasvu on hidastumassa vaimean palkkakehityksen ja työttömyyden kasvun vuoksi. Mutta myös toimintamenojen kasvu on maltillista talousarvioesityksessä. Sen sijaan investoinnit tulevat nousemaan ensi vuonna yli 30 miljoonaan euroon ja ne on tehtävä pääosin velaksi. Tulevan vuoden aikana investoidaan erityisesti koulu- ja päiväkotiverkkoon: Tuusulassa rakennetaan sekä kaksi uutta päiväkotia että laajennetaan ja peruskorjataan kouluja.

Lisäksi paneuduttiin ensi vuoden aikana käynnistyviin vetovoimahankkeisiin. Esillä olivat Hyrylän, Jokelan ja Kellokosken keskustan kehittämishankkeet ja Rykmentinpuisto. Kuultiin myös isäntäkaupungin vetovoimatekijöistä, kun kehitysjohtaja Tarja Majuri kertoi seminaariväelle Hämeenlinnan ajankohtaisista hankkeista.

Lisäksi tutustuttiin HSL-liittymisselvitykseen. Joukkoliikenteeseen esitetään ensi vuoden talousarviossa 0,8 milj. euroa lisämäärärahaa, jolla jotenkuten säilyy nykyinen joukkoliikenteen taso. HSL:ään liittymiseen ei tullut vielä selvyyttä, vaan valtuusto ottaa siihen kantaa ensi vuoden aikana. Näillä tiedoilla liittymisessä ei ole mitään taloudellista järkeä. Miksi maksaa miljoonia siitä, että saa olla HSL:n jäsen saamatta yhtään uutta vuoroa lisää? Ainakaan täältä Jokelasta katsoen näillä eväillä liittymisestä olisi vain haittaa. 

Sitten pari riviä päivänpolitiikkaa. Tänään on eletty poikkeuksellisen jännittäviä hetkiä: syntyykö sote-ratkaisu vai kaatuuko valtakunnan hallitus. Sitä saamme odottaa ainakin aamuun saakka. Pahaa pelkään, että Kepu saa 18 itsehallintoaluettaan eli maakuntahallinnon ja Kokoomus julkisen terveydenhuollon ja myös ainakin osan sosiaalitoimenkin yksityistämisen. Varma häviäjä tässä kaupassa on potilas. Huomenna ollaan ehkä viisaampia.

Aulanko odottaa

Keskiviikko 28.10.2015 klo 23.39 - Aarno Järvinen

Kunnanvaltuuston tämän syksyn budjettiseminaari pidetään Aulangolla. Kunnanjohtaja julkisti tänään oman budjettiesityksensä, jota kunnanhallitus lähtee käsittelemään maanantai-aamusta. Sitä ennen varmaankin saamme kuulla sen tarkemmasta sisällöstä huomenna Aulangolla. Nyt olen nähnyt vain siitä annetun tiedotteen, joka ei toki koko totuutta kerro. Silmiinpistävin asia, joskaan ei millään tavalla yllätys, oli kunnanjohtajan esitys Kellokosken lukion lopettamisesta. Sitä tuskin purematta niellään huomisessä seminaarissa.

Huomenna seminaari alkaa vuoden 2016 budjetilla eli pääsemme toivottavasti sisään siihen, mitä kunnanjohtajan esitys tarkoittaisi kuntalaisten arjen kannalta. Veronkorotuksia ei ole tulossa. Ei ilmeisesti myöskään irtisanomisia ja lomautuksia. Ehkä tämän vuoden totaalisista töpeksimisistä on  jotain opittu! Mutta mitä palvelujen heikennyksiä on odotettavissa?

Sitten kuullaan Hämeenlinnan vetovoimatekijöistä ja joukkoliikenteestä ja HSL-liittymisselvityksestä.

Perjantai on varattu Tuusulan vetovoimatekijöille. Ehkä jossain välissä keskustellaan myös pormesterimallista, jota Tuusulaankin on väläytelty. Tampereella asiasta on keskusteltu varsin vilkkaasti viime aikoina ja jotain keskustelua on ollut liikkeellä myös Turussa ja Helsingissä. Nythän pormestarimalli on käytössä vain  Tampereella ja Pirkkalassa. Seuraavien kuntavaalien jälkeen kenties joissain muissakin kunnissa. Oma suhtautumiseni on ainakin tässä vaiheessa vähän kaksijakoinen. Toivottavasti tässä viisastuu ja oma näkemyskin selkeytyy. Tässä mielessä seminaari olisi ollut kiinnostavampi pitää Tampereella tai Pirkkalassa kuin perin "tylsällä" Aulangolla, vaikka ei toki Suomen menneiden aikojen "tähtituristikohteessa" sinällään mitään vikaa olekaan. Siellä olen monta seminaaria istunut vuosikymmenten aikana.

Läänijako takaisin?

Perjantai 16.10.2015 klo 22.59 - Aarno Järvinen

Kuntalehden verkkojulkaisu tiesi kertoa, että esitys tulevista itsehallintoalueista (eli siis sote-alueista) tulee julki ensi viikon maanantaina 19. lokakuuta. Verkkojulkaisun mukaan esitys perustunee 11 alueeseen. Tämä vastaa vanhojen läänien määrää ( 11 + Ahvenanmaa), mikä kuulostaa hyvältä lähtökohdalta ja ajatukselta, jota itse olen jo aiemmissa blogeissani kannattanut.

Hallituksen on määrä lupauksensa mukaisesti päättää alueiden määrästä tämän kuun aikana. Suomenmaa puolestaan kertoi, että hallitus ei ratkaisisi asiaa ennen kuin keskustan puoluehallitus on käsitellyt sen, mikä puolestaan on ihan ymmärrettävää. Kepuhan tämän asian viime kädessä ratkaisee ja ratkaisun tulee olla Kepun aluepoliittisten tavoitteiden mukainen.  Kepun puoluehallitus kuulemma kokoontuu 22. lokakuuta eli aiktaulu pitäisi. Antaas kattoa.

Kunnille on verkkolehden mukaan tarkoitus varata 10 viikon lausuntoaika, joka umpeutuisi ensi vuoden tammikuussa eli Tuusulassa valtuusto käsittelisi asiaa joulukuun budjettikokouksessa. Minusta lausunto tulee ilman muuta tuoda valtuuston käsittelyyn, pelkkä kunnanhallituksen mielipide ei näin isossa asiassa riitä.

Verkkolehti tietää, että ainakin palo- ja pelastustoimi on tarkoitus liittää itsehallintoalueisiin alusta saakka. Muun aluehallinnon ja ammatillisen koulutuksen suhteen ratkaisut tehtäisiin myöhemmin.

Ongelmana tässä mallissa on, kuinka vältetään itsehallintoalueiden ja vaalipiirien toisistaan poikkeavat rajat. Tätä nykyä manner-Suomessa on 12 vaalipiiriä. Verkkolehteä edelleen lainaten vaalilakiasiantuntija Lauri Tarasti totesi viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa, että sote-alueiden ei tulisi olla ristiriidassa vaalipiirijaon kanssa. Tästä voi olla vain samaa mieltä. Tämä lukumääräongelma ratkeaa helpoiten niin, että Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirien alueet muodostavat yhden itsehallintoalueen eli Uudenmaan läänin, mutta edelleen kaksi vaalipiiriä.

Vaativa erikoissairaanhoito tulee kuitenkin keskittää viidelle erva-alueelle eli yliopistosairaaloiden sijaintipaikkakunnille.

Toivotaan, että järki voittaisi vihdoin tässäkin asiassa ja nykyinen hallitus saisi edes yhden päätöksen, josta voisi olla samaa mieltä. Vanhojen läänien palauttaminen loisi pohjan ymmärrettävälle valtion aluehallinnolle, jonne voitaisiin lisäksi siirtää eräitä kunnilla nyt olevia mutta alueellisesti järkevämmin hoidettavia asioita. Ja maaherrat takaisin! Oli maaherra sitten vaaleilla valittu itsehallintoalueen hallituksen (lue lääninhallituksen) tai valtuuston puheenjohtaja tai itsehallintoalueen ylin virkamies. Valtion aluehallinnolle tarvitaan selkeästi tunnistettavat kasvot!

Tuusula katsoi taakseen

Torstai 8.10.2015 klo 23.46 - Aarno Järvinen

Urho Kekkonen on sanonut 1962 : ”Tiedämme hyvin, että jokaista kansaa uhkaa historian käännekohdassa Lootin vaimon kohtalo. Menneisyyteen kääntyminen tietää suolapatsaaksi muuttumista.” Tuusula katsoi viime valtuustossa 21.9.2015 taakseen päättäessään irtaantua alkujaan kasikunta- sittemmin vitoskuntaselvityksestä. Muodollisena syynä oli Hyvinkään päätös irtaantua. Selvitykseen jäivät mukaan Järvenpää, joka olisi ollut halukas jatkamaan ja Pornainen, joka ei vielä tuolloin ollut valtuustossaan käsitellyt asiaa.

Tuusulassa kokoomus ei ollut halukas jatkamaan selvitystä Järvenpään kanssa. Näin näennäisen yksimieliseksi päätökseksi tuli Tuusulan irtaantuminen ja päätökseen kirjattiin esitys kuntayhteistyön tiivistämisestä naapurikuntien kanssa. Jää nähtäväksi tuleeko tässä muodossa esitetystä toiveesta mitään oikeasti konkreettista tulosta. Tällainen tulos olisi kirjasto-, kulttuuri- ja nuorisotoimien ja teknisen toimen tehtävien ja organisaatioiden yhdistäminen. Kolmessa ensin mainitussa kuntalaiset eivät ole enää pitkään piitanneet kuntarajoista ja teknisessä toimessa voitaisiin saada selkeitä säästöjäkin.

Sanoin valtuustoissa olevani syvästi pettynyt kuntaliitossuunnitelmien kariutumiseen. Olen syvästi pettynyt myös siihen, että kuntalaisilta ei haluttu kysyä. Tätäkin kokoomus pelkää kuin ruttoa, koska neuvoa-antavan kuntalaisäänestyksen tulos todennäköisesti olisi liitoksille myönteinen. 
Kuntalaisilta kysymistä on vastustettu sillä, että vaihtoehtoja ei osattaisi muokata riittävän yksiselitteisesti, jotta kuntalaiset ymmärtäisivät mistä on kysymys. Tämä puolestaan on äänestäjien aliarvioimista. Tässä tilanteessa kysyminen olisi ollut hyvin yksinkertaista: kaksi vaihtoehtoa: toinen Tuusula säilyy itsenäisenä ja toinen, että liitytään Järvenpään kanssa.

Tuusulan päätökseen liitettiin esitys kuntayhteistyön tiivistämisestä. Tuleeko siitä mitään ja millä aikataululla, jää nähtäväksi. Aikaa joka tapauksessa haaskataan. Kun sote-ratkaisu jossain vaiheessa tulee – sen on pakko tulla – kunnilta häipyy puolet tehtävistä ja puolet budjetista. Nykymuotoisen kunnallisen itsehallinnon rooli muuttuu oleellisesti. Sitä tilannetta on syytä ryhtyä hyvissä ajoin valmistelemaan.

Ei hyvältä näytä

Sunnuntai 20.9.2015 klo 22.48 - Aarno Järvinen

Maanantaina 21.9.2015 pidetään ylimääräinen valtuuston kokous, jossa listalla on Keski-Uudenmaan sote-raportti ja Keski-Uudenmaan kuntien yhdistymisselvityksen loppuraportti ja yhdistymisselvitys. Ensin mainittu merkittänee tässä vaiheessa tiedoksi ilman sen suurempia mutinoita. Siltä osin odotellaan valtiovallan jatkotoimia ja lokakuussa tehtävää päätöstä uudeksi aluejaoksi. Eli tässä vaiheessa tyyntä myrskyn edellä ja meidän alueen osalta hyvä, että asioita on mietitty etukäteen.

Alkujaan Kasikuntaselvityksen, sittemmin Vitoskuntaselvityksen ja siitä edelleen kutistuneen jatkon kohtalo on asia, johon Tuusulassa ei yksimielistä kantaa löydy. Hyvinkään irrottauduttua ja Mäntsälän todennäköisesti viikon kuluttua irrottautuessa, siellähän hallitus äänesti selvin numeroin irrottautumisen puolesta, jäljellä ovat Järvenpää ja Tuusula sekä Pornainen, jonka tilannetta en edes tarkkaan tällä hetkellä tiedä. Voisin veikata Pornaisissa tarkkailtavan tilannetta.

Tuusulassa Kokoomus ja Keskusta haluavat ehdottomasti irrottautua ja pitää Tuusulan itsenäisenä. Muut ryhmät ”Risto Reipasta” lukuun ottamatta olisivat ilmeisesti jatkoselvityksen ja vaikka vain kahden kunnan eli Järvenpään ja Tuusulan yhdistymisen kannalla. Mutta ainakin osan tupulaisten kanta tuntuu vielä horjuvan. Raimo Stenvall on tosin selkeästi jatkoa vastaan.
Tuusulalle tämä on kohtalon kysymys, jos kuntaliitoshankkeet nyt kaatuvat vuosiksi. Tuusulalla on edessään kurjistumisen tie. Tiedossa on palvelujen rajuja leikkauksia ja irtisanomisia. Kasikuntaselvityksessä talouslaskelmia tehneen Eero Laesterän mukaan Tuusula on jäljellä olevien kuntien heikoin lenkki taloudellisesti ja Järvenpää vahvin. Tuusulan veroprosentti uhkaa nousta 22.50 %iin vuoteen 2020. Jo viime valtuustokaudella totesin valtuustossa, että kaikkien Kuuma-kuntien veroprosentit alkavat kakkosella kun käännytään 2020-luvulle, mutta aivan tällaisia lukuja en povannut. 

Erittäin ikävää on myös se, että Kokoomus ei uskalla kuulla asiassa kuntalaisia. Pelko lienee selvä. Epäilen vahvasti, että kuntalaisten enemmistö olisi liitosten kannalla, koska kuntarajoilla ei tällä alueelle tavallisten ihmisten kannalta ole enää merkitystä. Useimmat varmasti haluaisivat Järvenpään, Keravan ja Tuusulan liitosta, mutta se ei lyhyellä tähtäimellä onnistu, kun Kerava päätti ryhtyä ”kauniaiseksi”.

Torstain ryhmien välisissä neuvotteluissa yritettiin löytää yksimielistä päätösesitystä. Sitä ei siinä palaverissa löytynyt, eikä taida löytyä maanantainakaan. Hyvin poikkeuksellisesti kunnanhallitus kokoontuu tuntia ennen valtuuston kokouksen alkua ja tekee vasta silloin oman päätösesityksenä. Eli odotettavissa on pitkä ja riitaisa valtuusto, jossa pidetään monta pitkää kokoustaukoa. Huomenna tähän aikaan ollaan jo viisaampia. Toivottavasti myös tehtävät päätökset ovat viisaita, mutta harvoin olen pelännyt päinvastaista yhtä paljon kuin nyt.

Ratkaisun hetket lähestyvät

Maanantai 7.9.2015 klo 23.12 - Aarno Järvinen

Tuusulan kunnanhallitus päätti tänään viiden kunnan liitosvalmistelun jatkosta - vaan ei päättänytkään - vaan päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi. Kunnanjohtaja esitti irtautumista hankkeesta, mutta ilmeisesti asiasta ei vielä haluttu äänestää.

Asian pitäisi olla 21.9.2015 kokoontuvan ylimääräisen valtuuston päätettävänä.
Hyvinkään kunnanhallitus päätti osaltaan esittää kaupunginvaltuustolle äänin 5-4 selvityksestä irtautumista. Valtuuston ratkaisua odotellaan 14.9. pidettävässä kokouksessa, siis viikkoa ennen Tuusulan vastaavaa päätöstä. Jos Hyvinkää irtaantuu, on aikanaan kasikuntahankkeena liikkeelle lähteneestä kuntaliitosajatuksesta jäljellä puolet eli neljä kuntaa: Järvenpää, Mäntsälä, Pornainen ja Tuusula. Mäntsälässäkin tullaan varmaankin äänestämään. Pornainen todennäköisesti seuraa Mäntsälää kuin hai laivaa. Tuusulassa äänestetään varmuudella myös. Kokoomus on jo selvästi kertonut kantansa, että Tuusulan tulisi pysyä itsenäisenä. Yksimielisimmin, tuskin kuitenkaan täysin yksimielisesti jatkoselvityksen kannalla lienee Järvenpää.

Oma kantani on ollut jo vuosia selvä. Keski-Uudellamaalla pitää saada aikaan kuntaliitos, ns. vahva peruskunta. Paras ratkaisu olisi ollut vanhan Suur-Tuusulan paluu eli Tuusulan, Järvenpään ja Keravan liitos. Kerava päätti kuitenkin ryhtyä kauniaiseksi ja irtautui kasikuntahankkeesta.

Mäntsälän ja Pornaisten mukanaolo ei minusta ole huono asia, päinvastoin.  Näiden neljän liitoksena syntyisi kunta, joka on logistisesti valtakunnan huippupaikalla: valtakunnan päälentokenttä on kunnan eteläreunassa, sekä päärata että Lahden oikorata kulkevat kunnan halki samoin Nelostie ja Kolmostie on aivan kupeessa. Voiko logistisesti parempaa toivoa? Siksi kuntaliitosta pitääkin perustella sen tuomien mahdollisuuksien kautta. Saavutettavissa olevilla kuntatalouden säästöillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä, mutta niitäkään ei toimintojen tehostamisen  mahdollistajana pidä väheksyä.

Sote-soppa on edelleen niin sekaisin, että se ei käy perusteluksi lykätä kuntaliitoksen edelleen valmistelua. Oli sote-ratkaisu mikä hyvänsä – järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtyminen kokonaan pois kunnilta muodostettaville uusille itsehallintoalueille – mitä ne sitten tulevat olemaankaan – tai sote-vastuun säilyminen kokonaan tai osittainkin kunnilla, ei vie pohjaa pois kuntaliitostarpeelta.

Jos sote-tehtävät siirtyvät kokonaan pois kunnilta valtion vastuulle ja rahoitettavaksi, mitä jää kuntien tehtäväksi.? Jos Tuusula säilyy itsenäisenä, tehtäväksi jää kotiseutuyhdistyksen tapaan vaalia loistavaa menneisyyttä. Jos Keski-Uudellemaalle syntyy vahva uusi kunta, se pystyy toimimaan vahvana elinkeinopoliittisena vaikuttajana, joka pystyy houkuttelemaan alueelle uusia yrityksiä ja luomaan edellytyksiä koko Keski-Uudenmaan alueen elinkeinotoiminnan vahvistumiselle ja sitä myötä työpaikkojen syntymisille.    

Minusta kuntalaisille pitää tässä asiassa antaa ratkaiseva sanavuoro. Eli kannatan kunnallista kansanäänestystä, joka toteutetaan vakavammin kuin vain puhtaana mielipidekyselynä.

Syksy alkoi 31.8.2015

Torstai 3.9.2015 klo 23.42 - Aarno Järvinen

Tuusulan poliittinen syksy käynnistyi maanantaina 31.8.2015 syyskauden ensimmäisellä valtuuston kokouksella. Lista oli varsin ”mitätön” eikä kokouskaan kestänyt kuin puolitoista tuntia, mikä kuvannee, että listan asiat eivät kauheasti intohimoja sytyttäneet.

Kokous aloitettiin kesän aikana pyöreitä vuosia täyttäneiden kukituksella, joita olikin nyt peräti viisi. Sitten kunnanjohtaja esitti nykyisen käytännön mukaisen kunnanjohtajan ajankohtaiskatsauksen, joka on ihan hyvin löytänyt paikkansa jokaisen valtuuston kokouksen aloitukseksi. Kunnanjohtaja kertoi, että tämän hetken tietojen valossa tilinpäätös olisi menossa 6,2 milj. euroa ”pakkaselle” ja syynä lähinnä maanmyyntitulojen jääminen budjetoidusta reilulla kuudella miljoonalla. Toivoa kuitenkin vielä on, jos suunnittelussa oleva isompi kauppa toteutuu tämän vuoden puolella. Verotulokertymä näyttää kuitenkin ankeista ajoista huolimatta kasvua yhteisöverojen osalta peräti 15,7 % ja ansiotuloveroissakin 2,7 %. Väestönkasvukin näyttäisi olevan aavistuksen elpymässä. Nyt luku näytti 0,5 % väestönkasvua, kun viime vuoden saldo oli vain 0,2 %. Mutta kaukana ollaan vuoden 2000 kolmesta prosentista.

Sitten varsinaisiin asioihin. Lyhyesti läpikäytynä päätökset menivät seuraavasti:
 Ensimmäisenä oli syksyn kokousohjelman muutos. Päätettiin nyt virallisesti, että 9.11.2015 pidettävä kokous alkaa klo 18 ja 7.12.2015 pidettävä kokous alkaa klo 15. Tämä tarkoittaa, että vuoden budjetti käsitellään vasta joulukuun kokouksessa. Normaalisti budjetti on hyväksytään marraskuussa, koska silloin on lain mukaan päätettävä veroprosentista. Eli kärjistetysti nyt päätetään ensin tuloista ja sitten kuukauden päästä menoista. Tämä ei ole hyvä järjestys, mutta siihen talousjohtajan toiveesta suostuttiin, jotta valmistelulle jää enemmän aikaa. Toiveeseen taas oli kaksi syytä: KuntaPro ei ole saanut vielä kunnan sinne siirtynyttä ä taloushallintoa pyörimään tyydyttävästi ja budjettirakennetta halutaan muuttaa kuntalaisten ja valtuutettujen kannalta informatiivisemmaksi, mikä ymmärrettävästi vaatii enemmän valmisteluaikaa.
Syksyn valtuustoseminaari pidetään 29.–30.10.2015 ja tällä kertaa Aulangolla.

Seuraavaksi hyväksyttiin mutinoitta Peurantien asemakaavan muutos ja jatkettiin maanvaihdoilla  Kiinteistö Oy Kellokosken Sähkötalon ja kunnan välillä. Vaihdossa kunta saa välirahaa 10.700 €.
Seuraavaksi vuokrattiin noin 21 100 m²:n pläntti maata Tuusulan Tenniskeskus Oy:lle  31.12.2040 saakka 4 000 euron vuosivuokralla laajennusta varten.

Kiinteistö Oy Riihikallion lähipalvelukeskus, Tuusulan kunta ja mm. Yrjö ja Hanna -säätiö, yhteistyösopimuksen jatkaminen herätti jo pari puheenvuoroa. Päätösesitys eli  yhteistyösopimuksen jatkaminen Yrjö ja Hanna -säätiön kanssa 31.12.2018 asti entisin ehdoin hyväksyttiin mukinoitta, mutta kysyin Riihikallion lähipalvelukeskuksessa edelleen vapaina olevien tilojen liiketilojen kohtaloa. Siellähän on n 800 liiketilaa tyhjänä, jonne olisi pitänyt saada mm ravintola ja muita palveluja lähinnä asukkaiden, mutta myös muiden riihikalliolaisten käyttöön. Pientä valoa kuulemma on näkyvissä, koska pienestä tilasta oli tehty vuokrasopimus ja jatkostakin saatiin lievää toiveikkuutta. Saas nähdä. Asukkaat odottavat heille luvattuja palveluita ja kunta kärsii tyhjistä tiloista saamatta jääneistä vuokratuotoista. Salosen Jussi oli omassa puheenvuorossaan samalla asialla.

Sen sijaan Kiinteistö Oy Riihikallion lähipalvelukeskuksen lainavakuuksien uudelleen järjestely hyväksyttiin mukinoitta lähinnä teknisenä järjestelynä.

 

Lue lisää »

Loppurutistus

Lauantai 18.4.2015 klo 22.58 - Aarno Järvinen

Huomenna tähän aikaan tiedämme vaalien voittajat ja hävinneet ja melkoisella varmuudella jo myös läpimenneet kansanedustajat.

Mutta tänään oli vaalien loppurutistus ja Jokelan markkinat. Jokela oli markkinoiden myötä onnistunut houkuttelemaan jopa muutamia harvemmin Jokelassa nähtyjä ehdokkaita paikalle. Jokelassa markkinat ovat joka vuosi, mutta eduskuntavaalit vain joka neljäs vuosi. Markkinoita siis leimasi vaalien läheisyys. Loppurutistuksen tunnelma.

Kuva: Merja Kuusisto Jokelan markkinoilla

Markkinoita suosi kohtuullinen ilma. Oli kylmä ja pilvistä, mutta ei onneksi satanut. Väkeä oli kahden ensimmäisen tunnin aikana tungokseen asti, mutta sitten hiljeni kuin veitsellä leikaten. Tavanomaisen markkinatarjonnan ohella puolueet olivat paikalla yllättäen Kokoomusta lukuun ottamatta. Demarit tarjosivat soppatykistä hernekeittoa, joka sai yleisesti kehuja. Soppaa olisi mennyt enemmänkin, mutta soppatykillä oli kiire seuraavaan paikkaan.

Olin kahdessa roolissa. Jakamassa soppaa ja jeesaamassa Jokelan Eläkkeensaajien standilla. Eläkkeensaajat myivät Käsityökerhon erilaisia tuotteita. Käsityökerho on uusiutunut ja valikoima laajentunut, uutena mm käsintehdyt kortit ja erilaiset koristeet.  Kauppakin kävi kohtuullisesti.

Sunnuntaina siis äänestetään. Itse olen jo äänestänyt, enkä ole mukana vaalilautakunnassakaan, joten minulle huominen on puutarhatyöpäivä. Illalla sitten jännitetään tuloksia.

Näin iso jytky tuli! Timo Soini Jokelan markkinoilla. Väkeä oli juttelemassa, mutta ei läheskään niin paljon kuin neljä vuotta sitten.

Seminaariterveisiä

Perjantai 17.4.2015 klo 22.14 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto kokoontui perinteiseen kevätseminaariin 16.–17.4.2015. Paikkana oli tällä kertaa Vierumäki ja siellä hotelli Scandic. Puitteet seminaarille olivat hyvät. Myös ohjelma oli tällä kertaa odotuksiani parempi.

Keskeisiä asioita olivat kuntastrategian toteuttaminen ja Tuusulan vetovoima sekä kunnan kannalta erittäin merkittävät aluerakentamishankkeet Rykmentinpuisto ja lentokenttäalueen kylkeen suunniteltava Focus-alue.

Seminaarissa oli kaksi ulkopuolista alustajaa.  KTT Teemu Moilanen Haaga-Heliasta kertoi seminaariväelle alueiden vetovoimasta ja paikan brändäyksestä. Hän käytti yhtenä esimerkkinä Barcelonaa, joka taantuvasta teollisuuskaupungista on noussut yhdeksi Europan vetovoimaisimmista kaupungeista.  Moilasen mukaan Tuusula voi vahvalla brändillä lisätä vetovoimaansa paikkana asua ja elää, houkutella uusia yrityksiä, vahvistaa nykyisten asukkaiden kotiseutuhenkeä ja lisätä matkailijamääriä. Mutta brändäys ei ole helppoa eikä nopeaa toimintaa. Hän vertasi sitä palapelin palasten keräämistä vähitellen pussiin, josta sitten muodostuu haluttu kuva, kun paloja on kerättynä tarpeeksi. Kysymykseeni miten brändin voi tuhota, hän otti esimerkiksi A-mallin ”kaatuvan” Mersun, jonka epäonnistuneen esittelykoeajon kuvat aikanaan levisivät ympäri maailman. Moilanen vertasi brändiä hiileen – mitä useampi siihen puhaltaa, sitä voimakkaammin se hehkuu. Moilanen on osallistunut aiemmin mm. Tuusulanjärven matkailuhankkeeseen asiantuntijana.

Toisena ulkopuolisena alustajana Tampereen kaupungin projektipäällikkö Pertti Tamminen. Hän  kertoi Vuoreksen asuinalueesta, joka on noin 14 000 asukkaalle rakentuva kaupunginosa. Vuoreksen ja Rykmentinpuiston alueissa todettiin olevan paljon samankaltaisuutta – Vuoreksen alueella järjestettiin mm. asuntomessut vuonna 2012. Tamminen kuvasi Vuoreksen haasteiksi mm. kaupunginosan brändin luomisen, projektin hallinnoinnin ja toteutuksen aikajänteen.

Minulla oli tilaisuus vierailla muutama vuosi sitten Vuoreksessa kuntakehityksen matkalla. Ja toki alue on minulle tuttu vanhana tamperelaisena, vaikka siellä ei minun Tampereella asuessani ollut kuin metsää. Lohdullista kuultavaa oli, että Vuoresta aikanaan vastustettiin kovasti ja kaavoista valitettiin.

Vuoreksen kokemuksista onkin saatavissa hyviä vinkkejä Rykmentinpuiston suunnitteluun ja toteutukseen. Onhan Tuusula päättänyt hakea Puustellinmetsän alueelle asuntomessuja vuodeksi 2020. Asumisen lisäksi alueelle suunnitellaan mm. kauppakeskusta, hyvinvointipalvelukeskusta, lukiota ja seurakuntakeskusta.

Ryhmätöissä paneuduttiin Learning Café –menetelmällä  valtuustokauden alussa tehdyn strategian puoliväliarviointiin. Yhtenä kysymyksenä oli, mitä strategian toteutuminen edellyttää poliittiselta päätöksenteolta.

Toinen seminaaripäivä käytettiin talousarviopohjustukseen eli katsottiin vähän menneeseen vuoteen ja tämän vuoden näkymiin. Sitten tehtiin toinen ryhmätyö eli arvioitiin swot-analyysillä Tuusulan vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia ja yritettiin linjata muutamia keskeisiä tulevaisuuden ratkaisuja mm voidaanko Focus ja Rykmentinpuisto rahoittaa budjetin ulkopuolelta ts. vaikkapa muodostamalla niistä osakeyhtiö tai yhteistyökumppaneiden avulla. Tässä asiassa vaikutti olevan varsin suuri yhteisymmärrys, että näin voidaan tehdä ja toteuttaa ne projektimuotoisesti. Syy on tietysti yksinkertainen: niiden toteutus ei normaalina budjettirahoituksena onnistuisi ikinä.

Seminaarin lopuksi käytetyissä ryhmäpuheenvuoroissa kiirehdin strategian toteutusta, muistutin, ettei muuta kuntaa, Jokelaa, Kellokoskea ja vanhaa Hyrylääkään saa unohtaa Rykmentinpuiston ja Focuksen varjoon. Nehän valmistuvat vasta 2020-luvulla. Väestön kasvu on saatava nousuun ja asuntorakentaminen, asot ja vuokra-asunnot äkkiä liikkeelle, jotta nuoret eivät kokonaan karkaisi Tuusulasta. Muistutin myös radan hyödyntämisestä ja ”HSL-kortin” pikaisesta katsomisesta joukkoliikenneproblematiikassa. Kuntayhteistyö tulee saada myös aidosti elämään ja lopuksi vaadin uskottavuutta ja pitkäjänteisyyttä henkilöstöpolitiikkaan ja loppua tämän vuotiselle irtisanomis- ja lomautushölmöilylle.

Henki seminaarissa oli varsin myönteinen. Saa nähdä tapahtuuko todellisuudessa mitään muutosta,  saadaanko asioita, ennen kaikkea asuntorakentamista ja asukasluvun nousua aikaiseksi. Ts. toteutuuko ”tulot edellä” linja vai jatketaanko nykyistä palveluiden karsimis- ja kurjistamislinjaa.

Seminaariin kuuluu tietysti myös hyvää ruokaa ja vakiintuneen käytännön mukaiset ruokajuomat eli ensimmäisen seminaaripäivän päättäneellä illallisella alkumalja, lasi viiniä ja avec kahvin kanssa. Muihin nestemäisiin piti kaivaa omaa kuvetta. Siinä kunnan linja on kohtuullinen ja oikeudenmukainen meitä luottamushenkilöitä kohtaan, jotka käytimme kaksi päivää enemmän tai vähemmän hyödyllisesti yhteisen hyvän eteen.