Kuntaliitos on tärkein, ei uuden kunnan nokkamiehen nimike

Torstai 25.8.2016 klo 11.22 - Aarno Järvinen

Kuluneen kesän poliittiset paukut, Tuusulan valtuuston päätös pormestarimalliin siirtymisestä 1.6.2017 lukien eli ensi kevään kuntavaalien jälkeen sekä kunnanjohtaja Hannu Joensivun ja kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen "samassa veneessä" haastattelu Keski-Uusimassa 17.8.2016 ovat odotetusti herättäneet vilkasta keskusteua. Kunnanjohtajathan ehdottivat Tuusulan ja Järvenpään liitosta, vaikka Tuusulan valtuuston enemmistö ja Joensivu sitä vielä vajaa vuosi sitten kiivaasti vastustivat.  

Kommentoin tässä tuoreeltaan yhtä, tänään Keski-Uusimassa ollutta yleisönosastokirjoitusta.

Järvenpään kaupunginvaltuutettu Eemeli Peltonen (sd) vastasi kyllä kuntaliitokselle, mutta ei pormestarimallille (K-U 25.8.2016). Olen täysin samaa mieltä Eemelin kanssa siitä, että esitys kuntaliitoksesta on tärkeä ja tervetullut. Muodostaisivathan Tuusula ja Järvenpää yhdessä monin tavoin luontevan kuntakokonaisuuden, aivan kuten Eemeli kirjoittaa.

Sen sijaan olen eri mieltä, että kysymys uuden kunnan hallintomallista, jolla Eemeli tarkoittaa pormestari vai kaupunginjohtajamallia, tulisi ratkaista jo ennen mahdollista kuntaliitosta. Minusta se on uuden kunnan itsenäisesti ratkaistava asia. Järvenpään ja Tuusulan liitoksessahan ei ole kysymys jonkun sivukylän liittämisestä isoon keskuskuntaan, vaan kahden tasavertaisen kumppanin yhdistymisestä. Tavoitteena yhdistymisessä pitää olla ensisijaisesti alueen tarjoaminen loistavien mahdollisuuksien nykyistä paljon  parempi hyödyntäminen ja sitä kautta alueen elinvoimaisuuden ja kasvumahdollisuuksien turvaaminen. Näin erityisesti, kuten Eemelikin kirjoittaa, sote-uudistuksen viedessä kunnilta puolet niiden tehtävistä. Kunnille kuitenkin jää keskeisenä elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja työllisyyden parantaminen sekä sosiaali- ja terveyspuolen tehtävistä aiempaa keskeisemmin ennaltaehkäisevä toiminta, jossa esim. kulttuuri- ja liikuntatoimella tulee jatkossa olla nykyistä paljon suurempi rooli.

Suomessa on kokemusta pormestarimallista vain Pirkkalassa ja Tampereella. Muualla maailmassa se on eri muodoissaan hyvin yleinen paikallishallinnossa. Suomea on tosin hankala verrata muihin maihin, koska meillä kuntien rooli ja vastuu on ollut poikkeuksellisen laaja kansalaisten arjen hyvinvoinnista huolehtimisessa. Nythän tilanne soten myötä muuttuu hieman lähemmäs eurooppalaista mallia.

Minusta on täysin ennenaikaista ja jopa vahingollista lähteä ratkomaan kuntaliitosta hallintomalli edellä. Jätetään uuden kunnan valtuuston ratkaistavaksi, valitsevatko he kaupunginjohtajan  vai pormestarin. Oli uusi johtaja sitten nimikkeeltään kumpi hyvänsä, päätöksen valinnasta, sekä henkilöstä että nimikkeestä,  tekee valtuusto. Suoraa pormestarivaalia ei nykyinen vastauudistettu kuntalaki mahdollista. Paljon tärkeämpi asia on miettiä aluedemokratian toteutusmalleja uudessa, pinta-alaltaan ja asukasluvultaankin varsin suuressa ja hajanaisessa kunnassa.

Lähdetään nyt miettimään kuntaliitoksen toteuttamisen kannalta paljon keskeisempiä asioita ja palataan sitten aikanaan kaikessa rauhassa kysymykseen pormestarista tai kaupunginjohtajasta. Lisäksi on hyvä muistaa, että Tuusulan valtuuston päätöksessa 6.6.2016 pormestarimalliin siirtymisestä 1.6.2017 lukien oli mukana  yhtenä kohtana ranskalainen viiva, jossa todetaan sanatarkasti ” kahden vuoden jälkeen esittelyoikeus siirtyy pormestarille ja samalla valtuusto arvioi johtamisjärjestelmää ja tekee tarvittavia muutoksia”. Olemme silloin jo varmasti montaa kokemusta viisaampia.

Järki palailee pikku hiljaa

Keskiviikko 17.8.2016 klo 9.45 - Aarno Järvinen

Tämän aamun kuntapoliittinen jymypaukku oli kunnanjohtajien Joensivu ja Kukkonen haastattelu, jossa herrat tuntuivat yksimielisesti olevan Järvenpään ja Tuusulan kuntaliitoksen kannalla. Olisi kahvi mennyt väärään kurkkuun, jos joisin aamulla kahvia.

Yllätys ei ole, että kuntaliitoksesta puhutaan, vaan että siitä puhutaan näin pian ja aloitteentekijöinä ovat kunnanjohtajat.  Eihän ole montaakaan kuukautta, vajaa vuosi, kun kasikuntaliitoshankkeen rippeet haudattiin Tuusulan valtuustossa 21.9.2015 (lue blogini 8.10.2015). Tuusulassahan ”siunaustilaisuudessa” keskusteltiin nimenomaan Järvenpään ja Tuusulan liitosneuvottelujen jatkamisesta, mutta kokoomuksen ja keskiryhmien sitkeän vastustuksen seurauksena jatkoa kannattaneet demarit ja tupulaiset joutuivat hautaamaan tämän ajatuksen.

Itse olen ollut koko ajan varma, että asia nousee uudelleen esille, mutta uskoin sen tapahtuvan vasta ensi valtuustokaudella, kun talouden realiteetit iskevät rajusti päin näköä. Viimeksi kirjoitin asiasta blogissani 28.1.2016.

Kunnanjohtajien keskustelunavaus on enemmän kuin tervetullut, mutta miksi tässäkin asiassa piti mennä näin pitkään? Jos asiaa olisi valmisteltu vakavasti jo kasikuntaselvityksen yhteydessä tai jatkona, Tuusulassa olisi selvitty mm ilman pormestarikeskustelua ja siihen liittyvää isoa valmistelua.

Kun Kerava vielä saataisiin mukaan neuvottelupöytään vakavasti keskustelemaan kolmen kunnan liitoksesta, oltaisiin oikealla tiellä. Keravan toinen peruste vastustaa liitosta eli halu säilyä Peijaksen sairaalan käyttäjänä, murenee soten myötä.  Toinen peruste eli kannattavan Keravan Energian alhaisen sähkönhinnan ja voittojen käyttö nykyisten keravalaisten hyväksi, voitaisiin minun puolestani hoitaa niin, että Keravan Energia säätiöitäisiin. Säädekirjassa määrättäisiin, että säätiön tuotot käytetään nykyisin Keravan Energialta energiaa ostavien keravalaisten asiakkaiden maksujen tukemiseen.

Politiikan syksy alkaa mielenkiintoisissa merkeissä.

Sote lähestyy - nousevatko verot ja huononevatko palvelut? Oletko valmis maakuntahallintoon ja valinnanvapauteen?

Sunnuntai 17.7.2016 klo 22.27 - Aarno Järvinen

Hallituksen esityksen mukaan ”Sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteena on toteuttaa maakuntien itsehallintoon perustuva palvelu- ja hallintojärjestelmä, jolla pystytään vastaamaan nykyistä selkeämmin ja yksinkertaisemmin ihmisten palvelutarpeisiin sekä vahvistamaan julkisen talouden kestävyyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä hillitä kustannusten kasvua.”

Ja mitä on tulossa? Maakuntahallinto – ei siis maakuntaITSEhallinto – ja ns. valinnanvapaus. Talouselämä –lehti kirjoitti jo viime vuoden lopulla (15.11.2015) soteen liittyvistä väärinkäsityksistä listaten niitä kuusi.

Vapaasti lainaten lehden listaamaa kuutta kohtaa: 1. Valinnanvapaus ei ole kokoomuksen ansiota, vaan koska EU–lainsäädäntö niin vaatii. 2. Hoivapaikoista on jatkossakin pulaa ja virkamies päättää edelleen milloin olet liian sairas pärjätäksesi kotona. On kuvitelmaa, että vanhus tai tämän omaiset saisivat valita mieluisimman hoivapaikan, kun sitä katsoo tarvitsevansa. 3. Syrjäseutujen ja aina välillä rintamaidenkin lääkäripula on ollut syy terveyskeskusten jonoihin. Sote ei pakota lääkäreitä muuttamaan peräkylille. Palvelut keskittyvät entistä enemmän kasvukeskuksiin, joten lähipalvelut eivät suinkaan säily kaikkialla. Meillä Jokelassa lähipalvelu tulee tarkoittamaan Järvenpään uutta terveyskeskusta. Se on onneksi lähellä asemaa. 4. Muisti- ja syöpäsairaiden määrä kasvaa, kun me suuret ikäluokat vanhenemme. Raha ei riitä kaikkien hoitamisen. Hoitoja on priorisoitava. 5. ja suurin myytti taitaa olla, että kokonaisveroaste ei kiristy. Talouselämää suoraan lainatakseni ”Tämä on katteeton lupaus, sillä hallitus ei voi määrätä kuntia ja niiden verotusta”. Vaikka sote irtoaakin kuntien rahoituksesta, kunnat eivät pysty puristamaan veroprosenttejaan niin alas kuin mitä soten poistuminen prosenteissa edellyttäisi.

Toisaalta kolmen miljardin säästöt ovat kuvitelmaa, eikä alun alkaenkaan säästöä nykytilanteeseen verrattuna vaan menojen kasvun hillintää. Ts kuvitellaan, että menot nousisivat soten myötä kolme miljardia vähemmän kuin mitä ne nousevat ilman sotea.  Totuus on karusti toisenlainen: sote-menot tulevat tämän ison mylläkän vuoksi nousemaan alkuvuosina nykytasoon verrattuna, ellei tehdä tosi rajuja leikkauksia. Myöhemmin, ehkä kymmenen vuoden kuluttua voidaan saada säästöjä nykytoimintaan verrattuna, jos toimitaan fiksusti ja löydetään todellisia synergiaetuja samalla vanhoja käytäntöjä ja toimintamalleja uudistaen.

Tosin säästöjen todentaminen on siinä vaiheessa enää mahdotonta, koska olosuhteet ovat muuttuneet. Esim. tietojärjestelmäkulut ovat merkittävästi kasvaneet – toivottavasti myös tietojärjestelmät parantuneet. Lopputulemana sekä kuntaverot että valtionverotus tulevat nousemaan ja kaiken lisäksi hyvin epätasaisesti eri kunnissa. Talouselämän 6. pointti oli, että veronmaksajan piikki on auki. Talouselämä kuitenkin uskoo, että yritykset tuottavat monia palveluja kustannustehokkaammin kuin kunnat itse. Tämä toki voi onnistuakin ainakin rintamailla, jossa on palveluja tuottavia yrityksiä ja kilpailua. Mutta yrityksiä tuskin syntyy koko maan kattavasti ja maakunnat joutuvat itse hoitamaan syrjäseutujen palvelutuotantoa, ellei sitten palveluja lopeteta ja keskitetä kokonaan maakuntien keskuskaupunkeihin.

Kolmen miljardin leikkaus kustannusten kasvuun tarkoittaisi Talouselämän mukaan, että sote-menot saisivat kasvaa keskimäärin 0,9 % vuodessa, kun vuotuinen kasvu viime vuosina on ollut 2,4 prosenttia.

Kirjoitin nämä synkistelyt ennen kuin olen lukenut hallituksen n 600-sivuisen lakimuutospinkan, joka tuli julki kesäkuun lopulla ja on toki kaikkien luettavissa sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla. Siitä vaan pikapikaa opiskelemaan! Katsotaan, muuttuuko mieleni ja ennakkosynkistelyt, kun olen tuohon ehdotuspinkkaan perehtynyt.

Mielenkiintoista on syksyn aluksi kuulla, miten kunnissa aiotaan asiasta lausua ja pääseekö valtuusto ja valtuutetut millään tavalla tuomaan omia käsityksiään esiin ja mukaan kunnan lausunnon valmisteluun.   

Kolme valtuustoa kesäkuussa

Tiistai 28.6.2016 klo 18.15 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto taisi lyödä kaikkien aikojen ennätyksen kokoontumalla kolme kertaa saman kuukauden aikana. Ainakaan ei omalla, vuonna 1981 alkaneella kyläpoliitikon urallani ole moista ennen tapahtunut.

Ensimmäinen kokous oli ihan vuosiohjelman mukaisesti 6.6.2016. Seuraava eli tämän kokouksen jatkokokous viikkoa myöhemmin 13.6. ja kolmas eli ylimääräinen kokous juhannuksen jälkeisenä maanantaina 27.6.

Mistä moinen kokoussuma näin lyhyelle ajalle? Perussyy on varmastikin ensimmäisen eli 6.6. kokouksen huono valmistelu, joka johtui ensisijaisesti siitä, että kokouksen esityslistalle oli tungettu täysin kohtuuton määrä asioita, joista jo etukäteen saattoi arvata, että ainakin kolme niistä tulee aiheuttamaan erittäin pitkän käsittelyn. Toinen, joskin varmasti pienempi syy oli, että ainakin yksi keskustelua herättäneistä asioista oli mittaluokkaansa nähden huonosti valmisteltu valtuuston listalle.

Kolmesta kokouksesta riittää juttua ainakin kolmeen blogikirjoitukseen, joten keskitys tässä vain kokousten kulun selvittelyyn ja seuraavissa jutuissa varsinaiseen asiasisältöön.

Ensimmäinen eli maanantaina 6.6. pidetty kokous alkoi normaalisti klo 18, kuten valtuuston kokoukset yleensä alkavat. Kokous keskeytettiin seuraavan vuorokauden puolella 0.42 puheenjohtajan salaman nopealla nuijan heilutuksella, josta tarkempi kuvaus on jo edellisessä bologijutussani.

Viikon kuluttua pidetyssä jatkokokouksessa oli tarkoitus käsitellä Tuusulan suhtautumista pakolaisten vastaanottoon. Niin käsiteltiin ja pitkään, mutta jouduttiin käsittelemään myös edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksymistä. Toinen pöytäkirjantarkastajista Paavo Juntunen (kok) ei hyväksynyt edellisen kokouksen pöytäkirjaa Apotti-pykälän osalta. Jos pöytäkirjantarkastaja ei syystä tai toisesta allekirjoita pöytäkirjaa, joudutaan tarkastaminen käsittelemään seuraavassa valtuuston kokouksessa. Pöytäkirjan hyväksymisestä jouduttiin äänestämään. Niukasti äänin 24-23 pöytäkirjaa ei hyväksytty Apotti-pykälän osalta. Tämä tarkoitti sitä, että 6.6. kokouksessa pikkutunneilla puheenjohtaja ”Speedy Lindbergosin” pöytään nuijima päätös ei tullut toimeenpanokelpoiseksi, joten asia oli käsiteltävä uudelleen. Tätä varten kutsuttiin koolle jo järjestyksessä kolmas kokous juhannuksen jälkeiseksi maanantaiksi, jossa asia piti alkuperäisen päätösesityksen pohjalta käsitellä uudelleen.

Tätä ainoaa asiaa eli Apottia, sosiaali- ja terveystoimen tietojärjestelmähankintaa käsiteltiinkin sitten peräti yli viisi tuntia. Puheenjohtaja uhkasi keskeyttää käsittelyn klo 23, mutta antoi sen kuitenkin jatkua yli tuon kellonlyömän, koska näytti ilmeisestä, että äänestyksen saadaan saman vuorokauden puolella hoidettua ja asia päätökseen. Näin sitten kävikin ja kahden samaan tulokseen 27 puolesta, 22 vastaan, yksi tyhjä ja yksi poissa, asia saatiin päätökseen ja Tuusula liittymään Apottiin. Tosin kokoomuslaisten eriävän mielipiteen saattelemana. Mitä tämä sitten tuleekaan tarkoittamaan on pitkä, monta vuotta kestävä ja kallis juttu, joka ansaitsee ihan oman tarinansa.

Kolmen, yhteensä liki parikymmentä tuntia kestäneen kokoustamisen jälkeen valtuustolla alkoi kesäloma. Onko se ansaittu vai ansaitsematon, jääköön äänestäjien ratkaistavaksi, mutta useita tärkeitä asioita saatiin päätökseen ja etenemään. Opimmeko tästä sekoilusta mitään? Emme, mutta jatkossa ei yhteen kokoukseen pitäisi kerätä liian montaa sellaista asiaa, joiden käsittelyn tiedetään ottavan aikaa.  

"Speedy Lindbergos" ratkaisi salamana

Maanantai 13.6.2016 klo 17.53 - Aarno Järvinen

Tuusulan valtuusto taisi lyödä kaikkien aikojen ennätyksen kokoontumalla kolme kertaa saman kuukauden aikana. Ainakaan ei omalla, vuonna 1981 alkaneella kyläpoliitikon urallani ole moista ennen tapahtunut.

Ensimmäinen kokous oli ihan vuosiohjelman mukaisesti 6.6.2016. Seuraava eli tämän kokouksen jatkokokous viikkoa myöhemmin 13.6. ja kolmas eli ylimääräinen kokous juhannuksen jälkeisenä maanantaina 27.6.

Mistä moinen kokoussuma näin lyhyelle ajalle? Perussyy on varmastikin ensimmäisen eli 6.6. kokouksen huono valmistelu, joka johtui ensisijaisesti siitä, että kokouksen esityslistalle oli tungettu täysin kohtuuton määrä asioita, joista jo etukäteen saattoi arvata, että ainakin kolme niistä tulee aiheuttamaan erittäin pitkän käsittelyn. Toinen, joskin varmasti pienempi syy oli, että ainakin yksi keskustelua herättäneistä asioista oli mittaluokkaansa nähden huonosti valmisteltu valtuuston listalle.

Kolmesta kokouksesta riittää juttua ainakin kolmeen blogikirjoitukseen, joten keskitys tässä vain kokousten kulun selvittelyyn ja seuraavissa jutuissa varsinaiseen asiasisältöön.

Ensimmäinen eli maanantaina 6.6. pidetty kokous alkoi normaalisti klo 18, kuten valtuuston kokoukset yleensä alkavat. Kokous keskeytettiin seuraavan vuorokauden puolella 0.42 puheenjohtajan salaman nopealla nuijan heilutuksella, josta tarkempi kuvaus on jo edellisessä bologijutussani.

Viikon kuluttua pidetyssä jatkokokouksessa oli tarkoitus käsitellä Tuusulan suhtautumista pakolaisten vastaanottoon. Niin käsiteltiin ja pitkään, mutta jouduttiin käsittelemään myös edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksymistä. Toinen pöytäkirjantarkastajista Paavo Juntunen (kok) ei hyväksynyt edellisen kokouksen pöytäkirjaa Apotti-pykälän osalta. Jos pöytäkirjantarkastaja ei syystä tai toisesta allekirjoita pöytäkirjaa, joudutaan tarkastaminen käsittelemään seuraavassa valtuuston kokouksessa. Pöytäkirjan hyväksymisestä jouduttiin äänestämään. Niukasti äänin 24-23 pöytäkirjaa ei hyväksytty Apotti-pykälän osalta. Tämä tarkoitti sitä, että 6.6. kokouksessa pikkutunneilla puheenjohtaja ”Speedy Lindbergosin” pöytään nuijima päätös ei tullut toimeenpanokelpoiseksi, joten asia oli käsiteltävä uudelleen. Tätä varten kutsuttiin koolle jo järjestyksessä kolmas kokous juhannuksen jälkeiseksi maanantaiksi, jossa asia piti alkuperäisen päätösesityksen pohjalta käsitellä uudelleen.

Tätä ainoaa asiaa eli Apottia, sosiaali- ja terveystoimen tietojärjestelmähankintaa käsiteltiinkin sitten peräti yli viisi tuntia. Puheenjohtaja uhkasi keskeyttää käsittelyn klo 23, mutta antoi sen kuitenkin jatkua yli tuon kellonlyömän, koska näytti ilmeisestä, että äänestykset saadaan saman vuorokauden puolella hoidettua ja asia päätökseen. Näin sitten kävikin ja kahden samaan tulokseen päättyneen äänestyksen jälkeen, 27 puolesta, 22 vastaan, yksi tyhjä ja yksi poissa, asia saatiin päätökseen ja Tuusula liittymään Apottiin. Tosin kokoomuslaisten eriävän mielipiteen saattelemana. Mitä tämä päätös sitten tuleekaan tarkoittamaan on pitkä, monta vuotta kestävä ja kallis juttu, joka ansaitsee ihan oman tarinansa.

Kolmen, yhteensä liki parikymmentä tuntia kestäneen kokoustamisen jälkeen valtuustolla alkoi kesäloma. Onko se ansaittu vai ansaitsematon, jääköön äänestäjien ratkaistavaksi, mutta useita tärkeitä asioita saatiin päätökseen ja etenemään. Opimmeko tästä sekoilusta mitään? Emme, mutta jatkossa ei yhteen kokoukseen pitäisi kerätä liian montaa sellaista asiaa, joiden käsittelyn tiedetään ottavan aikaa.  

Seminaaria Tampereen huipulla

Perjantai 22.4.2016 klo 18.24 - Aarno Järvinen

Kunnanvaltuuston tämän kertainen seminaari pidettiin Tampereen uudessa maamerkissä Torni –hotellissa rautatieaseman kupeessa. Seminaaritilat olivat tornin juurella vanhassa veturitallissa, joka on fiksusti remontoitu kokoustiloiksi. Eli asian puolesta oltiin maanpinnalla, mutta oli toki tilaisuus pistäytyä myös Torni-hotellin 25. kerroksen baarissa, josta on hulppeat näkymät joka suuntaan yli kaupungin kattojen.

Seminaarin keskeisin aihe oli uuden luotamushenkilöorganisaation miettiminen; suomeksi sanottuna siis pormestarimalli.

Siinä olikin syy, miksi seminaari pidettiin juuri Tampereella. Näin voitiin kuulla kokemuksia niistä kahdesta kunnasta, joissa pormestarimalli on käytössä. Kokemuksia pormestarimallista oli jakamassa Tampereen entinen pormestari Timo P. Nieminen ja Pirkkalan entinen kansliapäällikkö ja nykyinen Kangasalan kunnanjohtaja Oskari Auvinen.

Nykyisen kuntalain mukaan luottamushenkilöhallinto voidaan ratkaista eri tavoin. Perinteisessä lautakuntamallissa lautakunnat toimivat kunnanhallituksen alaisina. Valiokuntamallissa kunnanhallitukseen ja muihin toimielimiin valitaan vain valtuutettuja ja varavaltuutettuja. Puheenjohtaja- eli ministerimallissa kunnanhallituksen jäsenistä valitaan lautakuntien tai valiokuntien puheenjohtajat. Pormestarimallissa esittelyoikeus on kunnanhallituksen puheenjohtajalla, jonka valtuusto valitsee. Nyt haluttiin kuulla ja pohtia erityisesti, miten pormestarimalli istuisi Tuusulaan. Hyvin todennäköisesti pormestarimallin ottaa vaalien jälkeen käyttöön Helsingin lisäksi muutama muukin kunta.

Valtuusto päättää poliittisen johtamisen mallista kesäkuun kokouksessa. Silloin otetaan kantaa myös lautakuntien toiminnan tiivistämiseen ja määrään. Kesäkuussa valtuuston pitäisi päättää, tuleeko Tuusulaan osa- vai kokopäiväisiä puheenjohtajia vai pormestarimalli. Täysin yhteistä näkemystä tämä seminaari ei vielä tuottanut, vaikka yhteisymmärrystä syntyi mm. lautakuntien määrän karsimisesta. Lopullinen uusi lautakuntajako ei vielä selvinnyt, mutta haarukka liikkui kahden ja neljän välillä lakimääräisten lautakuntien, (tarkastuslautakunta ja keskusvaalilautakunta) lisäksi. Myös kunnanhallituksen ja lautakuntien jäsenmääriä pohdittiin.

Seminaarissa keskusteltiin myös, millaisia linjauksia tarvitaan valtuustokauden viimeisen vuoden strategisiin tavoitteisiin ja kuntatalouteen. Pohdittiin myös, mitä kuluvalla valtuustokaudella pitäisi vielä saada aikaiseksi. Lisäksi keskusteltiin, miten uuden valtuustokauden strategiaa tulisi valmistella ja miten nykyistä strategiaa pitää muuttaa vai tehdäänkö kokonaan uusi.

Toisena seminaaripäivän kuultiin myös yleiskaavasta ja kuulosteltiin mielipiteitä, minne rakentamista pitäisi yleiskaavakaudella ohjata.

Seminaarin parasta antia oli kuulla pormestarikokemuksista ja ryhmien pohdinnat luottamushenkilöhallinnon muutosajatuksista. Muutoksia on joka tapauksessa tulossa. Saadaanko Tuusulaan pormestari jäi vielä nähtäväksi, mutta jo kesäkuussa on luvattu ratkaisuja tehdä.

Leipäjonot venyvät

Tiistai 5.4.2016 klo 22.59 - Aarno Järvinen

Valtakunnan hallitus julkisti tänään illalla alustavat tiedot kehysriihen päätöksistä. Odotetusti oli tulossa sekä huonoja että hyviä uutisia.

Hyviin uutisiin on ilman muuta laskettava Raidejokerin ja Tampereen ratikan rahoitus, vaikka ei kumpikaan suoranaisesti tuusulalaisia lämmitä. Samoin tietysti tiehankkeet. Myönteistä on myös, että kova kritiikki koulutusleikkauksia kohtaan on saanut hallituksen pään kääntymään ja lisäleikkauksia ei tehdä. Tosin tämän päivän uutisista ei vielä selvinnyt, miten indeksileikkausten kompensointi iskee opiskelijoihin.

Huonoihin uutisiin kuuluu ilman muuta se että, kun indeksileikkausten teho jää nollainflaatiotilanteessa nollaksi, leikataankin nyt  suoraan erilaisten perustoimeentulokorvausten euromääriä. Ts leikataan joka tapauksessa kaikkein heikommassa asemassa olevien ostovoimaa. Tästä on väistämätön seuraus leipäjonojen kasvu. Varsinkin, kun huolestuttavaa vauhtia kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen ei ainakaan tänä iltana kuultu mitään toimia. Työttömyyttä kyllä pyritään vähentämään, mutta ongelma on kroonistuva pitkäaikaistyöttömyys, joka vaatii omat erityistoimensa, muutoin kustannukset kaatuvat kasvavassa määrin kuntien niskaan. Pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset Tuusulassa kasvoivat viime vuonna edellisvuoteen verrattuna jo yli kaksinkertaiseksi ja kasvu tulee tänä vuonna edelleeen jatkumaan.

Huonoa on myös se, että ne kunnat, jotka eivät nostaneet sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksuja viime vuoden lopulla heti lain sallimaan tappiin eli 30 %:lla saavat sapiskaa, eli joutuvat ilmeisesti tuon korotuksen joka tapauksessa tekemään. Tuusulahan "kiltisti" (tosin äänestyksen jälkeeen) heti rokotti sairaita ja muutoin kurjia nostamalla maksut "tappiin".

EU:n kieltämän karkkiveron korvaaminen bensaveron korotuksella ei raakaöljyn hinnan ollessa näin alhaalla kauheasti kirpaise, mutta ratkaisu kertoo enemmänkin hallituksen huonosta mielikuvituksesta. Bensa ei useimmille ole ylellisyystuote, karkit ovat ja ainakin runsaasti syötyinä myös haitallisia, joten olisi toivonut jotain enemmän ympäristöystävällistä verotuskohdetta, vaikkapa muovikasssit. Bensaan on aina helppo mätkäistä sentti tai pari lisää hintaa.

Ainakaan tänään ei kuultu mitään suoraan Tuusulaa koskevaa. Liekö niitä uutisia tulossakaan, tuskin.

Soten yksityiskohtia ei vielä tänään kuultu, mutta mitä asiasta on voinut muualta kuulla, kertoo sekin sekä hyvää että huonoa. Suoraa verotusoikeutta ei maakunnille olisi tulossa, joka tarkoittaa, että valtio rahoittaa soten. Tämä taas tarkoittaa, että puheet maakuntien itsehallinnosta voi lopettaa. Ei ole itsehallintoa, jos kaikkiin investointeihin tarvitaan valtion lupa, koska maakunnat eivät saa rahoitusta ilman valtion takausta markkinoilta, kun niillä ei ole omaa verotusoikeutta.

Huolestuttavalta kuulostaa myös, että ensimmäiset maakuntavaalit järjestettäisiinkin vasta keväällä 2018. Ei siis minkään muun vaalin, esim presidentinvaalin yhteydessä. Se taas tietää, että äänestyprosentti tulee jäämään osuuskauppavaalien tasolle. Tradekan äänestyprosentti oli 30,4 % juuri päättyneissä vaaleissa. Päästäänkö maakuntavaaleissa edes siihen? 

Positiivista on, että sote-omaisuuden siirto tapahtuisi lyhyesti todettuna niin, että sairaanhoitopiirit ja erityishuoltopiirit siirtyvät maakuntiin, muut toimitilat vuokrataan kunnilta sekä perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuntayhtymiltä, irtaimisto siirtyy maakunnalle. Tämä on yksinkertaisin malli toteuttaa ja sisältää sekä hyvää että huonoa kuntien kannalta, eikä kohtele sekään kuntia tasapuolisesti.

Mutta palataanpa näihin asioihin, kun ollaan viisaampia.

Viimeinen juna Nuppulinnaan

Tiistai 29.3.2016 klo 23.14 - Aarno Järvinen

Matkustin lauantaina 26.3.2016 junalla Jokelasta Nuppulinnaan. Viimeistä kertaa, sillä junat eivät enää pysähdy Nuppulinnassa. Eivätkä ne pysähdy enää Purolassakaan.

Purolassa asuessa kuljin junalla töihin Helsinkiin. H-juna pysähtyi kerran tunnissa. Purolan asemalla oli posti.  Sieltä haettiin päivän posti. Sitä ei tuotu tontin rajalle postilaatikkoon. Osoitteemme oli silloin yksinkertaisesti Jamppa pp. Siitä on aikaa kolmisenkymmentä vuotta.  Enää ei ole asemaa,  postia eikä pysähtyviä junia.

Nuppulinnalaiset järjestivät ”junabongauksen ” Nuppulinnan asemalaiturilla viimeisten siellä pysähtyvien junien kunniaksi. Paikalla oli toistasataa henkeä ja kahvitarjoilut. Muisteltiin junalla kulkemista ja Nuppulinnan aseman vaiheita aina vuodesta 1883. Siitä lähtien junat ovat siellä pysähtyneet aina viime lauantaihin saakka.

(Kuva: Nuppulinnan aseman vihkiäiset)

Ja päiviteltiin nykyhallituksen liikennepolitiikkaa ja liikenneministerin aikeita myydä VR ja yksityistää rautatiet. Ihmisiä on kannustettu asumaan radan varteen ja käyttämään ympäristöystävällistä junaa. Sitten lakkautetaan junaliikenne. Johdonmukaista, eikö vain? Kunta yrittää nyt  hätäapuna järjestää korvaavaa bussiliikennettä töihin ja kouluun menoajoiksi. Yritys on tuomittu epäonnistumaan liian harvojen vuorojen ja byrokratian takia. On pakko siirtyä käyttämään autoa ja hankkia perheeseen toinenkin auto, jos molemmat käyvät töissä ja perheessä on lapsia. Näin maailma pelastuu ja päästöt lisääntyvät.

Oikeaa rautatieliikenteen kilpailutusta ajatellen Suomessa on kaksi ongelmaa. Venäjältä peräisin oleva muusta Euroopasta poikkeava raideleveys  ja eurooppalaisittain harva asutus. Tänne ei voi tuoda Euroopasta radalla kulkevia onnibusseja, vaan on ostettava tai vuokrattava nykyisin VR:n omistama kalusto. Tokiossa yksityinen junaliikenne toimii. Olen itse kokenut, mutta siellä matkustajia riittää niin, että asemilla tarvitaan henkilökuntaa sullomaan matkustajat täpötäysiin juniin. Meillä vastaavaa voi kokea vain Pasilan asemalla jääkiekkomatsin tai ison konsertin jälkeen.

Pääradan lisäraideparin suunnitelmat ovat pitkällä. Lisäraidepari mahdollistaa sen, että paikallisjunat voivat Helsinki-Riihimäki välillä  kulkea omalla raideparillaan ja pikajunat pyyhältää omallaan ohi. Aikanaan, kun Huikon, Takojan ja Palopuron liikenne lakkautettiin, sitä perusteltiin, että pääradalle ei mahdu joka pysäkillä pysähtyviä paikallisjunia, jotka ovat pikajunien tiellä. Silloin VR:lle oli tärkeintä kaukoliikenne ja sen matkustajamäärien kasvu. Paikallisliikenteen matkustajat saivat värjötellä asemilla katsellen myöhässä ohi pyyhältäviä pikajunia.

Sitten tuli oikorata Lahteen, joka vei merkittävän osan Keravan pohjoispuolisesta liikenteestä mennessään. Raiteille tuli tilaa, mutta se  ei avannut lakkautettuja seisakkeita. Nyt suunnitellaan lisäraideparia, mutta ennen töiden käynnistymistä lakkautetaan liikennettä.  Näin toimii johdonmukainen liikennesuunnittelu.

Mitä tästä opimme. Emme mitään. Tai ehkä sittenkin jotain: että nykyhallituksen toiminnan epäjohdonmukaisuuden lyömiseen tarvitaan aikamoinen sähläriporukka.

Huhtikuun kuntalaisilloissa pitäisi pohtia Tuusulan vetovoimatekijöitä. Niitä on taas kaksi vähemmän: Purola ja Nuppulinna. Tuusulassa on enää yksi paikka, jossa junat pysähtyvät – Jokela.

Lue lisää »

Rauhallinen alku odottaa myrskyistä loppuvuotta

Sunnuntai 27.3.2016 klo 20.10 - Aarno Järvinen

Valtuusto kokoontui vuoden toiseen kokoukseen maanantaina 14.3.2016. Lista oli varsin lyhyt vaikka sisälsikin sinänsä tärkeitä ja isoja asioita.Varsinainen kuuma peruna eli pormestarimalli jäi vielä nyt yksimielisesti odottamaan valtuustoseminaaria ja kesäkuun valtuustoa.

Ensimmäinen varsinainen päätösasia kunnanjohtajan ajankohtaiskatsauksen jälkeen oli lausunto  Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavaehdotuksesta. Lausunto annettiin kunnanhallituksen esittämässä muodossa. 

Sitten hyväksyttiin nuijan kopauksella Tuusulan Tenniskeskuksen laajennukseen liittyvä  maanvuokrasopimus.

Illan vaikein asia ja ainoa, josta äänestettiin, oli maankäyttösopimus ja alueiden luovutuksia koskeva esisopimus Sjöblomien kanssa tiloilla Aroharju 4:178 (858-401-4-178) ja Jussilan risteys 4:181(858-401-4-181) eli Hyrylän keskustassa. Asia herätti kuumia tunteita. Risto Rämö esitti Tuija Reinikaisen kannattamana, että asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi. Äänin 45-3, 3 poissa valtuusto kuitenkin päätti käsitellä asian tässä kokouksessa ja hyväksyi sen sitten yksimielisesti, mutta Tuija Reinikainen ja Risto Rämö jättivät eriävän mielipiteen.

Kyse on jo vuonna 2007 liikkeelle lähteneestä hankkeesta joka on ollut neuvottelujen vaikeuden vuoksi jumissa. Oman ryhmän ja myös oma vakaa kantani oli, että asia pitää saada nopeasti eteenpäin ja tämä keskeinen alue Hyrylässä vihdoin rakentumaan.

Tämän vuoden varmasti kuuma kysymys on poliittisen johtamisen ja luottamushenkilöorganisaation uudistaminen, joka oli listalla seuraavana. Nyt valtuusto tyytyi merkitsemään asian tiedoksi, mutta lisäsi päätökseen ranskalaisen viivan: ”Valtuusto päätti velvoittaa kunnanhallituksen valmistelemaan asian valtuuston kesäkuun kokoukseen.” Valtuustohan lähtee pohtimaan tätä pormestarimallin soveltamista Tuusulaan huhtikuun lopulla seminaariin Tampereelle, jossa on jo pitkältä ajalta kokemusta pormestarista.

Puustellinmetsän eli tulevan asuntomessualueen kunnallistekniikan yleissuunnitteluun myönnettiin 300 000 €:n lisämääräraha käyttötalouspuolelle nuijan kopauksella. Syynä oli, että tilintarkastajien mielestä yleissuunnittelua ei voi aktivoida eli maksaa investointimäärärahoista. Lisäys oli siis tekninen.

Sitten oli vuorossa jokavuotinen ”pakkopuheenvuoroni” eli vuoden lopussa kesken olleiden valtuustoaloitteiden lista. Olen vuosittain käyttänyt asiasta puheenvuoron ja niin tein ”perinteen vuoksi” nytkin, vaikka tilanne aiempiin vuosiin verrattuna on nyt selvästi parempi. Laskujeni mukaan myöhässä olevia eli yli 6 kk vanhoja aloitteita oli 15, joista vanhimmat viisi vuodelta 2012 siis vain nelisen vuotta vanhoja, Ennätys taitaa olla jo edesmenneen Antti Vainion aloite puurivin istuttamisesta Kellokoskelle, jonka käsittely aikoinaan kesti 12 vuotta. Muistutin, että neljäkin vuotta on kohtuullinen aika, jotta ehtisi vastata sinänsä helppoihin aloitteisiin kuten ”Lähiruoka kunniaan Tuusulassa”. Sitten totesin, että jos aloitevastauksessa jotain luvataan, lupaukset pitäisi panna myös toimeen. Viittasin sos.dem. ryhmä viimevuotiseen aloitteeseen defibrillaattorien hankkimisesta Jokela-taloon ja Mäntymäelle. Vastauksessa niitä luvattiin neljä. Yhtään ei ole ainakaan Jokela-talolla vielä näkynyt

Seuraavaksi valittiin Lea Varpasen tilalle rakennuslautakunnan varajäseneksi Jenni Kuusivuori.

Listan lopuksi ”tapettiin” neljä aloitetta: ”Ensivaikutelmat Tuusulasta”, ”Ympäristötaideteos Jokelan meluaitaan” ja ”Hammashuollon ja terveyskeskusmaksujen toteutus” sekä ”Koirapuisto Jokelaan”.

Kokous päättyi joukkoon uusia aloitteita. Minäkin tein poikkeuksellisesti yhden eli luin Jokelan Eläkkeensaajien aloitteen uudenlaisesta ikäihmisten asumiskokeilusta Jokelassa. Aloitteen koko teksti on luettavissa kohdassa "Valtuustoaloitteeni".

Viimeistä aamua asemalla

Tiistai 22.3.2016 klo 7.32 - Aarno Järvinen

Tätä kirjoittaessani olen ainakin tällä erää viimeistä aamua Jokelan asemalla ”asemapäällikkövuorossa” eli pitämässä asemaa auki junanodottajille. Asema sulkeutuu kiirastorstaina ja seuraava aukioloaika on näillä näkymin hämärän peitossa.

Me vajaat kymmenen vapaaehtoista olemme pitäneet Jokelan asemarakennusta auki junanodottajille aamujunien ajan eli kolme tuntia klo 6.30-9.30, koska siihen on ollut selkeä tarve. Lämmittelijöitä on parhaimmillaan ollut näiden kolmen tunnin aikana yli 90. Parempien säiden sattuessa nelisenkymmentä. Tänään, maaliskuun lopun pakkasaamuna, jolloin pakkasta oli 15 astetta, odottelen kohtalaista asiakasmäärää.

Aloitimme homman marraskuussa asemalla toimineen Café Brunon lopetettua toimintansa toisaalta kannattamattomana toisaalta kahvilatyöntekijän irtisanouduttua. Asemaa on pidetty auki vilkkaimpien aamun tuntien ajan joulutaukoa lukuun ottamatta. Nyt homma päättyy ainakin toistaiseksi kevään jo väistämättä lämmittäessä junaa odottaviakin.

Aseman kohtalo on täysin auki. Kahden yrityksen jälkeen on tullut todistetuksi, että pelkkä kahvilanpito asemalla ei kannata. Vaikka väkeä käykin aika paljon, harvat kuitenkaan ostivat kahvia tai mitään muutakaan. Mikä sitten neuvoksi? Ajatuksia on heitelty, mutta toimivaa ratkaisua ei ainakaan vielä ole löytynyt. R-kioskin siirtymistä asemalla on toivottu, nyt kun postikin siirtyi R:lle. Siinä olisi paljon hyviä puolia. Silloin lipunmyyntikin palautuisi asemalle, jonne se kuuluu ja postitoiminnoille olisi paremmin tilaa kuin nykyisellä paikalla. Posti ja asema ovat kuuluneet aikojen alusta yhteen. Mutta ei, asema on liian syrjässä?

Mikä voisi toimia? Yritys, joka päätoimintonsa ohella voisi hoitaa pienimuotoista kahvilaa ja paikallisten tuotteiden myyntiä, ehkä pop-up myyntitapahtumia, tuote-esittelyjä, pienimuotoisia näyttelyjä, kokouspalvelua aseman kunnostetussa kabinetissa. Ja vaikkapa etätyötilojen lyhytaikaista vuokrausta. Mikä voisi olla tällaisen yrittäjän pääasiallinen leivän lähde. Edellä mainitut ovat kuitenkin vain niitä voin ja mahdollisen makkaransiivun tuojia siihen leivän päälle. On heitetty ajatusta tilitoimistosta tai vastaavasta. Se voisi olla toiminto, joka tarvitsee hyvin saavutettavissa olevan kiinteän toimipisteen, mutta ennen kaikkea yrittäjän, joka haluaa organisoida ja kombinoida erilaista toimintaa ympärilleen ja hyötyä siitä myös varsinaisessa busineksessaan. Tarvitaan aamuvirkku yrittäjä, joka avaa aseman ovet varhaisillekin junanodottajille.

Asema on kalliin remontin jäljiltä hyvässä kunnossa. Siinä on toimiva keittiö ja toimistotilaksi hyvin sopiva huone ison odotustila/kahvilan ja kabinetin lisäksi. Entä ne esteet? VRn suht. koht. kova vuokra ja joustamattomuus lipunmyynnin palauttamisessa asemalle. Onko niissä neuvotteluvaraa, jää nähtäväksi.

Toivottavasti tällainen rohkea ja innovatiivinen yrittäjä löytyy. Kunnan elinkeinotoimi on nyt saatu mukaan etsintään.

Valtiovallan ja VRn toimintaa ei voi syyttää kuin täydellisestä epäjohdonmukaisuudesta. Toisaalta ympäristön nimissä puhutaan suu vaahdossa joukkoliikenteen tärkeydestä. Toinen käsi taas lakkauttaa joukkoliikennettä ja tukee yksityisautoilua mm autoveroa alentamalla. Ei mitään järkeä. Paitsi tietysti se järki, että VR:tä valmistellaan myyntiin, kun henkilöliikenteen kilpailutus alkaa. Sen jälkeen junalla pääsee enää muutaman isomman kaupungin väliä.

Bussiliikenne heikkeni Tuusulassa merkittävästi valtion määrärahaleikkausten myötä. Nyt heikkenee junaliikenne, kun H-junat pääsiäiseltä lakkautetaan eli junat eivät enää pysähdy Purolassa ja Nuppulinnassa. Samalla kuitenkin suunnitellaan ja toivottavasti toteutetaankin lisäraidepari Riihimäelle asti ja korjataan Riihimäen asemalaiturit. Lisäraiteiden myötä poistuisi se perustelu, jolla seisakkeiden lakkautusta aiemmin perusteltiin eli että hitaat paikallisjunat eivät mahdu vilkkaasti liikennöidylle pääradalle. Aikanaan lakkautettiin Huikko, Takoja ja Palopuro. Eivät ole tulleet takaisin. Eivätkä tule. Eivät tule myöskään Purola ja Nuppulinna. Purolan asemallakin oli aikoinaan posti, Jamppa pp.

Lyhyeksi tulee jämään myös Purolan ja Nuppulinnan lakkautusta korvaavaksi suunniteltu bussikokeilu. Markkinaehtoisesta liikenteestä ei kannata puhuakaan. Ken Tuusulaan muuttaa, vararautukoon hankkimaan perheeseen vähintään kaksi autoa ja unohtamaan puheet päästöjen vähentämisestä ja joukkoliikenteen suosimisesta. Työssäkäyvä perhe ei vähemmällä pärjää, ellei satu asumaan Jokelassa ja työpaikka olemaan lähellä jotain pääradan vielä toimivaa asemaa. Näin meilläkin toimi, kunnes jäimme eläkkeelle. Sitten oli pakko hankkia kahden eläkeläisen perheeseen toinen auto.

Kaikesta huolimatta "asemapäällikkönä" toimiminen on ollut ihan mukava ja hauska kokemus. Samalla voi olla iloinen, jos on onnistunut tuottamaan muutoin kylmässä värjöttelemään joutuville junanodottajille edes hetken hyvää mieltä. Näin muistaen niitä yli 30 vuotta, jolloin itse käytin junaa työmatkoihin. Mutta silloinhan Jokelan asema oli vielä auki ja sieltä sai ostaa myös junalippuja.

Carua kertomaa

Torstai 3.3.2016 klo 9.08 - Aarno Järvinen

Mieleen ovat viime aikoina nousseet muistot 1990 luvun lopulta. Ajalta, jolloin Tuusulan kunnanhallitus vastoin valtuuston tahtoa myi  Tuusulanjärven Sähkölaitos Oy:n osakkeet yhdessä Järvenpään kanssa silloiselle Imatran Voimalle, josta myöhemmin tuli Fortum. Tuusulassa asiasta syntyi kalabaliikki, jonka seurauksena asetettiin kuntalain tarkoittama tilapäinen valiokunta. Toimin siinä puheenjohtajana ja silloinen kokoomusvaltuutettu Minna Vanhala sihteerinä. Tilapäinen valiokunta esitti yksimielisesti kunnanhallituksen erottamista. Näin myös tapahtui. Sähkölaitoksen myyntiä päätös ei kuitenkaan enää muuttanut. Kerava piti oman sähkölaitoksensa ja nyt keravalaiset sähkönkäyttäjät nauttivat Suomen halvimmalla taksalla siirretystä sähköstä. Tämä historia on edelleen yhtenä – ei toki ainoana – kantona kaskessa, että kolmen kunnan kuntaliitos ei ole edennyt.

Tuusulasta tuli muutamaksi vuodeksi velaton kunta, mitä se ei ole enää. Sähkölaitosrahat ovat menneet ja Tuusulasta on tullut keskivertovelkainen kunta muiden joukkoon. Velkataakka tosin on viime vuosina noussut huomattavan nopeasti.

Fortum puolestaan myi koko sähkönsiirtoverkkonsa vuonna 2013 Carunalle. Ja tämä puolestaan teki päätöksen nostaa kerralla sähkön siirtohintoja 30 %, mistä nousi koko valtakuntaa kuohuttava kohu. Kohun myötä Caruna joutui perääntymään ja jakamaan korotukset useammalle vuodelle.

Hieman aiemmin valtio korotti sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen kattoa 27 % + indeksimuutoksen eli noin saman 30 %. Sen seurauksena Tuusula ja monet muut kunnat – eivät kaikki – korottivat maksut saman tien tappiin. Kohu ei kuitenkaan ole ollut lainkaan Caruna-kohun tasoa. Tuusulassa molemmat muutokset kopasevat pahimmin pientä eläkettä saavia ja työttömiä. Eläkkeet kun tänä vuonna eivät nousseet lainkaan. Elämä ei ole oikeudenmukaista tässäkään asiassa. Terveyskeskusmaksujen korotukset koskevat kaikkia niitä palveluja tarvitsevia,  Carunan korotukset vain vanhan Tuusulanjärven Sähkön jakelualueella asuvia. Ei siis esim. minua, koska asumme Nurmijärven Sähkön alueella. Mutta monelle pienituloiselle, sähkölämmitteisessä omakotitalossa asuvalle tämä on todella carua todellisuutta. Asuinpaikasta riippuva eriarvoisuus taas kasvaa.

Missä meni pieleen? Monessa kohdin. Virheet ovat seuranneet toistaan. Tuusulalaisten kannalta jälkikäteen viisastellen ensimmäinen virhe oli oman sähkölaitoksen myynti. Siitä syylliset saivat aikanaan ainakin jonkinlaisen poliittisen tuomion ja rangaistuksen. Valtion puolella emämunauksen tekivät kokoomus (Jan Vapaavuori elinkeinoministerinä) ja demarit (Jutta Urpilainen valtiovarainministerinä) hyväksyessään Fortumin sähkönjakeluverkon myynnin Carunalle. Monet viisaat ovat sanoneet, että valtion ei pidä myydä ns. luonnollista monopolia.

Sähkönjakeluverkko on tyypillinen luonnollinen monopoli, koska kuluttajat eivät voi sähköverkko-operaattoriaan valita tai kilpailuttaa.

Toinen asia kokonaan on, että isoja investointeja tarvitaan sähköverkon maakaapelointiin ja sen maksavat joka tapauksessa kuluttajat. Myös muut yhtiöt tulevat tämän vuoksi nostamaan hintoja elleivät ole jo sitä tehneet, mutta eivät varmaankaan uskalla enää nostaa 30 prosenttia kerrallaan. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, onko valtion asettama maakaapelointitavoite virhe sekin eli liian tiukka, kun on istunut mökissään talvipakkasella myrskyn jälkeen toista vuorokautta ilman sähköä.

Mutta se moraalisesti härskein kohta tässä hässäkässä on täysin laillinen verosuunnittelu, joku saattaisi sanoa veronkierto, jota mm Caruna muiden vastaavanlaisten kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien yhtiöiden lailla tekee. Poliitikkoja syyttävä sormi osoittaa kyllä tässäkin asiassa, kun tätä porsaanreikää, eli konsernin sisäisten korkojen verovähennysoikeutta ei ole jo vuosia sitten tukittu. Eihän se veronkiertoa, laillista tai laitonta poista sekään. Sitä vartenhan on firmojen käytössä taitavien juristien armeija miettimässä uusia innovatiivisia keinoja, mutta aina yhdenkin reiän tukkiminen tekee asian vaikeammaksi. Hyvään tulokseen veronkierron estämisessä päästäisiin vain EU:n ja USA:n yhteistyöllä, mutta sitähän on täysin turha toivoa.   

Mitä tästä kaikesta opimme? Emme mitään. Nyt valtio valmistelee Postin ja VR:n myyntiä.

Peloista pahin

Sunnuntai 7.2.2016 klo 15.57 - Aarno Järvinen

Nyt kuuluu kummia ja perin huolestuttavaa. Puoluesihteerityöryhmä esittää, että kuntavaalit siirrettäisiinkin jo sovitusta huhtikuusta 2017 lokakuuhun 2017 ja sanaikaisesti pidettäisiin ensimmäiset maakuntavaalit.  Tämä tarkoittaisi montaa asiaa. Ensinnäkin nykyisten kunnanvaltuustojen toimikautta pidennettäisiin täydellä vuodella alkuperäisestä eli nyt istuvat valtuustot jatkaisivat vuoden 2017 loppuun.  Samalla tietysti myös nykyiset lautakunnat ja muut elimet jatkaisivat vastaavan ajan. Seurauksena menetettäisiin ainakin ensimmäisellä kertaa se, mitä vaalien siirrolla huhtikuulle tavoiteltiin eli, että uusi valtuusto voisi valmistella ensimmäisen täyden vuoden budjettinsa. Monessa kunnassa myös valtuustokauden alussa tehdyt poliittiset sopimukset paikkajaosta menisivät ”pyllylleen”, kun tulisi kokonainen lisävuosi, jota ei paikkajakoja pohdittaessa osattu arvata. Siirto huhtikuulle ei olisi ollut kovinkaan merkittävä siirto.

Lisäksi on kuulunut, että Uusimaa olisi maakuntavaalissa yhtenä vaalipiirinä, eikä listavaalia otettaisi käyttöön. Sen sijaan ei ole vielä käsitystä, voisiko sama henkilö olla ehdolla sekä kunnanvaltuustoon, maakuntavaltuustoon että eduskuntaan. Tämä tarkoittaisi, että Uudenmaan maakuntavaltuustoon kaavaillusta 99 paikasta valtaosa menisi Helsinkiin ”valtakunnanjulkkiksille”, osa Espooseen ja Vantaalle ja joitain rippeitä niille paikkakunnille, joista nyt on kansanedustaja. Edes koko Keski-Uudellemaalle puhumattakaan Tuusulasta ei paikkoja olisi odotettavissa.     

Olen eri mieltä. Minusta kuntavaalit tulisi järjestää jo aiemmin päätetyn mukaisesti huhtikuussa 2017 ja ensimmäiset maakuntavaalit tammikuussa 2018 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä. On äänestäjien aliarvioimista väittää, että kahteen erilaiseen asiaan kantaa ottaminen samalla kertaa olisi ylivoimaista. Eli pitäisi samalla äänestyskäynnillä ratkaista, kuka johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ketkä päättävät maakunnan (ei siis enää oman kunnan) sosiaali-ja terveyspalveluista. Olisiko se ylivoimaista, siis ylivoimaisempaa, kuin päättää myöhemmin, ketkä päättävät oman kunnan päivähoidosta ja ketkä maakunnan sote-palveluista?

Kunta- ja maakuntavaalien yhdistäminen heti ensimmäisestä kerrasta tietää melkoisella varmuudella äänestysprosentin jäämistä varsin alhaiseksi. Presidentinvaaleissahan äänestysprosentti on ollut varsin korkea. Toki moni varmaan jättäisi sen ”maakuntalapun” täyttämättä silloinkin tai pudottaisi sen uurnaan tyhjänä, mutta moni varmaan täyttäisikin, kun kerran on äänestämään tullut.

Jos ehdolle asettumista ei rajoitettaisi, pitäisi ainakin maakuntavaaleissa ottaa käyttöön listavaali vaikka sitten ruotsalaisittain sovellettuna. Näin voitaisiin ensinnäkin turvata edes jollain lailla maakuntavaltuuston paikkojen jakautuminen koko maakuntaan, jolloin reuna-alueillekin tulisi edes teoreettinen sanavalta maakunnan asioihin. Lisäksi se, ettei meille tulisi ”poliittista ylieliittiä” eli runsasta joukkoa henkilöitä, jotka istuvat kolmella tuolilla. Nythän suuri osa kansanedustajista on jo kunnanvaltuutettuja.

Uudenmaan jakamista maakuntana en kannata, mutta jos listavaaliin ei mennä, pitää Uusimaa jakaa useampaan vaalipiiriin. Tämä turvaisi, että koko maakunta saisi edustuksen maakuntavaltuustoon ja ainakin osittain rajoittaisi vallan keskittymistä vain harvoille ja valituille. Vakavasti olisi lisäksi harkittava, että valtaa voisi käyttää vain yhdellä tasolla kerrallaan ts. jos tulet valituksia maakuntavaltuustoon ja olet jo kunnanvaltuutettu, olisi pakko valita, kummalla pallilla istuisit.

Se ”peloista pahin” taitaa kuitenkin toteutua. Kunta- ja maakuntavaalit pidetään lokakuussa 2017, listavaalia ei oteta käyttöön eikä ehdokkaaksi asettumista rajoiteta. Sitten Tuusulalla ei enää olekaan mitään mistä päättää. Maakunnan asiat, siis myös sote-asiat, päätetään Helsingissä, eikä silloin Kehä III:n ulkopuolisia rutinoita tarvitse kuunnella.  

Opistoviikonvaihde

Torstai 4.2.2016 klo 22.43 - Aarno Järvinen

Kuvia Nurmijärven Opiston 60 -vuotisjuhlasta 31.1.2016

Viikonloppu tuli vietettyä kansalaisopistotunnelmissa. Sunnuntaina 31.1.2016 Nurmijärven Opisto vietti 60 - vuotisjuhliaan Nurmijärven yhteiskoulun tiloissa.  Ohjelma oli luonnollisesti opiston omaa tuotantoa;  monipuolinen ja musiikkipainotteinen. Kaiken kaikkiaan onnistunut juhla. Minulla oli ilo olla mukana Jokelan Kansalaisopiston kolmihenkisessä onnittelijaporukassa.

Nurmijärven Opisto ja Jokelan Kansalaisopisto ovat molemmat yksityisiä kannatusyhdistyksen ylläpitämiä. Perustehtävältään molemmat ovat samanlaisia, mutta Nurmijärven Opisto koko kuntaa palvelevana luonnollisesti merkittävästi Jokelan Kansalaisopistoa isompi. Tuusulassahan kansalaisopistotoiminnasta Etelä-Tuusulassa ja Kellokoskella vastaa kunnan omistama Tuusulan Kansalaisopisto.

Nurmijärven Opisto on vajaat kymmenen vuotta meidän opistoamme vanhempi eli perustettu tammikuussa 1956, kun Jokelan Kansalaispisto perustettiin 1964. Mehän juhlimme viisikymppisiä  marraskuussa 2014.

Kummankin opiston synty on asukkaiden omatoimisuudessa ja tarpeessa saada paikkakunnalle harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia. Kielet, musiikki, liikunta ja kädentaidot ovat olleet molemmilla opistoilla keskeisiä koko toiminnan ajan. Valtion tekemät leikkaukset kurjistavat lähivuosina vapaata sivistystoimintaa kuten muutakin koulutusta. Kuntien avustuksia on leikattu jo aiemmin. Jokelassahan ikuinen kina on ollut kunnan avustus. Sitä leikattiin 15 % vuodelle 2015, kun kaikkia muitakin kunnan myöntämiä avustuksia leikattiin samalla määrällä. Vuodelle 2016 sentään pysyttiin samassa eli lisäleikkauksia tuohon leikattuun määrään ei tälle vuodelle tehty. Kaikesta huolimatta naapurukset Nurmijärven ja Jokelan yksityiset kannatusyhdistysten ylläpitämät opistot sinnittelevät ja tiivistävät yhteistyötä oman paikkakuntansa eri järjestöjen kanssa.

Lauantaikin meni opistotunnelmissa, kun oman opistomme rehtori Juha Aunola vietti 50 –vuotisjuhliaan upean konsertin merkeissä. Siitä parhaat kiitokset ja vielä kerran onnentoivotukset monipuolisena musiikkimiehenä ja pätevänä rehtorina tunnetulle Juhalle!

Kuntaliitosten aika ei ole ohi.

Torstai 28.1.2016 - Aarno Järvinen

Edellisen hallituskauden tavoite oli saada maahan elinvoimaisia, isoja peruskuntia. Puhuttiin suurella paatoksella kuntamäärän puristamisesta jopa alle sadan. Nämä puheet ovat nyt unohdettu uuden hypetyksen eli itsehallintoalueiden varjoon. Uusia kuntaliitoksia ei ole syntynyt eikä taideta kovin aktiivisesti missään valmistellakaan. Nyt odotellaan, mikä tulee olemaan ”uusi kunta”. Mitä tehtäviä kunnalle jää ja miten ne tulevat painottumaan ja miten todellisuudessa kuntien toimet jatkossa rahoitetaan, kun iso ”sote-viipale” irtoaa kuntataloudesta.

Voidaan väittää, että maakuntahallinto vie tarpeen kuntaliitoksilta ja pienet kunnat voivat uudessa rakenteessa jatkaa itsenäisinä. Tämä epäilemättä on Kepun toive, koska se takaa vahvan keskustaedustuksen edelleen lukumääräisesti moneen kuntaan ja Suomen kartalla Kepu näyttää hallitsevan laajaa aluetta.

Asia ei taida kuitenkaan olla aivan näin yksikertainen. Paljon toki ratkaisee ”uuden kunnan” todelliset tehtävät ja maakuntahallinnon kattavuus. Tuleeko uusista kunnista vain lähipalveluita hoitavia, kuten päivähoito, peruskoulu, vähäinen vapaa-aikatoiminnan edellytysten luonti, kirjasto ja muut paikalliset kulttuuririennot, nekin käytännössä paikallisten toimijoiden toimesta pyöritettyinä. Kunnallistekniikkakin on järkevää joko ulkoistaa tai hoitaa yhteistyössä naapurien kanssa.  Vaikka ammatillinen koulutus ei menekään maakunnille, se on jo nyt järjestetty monessa paikassa maakuntatasolla tai ainakin kuntaa isommalla alueella, kuten meillä Keudassa. Myös lukiokoulutuksessa on pienissä kunnissa hakeuduttu yhteistyöhön naapurien kanssa. Tämä suunta tulee varmasti jatkumaan.

Jos ”uuden kunnan” tehtävät painottuvat nykyistä selvästi enemmän em. lähipalveluiden lisäksi alueen elinkeinoelämän edistämiseen, toimintaedellytysten luomiseen ja varmistamiseen sekä työttömyyden hoitoon, ovat monet nykyiset kunnat siihen aivan liian pieniä. Näin on Keski-Uudellamaallakin, jossa kuntarajojen merkitys on muutoinkin käytännössä hävinnyt muualta kuin kunnan byrokratiasta. Tuusulassakin pikku hiljaa aletaan ymmärtää, että lasten on järkevää käydä lähintä koulua, vaikka se sattuisikin olemaan naapurikunnan puolella, eikä lumenaurasta kannata lopettaa kuntarajalle, kun ihmisten pitäisi päästä kulkemaan sinne naapurinkin puolelle.

Keski-Uudenmaan kunnat Järvenpää, Kerava ja Tuusula ovat jo pitkään olleet yhtenäinen talousalue, jossa ihmiset liikkuvat ostoksilla ja asioilla, harrastuksissa ja kulttuuririennoissa yli kuntarajojen niitä mitenkään miettimättä. Uudelleen yhdistymisestä on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien, mutta mitään ei ole tapahtunut. Vakavin yritys taisi olla ns TRIO-hanke muutama vuosi sitten. Paikallisten poliitikkojen paikalliset edut tai kuvitteelliset edut tuntuvat kansan mielissä ajavan järkevän toiminnan edelle. Onko edelleen niin, että Tuusulassa pelätään maapolitiikan radikaalia muutosta ja Keravalla sähkölaitoksen voittojen hupenevan oman sähkölaitoksensa myyneiden ja rahat tuhlanneiden järvenpääläisten ja tuusulalaisten taskuihin?

Eikö nyt olisi juuri oikea hetki panna hynttyyt yhteen näiden kolmen kesken ja ottaa Pornainen mukaan, jos he sitä haluavat? Kinaamaan ei kannata jäädä uuden kunnan nimestä eikä kunnantalon paikasta, vaan keskittyä hyötyihin, joita yhdistymisellä saataisiin asukkaiden palvelujen, elinkeinoelämän toimintaedellytysten ja työllisyyden vahvistamisen ja jopa kunnallisen byrokratian keventymisen kannalta. Yhdistymisessä pitää keskittyä alueen vahvuuksiin, ei mahdollisiin pieniin haittoihin tai joidenkin luottamushenkilöiden pelkoihin paikkojen menetyksistä tai poliittisten voimasuhteiden muutoksista. Ja jos valtapolitiikkaa kuitenkin ajatellaan, pitää nähdä, että yhdistynyt Keski-Uusimaa on pääkaupunkiseutuun nähden selvästi painavampi sanankäyttäjä kuin yksittäiset kunnat, vaikka Kuuma säilyttäisikin edunvalvotatehtävänsä.

Asia pitää valmistella vanhan TRIO-aineiston pohjalta niin, että kansanäänestyksellä voidaan kysyä selkeät vaihtoehdot esittäen kuntalaisten mielipide liitoksesta.

Valtuusto aloittaa uuden vuoden

Maanantai 25.1.2016 klo 10.34 - Aarno Järvinen

Tuusulan kunnanvaltuusto pitää tänään 25.1.2016 tämän vuoden ensimmäisen kokouksensa. Samalla käynnistyy tämän valtuustokauden viimeinen kokonainen vuosi, ellei sitten tulevien itsehallintoalue- eli maakuntavaalien vuoksi kuntavaaleja vielä kerran siirretä, jotta maakunta- ja kuntavaalit voitaisiin jo heti ensimmäisestä kerrasta pitää samanaikaisesti. Alun alkaenhan ensimmäiset maakuntavaalit ajateltiin yhdistettäväksi 2018 presidentin vaaleihin toivomuksena, että äänestysprosentti muodostuisi korkeammaksi. Presidentinvaaleissahan äänestysprosentti on perinteisesti ollut muita vaaleja korkeampi.

Jos nyt sitten koko maakuntavaaleja koskaan tulee. Niin levällään ja täynnä jatkuvasti esiin nousevia uusia aina vaan vaikeampia kysymyksiä koko sote – anteeksi - itsehallintouudistus tuntuu olevan. Ja kaikki ainakin vielä täysin levällään. Ehkä keväällä olemme viisaampia.

Kuntavaalejahan jo kertaalleen siirrettiin kuntalain muutosten vuoksi huhtikuuhun 2017. ”Oikea” ajankohtahan olisi ollut lokakuu 2016.

Mutta vuoden ensimmäisestä valtuustostahan piti kirjoittaa. Lista ei ole järin pitkä, mutta tärkeitä asioita on kuitenkin muutama. Periaatteellisesti tärkein, joskin päätöksenä helppo,  on vastauksen antaminen valtion lausuntopyyntöön, mihin maakuntaan eli itsehallintoalueeseen kunta haluaa kuulua. Tuusulalla ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Tuskin me muuhun voisimmekaan kuulua kuin Uudenmaan maakuntaan. Kunnanhallitus on omalta osaltaan vastannut joukkoon muita kysymyksiä.

Toisena isona asiana on Kellokosken koulun laajennuksen muutospiirustusten hyväksyminen. Iso asia se on siksi, että kyseessä on samalla kauan kaivattu Kellokoski-talo, jonka koulun lisäksi pitäisi toimia kyläläisten yhteisenä kokoontumispaikkana eli siellä pitäisi olla eri järjestöille toimintatilaa ja lisäksi vielä tulevana nuorisotalona. Antaa aikamoiset haasteet suunnittelulle. Kunnanhallitus jo korjasi alustavien suunnitelmien yhden erittäin pahan virheen. Taloon oltiin tekemässä taas kerran liian pientä liikuntasalia eli toistamassa Jokelan koulukeskuksen laajennuksessa muutama vuosi sitten tehdyn emämunauksen. Kunnanhallitus esittää nyt suurempaa salia eli 989 neliön salia, joka riittää esim. salibandyn sarjapeleille.

Kaksi asiaa, joihin tänään pitää vielä saada varmistus, on järjestöjen toiminnan kannalta tärkeät säilytystilat, ja nuorisotiloiksi suunniteltujen tilojen toimivuus. Kumpaankaan asiaan ei valmisteluasiakirjoista löydy tyhjentävää vastausta.

Sinänsä tärkeä, mutta ei varmastikaan ristiriitoja herättävä asia on määräalan ostaminen Rykmentinpuistosta eli Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehdyn aiesopimuksen linjausten mukaisesti Kyse on Fincentin eli Puolustusvoimien entisen kansainvälisen keskuksen kiinteistön ostamisesta kunnalle, jonka kunta myy edelleen Tuusulan seurakunnalle uudeksi seurakuntakeskukseksi.

Listan rutiiniasioihin kuuluvat yhden kioskitontin vuokraaminen, takauksen myöntäminen Kellokoskelle tulevalle kunnan vuokratalolle ja yhden henkilön luottamustoimista eronpyyntö. Ne mennevät varmaan nopealla nuijankopautuksella.

Listan loppu on perinteisesti aloitteiden tappamisia. Tosin tällä kertaa taitaa pari aloitetta olla sen verran sitkeähenkisiä, että niitä ei saadakaan esityksestä poiketen tapetuiksi.

Ensimmäinen eli kokoomuksen aloite irtautumisesta Keski-Uudenmaan kaupunkihankkeesta saanee kyllä kirvestä. Valtuustohan päätti jo syksyllä irtautumisesta. Sen sijaan kaksi seuraavaa eli Tuija Reinikaisen ja Arto Lindbergin yhteisaloite Järvenpään Keravan ja Tuusulan kuntaliitoksesta sekä siihen olennaisesti liittyvä Pasi Huuhtasen aloite kansanäänestyksen järjestämisestä kuntaliitoksesta on tarkoitus palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Näistä saadaan varmasti mielenkiintoinen keskustelu kuntaliitosten puolesta ja niitä vastaan.

Demarien aloite joukkoliikenteen kehittämisestä herättänee myös keskustelua, mutta aloite siirtyy todennäköisesti ”aloitteiden taivaaseen”.

Käsitellyksi todettaneen myös Ulla Palomäen ansiokas aloite ”Ympärivuorokautinen tehostetun kotihoito osana terveyskeskussairaalan ja kotihoidon hoitoketjua”, johon on hyvän vastauksen lisäksi tehty myös konkreettisia hyviä toimenpiteitä. Näistä valtuusinfossa Pirjo Vainiolle annettiinkin jo kiitosta.

Viimeisenä listalla on Tapio Tammilehdon viisi vuotta sitten jättämä aloite Jokelan jäähallista. Aloite todettaneen vähin äänin ” vanhuuteen kuolleeksi”.  Jokelan jäähalli ei tällä hetkellä ole ajankohtainen. Jokelan tekonurmi vilkkaalle jokelalaiselle jalkapallotoiminnalle ajoi jäähallin ohi. Jäähallille epäilemättä olisi tarvetta, mutta hankkeen vetäjäksi kaivattaisiin tulisieluinen henkilö tai porukka, joka jaksaisi puskea asiaa läpi niiden isojen haasteiden ja vaikeuksien, jotka esim. Kellokosken jäähallihankkeessa oli aikanaan voitettava.

Vaikka lista ei ole tämän kummoisempi, veikkaukseni illan istunnon pituudeksi on noin kaksi tuntia. Saas nähdä.

 

Hallitus leikkaa, Nuoret Leijonat elvyttää

Tiistai 12.1.2016 klo 13.39 - Aarno Järvinen

Kuulin otsikon lausahduksen Aamutv:n Jälkihiki- ohjelmassa 11.1.2016. Toteamuksessa taitaa olla enemmän kuin puolet totta. Hallitus on juuttunut mantraansa kilpailukyvystä, mutta Nuorten Leijonien joukkue ei jäänyt päivittelemään pelin aikana tulleita takaiskuja, vaan teki tulosta ja toi kultaa kotiin.

Miltä kuntapuolella vuosi 2016 näyttää? Sumuiselta. Kaikki on enemmän tai vähemmän levällään. Kuntaliitoksista ei tullut mitään. Sote on savolaisessa vaiheessa: tekemistä vaille valmis. Alkaa pikku hiljaa valjeta, kuinka iso savotta maakuntahallinto eli itsehallintoalueet ovatkaan. Ei ole ollenkaan aiheetonta puhua vuosisadan mullistuksesta suomalaisessa kunnallis- ja aluehallinnossa.

Jo aiemmissa blogeissani kirjoittamieni valtavien ongelmien kuten soten rahoitus, kiinteän ja irtaimen omaisuuden siirto kunnilta itsehallintoalueille, henkilöstön asema, itsehallintoalueiden valtuustojen valinta jne, lisäksi on alkanut nousta keskustelua yksityiskohdista. Tällainen ”pieni yksityiskohta” on Uudenmaan maakunta, joka 1,6 miljoonan asukasmäärältään on täysin ylivertainen kaikkiin muihin maakuntiin verrattuna. Sen myötä on aivan luonnollisesti syntynyt keskustelu Uudenmaan jakamisesta osiin. Lähinnä keskustelua on käyty sote-tehtävien osalta, ei ainakaan vielä esim. palo- ja pelastustoimen tehtävien hoidosta. Pääkaupunkiseudun kolmen kaupungin johtajat ovat esittäneet ajatuksia pääkaupunkiseudun ”irrottamisesta” omaksi alueekseen. Tosin yksimielisyyttä, miten alueellinen jako pitäisi tehdä, ei näyttäisi olevan.  Espoo ja Vantaa ilmeisesti haluaisivat mukaan myös naapureita, Helsinki taitaa pitää parempana, että me Kehä III ulkopuoliset rupuseudut muodostamme oman alueen.

Asiassa on toki puolensa ja puolensa. Päiväselvää on, että asioita Uudellamaalla ei voi ratkaista samalla kaavalla kuin esim. Satakunnassa tai Kainuussa. Yhtenä sote-alueena Uusimaa on aivan liian iso kokonaisuus. Meillä on toki koko maakunnan kattava, hyvin toimiva HUS, jota ei pidä pilkkoa, mutta HUS on te-puolestakin vain se erikoissairaanhoidon osuus. Vanhustenhoitoa, lastensuojelua tai edes terveyskeskusten tehtäviä tuskin on järkevää hoitaa yhtenä kokonaisuutena. Ratkaistaanko asia alueellisella jaolla, kuten Kuuma-kunnat ovat ihan järkevästi linjanneet ja sen eteen jo pitkään toimineetkin eli asiat hoidettaisiin täällä Hyvinkään sairaanhoitoalueen puitteissa. Toinen linja olisi muodostaa koko maakunnan kattava sektorikohtainen tehtävien ”viipalointi” eli esim. hammashoito olisi yksi erikoisalue, joka hoidettaisiin keskitetysti koko maakunnan alueella. Pelkään, että jälkimmäinen menettely eli tehtäväalueiden sektorointi johtaisi kahteen isoon ongelmaan. Ensinnäkin päätöksenteko siirtyisi Helsinkiin ja toisekseen se sosiaali- ja terveysasioiden parempi integrointi, joka on ollut yksi keskeinen sote-uudistuksen tavoite, jäisi toteutumatta.

Tässä mielessä Kuuma-kunnat ovat toimineet järkevästi ja ennakoivasti lähtemällä valmistelemaan omaa Keski-uudenmaan Sote-hankkeen jatkoa alueyksikkömallin pohjalta.
Mielestäni Tuusulan kunnanhallituksessa eilen maanantaina hyväksytty Kuuma-sosiaalijohtajien valmistelema lausunto tästä asiasta valtiolle on hyvä. Valtuustoltahan valtio haluaa kysyä vain, mihin itsehallintoalueeseen kunta haluaa kuulua. Meillä siihen vastaamisessa ei ole vaikeutta. Uusimaa on ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Toinen keskusteluun noussut ”yksityiskohta” on itsehallintoalueen valtuustojen valinnassa noudatettava vaalitapa. Se olisi ihan oman juttunsa arvoinen, mutta pari ajatusta ihan alkuun. Keskusteluun on noussut listavaalin käyttöönotto. Siinähän äänestäjä antaa äänensä puolueen listalle, ei yksittäiselle ehdokkaalle eli äänestää "vain" puoluetta. Puolue puolestaan päättää, missä järjestyksessä ehdokkaat listalle asetetaan ja valituksi tulee sitten siinä järjestyksessä puolueen äänimäärän mukainen luku ehdokkaita. Listavaalin ehdoton etu on se, että ehdokkaiden keskinäinen kilpailu äänistä loppuu. Kaikkien kannattaa tehdä yhteistyötä, jotta oman puoleen lista saisi mahdollisimman paljon ääniä. Samalla loppuisi kilpailu ehdokkaiden omilla vaalibudjeteilla. Huono puoli on tietysti se, että henkilövalinnat siirtyisivät puolueen sisäiseen kinasteluun, eikä yksittäisellä äänestäjällä enää olisi mahdollisuutta vaikuttaa, ketä henkilöitä tulee valituksi. Ellei sitten oteta käyttöön Ruotsin mallia, jossa ensisijaisesti äänestetään listaa, mutta äänestäjä voi antaa äänensä myös henkilölle listan sisällä ts. esim. nostaa listan hänniltä jonkun ylemmäs eli parantaa tämän valituksi tulomahdollisuuksia.

      
Sitten on esitetty ajatuksia, että jos listavaaliin mennään itsehallintovaaleissa, kaikissa vaaleissa pitäisi olla sama menettely ts. listavaali, että äänestäjät eivät menisi ”sekaisin”. Siitä olen eri mieltä. Ei presidentin vaalia ole mieltä muuttaa takaisin valitsijamiesvaaliksi, joka sitten voisi olla listavaali. Nykyinen henkilövaali toimii ihan hyvin. Vaalitapa on vain yksi juonne vaalikeskustelua, mutta palataan muihin näkökohtiin myöhemmin.

Tapahtuiko 2015 mitään myönteistä?

Perjantai 1.1.2016 klo 16.22 - Aarno Järvinen

Vuosi 2015 on siirtynyt historiaan. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt varmastikin monet ikävät tapahtumat, Eurooppaa koetelleet terrorismi, Ukrainan kriisi ja pakolaisvyöry. Vaikka niistäkin on syytä muistaa, että maailman pakolaisista valtaosa on edelleen Euroopan ulkopuolella ja terroriteostakin noin 99 % tapahtuu muualla kuin Euroopassa ja vähintään yhtä suuri osa iskuissa kuolleista ja loukkaantuneista on muslimeja.

Ja kotimaassakin pakolaiskriisiä, Venäjä-pakotteiden jatkumista, nollakasvua, yt-neuvotteluja, työmarkkinariitoja. Onko vuosi 2015 ollut vain täynnä kriisejä ja synkkiä uutisia taloudessa. Vai onko samaan aikaan tapahtunut myös myönteisiä asioita, jotka helposti jäävät uutisoinnissa raskaan yleistunnelman varjoon.

Poimitaanpa muutama valonpilkahdus tähän uutissynkyyteen.

Viime vuonna syntyi Suomen kaikkien aikojen suurin yrityskauppa, kun Nokia osti kilpailijansa ranskalaisen Alcatel-Lucentin. ” Kauppa oli osoitus siitä, että Nokia ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan otti härkää sarvista.” totesi Ilmarisen sijoitusjohtaja Mikko Mursula  Taloussanomissa.

Telakkateollisuus on kulkenut murheen lahosta toiseen, välillä vähän päätään nostaen. Alamäen alkuna voinee pitää Wärtsilä-Meriteollisuuden konkurssia 1989, jota itsekin jouduin seuraamaan hyvinkin läheltä. Se oli silloin, ja taitaa olla edelleenkin, Suomen suurin konkurssi. Mutta nyt telakkateollisuus elää uutta kukoistusta Turussa. Pelastus tuli Saksasta Meyer-konsernin hahmossa. Vastuulliselle perheyritykselle kvartaalit ovat onneksi kymmeniä vuosia.

Tilauksia on tippunut jo yhteensä neljä uutta risteilijätilausta Tui Cruisesilta ja Carnival Cruisesilta. Työllisyys kohenee niiden myötä 3 000 henkilötyövuodella ja hommia riittää ainakin vuoteen 2020.

Työttömyysasteen kasvutrendi pysähtyi kesällä. Työllisiä on nyt enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta huolestuttava asia niin koko Suomessa kuin Tuusulassakin on, että pitkäaikaistyöttömiä on aiempaa enemmän.

Investointeja on kiihkeästi kaivattu, mutta on niitä tullutkin. Metsä Fibre teki huhtikuussa päätöksen uuden 1,2 miljardin euron biotuotetehtaan rakentamisesta Äänekoskelle. Tehtaalle ja alihankkijoille arvioidaan syntyvän uusia työpaikkoja noin 1 500. Lisää biotuotetehtaita on suunnitteilla Kemijärvelle ja Kuopioon.

Uudenkaupungin autotehdas nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta. Tämän vuoden tuotanto on ennätysmäärä Suomen autotuotannon historiassa. Lisäksi Mersu ilmoitti aloittavansa uuden kaupunkimaasturin tuotannon Valmet Automotiven tehtaalla. Tuotantovaiheessa työtä tulee 1200 hengelle tehtaalla ja noin 300 työntekijälle alihankkijoilla.

Slush-tapahtuma keräsi uskomattomat 15 000 osallistujaa Helsingin Messukeskukseen marraskuussa.

Finnairista tuli pitkään vain huonoja uutisia säästökuureista ja väenvähennyksistä. Joulukuussa kuultiin kuitenkin yhtiön palkkaavan 450 henkeä uusien A350-koneiden myötä ja kaikkiaan 1000 henkeä lisäväkeä vuoteen 2020 mennessä.

Ja vaikka Suomen talouskasvu on Euroopan pohjakastia, pörssissä Suomi pärjää keskivertoa paremmin. Helsingin pörssin kokonaistuotto ilman osinkoja on noin 10 prosenttia tänä vuonna. Yleisesti osakkeiden keskimääräisenä vuosituottona pidetään 8–10 prosenttia.

Pidemmällä aikavälillä ehkä kuitenkin Suomen kannalta myönteisin asia oli Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoitus joulukuussa, jos vain osaamme riittävän ajoissa tarttua sen tuomiin mahdollisuuksiin.

Mutta löytyykö mitään hyvää Tuusulan kunnan tasolla? Loppuvuoden hyvänä uutisena oli, että saksalainen Hetzner rakentaa datakeskuksen Tuusulaan ja osti sitä varten tontin Etelä-Tuusulasta ja toisena Stockmannin logistiikkakeskuksen rakentuminen. Mutta onko kunnan ylin päätöksentekoelin eli valtuusto saanut myönteisiä ja eteenpäin katsovia päätöksiä aikaan? Kävin läpi kaikki viime vuoden valtuuston pöytäkirjat ja listasin seuraavat asiat myönteisinä ja tulevaisuuteen katsovina:

Positiivisimmaksi valtuuston päätökseksi rankkaan, ehkä vähän yllättäen, asuntomessujen hakemisen Tuusulaan vuodeksi 2020.

Valtuustossa päätetyistä kaavoista nostan esiin Anttilanrannan vihdoin viimein hyväksytyn kaavan ja Jokelan kannalta Vallun työpaikka-alueen kaavan. Myös Rykmentinpuistossa on edetty aiesopimukseen asti.   Jokelan kannalta toinen myönteinen asia on Notkopuiston päiväkoti, jolla korvataan 1970-luvulta oleva Jokelan keskustan huonokuntoinen päiväkoti. Tontilla onkin jo alkanut tapahtua.

Aloitteita on tehtailtu taas paljon, turhankin paljon. Niistä nostan esiin vain yhden, vaikka sekään tuskin johtaa kovin nopeasti mihinkään. Nimittäin aloitteen lukiokoulutuksen siirtämisestä Keudalle. Rajoitun tähän, en siksi etteikö aloitteissa olisi esitetty monta hyvää ja eteenpäin katsovaa asiaa, mutta en usko niistä kovinkaan monen aloitteiden pohjalta etenevän.

Lyhyellä aikavälillä eniten odotuksia omassa mielessäni kohdistuu joulukuussa valtuustossa hyväksyttyyn kuntakehityksen ja tekniikan toimialan organisaatiomuutokseen siihen liittyvine sääntö- ja päätösvaltamuutoksineen.

Kovin pitkää tuosta positiivisten päätösten listasta en saanut. Kielteisiä päätöksiä en tähän listaa. Mutta monet isot asiat jäivät viime vuonna vielä ratkaisua vaille, ei niinkään kunnan vaan valtion päätösten vuoksi. Palaillaan niihin myöhemmin.

Äänestysriemua

Keskiviikko 23.12.2015 klo 23.37 - Aarno Järvinen

Kunnanvaltuuston vuosi päättyi budjettikokoukseen, joka äänesteli useasta asiasta, kuten oli ounasteltu ryhmienvälisten neuvottelujen pohjalta.

Kunnanjohtajan ajankohtaiskatsauksen jälkeen päästiin pitämään ensimmäistä neuvottelutaukoa.

Sitten alkoi ensi vuoden budjetin käsittely. Varsinaisia ryhmäpuheenvuoroja ei pidetty, mutta Risto Rämö moitti n. 40 min kestäneessä puheenvuorossaan kunnan holtitonta taloudenpitoa. Se tietysti herätti muutkin valtuutetut ja kommenttipuheenvuoroja tuli useita. Budjetin hyväksymiskäsittelyssä edettiin sivu kerrallaan. Valtuuston puheenjohtaja luetteli sivunumeroita sellaisella vauhdilla, että valtuutetut joutuivat välillä toppuuttelemaan, että ehtivät käännellä sivuja. Ensimmäisen kerran päästiin äänestämään, annetaanko alueellisille kehittämistoimikunnille korvamerkittyä rahaa 10.000 euroa. Näin päätettiin äänin 33 – 15.

Valtio oli päättänyt uudet sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksujen ylärajat marraskuussa. Asiasta oli kyllä ylimalkainen maininta Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa, mutta silti asia taisi tulla aika monelle yllätyksenä ja yllätyksenä tuli ainakin se, että maksukaton korotus oli niin iso eli n. 30 %, joka muodostuu pienestä indeksimuutoksesta ja 27,7 % tasokorotuksesta.  Yleensä korotukset ovat olleet kustannustason nousua vastaavia.  Kunnanhan ei toki ole pakko korottaa maksuja ylärajaan, vaan se voi itsenäisesti harkita maksun suuruuden, kunhan pysyy rajojen puitteissa. Mutta aika monet kunnat näyttävät rahapulassaan vetävän maksut saman tien ”tappiin”.

Hyvänä voi pitää sitä, että valtakunnan hallitus on lähtenyt väljentämään erilaisia maksurajoja. Huonoa sen sijaan on, että kunnat rahapulassaan lähtivät heti korottamaan maksujaan ”tappiin” ja jättivät käyttämättä sen ohjausvaikutuksen, mikä maksujen harkitulla porrastamisella olisi ohjaamaan kuntalaisia käyttämään oman terveytensä ja kunnan palvelutuotannon kannalta tarkoituksenmukaisimpia palveluja.

Esitin, että maksuja nostettaisiin vuoden 2016 aikana vain indeksimuutoksen verran. Puheenvuoroni on kokonaisuudessaan luettavissa ”Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot” kohdassa.

 Äänestys hävittiin numeroin 35-15 yksi poissa. Maksujen näin rajua korottamista vastustivat demarit, vihreä, vasemmistoliitto ja kaksi muuta. Tällä äänestyksellähän ei maksuja ratkaistu, vaan päätösvalta asiassa on sosiaali- ja terveyslautakunnalla. Esitykseni tarkoitus oli, että valtuusto olisi maksujen korotusta rajoittavalla päätöksellään sitonut lautakunnan kädet. Kun näin ei käynyt, lautakunta teki, myös äänestyksen jälkeen, listalla olleen esityksen mukaisen päätöksen eli nosti maksut ns. ”tappiin”.

Budjetista äänestettiin kaikkiaan kuusi kertaa. Kokonaisuutena budjetin käsittely meni ihan hyvässä hengessä ja selvittiin viimevuotista ”leppoisemmissa” tunnelmissa. Vuosi sitten tunnelmia kiristi irtisanomiset ja lomautukset, jotka ensi vuoden budjetin perusteluissa melko suorasanaisesti todettiin virheeksi, kuten jo silloin valtuustossa totesin.

Lista oli pitkä ja ilta jo myöhä, kun päästiin jatkamaan seuraavia asioita. Ne menivät varsin joutuisasti kuunottamatta uuden kuntakehityksen toimialan perustamista. Siitä pidettiin neuvottelutauko, jossa todettiin, että enemmistö olisi kunnanhallituksen äänestyspäätöksen mukaisen esityksen takana. Kokoomus piti vielä oman, varsin pitkäksi venyneen kokoustauon. Jonka jälkeen äänestettiin ja päätökseksi tuli loppujen lopuksi kunnanhallituksen pohjaesitys selvin numeroin. Nyt on lupa odottaa, että asiat etenevät aiempaa ripeämpään tahtiin ja kuntaan saadaan sekä uusia asukkaita että uusia yrityksiä. Tästä lupaavana esimerkkinä on saksalaisen Hetznerin datakeskuksen tulo Tuusulaan. Aktiviteetin lisääntyminen on välttämätöntä, jotta tulevina vuosina selviämme nyt isojen investointien seurauksena nopeasti kasvavasta velkataakasta.

Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen, johon tosin sisältyi valtuuston perinteinen jouluateria, kokous päättyi klo 23 yhdessä laulettuun ”Maa on niin kaunis”. Näin vuosi 2015 on paketoitu ja siirrytään vuoteen 2016, jossa monta isoa haastetta on jo odottamassa.

Kirkko näyttää esimerkkiä

Sunnuntai 29.11.2015 - Aarno Järvinen

Järvenpään, Keravan ja Tuusulan seurakunnat miettivät hynttyiden yhteen laittamista. On nähty, että tässä taloustilanteessa ainoa kestävä ratkaisu on toimintojen yhdistäminen, vaikka kirkosta eroaminen näyttäisi hidastuvan ja varmaan vähitellen kääntyvän ”muuttovoitoksi”. Positiivista on myös, että nämä kolme seurakuntaa näkevät toinen toisensa luonnollisina kumppaneina.

Kuntapuolella sen sijaan ei saada mitään yhteistä aikaan. Lehtitietojen mukaan Keravalla herrat eli kaupunginjohtaja ja kehitysjohtaja riitelevät keskenään. Ja Järvenpää sen kuin porskuttaa eli rakentaa ja vetää kaulaa naapureihin. Kasikuntaselvitys kutistui ensin vitoskuntasselvitykseksi ja pieneni siitä kuin pyy maailmanlopun edellä ja katosi sitten kokonaan. Jäljelle jäi hurskas toive kuntayhteistyön tiivistämisestä, joka ei käytännössä tarkoita mitään ja aloite Keudan jäsenkunnille lukiokoulutuksen siirtämisestä  kuntayhtymälle, jonka jäsenkunnat yksi toisensa jälkeen tulevat ampumaan alas.

Sote-ratkaisua sentään valmistellaan Kuuma-kuntien yhteistyönä, mikä toki on järkevää. Sote on edelleen vain suuri kysymysmerkki. Sote eli maakuntahallinto tarkoittaa Uudellamaalla vanhaa Uudenmaan lääniä eli maakuntaa eli Uudenmaan Liittoa. Alueellisesti asia on selkeä, eikä kuntien liene siitä joulukuussa vaikea lausua valtion suuntaan. Siihen selkeys sitten päättyykin. Uusimaa on aivan liian iso ollakseen esimerkkinä muille tai ottaakseen esimerkkiä muista maakunnista.

Sotessa puhutaan ensinnäkin pääasiassa vain te-osiosta. So-osio eli koko laaja sosiaalipuoli on jäänyt hyvin vähälle käsittelylle ainakin julkisuudessa. Itseäni kiinnostaa ensisijaisesti vanhustenhuollon asiat. Sinänsä pienenä yksityiskohtana koko laajasta sosiaalihuollon ja vanhustenhuollon kentästä voidaan nostaa kysymys: Voivatko kaikki vanhusten palvelut siirtyä kunnilta yhden maakunnallisen elimen alaisuuteen. Siis esim. kotipalvelut kaikissa Uudenmaan kunnissa, vanhainkotipaikat, missä niitä vielä sattuu olemaan tai nopeasti kasvava palveluasumisen kirjo. Aikaa näiden asioiden järjestämiseen on käytännössä kolme vuotta, koska maakuntahallinnon pitäisi ottaa vastuu palvelujen tuottamisesta vuoden 2019 alusta.

Sote-ratkaisun pitäisi olla demokraattinen ts. meillä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa oman sote-alueemme asioihin. Tämä tapahtuu tietysti vaalien kautta. Valitsemme edustajat maakuntavaltuustoon, joka käyttää ylintä päätösvaltaa sote-asioiden lisäksi myös niissä kaikissa muissa asioissa, jotka maakuntahallinnolle tullaan siirtämään. Paitsi ettei käytä, koska valtiolle jää sote-asioissa varsin suuri ohjausvalta. Vastausta siihen, miten nämä maakuntavaltuustot valitaan, ei vielä ole. Onko Uudellamaalla vain yksi vaalipiiri, jolloin ilmeisenä vaarana on vallan keskittyminen Helsinkiin  reuna-alueiden jäädessä ilman edustajia. Ja ketkä voivat olla ehdokkaina maakuntavaltuustoon? Voiko sama henkilö olla jatkossa ehdolla kunnanvaltuustoon, maakuntavaltuustoon ja eduskuntaan sekä vielä lisäksi kirkkovaltuustoon. Jos näin on, keskittyykö valta ”valtakunnanjulkkiksille”, joka tässä tarkoittaisi alueen kansanedustajia, koska heillä jo ihan tehtäväkuvansa vuoksi on suurempi näkyvyys.

Niin ja maksammeko jatkossa neljänlaisia välittömiä veroja: kuntavero, maakuntavero, valtionvero ja kirkkoon kuuluvilla vielä kirkollisvero. Miten varmistetaan, ettei veroaste nouse, kun kolme (tai neljä) tasoa on itsenäisesti päättämässä omasta verostaan. Ja itsenäisesti on saatava päättää, jos halutaan turvata maakunnille edullinen lainarahoitus. Isoihin investointeihin lainaa tulevat maakunnatkin tarvitsemaan. Se onnistuu vain joko valtion takauksella, jota tuskin ”piikki auki” tulee tai verotusoikeudella.

Ja mikä onkaan kuntien rooli kaiken tämän myllerryksen jälkeen? Eikö sittenkin olisi viisasta käynnistää uudelleen neuvottelut Triosta, joka on monessakin mielessä meidän talousalueemme kannalta järkevää olivat ne uuden kuntarakenteen tehtävät sitten mitä hyvänsä. Erityisesti, jos kuntien tehtävät jatkossa painottuvat enemmän elinkeinojen edistämiseen sekä kunnan imagon ja vetovoiman rakentamiseen.  Jos kunnasta tuleekin jatkossa pelkkä ”kotiseutuyhdistys”, liitoksilla ei niin suurta merkitystä ole, mutta ”kotiseutuyhdistyksenäkin” nämä kolme kuntaa kuuluvat yhteen ja olisivat perinteen vaalijoina vahvempia kuin itsellisinä.

Kysymyksiä on paljon ja vastauksia vähän. Ehkä kysymykset aikaa myöden saavat vastauksena, mutta  aikaa näin isoon myllerrykseen on  vähän, vaikka ymmärrämmekin, että koko ruljanssin läpivienti vie ainakin 10-15 vuotta. Vuonna 2019 ollaan siis aivan ensi askelissa.

Jokelaan uimahalli

Lauantai 28.11.2015 klo 19.34 - Aarno Järvinen

Perjantain 27.11.2015 Keski-Uusimaa tiesi kertoa, että Jokelan Kehittämistoimikunta oli ottanut ”kopin” Jori Porspakan ehdotuksesta uimahallin rakentamiseksi Jokelaan. Lauantain lehden pääkirjoitus tyrmäsi uimahallin  pilvilinnana.

Ajatus Jokelan uimahallista ei toki ole pilvilinna eikä mikään uusi ajatus. Pilvilinnana taidettiin pitää alkujaan nykyisin kovin suosittua Hyrylän uimahalliakin. Sen toteutus ensimmäisestä ajatuksesta toteutukseen taisi kestää hyvinkin kolmekymmentä vuotta.

Kuva oikealla: Tässä on Jokelan tulevan uimahallin paikka.

 Jokelan uimahalli ei ole ajatuksena suinkaan mikään uusi, vaikka perjantain lehtijuttu antaa niin ymmärtää. Ensimmäisen kerran ehdotin sitä kuntalaisillassa Jokelassa 20.10.2010 ja kirjoitin siitä blogissani 25.10.2010. Tällöin hahmottelin paikaksi Kehittämistoimikunnan yhtenä               vaihtoehtona esittämän Paloheimon alueella sijaitsevan lammen rantaa. Lammen, joka aikanaan oli jokelalaisten suosittu uimaranta ja hyvä ravustuspaikka, ennen kuin Paloheimo pilasi sen sinne tuomillaan tukeilla. Niitä lienee lammen pohjassa edelleen epälukuinen määrä. En silti rohkene ottaa ajatusta Jokelan uimahallista omiin nimiini.

Paloheimon alueen eli Palojoenpuiston kaavaluonnoksessa mainittu lampi on esitetty täytettäväksi. Tietysti siksi, ettei sitä tarvitsisi puhdistaa. Kaavaluonnos on toki muutoinkin kelvoton alueen toteutuksen pohjaksi. eikä vähiten siksi, että se olisi kaavataloudellisesti kannattamaton.

Lammen ranta olisi toisestakin syystä hyvä paikka uimahallille. Silloin ei tarvittaisi Peltokaaren alueelle radan varteen rakennetun kaltaista täysin älytöntä ja kallista meluaitaa asutuksen suojaksi, kun  radan varsi kaavaluonnoksen mukaisesti kaavoitettaisiin työpaikkatonteiksi. Tämä onkin  tämän  kaavaluonnoksen paras osuus.  Kun lampi puhdistettaisiin, siitä saataisiin luonnonmukainen  maauimala kesäajaksi uimahallin kylkeen ja alue loisi luontevan virkistyskeitaan jokelalaisille.

Uimahallin aika ei ole kuitenkaan vielä. Jokelan asukaspohja on yksinkertaisesti liian pieni, mutta Jokela kasvaa koko ajan. Realistinen aika uimahallille voisi olla joskus 2030-2035 paikkeilla, kun mm kyseinen Paloheimon alue eli Palojoenpuisto on monen muun Jokelan alueen lisäksi kaavoitettu järkevästi ja myös rakennettu.

Mutta tärkeää on että asiasta puhutaan.  Pidetään ajatusta Jokelan omasta uimallista yllä ja hengissä, mutta ei leimata sitä kenenkään henkilön tai poliittisen ryhmän ajatukseksi vaan kyläläisten yhteiseksi hankkeeksi, jonka puolesta kaikki ovat valmiita toimimaan, kun aika on otollinen.