Lenkillä Jokelassa

Torstai 4.7.2013 klo 23.19 - Aarno Järvinen

Olen yleensä ollut heinäkuussa enimmäkseen poissa Jokelasta. Nyt lämpimänä heinäkuun iltana olin lenkillä Jokelassa.  Näkemäni ei tehnyt pelkästään iloiseksi, vaikka kesä onkin kauneimmillaan. Jokela ei sitä kaikin osin ole.

Suurin yllätys oli, että Jokelan aseman kahvila oli suljettu. Ovella pahaenteinen lappu ”Suljettu toistaiseksi” ja ikkunat peitetty. Myös asemalla toiminut lahjatavaraliike Omppunen näytti kovin tyhjältä. Me Jokelan aseman puolesta taistelleet hävisimme lipunmyynnin säilyttämistaistelun, mutta asema sentään pysyi remontin jälkeen auki, kun tiloihin löytyi kahvilayrittäjä. Toivottavasti kyseessä on oikeasti vain ”toistaikseksi” eli kesän hiljaisimmaksi ajaksi sulkeminen ja kahvila ja samalla asemarakennus avautuu taas syksyllä, kun väki sankoin joukoin palaa junaa odottamaan.

Jokelassa on roskaista. Roskaista on monessa muussakin paikassa Suomea, mutta omalla kotikylällä roskaisuus häiritsee. On merkillistä, että tupakka-aski, jäätelo- tai karkkipaperi ja moni muu roska tippuu kädestä kadulle, eikä vaivaudu kulkemaan roskakoriin asti, joita Jokelassa sentään on. Onko kysymys kasvatuksen puutteesta vai siitä, ettei oman ympäristön siisteys todellakaan jaksa kiinnostaa?

Lopuksi lempiaiheeseeni puistot ja niiden tarpeellisuus. Jokelassa on useita upeita puistoja, kuten esim. Notkopuisto Jokela-talon vieressä, jossa on mm. seutukunnan paras skeittiramppi ja frisbeerata. Jokelassa on myös useita upeita lampia. Niistähän Jokela tunnetaan. Mutta, mutta niiden kunto. Lammet vaatisivat ruoppauksen ja rantojen kunnostuksen. Apteekin lampi alkaa olla kohta umpeen kasvanut. Jokelan lampi eli Koulukeskuksen lampi olisi upea uimapaikka ainakin lapsille, jos sen rannoista, tai edes pienestä osasta pidettäisiin huolta. Aikanaan pidettiin, ei enää.

Notkopuistosta oli tarkoitus tulla kylän ylpeys, johon tehtiin hieno suunnitelma ja se jopa toteutettiin. Epäilin jo silloin, että mahtavatko resurssit riittää puiston kunnossa pitämiseen. Nyt näkyy, että ei. Osin siitä ilmeisesti yritetään pitää huolta, siitä kertovat muutamat rikkaruhoista puhdistetut istutusalueet, mutta valtaosin hienot pensasistutukset lykkäävät ohdaketta ja muuta rikkaruohoa ja nurmikkoalueet ovat ajamatta. Nyt tosin valkoapila kukkii parhaimmillaan, joten ajamatonkin nurmikko on hyvän näköinen, mutta rikkaruohoa sekin työntää. Väkeä puistossa oli tänäänkin paljon, etupäässä nuoria, joko skeittaamassa tai frisbeen kimpussa. Tämä on tosi hieno asia. Vielä hienompaa olisi, jos myös ympäristö olisi siisti edes lyhyen Suomen kesän ajan.

Notkopuiston on vain yksi, mutta tärkein Jokelan puistoista. Olen useaan otteeseen esittänyt mm kunnanhallituksessa, että puistoja pitää kaavoittaa vain hyvin harkitusta ja sen verran, että rikkaan Tuusulan resurssit riittävät myös niistä huolehtimiseen. Osan nykyisistä hoitamattomista puistoista voisi aivan hyvin kaavoittaa omakotitonteiksi, sillä asukkaat pitävät kyllä tonteistaan varsin hyvin huolta. Parempi tiivis ja asukkaiden hyvin hoitama omakotialue, kuin omakotialue, jossa on siellä täällä pusikoituvia puistoja, kunnan omistamia ajamattomia nurmikkoplänttejä  ja roskaisia viherkäytäviä, joista kukaan ei kanna huolta. Olen toki sitä mieltä, että viheralueita tarvitaan asutuksen lähellä ja keskelläkin, mutta alaltaan laajempia ja luonnonvaraisia, joissa voi marjastaa ja sienestää ja joita ei tarvitse normaaleja talousmetsän hoitotoimia lukuun ottamatta erityisesti hoitaa ja ”ylläpitää”. 

Byrokratisoituminen hyvinvointiyhteiskunnan pahin peikko?

Tiistai 18.6.2013 klo 22.43 - Aarno Järvinen

Mikä on pahin hyvinvointiyhteiskunnan uhka? Se ei suinkaan ole rahapula. Rahaa ei ole koskaan ollut liikaa, ei sitä ollut silloin 60- ja 70 luvuillakaan, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin.  Hyvinvointiyhteiskunta on sodanjälkeisen Suomen merkittävimpiä saavutuksia, jota meidän sodanjälkeisten sukupolvien kannattaa vaalia kuin veteraanien muistoa ikään. Kun sota oli ohi ja oli selvitty sodanjälkeisistä mittavista haasteista kuten siirtokarjalaisten asuttamisesta, sotakorvauksista ja jälleenrakennuksesta päästiin Pekka Kuusen johdolla rakentamaan tulevaisuuden parempaa Suomea. Syntyi käsite hyvinvointiyhteiskunta. Asiat eivät tietenkään olleet näin yksinkertaisia, mutta hyvinvointiyhteiskunnasta on syntynyt arvo, jolla Suomi on päässyt mukaan muiden Pohjoismaiden rinnalle mallimaana.

Hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta on puhuttu viime vuosina paljon. Syyksi on osoiteltu valtion ja kuntien rahapulaa, joka ei enää mahdollista samanlaista yhteisen hyvän jakamista kuin aiempina vuosikymmeninä. Selitys on kuitenkin vain osatotuus ja sekin voi olla väärä. Suomella menee kuitenkin taloudellisesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Onko ongelma siinä, että vaikka julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen osuus on koko ajan kasvanut, julkisen hallinnon palveluksessa olevilta jää aina vaan vähemmän aikaa varsinaiseen asiakastyöhön. Aika kuluu ns. johtamiseen, palavereihin, suunnitteluun, raportointiin, valvontaan jne. kaikkeen muuhun kuin asiakkaan kohtaamiseen ja hänen ongelmiensa ratkomiseen.

Vaikkapa raportointiin, tapahtumien kirjaamiseen menee esim. lääkäreiltä ja muilta hoitohenkilöiltä julkisella puolella merkittävä osa ajasta, joka on tarkoitettu potilaan kohtaamiseen ja hoitamiseen. Ei ole ollenkaan tavatonta kuulla juttuja lääkäristä, joka vastaanotolla seurusteli vain tietokoneensa kanssa selin potilaaseen. Tietojärjestelmätkään eivät auta, koska ne eivät keskustele keskenään ja uusien rakentaminen maksaa maltaita ja kestää vuosia. Tosin syynä useimpiin tietojärjestelmissä oleviin tietopuutteisiin ja –virheisiin on tuolin ja koneen välissä, ei suinkaan itse järjestelmässä. Eri ihmiset kirjaavat samat asiat eri tavalla tai yksinkertaisesti jättävät kokonaan kirjaamatta tai hyppivät pakollisten, mutta sillä hetkellä puuttuvien tietojen yli erilaisilla ”aku ankka” kirjauksilla.

Yksinkertaisista asioista on saatu monimutkaisia erilaisilla lupa-, tarkastus- ja valvontasäännöksillä. Syy on kaiken lisäksi helppo vierittää EU:n syytämien direktiivien niskoille, vaikka useimmassa tapauksessa vika on puhtaasti kotimaisissa virkamiehissä ja heidän kehittämissään monimutkaisissa ja pilkuntarkoissa soveltamissäännöksissä.

Kuvaavaa on, että kunnilla on nykyisin 535 lakisääteistä tehtävää. Määrä on kasvanut pitkälti yli sadalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Näin ei yksinkertaisesti voida jatkaa. Vähemmästäkin rahat loppuvat niin kunnilla kuin valtiollakin. Säännöstöä pitää pystyä rajusti yksinkertaistamaan ja karsimaan. Kuntien määrän vähentäminen ei tähän ongelmaan tuo ratkaisua, vaan kuntien pakollisten tehtävien raju karsiminen. Eri kokoisilla kunnilla voisi aivan hyvin olla erilaiset vastuut ja erilaiset tehtävät.

Kenellä olisi rohkeutta ja riittävän pitkää pinnaa tarttua säännöspöheikön rajuun karsimiseen. Urakka on kuin rikkaruohojen perkaaminen kasvimaalta. Ehkä et voi voittaa taistelua, mutta edes hetkeksi saat hyötykasvit esiin rikkaruohojen joukosta. Jos hyötykasvit tämän ansiosta pääsevät voitolle ja rikkaruohon eivät enää niin pahasti haittaa sadon kypsymistä eli oikeiden asioiden hoitamista ja tulosten saavuttamista.

Mikähän hallitus nimittäisi maahan byrokratiaministerin, jolla olisi riittävä valta hylätä käsittelyyn tulevat päättömät säännösehdotukset ja vaatia, että jokaista uutta säännöstä kohti pitää kumota vähintään kaksi vanhaa. Palaillaan näihin päättömiin säännöksiin seuraavassa kirjoituksessa oikein esimerkkien valossa.    

Kuntapäiväkuulumisia

Perjantai 17.5.2013 klo 22.27 - Aarno Järvinen

Kuntapäivät on Suomen Kuntaliiton kerran neljässä vuodessa eli aina kunnallisvaalien jälkeisenä vuonna järjestettävä liiton ylin päättävä elin, jonka tärkein tehtävä on Liiton 76 jäsenisen valtuuston valinta. Lisäksi kokous hyväksyy valtuustolle maksettavat palkkiot ja Liiton toimintakertomuksen hyväksyminen edelliseltä neljältä vuodelta.

Tällä kertaa Kuntapäivät järjestettiin Oulussa 14.-15.5. Kokouspaikkana oli Oulun kaupunginteatteri.  Olin nyt ensimmäistä kertaa mukana Tuusulan kunnanhallituksen nimeämänä edustajana. Tuusulalla on viisi kokousedustajaa. Kaiken kaikkiaan mahtava tapahtuma, noin 1100 henkeä, kun kaikki mukana olleet lasketaan. Virallisia kuntien delegaatteja oli yli 700.

Ennen varsinaista kokousta oli eri puolueryhmien ryhmäkokoukset, joissa kunkin puoleen edustajat kävivät läpi oman puoluehallituksensa ehdotuksen valtuuston jäseniksi ja evästi toimintakertomuksesta pidettävää ryhmäpuheenvuoron pitäjää. Valtuuston valinta on aikamoinen palaveri, joka koostuu kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti paikkajaosta puolueiden kesken, puolueiden sisäisestä jaosta mahd. tasapuolisesti koko maata ajatellen, johon vaikeuskertoimen tuo sääntöjen edellytys, että joka maakunnasta pitää valtuustossa olla edustustaja. Yksi paikka 76:sta on varattu kiintiöpaikkana Ahvenanmaalle. Lisäksi tietysti myös tasa-arvovaatimukset. Tämän palapelin olivat käytännössä etukäteen ratkoneet puoluetoimistojen politrukit. Kokousedustajien tehtäväksi jäi todeta tilanne ja puoluehallituksen päätöksestä purnaaminen. Mitään todellista päätösvaltaa ei kokousedustajilla ole. Niinpä virallinen kokous muistutti Kiinan kansankongressin istuntoa, jossa täysi sali edustajia siunaa aikaisemmin tehdyt päätökset ja edustajien ainoa todellinen tehtävä on muistaa taputtaa oikeassa kohdassa. Arvokkuutta kokoukselle toi pääministerin avaus ja ryhmäkokouksen paras anti oli ainakin minulle oli Krista Kiurun selkeä ja hyvä esitys sote-valmistelutilanteesta.

Toimintakertomuksen käsittely puolestaan muodostui Kuntaliiton vanhan hallituksen puheenjohtaja Rakel Hiltusen esittelystä ja puolueiden suuruusjärjestyksessä käytetyistä ryhmäpuheenvuoroista. Hallituspuolueiden edustajat puhuivat hyvin myötäsukaisesti, oppositio antoi tulla täydeltä laidalta, mutta mielestäni parhaan ja tavallista kuntalaista lähinnä olevan puheenvuoron käytti sitoutumattomien ryhmän Tarja Erdy (Järvenpää). Yleiskeskustelussa käytettiin vain yksi muu puheenvuoro.

Kuntapäivien paras anti minulle oli toisen kokousaamupäivän tutustumiskäynnit. Kävin tutustumassa Laanilan varsin uuteen ekovoimalaan ts. Oulun jätteenpolttolaitokseen sekä Oulun keskustan alle kaivettavaan mittavaan Kivisydämeen eli pysäköintilaitokseen. Vaikuttavia laitoksia molemmat. Olen aina ollut jätteenpolton kannattaja ja käynti vakuutti entisestään, että ratkaisu on oikea. Oulun etuna moneen muuhun valmiiseen ja rakenteilla olevaan laitokseen verrattuna on sijainti Kemiran tehdasalueella, joka takaa merkittävälle osalle jätteen poltosta syntyvää energiaa vakaan, tasaisen ja lähellä olevan käytön. Kivisydän louhintatyömaana on elämys sinänsä. Tulossa on parkkipaikat 900 autolle Oulun ydinkeskustan alle. Louhinnassa irtoava kiviaines puolestaan käytetään sataman rakentamiseen eli on heti hyödynnettävissä.        

Tämän ensimmäisen kokemuksen perusteella jäi käteen ajatus, että Kuntapäivien luonnetta pitäisi kehittää keskustelevampaan, ehkä seminaari- tai ryhmätyötyyppisempään muotoon, jossa melkoista kunnallista kokemusta omaavat delegaatit voisivat antaa osaamistaan Kuntaliiton työhön ja myös toinen toisilleen. Varsinaisen muodollisen päätöksenteon voisi kutistaa vielä lyhyemmäksi, koska esim. valtuuston valintaa ei yksinkertaisesti voi aidosti tehdä kokouksessa, vaan se on sovittava etukäteen.  Yhtä kokemusta rikkaampana taas Jokelaa.

Kauppalat takaisin??

Sunnuntai 5.5.2013 klo 18.43 - Aarno Järvinen

Kuntauudistus ja etenkin sote-uudistus tuntuu olevan entistä pahemmin solmussa. Metropolialueen esiselvitys on Tuusulan osalta sentään nytkähtämässä askeleen eteenpäin, kun valtuusto seuraavassa kokouksessaan 13.5. hyväksyy seitsemän muun kunnan kanssa samasanaisen lausunnon kahdeksan kunnan selvitysalueesta. Näin asia tässä vaiheessa etenee kunnanjohtajien kahdeksan kunnan idean pohjalta, joka idea on saanut myös ministerien tuen.

Sote-uudistus sen sijaan rämpii entistä syvemmällä suossa. Entistä isompaa työryhmää työryhmän päälle ja uusi poliittinen valvonta sen päälle, mutta mitään merkkiä yksimielisyydestä ei ainakaan julkisuuteen ole tullut.

Kuntauudistus on välttämätön. Sen varmasti useimmat myöntävät. Nykymuotoiset kunnat eivät voi mitenkään jatkossa selvitä yhä kasvavista tehtävistä tulojen yhä vähentyessä. Tilannetta ei mitenkään paranna maan heikkenevä taloustilanne, vaikka toki talous saattaa olla paremmassa hapessa, kun ensimmäisiä konkreettisia kuntamuutoksia aikaisintaan vuoden 2017 alusta voitaisiin tehdä.

Kuntien lakimääräiset tehtävät ovat kasvaneet järkyttävää vauhtia. Tätä kuvaa hyvin seuraava lukusarja

Vuosi             lakimääräisiä tehtäviä

1930                40

1940                56

1970              114

1980              176

1990              265

2000              399

2010              506

2012              535.

Nyt kunnilla koosta riippumatta on 535 lakimääräistä tehtävää. On täysin selvää, ettei joku 2000 asukkaan kunta voi selvitä niistä samalla tavalla kuin yli 100.000 asukkaan kaupunki. Tässä ei siis ole mitään järkeä. Lakimääräisiä tehtäviä on pakko rajusti karsia tavalla tai toisella.

Ennen vanhaan Suomessa oli kolmenlaisia kuntia. Oli maalaiskuntia, kauppaloita ja kaupunkeja. Myös kuntien tehtävät olivat erilaisia. Maalaiskunnan tehtävä- ja vastuukenttä, tosin eivät oikeudetkaan ollut yhtä laaja kuin kaupunkien. Olisiko syytä hetkeksi pysähtyä miettimään, voisiko sen sijaan, että kaikki kunnat puristetaan samanlaisiksi isoiksi klönteiksi paikallisista olosuhteista riippumatta, ollakin taas uudelleen erilaisia kuntia. Olisi niitä pieniä kotikuntia tai vaakunakuntia, jotka huolehtisivat siitä lähidemokratiasta ja päättäisi peruskoulusta, päivähoidosta ja teiden aurauksesta. Sitten olisi 50.000 – 100.000 asukkaan kauppaloita, joiden tehtäväalue olisi jo laajempi mm sosiaalitoimen ja perusterveydenhoidon osalta ja sitten olisi ne max. parikymmentä kaupunkia, joiden asukaspohja riittäisi erikoissairaanhoitoon ja sosiaalitoimen koko kenttään. Silloin nämä isot yksiköt vastaisivat kuntayhtymäpohjalta ympäristön pienempien kuntien vaativasta terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtäväalueesta, maakuntatason kaavoituksesta, asumisen ohjauksesta, teiden rakentamisesta ja myös osasta nykyisten ELYjen ja AVIen tehtävistä.

Kun nämä tehtävät hoidettaisiin kuntayhtymäpohjalta, jäisi pikku vaakunakunnillekin mahdollisuus saada oma äänensä edes kuuluviin päätöksenteossa, mitä ei tapahdu isäntäkuntamallissa.

Ennen muuta maaseudun lähidemokratia tulisi hoidettua, koska siihen ei mitään muuta toimivaa mallia olla keksitty, eikä ilmeisesti tulla keksimäänkään. Tästä huolimatta metropolialue tarvitsee oman mallinsa. Sitä on turha yrittää taivuttaa koko valtakunnan yhteen muottiin.

Kehnolta näyttää

Torstai 2.5.2013 klo 20.19 - Aarno Järvinen

Kehnolta näyttää niin kevään edistyminen kuin Suomen talouden tilakin. Viikonlopuksi luvattu  lämmin sääkin ehdittiin jo tänään peruuttaa ja uutisista tulee tuutin täydeltä talouden huonoja näkymiä. EKP alensi ohjauskorkoa ja otsikot kirkuvat, että korot pysyvät alhaalla vuoteen 2018 asti. Meneekö meillä siis huonosti?

”Pohjoisten euromaiden veronmaksajat eivät todellisuudessa ole menettäneet eurokriisissä senttiäkään”, kirjoittaa Reutersin Jan Strupczewski tämän päivän Talouselämän mukaan

"Saksa, Suomi, Itävalta, Alankomaat ja Ranska ovat säästäneet miljardeja euroja. Kiitos siitä kuuluu rahoitusmarkkinoiden lainakustannusten jyrkälle laskulle", hän jatkaa.

Hänen mukaansa saksalaisilla, suomalaisilla tai vaikkapa hollantilaisilla veronmaksajilla ei mene ollenkaan huonosti. Tähän on pakko kaikesta huolimatta yhtyä, jos vertailukohteena on Kreikan, Espanjan, Kyproksen ja Portugalin tavallinen kansa.

"Kriisin tahattomana seurauksena Suomi on hyötynyt valtavasti", kertoi puolestaan Suomen valtiovarainministeriön kansainvälisten suhteiden päällikkö Martti Salmi. "Tähän mennessä emme ole menettäneet senttiäkään."

Olisikohan persujenkin syytä välillä kääntää levyä. Jutut kottikärryillä Suomesta Kreikkaan rahdatuista euroista kun eivät pidä paikkaansa. Euroja nimittäin rahdataan Kreikasta Suomeen korkojen muodossa.

Kaikesta huolimatta tilanne on vakava ja monen työpaikka on uhattuna. Mutta toisaalta mm korkojen alhaisuus on estänyt montaa kotitaloutta suistumasta täysin raiteiltaan. Kuvittelepa, jos asuntolainasi korko olisi n 10 % ja työpaikka menisi alta. Tämäkin tilanne oli monelle karua todellisuutta eikä niin kovin kauan sitten.

Kuntien tilanne on joka tapauksessa hankala. Työttömyys alentaa verotulokertymää, valtionosuuksia leikataan, mutta menopuoli kasvaa kuitenkin. Palveluissakaan ei juuri enää ole leikattavaa tai mennään laittomuuksien puolelle. Tämä on Tuusulankin tilanne, vaikka onkin montaa muuta kuntaa merkittävästi parempi. Ensi vuoden budjetin käynnistely ei tänään ensimmäisen työpäivänsä tehneelle Tuusulan uudelle talousjohtajalle ole herkkua. Tulot pienenevät ja menot kasvavat. Veroja ei voi nostaa, kun juuri nostettiin. Myytävääkään ei oikein ole, kun kaavoitus ei tuota uusia tontteja toivotulla nopeudella ja kaupaksi kelpaava muu omaisuus on jo vähiin päihin myyty. Palveluja on pakko leikata, mutta kun kyläpoliitikot panevat hanttiin. Kyläkouluja ei saa lakkauttaa ja ihmisten pitäisi päästä lääkäriin. Kuntaliitosselvitys uhkaa, mutta sote-ratkaisusta ei ole tietoakaan. Siinä sitä on pähkäiltävää. 

 

Joko on liian myöhäistä?

Torstai 21.3.2013 klo 10.08 - Aarno Järvinen

Kuntaremontin rakennuspalikat ovat kasassa. Valtion puolelta on tullut niin kuntarakennelakiesitys, esitys sote-alueista ja metropoliselvitysmiesten raportti. Mikään niistä ei lupaa hyvää itsenäisen Tuusulan kannalta. Metropoliselvittäjät ja sote-raportti ovat molemmat liittämässä Tuusulaa yhteen Vantaan ja Keravan kanssa. Ensin mainittu keskeltä katkaistuna ja jälkimmäinen kokonaisena. Tämä merkitsisi samalla Tuusulan poistumista Hyvinkään sairanhoitoalueelta Peijakseen. Todellinen kauhukuva Tuusulan ja Keski-Uudenmaan kannalta.

Vieläkö järki ehti voittaa vai ollaanko jo auttamattomasti myöhässä? Ainakin sen verran järjen valo Tuusulankin poliitikoista pilkistää, että muitakin vaihtoehtoja, kuin itsenäinen Tuusula on lähdetty nyt vakavasti etsimään. Ei toki muuallakaan peli ole juuri sen selvempää. Järvenpää on ainoana johdonmukaisesti liputtanut kolmen kunnan liitoksen puolesta ja muutaman vuoden takainen TRIO-selvitys on kaivettu arkistojen kätköistä. Jälkiviisastellen voisi nyt sanoa, että olisipa Tuusulan poliitikoilla tuolloin ollut edes hieman kaukonäköisyyttä. Nyt ei ehkä oltaisi ollenkaan näin pahassa jamassa.

Ei yhdistyminen Hyvinkääseen Nurmijärvelläkään mikään läpihuutojuttu ole ja Mäntsälä haluaisi jättää koko Metropolialueen, koska laaja metropolihallinto käytännössä vie kunnilta päätösvallan. Kärjistetysti kunnat päättäisivät enää teiden aurauksesta, päivähoidosta ja peruskoulusta. Metropolihallinto hoitaisi maankäytön, asuntotuotannon, liikenteen, teiden rakentamisen ja ympäristöhallinnon. Sote-alueet puolestaan terveyskeskukset ja sosiaalitoimen asiat. Samalla siinä menisi tältä alueelta myös erittäin hyvin toimivat asiat, kuten KEUDA eli myös ammatillinen koulutus siirtyisi metropolihallinnon alaisuuteen.

Mitä tämä tarkoittaisi Jokelan kannalta? Huonoin vaihtoehto olisi koko Tuusulan liittäminen Vantaaseen. Sitä tuskin Jokelassa sulatettaisiin. Tällöin taitaisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäädä hakea ”poliittista turvapaikkaa” Hyvinkäältä tai Järvenpäästä eli tehdä kansalaisesitys valtioneuvostolle osakuntaliitoksesta, jossa Jokelan alue irrotettaisiin Tuusulasta ja liitettäisiin joko Hyvinkääseen tai Järvenpäähän – lopullinen valinta näiden kahden välillä riippuisi muista kuntaliitoksista.

Paras ja tavoiteltavin vaihtoehto taas ainakin omasta mielestäni olisi ilman muuta TRIO eli kolmen kunnan yhdistyminen. Näin perinteinen Keski-Uusimaa säilyisi kokonaisuutena ja me pysyisimme Hyvinkään sairaanhoitoalueella. Mahdottomia vaihtoehtoja eivät välttämättä olisi suuremmatkaan liitokset esim. Järvenpää, Kerava, Tuusula, Hyvinkää, Nurmijärvi ja jopa Mäntsälä ja Pornainen. Silloin olisimme kunnan keskus – tai jollei nyt aivan kunnan hallinnollinen keskus niin ainakin maantieteellisesti keskustassa. Tosin silloin olisimme jo Tampereen kokoisessa suurkunnassa. Lieneekö sekään ihan tehokasta palvelujen järjestämsen kannalta?

Parran pärinää riittää vielä moneksi kuukaudeksi. Ensimmäinen yhteinen mahdollisuus jokelalaisilla sanoa oma mielipiteensä on keskiviikkona 10.4., jolloin Jokelassa pidetään asiasta kuntalaisilta. Kaikki joukolla sinne kertomaan, mitä me jokelalaiset haluamme.

Pankkipalvelut heikkenevät Jokelassa

Tiistai 19.3.2013 klo 14.35 - Aarno Järvinen

Nopeasti kasvavan Jokelan pankkipalvelut heikkenevät, kun Nordea ilmoittaa lopettavansa Jokelan konttorinsa perjantaina 12.4.2013. Pankin asiakkaat siirretään yksipuolisella ilmoituksella Hyrylän konttorin asiakkaiksi, johon Jokelan konttori yhdistetään. Jokelaan jää ainoana pankkina Keski-Uudenmaan Osuuspankin Jokelan konttori.

Nordea on heikentänyt jo pitkän aikaa tavallisten ihmisten pankkipalveluja. Konttorien aukioloaikoja on lyhennetty ja asiointiajoista on pitänyt sopia etukäteen. Jokelassakin Nordean konttorin ovi on ollut kiinni ts. asioinnista ilmeisesti on pitänyt sopia etukäteen tai soittaa kelloa.

Osuuspankin Jokelan konttorin ovi on onneksi auki edelleen ja ihan tavallista tiskipalvelua saa kaikkina arkipäivinä sekä kiinteistönvälitys- ja vakuutuspalveluja tiettyinä viikonpäivinä. Ainakin minusta palvelu on ollut hyvää. Siksi olenkin vannoutunut Osuuspankin asiakas ja toivon, että tavallisten ihmisten palvelu säilyy vähintään entisellä tasolla.

Ehkä Nordean asiakkaiden on syytä miettiä, olisiko sittenkin parempi olla paikallisen, suomalaisen pankin asiakas ja pitää omat killingit hyödyntämässä paikallista elinkeinoelämää. Se on tietysti  jokaisen oma asia, mutta eiköhän tavallisten ihmisten jaloilla äänestäminen eli asiakkuuden siirto muualle jotenkin vaikuta isommankin pankin päätöksentekoon. Jos pankissa sitten yleensä halutaan pitää tavallisia ihmisiä talletus- ja laina-asiakkaina.   

Olin väärässä

Maanantai 4.3.2013 - Aarno Järvinen

Väitin blogissani 18.2.2013, että olin päässyt tänä vuonna kaksi kertaa ”Keltaiseen Keskariin”. Olin väärässä. Olin päässyt silloin jo kolme kertaa. Toimittaja Heikki Santavuori oikaisi minua ihan aiheellisesti muistuttamalla Keltaisen Keskarin jutusta 6.1.2013, jossa minua varoitettiin ryhtymästä Tuusulan tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi. Sanatarkasti näin:

”Outo kirous riivaa poliittista tehtävää

Tuusulalaiset poliitikot pääsivät pitkän jänkäämisen jälkeen
sopimukseen luottamuspaikkojen jakamisesta. Tarkastuslautakunnan
puheenjohtajuuden saavat demarit, jotka suunnittelevat istuttavansa
paikalle Aarno Järvisen (sd.).

Keltainen Keskari kehottaa häntä harkitsemaan vakavasti. Kaikki tällä
vuosituhannella Tuusulan tarkastuslautakuntaa johtaneet poliitikot ovat
pudonneet kunnanvaltuustosta toimikautensa jälkeen.
2000-2004 lautakuntaa johtanut Raili Kuusjärvi (kok.) putosi vuoden
2004 vaaleissa. Hänen seuraajansa Pentti Kilpeläinen (tupu) putosi 2008
ja Anu Åbergille (kesk.) kävi ohraisesti viime syksynä. Hän jäi
valtuustopaikasta vain yhden ääneen päähän, mutta kirous säilyi.”

Heikki Santavuori oli varoituksessaan ehkä oikeammassa kuin aavistikaan juttua kirjoittaessaan, sillä jos alustavat tiedot metropoliratkaisusta toteutuvat, en ole ainakaan Tuusulan seuraavassa valtuustossa. Tuusulaa kun ei niiden kaavailujen mukaan enää ole olemassa 1917 alussa, jolloin luottamustoimipaikkoja seuraavan kerran täytetään.

Eilen sunnuntaina 3.3.2013 pääsin peräti neljännen kerran tänä vuonna Keltaiseen Keskariin, kun palsta kertoi minun joutuneen luopumaan lokoisesta luottamustoimestani itseni vartijana ennenkuin homma ehti edes kunnolla alkaakaan. Keltainen Keskarihan kirjoitti pari viikkoa sitten, että kunnanhallitus valitsi minut kunnan edustajaksi Jokelan Kansalaisopiston johtokuntaan. Siis samaiseen johtokuntaan, jossa olen toiminut viime kesästä puheenjohtajana. Näistä vaiheista voi lukea tarkemmin blogistani 18.2.2013. 

Joka tapauksessa tilalleni kunnan edustajaksi valittiin Martti Turtola, joka on taatusti hyvä ja asiantunteva valinta sekä kuntaa että Kansalaisopistoa ajatellen. Usko yhteistyömme Martin kanssa sujuvan erinomaisesti, varsinkin kun minun ei enää tarvitse vahtia itseäni.

Toteutuuko huonoin vaihtoehto?

Sunnuntai 3.3.2013 klo 22.46 - Aarno Järvinen

Tätä kirjoitettaessa on tieto, että metropoliselvittäjät antaisivat ehdotuksensa tiistaina 5.3.2013. On toki arvoitus, millainen ehdotus on tulossa, mutta ”kaikkitietävä” Hesari kertoi jo eilisessä numerossaan, että tulossa olisi kaksi vaihtoehtoa: A eli neljä uutta kaupunkia, jossa Vantaa, Kerava ja eteläinen osa Tuusulaan pantaisiin yhteen. Eli Tuusula pilkottaisiin, jolloin Hyrylän pohjoispuoliset osat Vanhakylä, Purola, Nuppulinna, Kellokoski ja Jokela Liitettäisiin Järvenpään, Nurmijärven, Hyvinkään, Mäntsälän ja Pornaisten muodostamaan kaupunkiin.  Toinen vaihtoehto eli B muodostuisi kahdesta suurkaupungista. Näistä toinen olisi Tuusulan, Keravan, Järvenpään,  Nurmijärven, Hyvinkään, Mäntsälän ja Pornaisten muodostama ja toinen loput metropolialueesta. Tämä ensin mainittu olisi Keravaa lukuun ottamatta nykyinen Hyvinkään sairaanhoitoalueen kokoinen.

Hesarin tietojen mukaan A olisi suosikkivaihtoehto. Se voi olla sitä metropoliselvittäjien mielestä, mutta tuskin tuusulalaisten.

Se olisi se "Pahin Vaihtoehto". Vantaaseen liittämistä eivät tuusulalaiset varmastikaan halua. Etelä-Tuusulassa haikaillaan yhdistymistä Keravan kanssa, Keravalla haikaillaan yhdistymistä Etelä-Tuusulan ja Sipoon kanssa. Kerava ei halua Jokelaa ja Kellokoskea mukaan tähän liittoon. Kumpikaan ei halua Vantaata. Kerava kuuluu eri sairaanhoitoalueeseen kuin Tuusula, jolla silläkin lienee tässä merkityksensä. Ehkä hyvinkin iso vielä avoinna olevaa sote-ratkaisua ajatellen.

Vantaaseen jokelalaiset tuskin haluavat liittyä. Järvenpään ja Hyvinkään suunnalla varmaan on molemmilla omat kannattajansa. Siksi veikkaisin, että vaihtoehto B-voisi olla Jokelassa suositumpi kuin A. Se pitäisi kuitenkin Keski-Uusimaa -käsitteen vielä jotenkin hengissä. A-vaihtoehdon toteutuessa Keski-Uusimaatakaan nykymuotoisena käsitteenä ei enää olisi?

Olisiko nyt vihdoin viimein aika antaa järjen äänen voittaa eli lähteä selvittämään vakavasti Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhdistymistä eli vanhan historiallisen ”Suur-Tuusulan” paluuta. Vai onko juna jo lopullisesti mennyt? Onko kyläpoliitikkojen sitkeä jääräpäisyys niin Tuusulassa kuin Keravallakin johtamassa Tuusulan pirstomiseen ja samalla Keski-Uudenmaan alueen häviämiseen käsitteenä.

Neljä kaupunkia voisi toteutua myös niin, että Järvenpää, Kerava ja Tuusula muodostaisivat ”Uuden Tuusulan” tai "Tuusulanjärven kaupungin", jota edesmennyt tuusulalainen eduskunnan varapuhemies Saara-Maria Paakkinen esitti jo 1980-luvun lopulla. Toinen kaupunki olisi Hyvinkää, Nurmijärvi, Mäntsälä ja Pornainen ja kolmas syntyisi Espoosta ja Kirkkonummesta sekä mahdollisesti Vihdistä ja neljäs Helsingistä, Vantaasta ja Sipoosta. Kaikki neljä olisivat sote-kriteerit täyttäviä ja elinkelpoisia. Kaksi pohjoista muodostaisi Hyvinkään sairaanhoitoalueen, jota ei missään tapauksessa pitäisi tässä rytäkässä hajottaa.

Ehdotus nähtäneen siis tiistaina. Sitten alkaa hirveä itku ja hammasten kiristys. Löytyykö sieltä kyynelten välistä edes hieman järjen hiventä, jää nähtäväksi.

Jännitys tiivistyy

Perjantai 22.2.2013 klo 22.40 - Aarno Järvinen

Viikon kuluttua meidän pitäisi olla viisaampia. Metropoliselvityshenkilöt antavat esityksensä helmikuun lopussa. Alustavat ehdotukset ja selvityshenkilöt ovat olleet kuntakierroksella luottamus- ja virkahenkilöiden tentattavana. Vastausta tai viitettä siihen, mikä tulee olemaan lopullinen esitys, ei ainakaan Tuusulan kuulemistilaisuudessa saatu. Jännitys siis säilyy. Oma veikkaukseni on, että esitys tulee olemaan lähempänä vaihtoehtoa 1 eli vahva metropolihallinto – ei laajoja kuntaliitoksia, kuin muuta kahta vaihtoehtoja.

Siis puhdas veikkaus, mitään salaista tietoa minulla ei ole. Vahva metropolihallinto tarkoittaa suorilla vaaleilla valittavaa metropolivaltuustoa, joka päättää kaavoituksesta (paitsi asemakaavat jäävät kunnille), asumisesta, myös vuokra-asuntojen tuottamisesta ja sijoittumisesta, liikenneasioista, niin julkisesta liikenteestä kuin teistäkin sekä ympäristöasioista.  Metropolialue jaetaan kyllä useaan (?) vaalipiiriin, jolloin muidenkin kuntien ehdokkaita kuin Helsingin, Espoon ja Vantaan, tulee valituiksi. Mutta koska näiden kolmen kunnan asukasluku on sen verran suuri, tulee enemmistö metropolivaltuutetuista valittavaksi näistä kolmesta kunnasta.  Siis pelkona on, että reuna-alueista tulee metropoliperiferia, jonka ääni ei päätöksenteossa kuulu. Tässä mallissa nykyiset kunnat säilynevät lähes nykyisellään, elleivät kunnat itse vapaaehtoisesti päätä yhdistymisistä, mutta varsin keskeinen osa päätösvallasta  kunnilta ja myös osa kuntien verotuloista katoaa  metropolivaltuustolle. 

Toinen puoli asiaa, josta on vähemmän keskusteltu, on tuleva sote-ratkaisu. Veikkaukseni siinä asiassa on, että meillä näennäisesti tapahtuu aika vähän. Sote-alueen muodostaa nykyinen Hyvinkään sairaanhoitoalue mahdollisesti Keravalla vahvistettuna. Sinänsä monessakin mielessä hyvä. Miksi mentäisiin hajottamaan toimivaa mallia. Kuntien kannalta ongelma on, että myös päätösvalta näissä asioissa rahoineen siirtyy sote-alueelle. Kuntalaisten kannalta ratkaisu voi olla hyvinkin hyvä, sillä kuntakohtaiset palveluerot poistuisivat.

Näin meillä säilyisivät nykyiset kunnat, jotka päättäisivät käytännössä asemakaavoituksen käytännön toteutuksesta metropolivaltuuston (tiukkojen) linjausten mukaisesti, peruskoulutuksesta, päivähoidosta, teknisestä toimesta sekä nuoriso- ja kulttuuripalveluista. 

Lue lisää »

Kaksi kertaa Keltaisessa Keskarissa

Maanantai 18.2.2013 klo 23.24 - Aarno Järvinen

Kyläpoliitikon unelma on täyttynyt!  Tänä vuonna olen esiintynyt jo kaksi kertaa Keltaisessa Keskarissa.

Sunnuntain 17.2.2013 Keltaiseen Keskariin  olin päässyt mukaan oikein kuvan kanssa otsikolla ”Poliitikko alkaa vahtia itseään”. Jutussa kerrotaan, että kunnanhallitus valitsi minut tarkastuslautakunnan puheenjohtajana  vahtimaan itseäni Jokelan Kansalaisopiston johtokunnassa.  Herkullinen juttu sinänsä laittaa pukki kaalimaan vartijaksi. Olen ollut viime kesästä Jokelan Kansalaisopiston kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja.  Johtokunnan jäsenenä  olen ollut vuosia.  Tämä asia ei ollut kunnanhallituksen jäsenten muistissa, kun he valinnan tekivät.  Toki kunnanhallituksen kunniaksi on mainittava, että yrittivät edes soittaa ennen kokousta. Pahaksi onneksi eivät vaan tuolloin tavoittaneet minua. Näin kävi. Mitä tästä opimme? Emme mitään, mutta kunnanhallituksen olisi hyvä sopia eri tehtäviin valittavista henkilöistä sen verran ajoissa, että henkilöiltä ehditään ennen valintapäätöstä varmistaa suostumus.

Mitäs nyt? En ryhdy vahtimaan itseäni, vaan pyysin välittömästi asiasta kuultuani valitsemaan tilalleni toisen henkilön, mielellään jokelalaisen ja Kansalaisopiston asioista kiinnostuneen. Päätös korjataan seuraavassa kunnanhallituksen kokouksessa, joka on 25.2.

Ensimmäinen esiintymiseni tänä vuonna Keltaisessa Keskarissa oli vain viikkoa aiemmin eli 10.2.2013. Jutussa ”Luottamus säilyi” kerrotaan,  miten kunnanhallituksen uusi jäsen Ilmari Sjöblom oli tyrmännyt virkamiesten valmisteleman esityksen viime vaalien jälkeen tekemääni aloitteeseen asettaa työryhmä valmistelemaan seuraavia vaaleja varten kunnan vaalimainostelineiden paikat. Kunnanhallitus päätti hylätä virkamiesesityksen ja antaa tehtävän edelleen tekniselle johtajalle.

Tunnustan tehneeni ko. aloitteen  piruuksissani ja suuttuneena siitä, että Pohjois-Tuusulasta ja haja-asustusalueilta oli viime kunnallisvaaleissa poistettu puolet kunnan vaalimainostaulutelineistä  ja loputkin piilotettu paikkoihin, joissa juuri kukaan ei liiku. Näin oli tehty ilmeisesti säästösyistä neuvottelematta asiasta esim. Jokelan kehittämistoimikunnan kanssa. Aloite on muuten on kokonaisuudessaan luettavissa kohdassa "Järvinen valtuustossa, Valtuustoaloitteeni".

Lue lisää »

Valtuustot heti hommiin

Maanantai 21.1.2013 klo 11.08 - Aarno Järvinen

Kohta se alkaa. Nimittäin uuden kunnanvaltuuston työskentely. Vaalit pidettiin lokakuun 28. päivä. Vanha valtuusto jatkoi vielä kaksi täyttä kuukautta ja piti kaksi tärkeää kokousta, päätti mm. veroprosentista ja alkaneen vuoden budjetista. Uusi valtuusto pääsee tositoimiin vasta tasan kolme kuukautta myöhemmin eli meillä Tuusulassa 28.1. Useimmassa muussa kunnassa ensimmäiset kokoukset on jo tosin pidetty. Tuusulassa ensimmäinen kokous on lykätty mahdollisimman pitkälle ja paikkajakoneuvotteluissa vetkuteltu viimeiseen viikkoon, kun ei ole ollut mitään kiirettä. Homma ehdittäisiin hyvin hoitaa paljon nopeamminkin eli sen kahden-kolmen viikon aikana, mitä vaalipäivästä ehtisi kulua ensimmäiseen valtuuston kokoukseen, jos uusi valtuusto aloittaisikin heti vaalituloksen vahvistamisen jälkeen. 

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen nimittäin ehdotti, että valtuustokausi vaihtuisi heti, kun vaalien tulos vahvistettu. Todella kannatettava esitys. Näin uusi valtuusto pääsisi heti tositoimiin ja voisi päättää ensimmäisen kokonaisen toimintavuotensa talousarvionkin itse. Tosin muutos edellyttäisi vaalien ajankohdan muuttamista. Jos vaalit pidettäisiin elokuun lopulla tai viimeistään syyskuun alkupäivinä, uusi kunnanhallitus pääsisi ainakin viimeistelemään talousarviota ja valtuusto päättämään siitä. Vielä parempi ajankohta vaaleille voisi olla myöhä kevät, toukokuun loppu ennen lomakauden alkua. Näin uusi valtuusto ja kunnanhallitus pääsisivät paremmin linjaamaan talousarvion valmistelua, mutta vanha valtuusto ehtisi vielä hyväksyä edellisen vuoden tilinpäätöksen. Myös kampanjoinnin kannalta kummatkin kesäisemmät ajat olisivat miellyttävämpiä kuin seisoskelu vaaliteltalla lokakuun viimassa ja loskassa.

Jos lakimuutoksen valmistelu aloitettaisiin nyt, muutos ehdittäisiin tehdä seuraaviin vaaleihin. Tämän valtuuston toimikausi tosin jäisi muutamaa kuukautta lyhyemmäksi, mutta siitä eteenpäin muutos ei enää tuntuisi. Mutta, mutta, tällaista asiaa ei ole nykyisessä hallitusohjelmassa. Politiikan teko kun on nykyisin jähmettynyt neljän vuoden mittaisiin ”klöntteihin”. Se tehdään, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu, meni syteen tai saveen, mutta mitään muuta, hyviäkään asioita ei voida kesken kauden ottaa mukaan.  

Kuntarakenneuudistus kurkistelee Uuden Vuoden puolella

Maanantai 31.12.2012 klo 21.46 - Aarno Järvinen

Valtuustokausi vaihtuu Uuden Vuoden myötä. Tuusulan uusi valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran 28.1. Silloin on perinteiseen tapaan pitkä lista eri luottamustehtävien täyttämisiä.  Sitten iskeekin heti valtuustokauden tärkeimmät asiat, kuntarakenneuudistus, metropolihallinto  ja sote-uudistus. Uusille valtuutetuille ja toki myös vanhoille konkareille varmasti tiukka paikka niin meillä kuin muuallakin.

Kuntaliitoksia ohjaavan rakennelain lausuntokierros päättyy  maaliskuun alussa.  Tuusulan lausunto lienee tähän lakiin selvä eli sama kanta kuin vanhallakin valtuustolla: Tuusula on vahva peruskunta, joka selviää yksin. Olisin hämmästynyt, jos uusi valtuusto tätä linjausta tulisi muuttamaan.

Paljon ongelmallisempia Tuusulan kannalta ovatkin linjaukset soiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä (sote-laki) ja metropolihallinto.  Tuusula toki täyttää 20.000 asukkaan rajan kirkkaasti ja voi väittää selviytyvänsä jatkossa jopa perusterveyshuollon tehtävistä yksin. Onko se järkevää, on jo kokonaan toinen juttu, kun Tuusulassa kuten naapureissakin on vuodesta toiseen ollut vaikeuksia järjestää terveyskeskuspalvelut asukkaita tyydyttävällä tavalla. 

Todellinen koetinkivi tulee olemaan kannanotto metropolihallintoon.  Puolueiden kannat hajoavat asiassa riippuen, missäpäin metropolialuetta ollaan. Yksinkertaistettuna Helsingissä demarit ja kokoomuslaiset haluavat metropolivaltuuston ja kehyskunnissa demarit ja kokoomuslaiset katsovat, että hallintotasoja ei kaivata lisää vaan Uudenmaan Liiton asemaa on vahvistettava siirtämällä sille ylikunnallista päätösvaltaa.

Veikkaisinko lopputulosta? Koska kunnat pääkaupunkiseudun ympärillä eivät suostu vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin, ei niitä sellaisiin pakoteta, koska hallitus on luvannut, että pakkoliitoksia ei tehdä.  Sen sijaan tehdään hallituksen lupauksen mukaisesti uusi metropolihallinto, johon valitaan metropolivaltuusto suorilla vaaleilla ja sille siirretään päätöksenteko MALY-asioissa (maankäyttö, asuminen, liikenne ja ympäristö) ts asioissa, joissa kunnat eivät vapaaehtoisin toimin saa mitään todellista yhteistyötä aikaan. Sitten pääkaupunkiseudun ulkopuoliset metropolialueen kunnat saavat kipristellä sote-asiansa yksin tai yhdessä itsenäisinä kuntina, kunnes viimein toteavat, ettei siitäkään mitään tule – veroprosenttia joudutaan nostamaan, mutta yksittäisten kuntien mahdollisuudet ”kermankuorintaan” eli veronmaksukykyisimpien asukkaiden huokutteluun ja ”kurjien” torjuntaan on viety kunnilta pois siirtämällä kaavoitus ja  asuntotuotanto,  myös vuokra-asuntotuotanto, ja liikenneasiat metropolivaltuustolle, jossa päätösvaltaa käyttää Helsinki Espooon ja Vantaan kuuliaisina avustaessa.  Kuuma-kunnille jää piipittäjän rooli.

Lue lisää »

Budjettivaltuusto hyväksyi budjetin

Keskiviikko 12.12.2012 klo 0.03 - Aarno Järvinen

Valtuustokauden viimeinen valtuuston kokous hyväksyi Tuusulan ensi vuoden budjetin. Budjettikeskustelu kesti kolme tuntia, mutta merkittäviä muutoksia kunnanhallituksen esitykseen ei tehty ja tällä kertaa selvittiin yhdellä äänestyksellä. Budjetin tultua käsitellyksi valtuusto söi perinteisen jouluaterian ja jatkoi vielä reilun vartin verran kokousta, käsitteli ilman isompia keskusteluja loput listalla olleet asiat ja laittoi valmisteluun pari uutta aloitetta. Valtuustotyö päättyi virallisesti, kun valtuusto lauloi yhdessä ”Maa on niin kaunis”. Ensi viikolla tosin on vielä valtuustokauden viralliset päättäjäiset. Vanha kunnanhallitus ja lautakunnat jatkavat kunnes uudet toimielimet valitaan uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 28.1.2013. Valtuuston viimeisen kokouksen tapahtumista kerron tarkemmin lähipäivinä ”Valtuustossa tapahtuu” –osiossa.

Päättynyttä valtuustokautta voi kait pitkälle luonnehtia kunnan palveluiden heikennysten ja lukuisten valitusten kaudeksi. Valtuustokausi alkoi vuonna 2009 paniikkisäästöillä valtakunnan taloustilanteen heikennyttyä ja jatkui alibudjetoinnin ja liian alhaisen veroprosentin merkeissä. Tällä valtuustokaudella Tuusulan aiemmin hyvät ja jopa muita paremmat kunnalliset palvelut painuivat naapurikuntien tasolle ja jopa niiden alle. Lisäksi Tuusulasta tuli muuttotappiokunta ja tavoitellusta tasaisesta 2 prosentin vuotuisesta väestönkasvusta jäätiin kauas. Merkittävänä syynä se, että Etelä-Tuusulassa ei uusia kaavoja juurikaan valmistunut ja niistäkin vähistä ja kaikesta mahdollisesta muustakin valitettiin, joten enempää omakoti- kuin työpaikkatonttejakaan ei saatu lähellekään kysyntää vastaavasti myyntiin.

Odotukset olivat kovat isojen hankkeiden, Rykmentinpuiston ja Focus-alueen, kunnan ja seurakunnan yhteisen toimitilan, Riihikallion palvelukeskuksen, Hyvinvointipalvelukeskuksen ja Hyrylän terveysaseman saneerauksen ja laajennuksen osalta. Kaikki takkusivat enemmän tai vähemmän eikä mikään edellä mainituista valmistunut valtuustokauden aikana. Lähimmäs toteutumista eteni Riihikallion palvelukeskus, vaikka senkin taival oli katketa kalkkiviivoilla rahoitusongelmiin. Muista edellä mainituista isoista hankkeista ei mikään tule, ehkä seurakunnan ja kunnan yhteishanketta lukuun ottamatta,  valmistumaan vielä alkavankaan valtuustokauden aikana. Toki Rykmentinpuiston ja Focus-alueen rakentuminen ovatkin pitkän aikavälin hankkeita, mutta rohkean lyödä vetoa, että mitään rakentamista ei kummassakaan kohteessa vielä alkavalla valtuustokaudella tule tapahtumaan, niin alkuvaiheissa ollaan.

Oman varjonsa valtuustokauteen heitti myös valtiovalta toisaalta säästötoimillaan ja toisaalta kuntarakenne- ja sote-uudistushankkeillaan, joista kummastakaan ei ehtinyt valmistua kuin syvä epävarmuus. Näihin tullaan uudella valtuustokaudella palaamaan molempiin vielä monen monituista kertaa.  

Valopilkkuna oli Jokelan kehitys, jossa kaavoja valmistui ja sai lainvoiman merkittävimpinä Keskusta III, Lepola II ja Peltokaari. Jokelan puutarhakaupunki-idean mukainen kylän kehitys eteni, kun ydinkeskustaan valmistui kolme uutta kerrostaloa ja Lepola II alueelle rakentui renkaanmuotoisen kadun, Iltalenkin varteen varsin onnistunut omakotialue. Myös Peltokaaren kaava saatiin lainvoimaiseksi ja alueen rakentuminen pääsee ensi vuonna käyntiin. Merkittävä valtuustokaudelle ajoittunut tapahtuma oli myös Lepolan koulun saneeraus ja laajennus ja ensimmäisen radan itäpuolen päiväkodin, Lepolan päiväkodin valmistuminen.

Epäpyhä allianssi

Maanantai 10.12.2012 klo 22.46 - Aarno Järvinen

Vaalitulos aiheutti kiemuraiset luottamustoimipaikkaneuvottelut Tuusulassa. Vanhat kuviot menivät kerralla uusiksi. Aluksi näytti siltä, että syntyy kaksi isoa ryhmittymää, jotka tekevät teknisen vaaliliiton luottamustoimipaikkajakoa varten ja jättävät Demarit yksin lehdelle soittelemaan. Kokoomus sai aluksi mukaansa Kristilliset ja Kepu+RKP -viisikon. Vaalivoittaja Tupu puolestaan keräsi ympärilleen uudenlaisen kuvion, johon tulivat mukaan toinen vaalivoittaja Perussuomalaiset, aiemmin Kokoomuksen matkassa ollut Vihreiden yksi, tosin henkilönä eri edustaja ja yllättäen myös Vasemmistoliitto, joka perinteisesti on ollut Demarien kanssa yksissä. On toki huomattava, että liittoutumalla Demarien kanssa ei kumpikaan olisi hyötynyt, koska 11+1 on vain 12, ja merkityksellinen luku suhteellisessa vaalissa olisi 13. Joten mukaan olisi tarvittu "kolmas pyörä" (lue: Vihreät), mutta tämä kolmas pyörä päättikin lähteä kulkemaan omaa tietään ja liittoutui Tupun kanssa. 

Kristillisille ja Kokoomukselle tuli yllättäen "ryppy rakkauteen" ja Kristilliset lähestyivät neuvottelupyynnöllä Demareita. Demareilla ei toki ollut mitään sitä vastaan, koska 11 edustajalla saisi yksin vain kaksi edustajaa kunnanhallitukseen ja 11 jäsenisiin lautakuntiin. Yhdessä Kristillisten kanssa 13 edustajalla tulisikin jo kolme edustajaa eli molemmat hyötyisivät. Näin syntyi sopimus teknisestä vaaliliitosta, jonka toteutuksen teknisiä yksityiskohtia ts käytännön paikkajakoa haettiin viimeksi tänään valtuuston kokouksen jälkeen pidetyssä neuvottelussa. Tuloksista en vielä tätä kirjoitettaessa tiedä.

Kyse näissä kuvioissa on toki vain teknisistä vaaliliitoista paikkajakoa ajatellen. Käytännön politiikan tekemistä nyt sovitut kuviot eivät sido. Siinä nähdään varmasti ensi vuonna omat kuvionsa, kun lähdetään hieromaan kasaan koko valtuustokauden kestävää valtuustosopimusta, jota kaikki tuntuvat toivovan, mutta jonka synnyttäminen ei varmaankaan tule olemaan helppoa. Sen verran ikäviä ja isoja asioita alkavalla valtuustokaudella on edessä. Mutta palataan niihin sitten aikanaan.

Odotettu veropäätös

Maanantai 12.11.2012 - Aarno Järvinen

Kunnanvaltuusto teki tänään odotetun veropäätöksen. Veroprosenttia korotettiin yhdellä kokonaisella prosenttiyksiköllä eli Tuusulan uusi tuloveroprosentti on 19,25. Kiinteistöveroprosentit säilytettiin ennallaan. Kokoomus ja Kepu tulivat järkiinsä nähtyään millaisiin karmeisiin leikkauksiin heidän kesällä kunnanhallituksessa äänestyksellä voittamansa puolen prosenttiyksikön korotukseen perustuva budjettiraami olisi johtanut.

Saatteeksi kunnanhallitukselle päätökseen liitettiin kuitenkin ”kolme ranskalaista viivaa”, joiden viesti on, että Tuusulan talous pitää saada takaisin raiteilleen ja kunta takaisin kasvukunnaksi. ”Kolmesta ranskalaisesta viivasta” päästiin ennen valtuuston kokousta ryhmien välisessä neuvottelussa yksimielisyyteen, joten veroprosenttipäätös saatiin tehtyä yksimielisesti muutamien puheenvuorojen säestyksellä.

Nämä päätökseen liitetyt ”ranskalaiset viivat” kuuluvat:

a) Kunnan henkilöstömäärä suhteessa asukasmäärään ei saa kasvaa ja suhteen tulee lähivuosina laskea. Henkilöstömäärän suhteen väheneminen ei saa aiheuttaa lisäkustannuksia korvaavina ostopalveluina, vaan säästöjä tulee saada tehtäviä ja toimintoja uudelleen organisoimalla.
b) Kunta ei saa velkaantua käyttötalousmenojen kattamiseksi. Aiempien vuosien alibudjetoinnista johtunut budjettivääristymä on oikaistava valtuustokauden aikana. Vuosikate % poistoista -suhdelukua on asteittain saatava paremmaksi.
c) Asunto- ja yritystonttien tarjonnan ja kunnan maanmyyntitulojen kasvattamiseksi kaavoituksen prosesseja on edelleen sujuvoitettava ja priorisoitava kaavahankkeita.

Jaakko Torppa korosti välttämättömyyttä tehdä uuden valtuuston aluksi ryhmien välinen koko valtuustokauden mittainen sopimus, jotta talous saadaan kuntoon. Ilkka Seppälä ehdotti parannusta vanhoista synneistä. Olin molempien puhujien kanssa samaa mieltä. Sopimus tarvitaan ja siinä tulevan kauden strategian tavoitteet asettaa niin, että ne ohjaavat toimintaa ranskalaisten viivojen suuntaan. On tietysti mukava huomata, että oikeistonkin puolella ollaan nyt tulossa järkilinjoille, joita demarit ovat koko neljän vuoden ajan yrittäneet esittää.

Lue lisää »

Seminaariterveisiä Kellokoskelta

Keskiviikko 7.11.2012 klo 22.43 - Aarno Järvinen

 

Tuusulan kunnanvaltuusto kokoontui vuosittaiseen budjettiseminaariinsa Kellokosken juhlatalolle. Paikka oli seminaarinpidolle ihan hyvä ja valtuutettujen on paikallaan edes näin kauden lopussa tutustua oman kunnan kokouspaikkoihin, muihinkin kuin kunnantaloon. Valtuustohan ei ole koko kaudella kokoontunut muualla kuin valtuustosalissa, vaikka näyttäytyminen täällä pohjoisessakin olisi joskus paikallaan. Juhlatalo toimi seminaaripaikkana hyvin. Ruokailussa oli tosin "tiivis tunnelma", istuttiin tosi vieri vieressä, mutta ruoka oli hyvää. Hannu Helasvuo kertoi juhlatalon historiasta ja nykyisen omistajan eli Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistökehityspäällikkö Petteri Leinonen juhlatalon kuulumisista nyt, kun talo on seurakuntayhtymän omistuksessa.

Sitten alkoi ensimmäisen seminaaripäivän synkkä leikkauslinja. Kunnanjohtaja ja talousjohtaja esittelivät budjettiesityksen, jonka jälkeen toimialajohtajat latasivat valkokankaalle sellaiset leikkauslistat, että alta pois. Käymättä tässä niitä yksityiskohtaisesti läpi otan vain yhden esimerkin: Jokelan Kansalaisopiston avustusta leikattaisiin 50 %, minkä lisäksi opisto joutuisi maksamaan vuokraa opetukseen käytettävistä kaikista kunnan tiloista (koulut ja Jokela-talo), joista ei aiemmin ole vuokraa peritty. Tämä söisi sen jäljelle jäävän puolikkaan kunnan avustuksesta. Käytännössä siis, jos tällaiset ehdotukset hyväksyttäisiin, Jokelan Kansalaisopisto joutuisi laittamaan lapun luukulle. Sosiaalitoimen puolella lista oli yhtä hurja. Mukana oli tietysti myös Jokelan ja Kellokosken terveysasemien kesäsulku, mutta se oli listan asioista kevyemmästä päästä. Uskon ja toivon kuitenkin, että kunnanhallitus on alkuviikon budjettikäsittelyissään vetänyt henkselit näin karmeiden listojen yli.

Ensimmäinen seminaaripäivä meni ohjelman osalta pitkäksi ja osa esityksistä jouduttiin siirtämään perjantaille, koska päivä päätteeksi oli varattu tutustuminen Kellokosken sairaalamuseoon, joka olikin näkemisen arvoinen paikka. Itse jatkoin sieltä vielä Keudan yhtymähallituksen kokoukseen.

Lue lisää »

Jälkitunnelmia

Keskiviikko 31.10.2012 klo 22.53 - Aarno Järvinen

Vaalit ovat ohi. Olo on lähinnä helpottunut. Helpottunut siksi, että oma tulokseni oli hyvä, 131 ääntä. Yhtä ääntä pienempi tulos kuin neljä vuotta sitten. Ennakkoääniä tuli nyt 74, kun niitä neljä vuotta sitten oli 77.

LÄMPIMÄT KIITOKSET KAIKILLE ÄÄNESTÄJILLENI!!

Tulos ei tietystikään demareiden osalta ollut toivottu. Yhden paikan menetys ja tippuminen Tuusulan Puolesta (TUPU) -ryhmän taakse vasta kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi oli iso pettymys. Perussuomalaisten menestys osui veikkaukseni, 4-6 paikkaa, alarajaan eli isosta ehdokasmäärästä huolimatta perussuomalaiset eivät Tuusulassa yltäneet varsinaiseen jytkyyn, vaan tussahdukseen. Vaikka kannatuksen kasvu tietysti prosenteissa on huikea.

Helpottunut myös siksi, että kampanjointi on taas tällä erää ohi. Nyt voidaan keskittyä vielä menossa olevan valtuustokauden kahteen viimeiseen kuukauteen, joissa on haastetta aivan riittämiin.

Huomenna torstaina marraskuun 1. päivänä alkaa kaksipäiväinen valtuustoseminaari Kellokosken juhlatalossa. Ensimmäisenä päivänä keskitytään kunnan ensi vuoden talousarvioon ja toisena päivänä pääosin kaavoitusasioihin.

Varmasti myös epäviralliset tunnustelut uuden valtuustokauden luottamustoimipaikkajaoista lähtevät liikkeelle, vaikka tiiviimmät neuvottelut mennevät vanhan kokemuksen mukaan loppuvuoteen.

Seuraava juttuni kertookin sitten kuulumisia valtuustoseminaarista.

Meneekö jo vitsin puolelle

Tiistai 23.10.2012 klo 23.26 - Aarno Järvinen

Onko Jokelan terveyskeskuksessa? miesääni kysyi.

Kyllä, naisääni vastasi

Minä olen sairas, tarvitsen ajan lääkärin vastaanotolle.

Voi voi, kun meillä on nyt kiireitä. Seuraava vapaa aika löytyy vasta kolmen viikon päästä. Minä varaan sen teille. Mikä teidän…

Kolmen viikon päästä!! Minähän voin olla silloin jo kuollut.

Siinä tapauksessa muistakaa peruuttaa aikavarauksenne.

 

Tämä oli vitsi, mutta kyllä siinä on ihan asiaa mukana. Ei ole mitenkään tavatonta, vaan aika normaalia, että ajan terveyskeskuslääkärille saa vasta kolmen viikon päästä, jos aina silloinkaan. Tosin kyllä Jokelassa oikeasti kiireellisessä tapauksessa ajan saa jopa samalle päivälle. Toinen ihan vakava asia on peruutusten muistaminen. Jokaiselle voi joskus tulla ylikäymätön este saapua jopa sille pitkään odotetulle lääkärin vastaanotolle. Silloin itse kunkin meidän kuntalaisen velvollisuus on muistaa peruuttaa aikavaraus heti, kun este on tullut tietoon. Peruuttamattomista ajoista syntyy niitä turhia kustannuksia ja lääkärivajetta. Vaikka peruutuksen laiminlyönnistä joutuukin maksamaan, on joku muu menettänyt mahdollisuuden päästä vastaanotolle ja taas on kalliita lääkäriresursseja mennyt hukkaan. Etenkin hammashoidon puolella peruttamisen laiminlyönnit ja unohdukset tulla vastaanotolle ovat todella iso riesa ja merkittävä kustannus.

Tällaisen hukkakäytön vähentäminen tekniikan avulla, esim. tekstiviestimuistutukset varatusta vastaanottoajasta, ovat niitä rakenteellisia uudistuksia, joita pitää tehdä kustannusten alentamiseksi. Toinen yksinkertainen keino lyhentää tuota vitsin kolmen viikon odotusaikaa olisi hoitajaresepti eli sairaanhoitajien lisäkoulutus, jotta he saavat (rajoitetun) oikeuden määrätä potilaille reseptilääkkeitä, jolloin lääkärin ajankäyttöä voidaan tehostaa. Myös flunssa- ja vastaavien ”pikkusairauksien” sairaslomatodistusten kirjoittaminen voitaisiin siirtää kokonaan hoitajille. Tässä myös työantajien tulisi tulla vastaan eli hyväksyä kolmen päivän sairasloma ilman lääkärintodistusta joko ilman mitään todistusta tai ainakin sairaanhoitajan kirjoittamalla todistuksella. Ei flunssa sillä yhtään nopeammin parane, että lääkäri kirjoittaa sairaslomatodistuksen.

Lääkäri-hoitaja parityöskentelyä pilotoidaankin jo Hyrylässä, mutta ei vielä Jokelassa. Sairaanhoitajien roolia erilaisissa rutiinitutkimuksissa ja –toimenpiteissä ja niiden raportoinnissa voidaan merkittävästi kasvattaa ja samalla vapauttaa lääkärien aikaa lääkärin ammattitaitoa vaativiin tehtäviin, kunhan sairaanhoitajaresursseja on riittävästi vastaanottotehtävissä. Tätä yksinkertaista kuviota väännettiin viime vuonna pitkään ja hartaasti kunnanhallituksessa ja valtuustossa ja osin siinä onnistuttiinkin, mutta ei vielä läheskään riittävästi. Nämä ovat yksinkertaisia esimerkkejä asioista, joilla kustannuksia voidaan oikeasti alentaa ja palvelua parantaa ja tehostaa. Leikkaamalla ja säästämällä tai terveyskeskusten kesäsuluilla tilanne menee vain entistä huonommaksi.

Lue lisää »

Vaalilupauksia

Maanantai 22.10.2012 klo 11.38 - Aarno Järvinen

Huonoista ajoista huolimatta ehdokaskilpakumppanit lupailevat kaikenlaista kivaa vaalimainoksissaan ja lehtikirjoituksissa. Viimeksi vaikkapa tänään Keski-Uusimaassa. Tehtävä on mahdoton, jos samanaikaisesti vastustetaan menojen kattamiseen tarvittavien tulojen lisäämistä. Ei voi kasvattaa määrättömästi menoja, jos ei kasvateta myös tuloja. Kokoomus ja Keskusta tekivät kunnanhallituksessa kesällä äänestyspäätöksen, että veroprosenttia voi korottaa vain puolella prosenttiyksiköllä. Kunnanjohtajan esitys oli yksi prosenttiyksikkö, joka sekään ei riitä nykyisen palvelutason ylläpitämiseen ilman lisävelkaantumista. Jos valtuuston enemmistö on marraskuun kokouksessaan tuon kesäisen päätöksen takana, edessä on todella rajut palvelujen leikkaukset. Siinä menevät niin kotihoidon Tuusula-lisä, perhekeskukset, A2-kielen opiskelu kuin Tuomalan kyläkoulukin eikä piisaakaan. Toivottavasti järki on palannut Kepun ja Kokoomuksen enemmistön päähän nyt syksyn aikana ja tosiasiat ollaan valmiit tunnustamaan. On pakko oikaista vuosia jatkunut alibudjetointi, korottaa veroja yhdellä prosenttiyksiköllä ja ottaa vielä jonkin verran lisää lainaa kulutusmenojen maksuun ensi vuoden aikana, jos halutaan säilyttää edes nykyinen palvelutaso ilman suuria leikkauksia.

Verojen jatkuva korottaminen ei ole järkevää eikä edes mahdollista, vaikka viime valtuustossa ennustinkin taas kerran, että kaikkien Kuuma-kuntien veroprosentti alkaa kakkosella ennen kuin käännytään 2020-luvulle. Ei myöskään käyttömenojen rahoittaminen lainalla ole järkevää taloudenhoitoa. Tarvitaan aidosti rakenteellisia toimia. Ensinnäkin Tuusula pitää saada palautettua kasvukunnaksi eli kuntaan enemmän uusia veronmaksajien kuin mitä heitä muuttaa kunnasta pois. Tämän toteutumiseksi kaavoitus pitää saada toimimaan paljon nykyistä ripeämmin. Uusia tontteja niin asumiseen kuin yritystoiminnallekin ja turha päätöksistä valittaminen pois. Valitusmahdollisuus on äärimmäisen tärkeä oikeus, kun tapahtuu selkeitä virheitä tai jonkun oikeuksia selvästi loukataan, mutta valittaminen kaikesta mahdollisesta, joka vähänkin sattuu liikahtamaan, ei ole järkevää. 

Esimerkki rakenteellisista toimista, jolla saadaan sekä säästöjä että parannetaan palveluja, on uusi hoitajaresepti. Tuusulaan pitäisi saada nopeasti useita sairaanhoitajia, joilla on lääkkeiden määräämisoikeus. ”Sujuvaa asiakkaille, joustavaa tekijöille” Kirjoitti Helsingin Sanomat 21.10.2012. Jutun mukaan tällä hetkellä koko Suomessa on 48 hoitajaa, joilla on vaadittu lisäkoulutus ja ensi kesään mennessä heitä pitäisi olla 130. Se on vielä kovin pieni määrä sekin, mutta hyvä alku. Mitä tarvitaan? Kunnan aktiivista henkilöstökoulutuspolitiikkaa, jossa lisäpätevöitymisestä myös palkitaan. Tuusulahan on säästänyt henkilöstökoulutuksensa käytännössä olemattomiin. Budjettineuvotteluissa pitäisi löytää rahaa koulutukseen, jonka tulokset aidosti kehittävät toimintatapoja ja tuovat niitä paljon puhuttuja säästöjä, mutta palvelutasoa samalla parantaen.

Lue lisää »